Päikyn tädit! Mitä te toivoisitte vanhemmilta yhteistyössä?

Korjaan otsikkoa, päikyn työntekijät :)

ap

Edelleen korjaus otsikkoon: varhaiskasvatuksen asiantuntijat

Toivoisin, että kasvattaisitte lapsenne mahdollisimman hyvin. Olisi ihanaa, jos lapset olisivat helppohoitoisia.

1. Ette kutsu lapsenne varhaiskasvatuslaitosta päikyksi, tarhaksi tms. aliarvioivilla nimityksillä.

2. Ette väheksy lapsenne varhaiskasvattamisesta vastaavia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita kutsumalla heitä tädeiksi, hoitajiksi, lastentarhanhoitajiksi, lastentarhanopettajiksi yms. aataminaikuisilla nimillä.

Voi jösses sentään kommentti 4.... Kyllä puhun päikyn tädeistä yms, mutta tosiaan arvostan heitä suuresti ja heille siitä sanonkin välillä ja muistan pienin lahjoin jouluna ja keväällä. Ainiin, mutta he itsekin puhuvat päikystä ja tädeistä. He eivät taidakaan olla niin nipoja vaan aivan ihania ihmisiä :)

En oikein ymmärrä, miksi varhaiskasvatuksen asiantuntijat tekevät niin suuren haloon ammattinimikkeestä, monessa muussakin ammatissa sekoillaan nimikkeissä. Harvempi sitä kai pahuuttaan tekee.

Kuitenkin esim. tällä palstalla osa varhaiskasvatuksen asiantuntijoista nimittää itseään päikyn tädiksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että kasvattaisitte lapsenne mahdollisimman hyvin. Olisi ihanaa, jos lapset olisivat helppohoitoisia.

Jollain 1950-lukulaisilla menetelmillä kasvatettu lapsi on varmasti oikein helppohoitoinen ja tottelevainen hoitajilleen.

Mutta itse ainakin arvostan paljon enemmän sitä, että lapselle syntyy hyvä itsetunto, lapsi osaa ilmaista tunteitaan avoimesti, lapsella on positiivinen ja luottamuksellinen suhde kanssaihmisiin ja että lapsi tuntee olevansa osallinen kasvuympäristössään. Siksi käytän 2020-luvun kasvatusmenetelmiä enkä niitä entisaikojen menetelmiä.

Että opettaisivat pentunsa tavoille

Minkäänlaisia lyhenteitä ei ole siis sallittu, muuten katsotaan loukkaavaksi nimittelyksi?

Siis, varhaiskasvatuksen asiantuntijat päiväkodissa, menikö oikein?

:D

Tämä keskusteluhan meni ihan hedelmällisille urille. Olisko itse kysymykseen muita ajatuksia?

ap

-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa

-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä

-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana

-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon

-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan

-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi

-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.

-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.

-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.

-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys

Tulehduskipulääkkeen anto ei tee sairaasta lapsesta tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että kasvattaisitte lapsenne mahdollisimman hyvin. Olisi ihanaa, jos lapset olisivat helppohoitoisia.

Jollain 1950-lukulaisilla menetelmillä kasvatettu lapsi on varmasti oikein helppohoitoinen ja tottelevainen hoitajilleen.

Mutta itse ainakin arvostan paljon enemmän sitä, että lapselle syntyy hyvä itsetunto, lapsi osaa ilmaista tunteitaan avoimesti, lapsella on positiivinen ja luottamuksellinen suhde kanssaihmisiin ja että lapsi tuntee olevansa osallinen kasvuympäristössään. Siksi käytän 2020-luvun kasvatusmenetelmiä enkä niitä entisaikojen menetelmiä.

Ei nykyaikaisilla menetelmillä saada aikaan tottelematonta ja hankalaa lasta sen enempää. Päinvastoin. Lapsella on oltava rajat, ja sopivasti mahdollisuutta päättää asioista oma ikätaso huomioiden. Lapsi tuntee ei-sanan, sitä on hyvä käyttää säästeliäästi mutta aiheesta. Lapselle sanoitetaan tunteita, jotta hän oppii tunnistamaan ja säätelemään niitä pikkuhiljaa. Lapsen ei tule saada kaikkea mitä hän haluaa ja hänen on opittava sietämään tylsyyttä. Kotona puhutaan toisille ja toisista(!) arvostavaan sävyyn. Näin lapsesta kasvaa pikkuhiljaa hyvän itsetunnon omaava, itsevarma, _ toisia kunnioittava ja toiset huomioonottava yksilö_ (joka nykyään tuppaa unohtumaan, lapsi on vanhempiensa maailman napa mutta ei muun maailman).

Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä. Valvokaa lasten ruutuaikaa, olkaa perillä mitä he sieltä katsoo ja noudattakaa ikärajoja. Monet lapset on todella levottomia nykyään, on keskittymiskyvyttömyyttä ja leikki kavereiden kanssa on huonolla vuorovaikutuksella varustettua. Lasten puheet toistaa tv-ohjelmien fraaseja päivästä toiseen eikä leikissä ole mielikuvitusta, vaan se on toistoa siitä mitä on televisiossa nähty.

T. Päikyn täti

Eipä ole kaikki päikyn täditkään kovin moderneja kasvattajia. Meidän päikyssä ainakin on joku lapsi jäähypenkillä pönöttämässä harva se kerta kun haen omaani. Lienevätkö tädit edes kuulleet tunteiden sanoituksesta? Toisaalta kyllä sen ymmärtää, että kun käytännön työssä on täysi tohina päällä koko ajan, niin ei aina ehditä tutustua uusimpiin suosituksiin vaan mennään vanhalla.

Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.

Vierailija kirjoitti:

-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa

-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä

-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana

-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon

-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan

-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi

-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.

-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.

-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.

-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys

Ihan uteliaisuudesta, miksi ei nimikoinnissa kelpaa sukunimi, ettekö muista lasten sukunimiä vai mikä ongelma? Jos nyt ei ole yleinen sukunimi kyseessä.

Vastauksessa 12 tuli tärkeitä asioita. Riittävästi oltava myös vaihtovaatetta vahinkojen varalta. Vaatteiden oikea koko tärkeää ja jos todella haluaa panostaa lapsensa omatoimisuuden kehittymiseen hankkii tälle helposti puettava ja riisuttavaa vaatetta = voi pukeutua itse. Ei bodyja 2 vuotiailla kiitos, eivät pääse vessaan itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.

Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.

Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.

Etunimi kiireessä paras, sijainen ei myöskään voi muistaa kaikkien lapsien sukunimiä.