Lue keskustelun säännöt.
Miksi omasta tahdostaan down-lapsen synnyttäneet moralisoi abortin tehneitä?
06.03.2020 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006428949.html
Taas tällaista tunteellista kirjoitusta: lääkäri on kamala kertoessaan downin riskeistä, abortin tehneet naiset ovat julmia.
Edelleenkin se on jokaisen naisen päätös, haluaako tehdä abortin vai ei. Lääkärin tehtävä on valistaa, että mitä liitännäissairauksia kuuluu downiin. Se on ihan faktaa, että downeja on eritasoisia, joillain on sydänsairauksia ja pahimmassa tapauksessa oman lapsen voi joutua hautaamaan aikaisin.
Joku vielä kehtaa verrata ei-kehitysvammaista lasta, josta voi myös tulla taakka yhteiskunnalle sairastumalla syöpään, epilepsiaan tai diabetekseen. Nuita ei voi verrata, koska syöpä voi parantua ja diebetesta voidaan hoitaa lääkityksellä. Harvoin diabetes tekee ihmisestä kyvyttömän huolehtia itsestään aikuisena. Samalla summalla, jolla hoidetaan vaikeasti kehitysvammaisen loputonta tulehduskierrettä, voitaisiin hoitaa useita diebeetikkoja tai syöpäsairaita.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
8
Tunnetko/tiedätkö montaakaan downihmistä, jolla ei olisi esim. Sydän vikaa, munuaisten vajaatoimintaa tms? Downin syndrooma ei yleensä tule yksin ja nämäkin ihmiset kärsivät yhtälailla sairauksistaan kuin ns. Normaalit ihmiset
Tiedän. Elämäni aikan yksityiselämässä ja töissä kohdalleni on osunut kymmeniä downeja.
Osalla on ollut korjattu sydänvika, munuaisvika ehkä yhdellä, diabetes parilla, jotain muuta sen verrain kuin kenellä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Tämä retoriikka sit taas on sitä joka saa mut turhautuneeksi. Oma veljeni on kehitysvammainen, eikä osaa nyt vielä aikuisenakaan puhua tai käydä itsenäisesti vessassa. Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa ole onneton tai kärsivä. Hän selvästi nauttii elämästä, hänellä on huumorintajua, hän ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa. Totta kai hänellä on ollut myös kurjia ja sairaita päiviä, kuten meillä kaikilla joskus. Kivuissa hän ei elä, hänen vammansa on älyyn ja kehitykseen vaikuttava. Olen 100% varma, että jos veljeni osaisi yhtäkkiä puhua ja hän ymmärtäisi samoin kuin me, hän kertoisi valitsevansa elämän vammaisena mieluummin kuin kuoleman.
En usko, että jos hän vaikka tukehtuisi ruokapalaan, tai sairastuisi keuhkokuumeeseen ja me vain katselisimme tumput suorina vierestä kun hän kuolee, että hän ajattelisi "jes onpas armollista kun antavat minun kuolla tähän"
Totta tietenkin on, että veljeni hoitaminen maksaa yhteiskunnalle. Ja on maksanut vanhemmillemme, he ovat joutuneet kantamaan raskasta taakkaa. Tämän myönnän. Kehitysvammaisen lapsen hoito ei ole missään nimessä helppoa tai ihanaa. Se on ajoittain äärimmäisen vaikeaa ja surullista. Mutta se on myös rakkaudentäytteistä ja riemukasta.
Oman veljeni kehitysvammaisuus ei näkynyt seulonnassa, joten äitimme ei tarvinnut miettiä, keskeyttääkö hän raskauden vai ei. Lapsen piti olla terve, ja kaiken piti olla hyvin. Ei ollutkaan.
Kiitän yhteiskuntaamme siitä, että se pitää huolta myös kehitysvammaisista ja sairaista. Muuten koko perheemme olisi tuhoutunut.
Downin syndrooma on vain yksi kehitysvamman muoto, varmaan kyllä yleisin tai ainakin tunnetuin. Mutta henkilö voi olla vaikeasti kehitysvammainen, vaikka raskausaikana ei ole mitään erikoista. Suvussa on erittäin vaikeasti kehitysvammainen ja oli terveen kirjoissa pari-kolmen kuukauden ikäiseksi. Sitten alkoi neuvolan th puhua, että ei ole kaikki kunnossa. Totta kai vanhemmat suuttuivat aluksi tästä kommentista, mutta pikkuhiljaa se oli pakko hyväksyä, kun kehitystä ei tapahtunut lainkaan. Oppi kävelemään 7-vuotiaana, puhe jäi alle 1-vuotiaan tasolle, eli muutamia sanoja. Ei sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.
Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.
Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.
Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D
Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.
Se adhd-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.
Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.
Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.
Kirjoitan vielä. On erilaisia ilman kehitysvammaakin. Itse oon luova, mikä lienee tyypillistä adhd-ihmisillä, ja oon aika pitkä naiseksi. Rikkautta jo kyllä riittää, ei siihen kehitysvammaa tarvita.
Kehitysvamma on huono juttu kuten syöpäkin tai lapsen intersukupuolisuus. Ne ihmiset, joilla on jokin nuista, eivät ole huonoja. Erona kehitysvamman on se että syövästä voi parantua ja intersukupuolinen voi leikata itsensä vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Jos jompi kumpi lapsi pitäisi valita, down vai intersukupuolinen niin valitsisin jälkimmäisen, koska sen voi hoitaa leikkauksilla kun vain lapsi itsekin sen päälle ymmärtää. Down taas ei voi parantua eikä kasva veronmaksajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.
Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.
Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.
Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D
Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.
Se adhd-nainen
Äkkiä googlaten arvioidaan, että 30-70 prosentilla vangeista on adhd. Ajattelepa, miten paljon rahaa ja rikoksien uhrien kärsimystä säästäisimme, jos meillä olisi jokin keino päästä eroon näistä ongelmista. Down-ihmiset sen sijaan taitavat olla äärimmäisen aliedustettuina henki- ja väkivaltarikoksien tekijöiden joukossa.
Kuten täällä on aikaisemmin mainittu, yhteiskunnissa, joissa halutaan määritellä toisten ihmisten oikeus elää, on harvoin osattu pysähtyä yhteen ihmisryhmään. Siksi olisi hyvä osata pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Se on kaikkien muottiin sopimattomien asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.
Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.
Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.
Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D
Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.
Se adhd-nainen
Äkkiä googlaten arvioidaan, että 30-70 prosentilla vangeista on adhd. Ajattelepa, miten paljon rahaa ja rikoksien uhrien kärsimystä säästäisimme, jos meillä olisi jokin keino päästä eroon näistä ongelmista. Down-ihmiset sen sijaan taitavat olla äärimmäisen aliedustettuina henki- ja väkivaltarikoksien tekijöiden joukossa.
Kuten täällä on aikaisemmin mainittu, yhteiskunnissa, joissa halutaan määritellä toisten ihmisten oikeus elää, on harvoin osattu pysähtyä yhteen ihmisryhmään. Siksi olisi hyvä osata pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Se on kaikkien muottiin sopimattomien asia.
Paljon tuottavampaa olisi käyttää ne hoitovarat adhd:n hoitoon ja lukihäiriön kuntoutukseen kuin kehitysvammaisen aromaheppamusiikkiterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Terveitä sikiöitä abortoidaan enemmän sosiaalisista syistä. Kukaan ei niistä kirjoita mielipidekirjoitusta, kuinka on julmaa abortoida heitä.
Totuutta ei haluta kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveitä sikiöitä abortoidaan enemmän sosiaalisista syistä. Kukaan ei niistä kirjoita mielipidekirjoitusta, kuinka on julmaa abortoida heitä.
Totuutta ei haluta kuulla.
Eikä arvosteta kun tässäkin keskustelussa vain tunteilla perustellaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Minusta on kylläkin epäreilua, että jotkut voivat tarkoituksella valita "iloisen rikkauden" ja sitten edellyttää, että kaikki muut hyväksyvät ja kustantavat heidän valintansa. Voisi ajatella myös perheen muiden lasten tilannetta, sen syntyvän lapsen terveysriskejä, jotka ovat huomattavasti isommat kuin muilla, lapsen tuen tarvetta läpi koko elämän, senkin jälkeen kun vanhemmista on aika jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Minusta on kylläkin epäreilua, että jotkut voivat tarkoituksella valita "iloisen rikkauden" ja sitten edellyttää, että kaikki muut hyväksyvät ja kustantavat heidän valintansa. Voisi ajatella myös perheen muiden lasten tilannetta, sen syntyvän lapsen terveysriskejä, jotka ovat huomattavasti isommat kuin muilla, lapsen tuen tarvetta läpi koko elämän, senkin jälkeen kun vanhemmista on aika jättänyt.
Mä en ymmärrä, miksi lapsen tulee olla oma silläkin ehdolla että on vammainen. Jos siis on tiedossa sikiön vammaisuus. Tällaisen perheen tunnen: kolme vaikeavammaista lasta johtuen geenivirheestä, josta vanhemmat sai heti tietää ensimmäisen lapsen saatuaan. Kuitenkin piti saada lisää lapsia ja nyt ollaan niin supervanhempia, kun on niin raskasta hoitaa useita vaikeavammaisia lapsia, jotka ei koskaan itsenäisty. Eikö tällaiset voisi enemmän miettiä adoptiota biologisten lasten sijaan? Suomessa on niin pakonomaista tuo lapsia pitää saada-asenne tai sen tulee olla biologinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Tämä retoriikka sit taas on sitä joka saa mut turhautuneeksi. Oma veljeni on kehitysvammainen, eikä osaa nyt vielä aikuisenakaan puhua tai käydä itsenäisesti vessassa. Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa ole onneton tai kärsivä. Hän selvästi nauttii elämästä, hänellä on huumorintajua, hän ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa. Totta kai hänellä on ollut myös kurjia ja sairaita päiviä, kuten meillä kaikilla joskus. Kivuissa hän ei elä, hänen vammansa on älyyn ja kehitykseen vaikuttava. Olen 100% varma, että jos veljeni osaisi yhtäkkiä puhua ja hän ymmärtäisi samoin kuin me, hän kertoisi valitsevansa elämän vammaisena mieluummin kuin kuoleman.
En usko, että jos hän vaikka tukehtuisi ruokapalaan, tai sairastuisi keuhkokuumeeseen ja me vain katselisimme tumput suorina vierestä kun hän kuolee, että hän ajattelisi "jes onpas armollista kun antavat minun kuolla tähän"
Totta tietenkin on, että veljeni hoitaminen maksaa yhteiskunnalle. Ja on maksanut vanhemmillemme, he ovat joutuneet kantamaan raskasta taakkaa. Tämän myönnän. Kehitysvammaisen lapsen hoito ei ole missään nimessä helppoa tai ihanaa. Se on ajoittain äärimmäisen vaikeaa ja surullista. Mutta se on myös rakkaudentäytteistä ja riemukasta.
Oman veljeni kehitysvammaisuus ei näkynyt seulonnassa, joten äitimme ei tarvinnut miettiä, keskeyttääkö hän raskauden vai ei. Lapsen piti olla terve, ja kaiken piti olla hyvin. Ei ollutkaan.
Kiitän yhteiskuntaamme siitä, että se pitää huolta myös kehitysvammaisista ja sairaista. Muuten koko perheemme olisi tuhoutunut.
Mieti, mitä eläimet tekee tuollaisille. Hylkää ne. Ne haluaa terveitä jälkeläisiä. Ihmiset onkin heti pahoja samaa halutessa. Eiköhän sunlainen tyyppi paheksu kuinka koirarotuja jalostetaan sairaiksi ja mopseilla on kehitysvammoja. Suomalaisethan tyhmenee, kun kaikilla pitäisi olla oikeus lisääntyä ihmisoikeuksien nimissä.
Lyön vetoa, että se vaikeasti kehitysvammainen huutaa sisäisesti armonantoa. Pelkkä kuorihan tuo on vain, ja vanhemmat koittaa kiillottaa sillä lapselleen vain egoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsen takia.
Onko kuitenkaan oikein tuomita lapsi tietoisesti kehitysvammaiseksi, jonka elämä menee hoitajien ehdoilla tulevaisuudessa. Kehitysvammainen sitä elämää elää. Minua tympäisee ihmisten rikkaushössötykset, joilla ne kuitenkin vain peittää tuskaansa.
Heti kun yhteiskunta muuttui tunteellisemmaksi ja ylihumaaniseksi, niin täällä on alettu pitää hengissä ihan vaikeasti kehitysvammaistakin, joka ei kykene puhumaan, käymään vessassa ja pitää vahtia joka sekunti, kun ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Todella rikasta elämää. Minusta tuo jo menee rääkkäämiseksi, ja armoa pitäisi antaa noin pahoissa tapauksissa.
Ei kehitysvamma ole tuomio. Downeistahan tässä puhutaan ja he äärimmäisen harvoin ovat noin vammaisia kuin kerrot. Kehitysvammainen itse ei vammansa takia kärsi.
Tämä on ihan puppua. Tunnen kehitysvammaisen nuoren naisen ja hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Kädet täynnä viiltelyarpia. Luulin että hänen arvet oli jo tarpeeksi pahoja, ja sitten yksi hänen tuttunsa tuli käymään. Tämän nuoren kehitysvammaisen käsivarret oli jotain ihan järkyttävää. Nuoren ihmisen sileän ihon tilalla oli kuin taikinaa niiden arpien takia, niitä oli satoja.
Mulla itselläni on adhd ja lukihäiriö. Onneksi en ole helposti altistunut masennukselle vaikka on ollut jonkun verran vaikeuksia. Kuitenkin oon saanut kuntoutuksesta apua. Mieluummin olisi ilman adhd:ta mutta vielä kurjempaa olisi olla kehitysvammainen. Mitä rikkautta siinä on, jos toisella on älykkyys vajaampi. Moni lievästi kehitysvammainen tiedostaa vammansa ja kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Moni heistä on helposti huijattavissa.
Se on rikkautta, että kaikki eivät ole samanlaisia. Sekin on rikkautta, että toinen ei päätä toisen ihmisen oikeudesta elää.
Todella rikasta elämää varmaan kun saa pelätä, milloin tulee turpaan teiniltä tai pitää vahtia, ettei kippaa päällensä soppakattiloita. Tuo on aika rajoittavaa elämää. Nämä siis niitä pahiten kehitysvammaisia. Mun rintoihin oli käydä kiinni down-mies töissä ollessa. Oli todella ihana ja aurinkoinen :D
Mä en vieläkään tuota sokeaa ihailua ja romantisointia ymmärrä. Monessa mt-ongelmaisessa tai syrjäytyneessä nuoressa olisi paaaljon potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella. Itsekään en adhd:n takia käy missään leikkitöissä, vaan ihan oikeassa palkkatyössä.
Se adhd-nainen
Äkkiä googlaten arvioidaan, että 30-70 prosentilla vangeista on adhd. Ajattelepa, miten paljon rahaa ja rikoksien uhrien kärsimystä säästäisimme, jos meillä olisi jokin keino päästä eroon näistä ongelmista. Down-ihmiset sen sijaan taitavat olla äärimmäisen aliedustettuina henki- ja väkivaltarikoksien tekijöiden joukossa.
Kuten täällä on aikaisemmin mainittu, yhteiskunnissa, joissa halutaan määritellä toisten ihmisten oikeus elää, on harvoin osattu pysähtyä yhteen ihmisryhmään. Siksi olisi hyvä osata pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Se on kaikkien muottiin sopimattomien asia.
Paljon tuottavampaa olisi käyttää ne hoitovarat adhd:n hoitoon ja lukihäiriön kuntoutukseen kuin kehitysvammaisen aromaheppamusiikkiterapiaan.
Joku toinen taas saattaisi olla sitä mieltä, että adhd:sta ja lukihäiriöstä pitäisi tulevaisuudessa päästä eroon sikiödiagnostisin keinoin, ja nuokin rahat käyttää johonkin hänen mielestään tärkeämpään.
Edelleen: on aika vaarallista alkaa arvottaa toisen ihmisen elämän laatua.
Minusta olisi kiian raskasta huolehtia vammaisesta josta ei koskaan tule itse pärjäävää aikuista.
Tuntemani tapaus on varsin yleinen eli isä ei jaksanut vammaista lasta, vaan lähti. Ei ole koskaan halunnut tavata lastaan. Nyt äidillä on hirveä huoli siitä miten lapsi tulee pärjäämään, jos hän ainoa huoltaja sairastuu ja kuolee.
Kehitysvammaisen isosiskona haluan sanoa, että.on raskasta,.kun perheessä kaikki huomio kohdistuu vammaiseen. Minä olen jäänyt ilman rakkautta ja äidin hellyyttä.
Joudun usein uhrautumaan ja jättämään omat menon, koska on oltava lapsenvahtina.
Odotan päivää jolloin pääsen pois kotoa. Suljen oven lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen perheen oma päätös. Kaikki eivät halua vammaisen lapsen vanhemmiksi. He eivät koe sellaista elämää "iloisena rikkautena" .
Minusta on kylläkin epäreilua, että jotkut voivat tarkoituksella valita "iloisen rikkauden" ja sitten edellyttää, että kaikki muut hyväksyvät ja kustantavat heidän valintansa. Voisi ajatella myös perheen muiden lasten tilannetta, sen syntyvän lapsen terveysriskejä, jotka ovat huomattavasti isommat kuin muilla, lapsen tuen tarvetta läpi koko elämän, senkin jälkeen kun vanhemmista on aika jättänyt.
Mä en ymmärrä, miksi lapsen tulee olla oma silläkin ehdolla että on vammainen. Jos siis on tiedossa sikiön vammaisuus. Tällaisen perheen tunnen: kolme vaikeavammaista lasta johtuen geenivirheestä, josta vanhemmat sai heti tietää ensimmäisen lapsen saatuaan. Kuitenkin piti saada lisää lapsia ja nyt ollaan niin supervanhempia, kun on niin raskasta hoitaa useita vaikeavammaisia lapsia, jotka ei koskaan itsenäisty. Eikö tällaiset voisi enemmän miettiä adoptiota biologisten lasten sijaan? Suomessa on niin pakonomaista tuo lapsia pitää saada-asenne tai sen tulee olla biologinen.
No ei se adoptiokaan aina mene putkeen. Tunnen kaksi tapausta, missä on adoptoitu lapsi melko pienenä. Eli oletusarvoisesti terve lapsi. Huono tuuri, kun kumpikin oli kehitysvammainen. Autistisia ja syvästi kehitysvammaisia ja erittäin vaikeasti hoidettavia (väkivaltaisia, haastavaa käytöstä, psykoottista käytöstä). Joten ei se näinkään aina onnistu
Mun kaverilla on down-lapsi sekä kaksi tervettä lasta. Lasten isä lähti, kun ei jaksanut. Kaksi tervettä lasta ovat lähinnä oman onnensa nojassa, kun äidin aika menee tähän aurinkoiseen tapaukseen. Vähemmän iloisia ovat nuo terveet sisarukset ”rikastuttavasta” vammaisesta siskostaan. Äiti kirjoittelee jatkuvasti valituksia, jos on joku hepanrapsutusterapia lopetettu, kun edistystä ei tapahdu, ja puolet kerroista ei ole edes vaivauduttu paikalle (kun eihän yh:lla ole aikaa kuskata). Jatkuvasti postailee tilastoja kuinka moni down-raskaus päättyy aborttiin, ja kiillottaa sädekehäänsä, kun hän on omansa pitänyt. Iloinen tuo lapsi kyllä on, mutta herkästi saa kaikki kulkutaudit, ja sairastaa niitä pitkään. Oli ensimmäisen elinvuosiensa aikana enempi sairaalassa kuin mä koko elämäni aikana (olen 40 v). En tuota osaa rikkautena nähdä, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaisen isosiskona haluan sanoa, että.on raskasta,.kun perheessä kaikki huomio kohdistuu vammaiseen. Minä olen jäänyt ilman rakkautta ja äidin hellyyttä.
Joudun usein uhrautumaan ja jättämään omat menon, koska on oltava lapsenvahtina.
Odotan päivää jolloin pääsen pois kotoa. Suljen oven lopullisesti.
Sivusta seurannut tilannetta, jossa syvästi kehitysvammaisille 10v tehtiin sisarus. Tuo nuorempi notkui kaupungilla teinien kanssa jo silloin, kun oli 9. Kotoa annettiin rahaa, että mene pois silmistä, elämä oli niin rankkaa sen vammaisen kanssa (ei kyennyt edes syömään itse). Joo, ei ollut down tämä vammainen, mutta en usko että edes ne vanhemmat kokivat tilannetta kovin rikkaana. Se nuorempi lapsi lähti kotoa nuorena, eikä käsittääkseni ole taakseen katsonut.
jokainen ihminen halveksii kaikkia sellaisia, jotka tekevät erilaisia moraalisia päätöksiä kuin hän itse. Ettekö voi ymmärtää ettei sellaista tulevaisuutta ole, missä kaikki hyväksyttäisiin? Monokulttuurissa kaikki tietävät miten pitää ajatella ja suurin osa toimii sen mukaan. On vastarannan kiiskejä, joita vihataan. Mutta monikulttuurissa kaikki vihaavat kaikkia eikä yksikään ratkaisu ole useimpien ihmisten mielestä hyvä. Kumpi on parempi?