Miksi omasta tahdostaan down-lapsen synnyttäneet moralisoi abortin tehneitä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette halua puolustaa viatonta ihmiselämää ja tämän oikeutta elää? Puolustatte kuitenkin eläinten oikeuksia.

Eläinten kustannuksella ei tule leikkiä hankkimalla kivoja turkiksia päälleen. Eläimet itsekin hylkää täysin sairaat ja vammaiset poikaset, ja pariutuvat terveiden kanssa. Me annamme myös sairaiden eläinten lähteä. Ihmisten kohdalla on myös joskus armollista antaa lähteä pois, jos ei ole toivoa elämänlaadun parantamisesta tai tervehtymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Että kamala kun tulee kalliiksi yhteiskunnalle!

Mutta kun se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että osa tuosta jeesustelusta on todistelua itselle, että teki oikean ratkaisun.

Eniten mua ärsyttää, että monet vammaisten vanhemmat hehkuttavat sitä vammaista lastaan, että on koko perheen timantti tms paskaa. Kiva niille muille lapsille, kun vanhemmat suoraan toteavat, että on vähemmän tärkeä kuin sisaruksensa.

Yleensä en en vedä kateuskorttia esiin, mutta jos ihmisessä herää primitiivireaktio siitä että toiset rakastavat ehdoitta vammaisia lapsiaan, tulee väistämättä mieleen että onko joku hyväksyntä jäänyt saamatta.

Rakastavat ehdoitta? Valitettavasti vaikuttaa enemmänkin siltä, että rakastavat sillä ehdolla, että lapsi on vilpitön, pyyteetön ja aurinkoinen. Vammainen lapsi tuo onnea ja rakkautta, muut lapset eivät tuota vaivaa ja muistavat viestittää rakkauttaan ja ylpeyttään koko perheen onnesta - siinä sitä on aika velvoitteet jälkikasvulle.

Tuskin sekään, että abortoi vammaisen lapsensa, on mikään itsestään selvä merkki siitä että kykenee ehdottomaan ja epäitsekkääseen rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työkyvytön autisti (siis ihan autisti, ei assi) ja en olisi ikinä halunnut syntyä. Kunpa näitäkin asioita saisi selville jo raskausaikana, paljon kärsimystä poistuisi maapallolta. 

En ole tietoinen onko autismisi lievää vai vaikeaa. Autisteissa on eroavaisuuksia kuten asseissakin, edellä mainituissa voi olla normaaliälyisiä kuten asseissakin.

Paljon työelämä arvostaa ekstroverttiyttä, mikä voi selittää hehkutukset kuinka paras työtoveri se kehitysvammainen on, kun on niin aurinkoinen ja iloinen. Autistisella voi taas olla hyviä ominaisuuksia: kyky keskittyä, löytää yksityiskohdat ja tarkkuus. Joku kehitysvammainen voi jäädä juttelemaan toisten kanssa, vaikka pitäisi hyllyttää tavaroita. 

Onko nämä alapeukutukset joiltain aurinkoisia ja ihania downeja ihailevilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kamala kun tulee kalliiksi yhteiskunnalle!

Mutta kun se on fakta.

Suuri on osa kehitysvammaisista syntyy yllätyksinä. Downit eivät taloutta kaada, vaikka ihan jokainen saisi syntyä. Niin pieni osa vammaisista kuitenkin.

Maailma on kyllä mennyt kummalliseksi kun tieten tahtoen halutaan pitää vammaiset lapset vaikka vaihtoehtoja olisi.

Vammaisen sikiön abortoinnin pitäisi olla automaatio, ei vanhempien tunteella päätettävissä. Yhteiskuntamme säästäisi paljon rahaa vuosittain ja inhimillinen kärsimys vähentyisi.

Ennen luonto hoiti. Nyt kun on tämä korona liikkeellä niin pidetäänkö todella pahasti kehitysvammaisia hengissä jatkuvista tulehduskierteistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Nyky-yhteiskunta on armoton eikä tule sopeutumaan kehitysvammaiseen lapseen vaan lapsen on sopeuduttava siihen miten parhaiten avustamalla ja tuettuna siinä pärjää.

Kehitysvammainen lapsi on lähes poikkeuksetta shokki vanhemmalle, sillä hän ei tule koskaan kehittymään normaalisti itsenäiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

     Samoin epätoivottu raskaus on shokki naiselle joka ei lasta missään tapauksessa halua tai voi lasta pitää. Silloin abortti on täysin viisas vaihtoehto ja hänen on se oikeus saada ilman moralisointia,  sen sijaan että syntyy taas 1  lapsi joka jää 100varmasti  täysin heitteille tai vaille rakkautta ja huolenpitoa yhteiskunnassamme, jossa hyvä itsetunto on alkeellisenkin pärjäämisen edellytys. 

Eli alkakaa puhua suoraan kuten aikuiset ja tiedostavat naiset asioista, älkääkä enää 2020 vuonna lässyttäkö kuin teinit.

Miksi yhteiskunnan tulisi sopeutua yksilöön? Kyllä vammaisilla on oikeus ollaolemassa siinä missä muillakin, mutta heillä ei ole välttämättä edellytyksiä kaikkeen, mihin terveillä ihmisillä on. Esim sokeasta tai kehitysvammaisesta ei voi tulla kirurgia jne.

Mulla on diagnosoitu adhd ja lukihäiriö. Itse oon siitä ylpeä, että kuntoutuksen ohella mulle asetettiin vaatimuksia. Teen näin lukihäiriöisen tyttären kohdalla koska kyseessä on lapsen tulevaisuus. Yhteiskunnassa ei ole helpotuksia. Se on monesti paheksunnan aihe jos erityislapsellekin asetetaan vaatimuksia elämään, vaikkei olisi älyssä vikaa. Ihmettelen myös sitä liiallista suojelua henkisellä ja fyysisellä puolella, jos kyse on fyysisesti vammaisesta lapsesta. Tuolla tavalla kasvatettuja liikuntavammaisia tiedän, mikä on vain tehnyt heidän aikuistumisesta vaikeaa. Kiitos vain vanhempien. Itse taas oon saanut tehdä virheeni ja tavata poikia kuten ns. terveet siskoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.

Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.

Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.

Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.

Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D

Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.

Se adhd-nainen

Äkkiä googlaten arvioidaan, että 30-70 prosentilla vangeista on adhd. Ajattelepa, miten paljon rahaa ja rikoksien uhrien kärsimystä säästäisimme, jos meillä olisi jokin keino päästä eroon näistä ongelmista. Down-ihmiset sen sijaan taitavat olla äärimmäisen aliedustettuina henki- ja väkivaltarikoksien tekijöiden joukossa.

Kuten täällä on aikaisemmin mainittu, yhteiskunnissa, joissa halutaan määritellä toisten ihmisten oikeus elää, on harvoin osattu pysähtyä yhteen ihmisryhmään. Siksi olisi hyvä osata pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Se on kaikkien muottiin sopimattomien asia.

Paljon tuottavampaa olisi käyttää ne hoitovarat adhd:n hoitoon ja lukihäiriön kuntoutukseen kuin kehitysvammaisen aromaheppamusiikkiterapiaan.

Joku toinen taas saattaisi olla sitä mieltä, että adhd:sta ja lukihäiriöstä pitäisi tulevaisuudessa päästä eroon sikiödiagnostisin keinoin, ja nuokin rahat käyttää johonkin hänen mielestään tärkeämpään.

Edelleen: on aika vaarallista alkaa arvottaa toisen ihmisen elämän laatua.

Mainitkaa sitten se menestyksekäs tai hyvin toimeentuleva kehitysvammainen. Tunnen taas lukihäiriöisiä sekä adhd-/as-/dysfasia-diagnoosin saaneita laidasta laitaan: ammattikoulun käyneet ovat lähihoitajina, ravintolatyöntekijöinä, lasten/nuorisonohjaajina, merkonomeja, välinehuoltajina, jotkut heistä jatkoi ammattikorkeakouluun ja lukiotaustalla olevat ovat päässeet hyvillä papereilla yliopistoon tai ammattikorkeakouluun tai sitten päättäneet opiskella ammatin lyhyessä ajassa.

Mä myös kävin parista diagnoosista huolimatta lukion ja myöhemmin ammattikorkeakoulun. Kävin lukihäiriöluokkaa yleisopetussuunnitelman mukaan. Matemaattisesti lahjakkaana ja luovana olisin turhautunut jos vanhemmat olisivatkin tuupanneet mut johonkin kehitysvammaisten kouluun, missä olisi opeteltu vielä yläkoulussakin alakoulun juttuja. Vanhemmat suoraan sanoen olisivat halunneet antaa lättyyn niille ehdottajille erityiskoulun aloittamisesta, koska tiesivät ettei mulla ole älyllistä jälkeenjääneisyyttä.

Nyt kun löytyy oma lapsi, niin toimin samalla lailla. Opiskelee yleisen opetussuunnitelman mukaan ja pärjää ok tavallisessa koulussa. Käy välillä tapaamassa erityisopettajaa, koska kielissä ja äidinkielessä on petrattavaa. Lahjakas on liikunnallisesti ja hyvä biologiassa ja maantiedossa, pitää nuista aineista. Osaa kirjoittaa äidinkielen ja englannin tunnilla hyviä tekstejä sisällöltään, mutta kirjoitusvirheet, hidas kirjoittaminen ja konsonanttien puuttuminen laski aluksi arvosanoja kunnes löysimme tytölle apuvälineen. Miehen kanssa koitamme parhaan mukaan auttaa ja ja erityisesti itse asian kokeneena koitan olla tukena. Haluamme taata hänelle hyvät työmahdollisuudet elämässä ja sen takia kierrämme kaukaa erityiskoulut ja erityisesti erityisammattikoulut, joiden papereilla ei tee mitään työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.

Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.

Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.

Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.

Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D

Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.

Se adhd-nainen

Äkkiä googlaten arvioidaan, että 30-70 prosentilla vangeista on adhd. Ajattelepa, miten paljon rahaa ja rikoksien uhrien kärsimystä säästäisimme, jos meillä olisi jokin keino päästä eroon näistä ongelmista. Down-ihmiset sen sijaan taitavat olla äärimmäisen aliedustettuina henki- ja väkivaltarikoksien tekijöiden joukossa.

Kuten täällä on aikaisemmin mainittu, yhteiskunnissa, joissa halutaan määritellä toisten ihmisten oikeus elää, on harvoin osattu pysähtyä yhteen ihmisryhmään. Siksi olisi hyvä osata pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Se on kaikkien muottiin sopimattomien asia.

Paljon tuottavampaa olisi käyttää ne hoitovarat adhd:n hoitoon ja lukihäiriön kuntoutukseen kuin kehitysvammaisen aromaheppamusiikkiterapiaan.

Joku toinen taas saattaisi olla sitä mieltä, että adhd:sta ja lukihäiriöstä pitäisi tulevaisuudessa päästä eroon sikiödiagnostisin keinoin, ja nuokin rahat käyttää johonkin hänen mielestään tärkeämpään.

Edelleen: on aika vaarallista alkaa arvottaa toisen ihmisen elämän laatua.

Mainitkaa sitten se menestyksekäs tai hyvin toimeentuleva kehitysvammainen. Tunnen taas lukihäiriöisiä sekä adhd-/as-/dysfasia-diagnoosin saaneita laidasta laitaan: ammattikoulun käyneet ovat lähihoitajina, ravintolatyöntekijöinä, lasten/nuorisonohjaajina, merkonomeja, välinehuoltajina, jotkut heistä jatkoi ammattikorkeakouluun ja lukiotaustalla olevat ovat päässeet hyvillä papereilla yliopistoon tai ammattikorkeakouluun tai sitten päättäneet opiskella ammatin lyhyessä ajassa.

Mä myös kävin parista diagnoosista huolimatta lukion ja myöhemmin ammattikorkeakoulun. Kävin lukihäiriöluokkaa yleisopetussuunnitelman mukaan. Matemaattisesti lahjakkaana ja luovana olisin turhautunut jos vanhemmat olisivatkin tuupanneet mut johonkin kehitysvammaisten kouluun, missä olisi opeteltu vielä yläkoulussakin alakoulun juttuja. Vanhemmat suoraan sanoen olisivat halunneet antaa lättyyn niille ehdottajille erityiskoulun aloittamisesta, koska tiesivät ettei mulla ole älyllistä jälkeenjääneisyyttä.

Nyt kun löytyy oma lapsi, niin toimin samalla lailla. Opiskelee yleisen opetussuunnitelman mukaan ja pärjää ok tavallisessa koulussa. Käy välillä tapaamassa erityisopettajaa, koska kielissä ja äidinkielessä on petrattavaa. Lahjakas on liikunnallisesti ja hyvä biologiassa ja maantiedossa, pitää nuista aineista. Osaa kirjoittaa äidinkielen ja englannin tunnilla hyviä tekstejä sisällöltään, mutta kirjoitusvirheet, hidas kirjoittaminen ja konsonanttien puuttuminen laski aluksi arvosanoja kunnes löysimme tytölle apuvälineen. Miehen kanssa koitamme parhaan mukaan auttaa ja ja erityisesti itse asian kokeneena koitan olla tukena. Haluamme taata hänelle hyvät työmahdollisuudet elämässä ja sen takia kierrämme kaukaa erityiskoulut ja erityisesti erityisammattikoulut, joiden papereilla ei tee mitään työmarkkinoilla.

Kalle Salonen. Hyvin näkyy menestyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Tämä retoriikka sit taas on sitä joka saa mut turhautuneeksi. Oma veljeni on kehitysvammainen, eikä osaa nyt vielä aikuisenakaan puhua tai käydä itsenäisesti vessassa. Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa ole onneton tai kärsivä. Hän selvästi nauttii elämästä, hänellä on huumorintajua, hän ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa. Totta kai hänellä on ollut myös kurjia ja sairaita päiviä, kuten meillä kaikilla joskus. Kivuissa hän ei elä, hänen vammansa on älyyn ja kehitykseen vaikuttava. Olen 100% varma, että jos veljeni osaisi yhtäkkiä puhua ja hän ymmärtäisi samoin kuin me, hän kertoisi valitsevansa elämän vammaisena mieluummin kuin kuoleman.

En usko, että jos hän vaikka tukehtuisi ruokapalaan, tai sairastuisi keuhkokuumeeseen ja me vain katselisimme tumput suorina vierestä kun hän kuolee, että hän ajattelisi "jes onpas armollista kun antavat minun kuolla tähän"

Totta tietenkin on, että veljeni hoitaminen maksaa yhteiskunnalle. Ja on maksanut vanhemmillemme, he ovat joutuneet kantamaan raskasta taakkaa. Tämän myönnän. Kehitysvammaisen lapsen hoito ei ole missään nimessä helppoa tai ihanaa. Se on ajoittain äärimmäisen vaikeaa ja surullista. Mutta se on myös rakkaudentäytteistä ja riemukasta.

Oman veljeni kehitysvammaisuus ei näkynyt seulonnassa, joten äitimme ei tarvinnut miettiä, keskeyttääkö hän raskauden vai ei. Lapsen piti olla terve, ja kaiken piti olla hyvin. Ei ollutkaan.

Kiitän yhteiskuntaamme siitä, että se pitää huolta myös kehitysvammaisista ja sairaista. Muuten koko perheemme olisi tuhoutunut.

Mitäpä ne niillä kehariaivoillaan osaisi ajatella? Jos ymmärtäisivät millaisia taakkoja ovat perheelle ja etenkin yhteiskunnalle, eivät olisi onnellisia. Totta kai ne on onnnellisia kun yhteiskunta maksaa hammaslääkärin, terapiat ja jääkiekkomatsien katselun. Saisipa vähävaraiset samanlaista hemmottelua yhteiskunnan piikkiin, ja se olisi paljon hyödyllisempää kuin vaikeasti kehitysvammaisen elintoimintojen ylläpitäminen ettei vain kuolaan tukehtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.

Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.

Opiskellessani olin harjoittelussa muutamia viikkoja ryhmäkodissa, jossa eräs minun ikäiseni down -tyttö purskahti itkuun ja sanoi että hän haluaisi minun elämäni. Tämä ja eräs muutama muu kommentti samassa tilanteessa jäi ikuisesti mieleeni, eikä jätä epäilyksiäkään, etteikö jotkut ymmärtäisi omaa tilaansa verrattuna "terveisiin".

Lähipiirissä kun yksi kehitysvammainen sai tietää vammastaan ja sen tuomista rajoituksista, niin kyllähän siinä itku pääsi, kun ei saa ajokorttia, työtä, parisuhdetta tai perhettä. Eihän laissa ole kiellettyä perheen perustaminen, mutta miten se käytännössä toteutuu. Ei me nähdä 10-16-vuotiaiden sisarusten olevan sopivia asumaan omassa asunnossa keskenään ja ostamaan alkoholia, mutta Kehitysvammaisten tukiliitossa jokainen pysyvästi älyllisesti lapsen tasolla oleva nähdään sopivana vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.

Niinkö luulet? Serkkuni on kehitysvammainen ja lukuisat kerrat itkenyt että haluaisi olla normaali ja samanlainen kuin muut. Kun olen hänen elämäänsä saanut lapsesta asti seurata, päätin että jos sikiöseulonnoissa näkyy kehitysvamma, teen abortin. Lapsen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen takia.

Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.

Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.

Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.

Niinkö luulet? Serkkuni on kehitysvammainen ja lukuisat kerrat itkenyt että haluaisi olla normaali ja samanlainen kuin muut. Kun olen hänen elämäänsä saanut lapsesta asti seurata, päätin että jos sikiöseulonnoissa näkyy kehitysvamma, teen abortin. Lapsen takia.

Kyllä lievästi kehitysvammaisella riittää ymmärrys siitä, että on erilainen muihin verrattuna. Kaikki (kehitys)vammaiset ei todellakaan iloitse kuten Sanna Sepponen väittää.

Haluavat nostaa itseään paremmiksi ihmisiksi kun pitivät vammaisen lapsen ja nyt on niin raskasta ja vaikeaa. Sama ilmiö jos pistät lapsen päiväkotiin vaikka olet itse kotona.

Vierailija kirjoitti:

Haluavat nostaa itseään paremmiksi ihmisiksi kun pitivät vammaisen lapsen ja nyt on niin raskasta ja vaikeaa. Sama ilmiö jos pistät lapsen päiväkotiin vaikka olet itse kotona.

Ei parempi vaan paras on sellainen ihminen, joka ei anna tappaa lastaan kohtuun downin takia.

Vierailija kirjoitti:

Haluavat nostaa itseään paremmiksi ihmisiksi kun pitivät vammaisen lapsen ja nyt on niin raskasta ja vaikeaa. Sama ilmiö jos pistät lapsen päiväkotiin vaikka olet itse kotona.

Naisethan sen vammaisen lapsen haluaa pitää. Mies heittäisi vaikka roskiin sen lapsen, mikä perustuu järkeen.

Pakkoabortti lailliseksi. Kyllä kansalaisilla pitäisi olla sananvaltaa, mihin käyttää verovaransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä kommentteja ihmisistä. Ihminenkö saadaan tappaa ennen syntymää, kun ei nyt vaan halua saada tietynlaista lasta. Ihmisyys on joillakin kaukana ja sen tilalla on epäinhimillisyys.

Siinä taas tunteellista kommentointia, ja luultavasti olet tyypillinen kristitty, joka tulee lässyttää kaikkien elämän olevan arvokasta, muttei elämän laadulla ole väliä.

Lienet tyypillinen ateisti, joka kauhistelee uskonnon nimissä joskus tuhat vuotta sitten tehtyjä hirmutekoja mutta ummistaa silmänsä täysin mm. sekulaarin seksibisneksen julmuudelta ja leimaa pornokriittiset kategorisesti kiihkokonservatiivihihhuleiksi.