Mihin tarvitset miestä, eronnut nelikymppinen nainen?
Olen eronnut nelikymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna nyt muutaman vuoden, tapaillut ihmisiä silloin tällöin ja nyt olen ruvennut miettimään, mihin oikein tarvitsisin uutta kumppania.
Olen tapaillut nyt muutaman kuukauden yhtä kivaa miestä, meillä on hauskaa kaikin puolin yhdessä. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että haluanko (tällä hetkellä tai tulevaisuudessakaan) enää sitoutua kehenkään. Omassa elämässä kaikki on hyvin, yhteisvanhemmuus toimii, on töitä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ystäviä. Matkustan lasten ja ystävien kanssa, mökkeilen samoin, viihdyn myös itsekseni, saan kulutettua aikaa työhöni, harrastan, mitä haluan. Asia on nyt noussut esille, kun tapailemani mies on ollut luonani useammin ja huomaan pohtivani, että haluaisiko todella sitoutua vain (juuri tähän) yhteen ihmiseen. Luulin haluavani uuden kumppanin, mutta nyt ei tunnukaan siltä.
Itseäni mietityttää tässä epävarmuus, kuitenkin huomaan selailevani tinderiä ja katsevani miehiä "sillä silmällä" liikenteessä. Mutta sitten kun se tapailukumppani on tässä, niin tuntuu, että hänellä ei ole juuri mitään roolia. Tai että voin tehdä lähes kaikki samat asiat hyvin ystävieni kanssa, en jotenkin näe häntä ystävieni "yläpuolella" (että erityisesti haluaisin vain hänen kanssaan viettää aikaa, vaikka se todella mukavaa onkin).
Ehkä ajattelen jotenkin mustavalkoisesti ja siksi haluaisinkin kysyä teiltä eronneet, nelikymppiset (kaikin puolin itsenäiset) naiset, että miksi te olette päätyneet uuteen suhteeseen? Onko mies tai kumppani ollut yksinkertaisesti niin ihana vai onko se yhteinen tekeminen tai asioiden jakaminen vai mikä?
Enkä nyt tarvitse kommentteja "ole yksin, nauti omasta elämästäsi, mitä sitten haikailet", niin teenkin, vaan näkemyksiä ja kokemuksia muilta :)
Kommentit (33)
Haluan miehen seuraksi, seksiin, miesten töihin ja ihan turvaksi esim matkoille.
Miehen seura on kivaa vaihtelua työpaikan naisiin ja miehen kanssa voi katsoa "miesten elokuvia", joista itsekin tykkään. Siis testosteroniräiskimisleffat. Seksiin tuttu mies parempi, en jaksaisi etsiä uutta koko ajan. En osaa tehdä reikiä seiniin, painavat jutut ongelma myös ja vihaan autohommia. Mies pitää myös pyörän kunnossa. Tykkään matkustella ympäriinsä ja mies on hyvä turva maailmalla.
En halua pärjätä ilman miestä, miehen kanssa elämä on parempaa <3.
N45
Vierailija kirjoitti:
Monikos "en tarvitse miestä mihinkään" elää sitten täysin selibaatissa? Varmasti siinä tilanne monilla se ettei tarvitse ostaa omenoita kun niitä tippuu ulkona käteen puista muutenkin.
Samalla lailla naisilla on kaksi kättä kuin miehilläkin. Ei tarvitse elää selibaatissa, oma kiva on usein parasta kivaa.
Miestä tarvitaan seksiin ja epämiellyttävien korjaus- ja siivoustöiden (kuten viemärin putsaus) tekemiseen. Mutta ei miehen kanssa voi asua. Oma tupa, oma lupa.
En tarvitse välttämättä mihinkään. Pärjään omillani. Ja osaan tehdä lähes kaikki asiat yksin. Tällä hetkellä seurustelen miehen kanssa, jonka seurassa viihdyn. Läheisyys ja seksi on tosi hyvää. Ja hänen apuun ja tukeen voin luottaa, jos sitä tarvitsisin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miestä tarvitaan seksiin ja epämiellyttävien korjaus- ja siivoustöiden (kuten viemärin putsaus) tekemiseen. Mutta ei miehen kanssa voi asua. Oma tupa, oma lupa.
Sinällään vähän tekopyhää minusta, kun moni "en tarvi mihinkään"-paasaaja kuitenkaan ei voisi elää täysin ilman seksiä miehen kanssa. Entä sitten, vaikkei sitä tarvitse saman katon alla, mutta tarvitseepa kuitenkin.
En tarvi, mutta rakastuin jo avioliiton aikana toiseen mieheen. Annan rakkautta ja saan sitä, ja siitä tulee hyvä olo. Täysin itsenäinen olen ja huollan lapsiani yksin. Miesystävän kanssa on ihania hetkiä ja reissuja.
En tarvitse miestä. Minulla on työkaluja ja osaan tehdä kaikenlaista. Enemmän tietysti saisi olla työkaluja ja laadukkaita.
Seksiin, jakamaan arjen.
Joku joka kantaa huolet ja murheet kanssani, jakaa ilot ja hauskuuden, tekee hyvälle tuulelle, heittää läppää. Joku jonka kanssa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, joku jonka viereen käpertyä illalla sänkyyn. Hyvää, vakiintunutta seksiä avoimesti aina kun mieli tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikos "en tarvitse miestä mihinkään" elää sitten täysin selibaatissa? Varmasti siinä tilanne monilla se ettei tarvitse ostaa omenoita kun niitä tippuu ulkona käteen puista muutenkin.
Samalla lailla naisilla on kaksi kättä kuin miehilläkin. Ei tarvitse elää selibaatissa, oma kiva on usein parasta kivaa.
No ei tasan ole.
On se kivaa, mutta eihän siitä edes tule samalla tavalla tyydyttynyt olo.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen miestä suoraan sanottuna säännölliseen munan saantiin :) Olen eronnut pitkästä avioliitosta yli 10 v sitten. Sen jälkeen en ole halunnut mitään sitovaa 24/7 parisuhdetta. Tykkään todella paljon asua yksin ja olla vapaa menemään ja kulkemaan. Mutta tämä seksi suhde on kestänyt jo vuosia, meillä on mukavaa aina kun tapaamme ja sekstaamme mutta sitoa emme halua toisiamme. Näin käy hyvin minulle :D
N 55v.
Mikäs siinä munassa nyt niin kiinnostaa. On niin rumakin.
Kaksi vuotta ollut yksin eron jälkeen, ja enemmän ja enemmän tuntuu siltä, että vaikea tähän olisi ketään sovittaa. Kaipaan kyllä läheisyyttä ja sellaista yhteyttä jonkun kanssa, mutta ei ole oikein aikaa eikä energiaakaan mihinkään "ylimääräiseen" hösäämiseen.
Luulen, että ap:n ongelma on se, että ei ole rakastunut tuohon uuteen mieheen. Jos on rakastunut oikeasti, niin kyllä sen ihmisen kanssa haluaa olla usein. Ja kyllä yli 40-vuotiaanakin vielä rakastuu, vaikka ehkä itsekin ajattelin aiemmin, että ei voisi.
Mä oikeasti luulin erotessa, että tulen elämään loppuelämän selibaatissa. Ajattelin, että kukaan ei enää näin vanhaa (nyt 44v) huoli, koska olen varmaan miesten mielestä rupsahtanut akka. Oikeasti olen kyllä timmi mimmi, mutta naama nyt on tietysti ikäiseni näköinen eikä 20v näköinen.
Olen ollut lähinnä häkeltynyt kuinka paljon miehiä on tarjolla. On varattua miestä, on sinkkua miestä. On nuorempaa (nyt 34v miehen kanssa fwb suhde) ja vanhempaa (hetki sitten eräs 65 v mies jonka tunnen jo vuosien ajalta halusi suhdetta). Mullahan on koko sateenvarjon kirjo käsissäni todellisuudessa!
Avioliitossa elin harmaata uskollisen kotiäidin arkea, joka äitiyslomien välissä kävi töissä, iltaisin teki kotihommia enkä edes vilkaissut vieraisiin miehiin päin.
- 11