Lue keskustelun säännöt.
Miksi omasta tahdostaan down-lapsen synnyttäneet moralisoi abortin tehneitä?
06.03.2020 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006428949.html
Taas tällaista tunteellista kirjoitusta: lääkäri on kamala kertoessaan downin riskeistä, abortin tehneet naiset ovat julmia.
Edelleenkin se on jokaisen naisen päätös, haluaako tehdä abortin vai ei. Lääkärin tehtävä on valistaa, että mitä liitännäissairauksia kuuluu downiin. Se on ihan faktaa, että downeja on eritasoisia, joillain on sydänsairauksia ja pahimmassa tapauksessa oman lapsen voi joutua hautaamaan aikaisin.
Joku vielä kehtaa verrata ei-kehitysvammaista lasta, josta voi myös tulla taakka yhteiskunnalle sairastumalla syöpään, epilepsiaan tai diabetekseen. Nuita ei voi verrata, koska syöpä voi parantua ja diebetesta voidaan hoitaa lääkityksellä. Harvoin diabetes tekee ihmisestä kyvyttömän huolehtia itsestään aikuisena. Samalla summalla, jolla hoidetaan vaikeasti kehitysvammaisen loputonta tulehduskierrettä, voitaisiin hoitaa useita diebeetikkoja tai syöpäsairaita.
Kommentit (110)
Abortti on väärin olipa lapsi vammainen tai ei. Hävetkää nyt tekin, jotka ette edes kykene käyttämään pronominia ’hän’ vammaisista. Menee jo vihapuheeksi tässä yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee tietoisesti vammaisen lapsen, ei pitäisi olla oikeutta mihinkään vammaisen lapsen tukiin. Maksakaa itse lisäkulunne ja sydänleikkaukset. Ei myöskään tarvi roikkua Kelassa vaatimassa ilmaisia terapioita. Olet itse tietoisesti vammaisen tehnyt. Hoida se itse. Ihan itse!
Sama pätee sitten niihinkin, jotka yllättäen syntyvät vammaisina tai vammautuvat synnytyksessä. Katsos kun koskaan ei voi varmasti tietää, testit eivät ole täysin luotettavia. Eikä siten voi todistaa, että joku olisi etukäteen tiennyt.
Eihän moni alkoholistikaan ole tietävinään FAS-riskistä, vaan Suomessa syntyy tuhat FAS-lasta vuodessa. Se on ainut täysin äidin käytöksestä riippuvainen vamma.
Sinun "vammasi" on huomattavasti haitallisempi yhteiskunnalle, koska myrkyllisyytesi tuhoaa hitaasti kaikki, joihin pystyt vaikuttamaan.
Kehitysvamma ei tartu, ja vammainen ihminen kykenee rakastamaan, mutta sinä et.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko että voisin synnyttää sellaista. En vaan kestäisi katella sitä.
Kykenetkö rakastamaan ketään, tunnistatko edes sitä tunnetta?
Abortti on naisen perusoikeus. Samoin on naisen perusoikeus olla keskeyttämättä raskautta.
Varmoja testejä ei ole. On syntynyt täysin terveitä lapsia, vaikka testi on näyttänyt trisomia 21:lle positiivista.
Syntyy vammaisia lapsia, vaikkei mikään näytä olevan pielessä.
Terveistä vauvoista kasvaa qusipäisiä, häiriintyneitä aikuisia.
Ajaako ap ja pari muuta täällä nyt jotain PS-nuorten rotuoppia, vai puuttumista naisen perusoikeuksiin? Kumpikin on rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien kokemusteni pohjalta ajattelen, että asiat ei ole mustavalkoisia. Ei tulisi mieleenkään alkaa moralisoida muiden päätöksiä. Enemmänkin EHKÄ sitä, kuinka lääkärit yms tuovat asian perheille esille.
Ei ole yhtä oikeaa päätöstä... Jokaisen perheen oma päätös joka tehdään niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sillon kulloinkin on.
Äiti, joka päättänyt molemmin
Vierailija kirjoitti:
Abortti on naisen perusoikeus. Samoin on naisen perusoikeus olla keskeyttämättä raskautta.
Varmoja testejä ei ole. On syntynyt täysin terveitä lapsia, vaikka testi on näyttänyt trisomia 21:lle positiivista.
Syntyy vammaisia lapsia, vaikkei mikään näytä olevan pielessä.
Terveistä vauvoista kasvaa qusipäisiä, häiriintyneitä aikuisia.
Ajaako ap ja pari muuta täällä nyt jotain PS-nuorten rotuoppia, vai puuttumista naisen perusoikeuksiin? Kumpikin on rikos.
Mikä taho voi antaa ’oikeuden’ päättää jonkun toisen elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sä ap vuorostasi syyllistät he, jotka ovat "pitäneet" down-lapsen. Että kamala kun tulee kalliiksi yhteiskunnalle!
Ihmisarvonn pitäisi olla jakamaton, ihan jokaisen ihmisen arvo tismallen samanlainen. Ei näämmä ole, ja tällainen rodunjalostus tekee surulliseksi =(
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni pohjalta ajattelen, että asiat ei ole mustavalkoisia. Ei tulisi mieleenkään alkaa moralisoida muiden päätöksiä. Enemmänkin EHKÄ sitä, kuinka lääkärit yms tuovat asian perheille esille.
Ei ole yhtä oikeaa päätöstä... Jokaisen perheen oma päätös joka tehdään niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sillon kulloinkin on.
Äiti, joka päättänyt molemmin
Unohtui mainita, että meillä ei kyseessä kehitysvamma, vaan muu vakava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverilla on down-lapsi sekä kaksi tervettä lasta. Lasten isä lähti, kun ei jaksanut. Kaksi tervettä lasta ovat lähinnä oman onnensa nojassa, kun äidin aika menee tähän aurinkoiseen tapaukseen. Vähemmän iloisia ovat nuo terveet sisarukset ”rikastuttavasta” vammaisesta siskostaan. Äiti kirjoittelee jatkuvasti valituksia, jos on joku hepanrapsutusterapia lopetettu, kun edistystä ei tapahdu, ja puolet kerroista ei ole edes vaivauduttu paikalle (kun eihän yh:lla ole aikaa kuskata). Jatkuvasti postailee tilastoja kuinka moni down-raskaus päättyy aborttiin, ja kiillottaa sädekehäänsä, kun hän on omansa pitänyt. Iloinen tuo lapsi kyllä on, mutta herkästi saa kaikki kulkutaudit, ja sairastaa niitä pitkään. Oli ensimmäisen elinvuosiensa aikana enempi sairaalassa kuin mä koko elämäni aikana (olen 40 v). En tuota osaa rikkautena nähdä, sori vaan.
Olisi kiva myös kuulla, millä tavoin olet auttanut ja tukenut ystävääsi arjessa.
Lähinnä kuuntelevana korvana, kun asuu sen verran kaukana, ettei esim niiden terveiden lasten ajan vietto ole mahdollista. Minulla on omakin perhe ja vaativa työ, ettei sitä aikaakaan ole tavata edes joka viikko. Säälittää koko perhe, varsinkin ne terveet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko että voisin synnyttää sellaista. En vaan kestäisi katella sitä.
Kykenetkö rakastamaan ketään, tunnistatko edes sitä tunnetta?
Se, ettei halua vammaista lasta ei tarkoita sitä, että olisi tunnekylmä ihminen. Hän vaan ymmärtää omat rajansa. Monissa tapauksissa abortti on kaikkien kannalta, jopa sen syntymättömän lapsen, armollisinta vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä downista pitäisi antaa mahdollisimman realistinen kuva, eikä aina ottaa näitä lievimmästä päästä olevia tapauksia, jotka osaavat esim lukea, ja ovat näitä aurinkoisia tapauksia. Näitä, jotka jatkuvan valvonnan alla pyyhkivät Mäkkärillä ketsuppia pöydästä kahtena päivänä viikossa, ja ovat ”kaikkien asiakkaiden suosiossa”. Myös ottaa huomioon sairaudet, jotka monesti tulee kaupan päälle. Vaikeammin kehitysvammaisia downeja on myös, ja he eivät ole välttämättä yhtään aurinkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Armoa eli tappaa? Oikeassa eutanasiassa järjissään oleva henkilö pyytää itse kuolla. Muussa tilassa olevan kohdalla toisten tekemä päätös on henkirikos, armo on siitä kaukana.
Ketään ei täällä pidetä hengissä väkisin, päinvastoin. Pelkän vammaisuuden takia tehdään elvytyskieltoja!
Yhteiskunta ei todellakaan ole muuttunut humaanimmaksi, asia on täysin päinvastoin. Vammaisen synnyttäviä syyllistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverilla on down-lapsi sekä kaksi tervettä lasta. Lasten isä lähti, kun ei jaksanut. Kaksi tervettä lasta ovat lähinnä oman onnensa nojassa, kun äidin aika menee tähän aurinkoiseen tapaukseen. Vähemmän iloisia ovat nuo terveet sisarukset ”rikastuttavasta” vammaisesta siskostaan. Äiti kirjoittelee jatkuvasti valituksia, jos on joku hepanrapsutusterapia lopetettu, kun edistystä ei tapahdu, ja puolet kerroista ei ole edes vaivauduttu paikalle (kun eihän yh:lla ole aikaa kuskata). Jatkuvasti postailee tilastoja kuinka moni down-raskaus päättyy aborttiin, ja kiillottaa sädekehäänsä, kun hän on omansa pitänyt. Iloinen tuo lapsi kyllä on, mutta herkästi saa kaikki kulkutaudit, ja sairastaa niitä pitkään. Oli ensimmäisen elinvuosiensa aikana enempi sairaalassa kuin mä koko elämäni aikana (olen 40 v). En tuota osaa rikkautena nähdä, sori vaan.
Olisi kiva myös kuulla, millä tavoin olet auttanut ja tukenut ystävääsi arjessa.
Jokainen huolehtikoon lapsistaan itse ja sitä suuremmalla syyllä jos on tietoisesti tuonut maailmaan vammaisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Minusta on kylläkin epäreilua, että jotkut voivat tarkoituksella valita "iloisen rikkauden" ja sitten edellyttää, että kaikki muut hyväksyvät ja kustantavat heidän valintansa. Voisi ajatella myös perheen muiden lasten tilannetta, sen syntyvän lapsen terveysriskejä, jotka ovat huomattavasti isommat kuin muilla, lapsen tuen tarvetta läpi koko elämän, senkin jälkeen kun vanhemmista on aika jättänyt.
Mä en ymmärrä, miksi lapsen tulee olla oma silläkin ehdolla että on vammainen. Jos siis on tiedossa sikiön vammaisuus. Tällaisen perheen tunnen: kolme vaikeavammaista lasta johtuen geenivirheestä, josta vanhemmat sai heti tietää ensimmäisen lapsen saatuaan. Kuitenkin piti saada lisää lapsia ja nyt ollaan niin supervanhempia, kun on niin raskasta hoitaa useita vaikeavammaisia lapsia, jotka ei koskaan itsenäisty. Eikö tällaiset voisi enemmän miettiä adoptiota biologisten lasten sijaan? Suomessa on niin pakonomaista tuo lapsia pitää saada-asenne tai sen tulee olla biologinen.
Tällaisilta pitäisi ottaa kaikki tuet pois kun geenivirheestä tietoisina tehdään yhteensä kolme vaikeavammaista lasta ja oletetaan tietysti yhteiskunnan elättävän ja paapovan heitä kohdusta hautaan. Jotain vastuuta pitäisi vanhemmillakin olla!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Niin no sitäkään ei voi tietää kokisivatko niin. Moni on nimenomaan kertonut vammaisen lapsen äitinä miten koko elämänkatsomus on muuttunut ja elämä rikastunut.
Tämä retoriikka sit taas on sitä joka saa mut turhautuneeksi. Oma veljeni on kehitysvammainen, eikä osaa nyt vielä aikuisenakaan puhua tai käydä itsenäisesti vessassa. Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa ole onneton tai kärsivä. Hän selvästi nauttii elämästä, hänellä on huumorintajua, hän ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa. Totta kai hänellä on ollut myös kurjia ja sairaita päiviä, kuten meillä kaikilla joskus. Kivuissa hän ei elä, hänen vammansa on älyyn ja kehitykseen vaikuttava. Olen 100% varma, että jos veljeni osaisi yhtäkkiä puhua ja hän ymmärtäisi samoin kuin me, hän kertoisi valitsevansa elämän vammaisena mieluummin kuin kuoleman.
En usko, että jos hän vaikka tukehtuisi ruokapalaan, tai sairastuisi keuhkokuumeeseen ja me vain katselisimme tumput suorina vierestä kun hän kuolee, että hän ajattelisi "jes onpas armollista kun antavat minun kuolla tähän"
Totta tietenkin on, että veljeni hoitaminen maksaa yhteiskunnalle. Ja on maksanut vanhemmillemme, he ovat joutuneet kantamaan raskasta taakkaa. Tämän myönnän. Kehitysvammaisen lapsen hoito ei ole missään nimessä helppoa tai ihanaa. Se on ajoittain äärimmäisen vaikeaa ja surullista. Mutta se on myös rakkaudentäytteistä ja riemukasta.
Oman veljeni kehitysvammaisuus ei näkynyt seulonnassa, joten äitimme ei tarvinnut miettiä, keskeyttääkö hän raskauden vai ei. Lapsen piti olla terve, ja kaiken piti olla hyvin. Ei ollutkaan.
Kiitän yhteiskuntaamme siitä, että se pitää huolta myös kehitysvammaisista ja sairaista. Muuten koko perheemme olisi tuhoutunut.[/quote]
Toivon kaikkea hyvää veljellesi ja sulle!❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee tietoisesti vammaisen lapsen, ei pitäisi olla oikeutta mihinkään vammaisen lapsen tukiin. Maksakaa itse lisäkulunne ja sydänleikkaukset. Ei myöskään tarvi roikkua Kelassa vaatimassa ilmaisia terapioita. Olet itse tietoisesti vammaisen tehnyt. Hoida se itse. Ihan itse!
Sama pätee sitten niihinkin, jotka yllättäen syntyvät vammaisina tai vammautuvat synnytyksessä. Katsos kun koskaan ei voi varmasti tietää, testit eivät ole täysin luotettavia. Eikä siten voi todistaa, että joku olisi etukäteen tiennyt.
Eihän moni alkoholistikaan ole tietävinään FAS-riskistä, vaan Suomessa syntyy tuhat FAS-lasta vuodessa. Se on ainut täysin äidin käytöksestä riippuvainen vamma.
Sinun "vammasi" on huomattavasti haitallisempi yhteiskunnalle, koska myrkyllisyytesi tuhoaa hitaasti kaikki, joihin pystyt vaikuttamaan.
Kehitysvamma ei tartu, ja vammainen ihminen kykenee rakastamaan, mutta sinä et.
Eihän kukaan tietoisesti ole synnyttänyt myöhemmin vammaiseksi todettua, oli se sitten onnettomuuden tai tuntemattomasta syystä tapahtuneen seurausta sitten. Nuita sitten pitää hoitaa meidän verovaroilla. Mutta ne, jotka jo saa tietää odottavansa lasta, joka on todettu vammaiseksi, voisivat osallistua kulujen maksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Minusta on kylläkin epäreilua, että jotkut voivat tarkoituksella valita "iloisen rikkauden" ja sitten edellyttää, että kaikki muut hyväksyvät ja kustantavat heidän valintansa. Voisi ajatella myös perheen muiden lasten tilannetta, sen syntyvän lapsen terveysriskejä, jotka ovat huomattavasti isommat kuin muilla, lapsen tuen tarvetta läpi koko elämän, senkin jälkeen kun vanhemmista on aika jättänyt.
Mä en ymmärrä, miksi lapsen tulee olla oma silläkin ehdolla että on vammainen. Jos siis on tiedossa sikiön vammaisuus. Tällaisen perheen tunnen: kolme vaikeavammaista lasta johtuen geenivirheestä, josta vanhemmat sai heti tietää ensimmäisen lapsen saatuaan. Kuitenkin piti saada lisää lapsia ja nyt ollaan niin supervanhempia, kun on niin raskasta hoitaa useita vaikeavammaisia lapsia, jotka ei koskaan itsenäisty. Eikö tällaiset voisi enemmän miettiä adoptiota biologisten lasten sijaan? Suomessa on niin pakonomaista tuo lapsia pitää saada-asenne tai sen tulee olla biologinen.
Tällaisilta pitäisi ottaa kaikki tuet pois kun geenivirheestä tietoisina tehdään yhteensä kolme vaikeavammaista lasta ja oletetaan tietysti yhteiskunnan elättävän ja paapovan heitä kohdusta hautaan. Jotain vastuuta pitäisi vanhemmillakin olla!
Insesti on ihan syystäkin laitonta: riski saada sairaita ja pahasti vammaisia jälkeläisiä.
Olisi kiva myös kuulla, millä tavoin olet auttanut ja tukenut ystävääsi arjessa.