Lue keskustelun säännöt.
Mihin tarvitset miestä, eronnut nelikymppinen nainen?
Haluanko vai enkö
06.03.2020 |
Olen eronnut nelikymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna nyt muutaman vuoden, tapaillut ihmisiä silloin tällöin ja nyt olen ruvennut miettimään, mihin oikein tarvitsisin uutta kumppania.
Olen tapaillut nyt muutaman kuukauden yhtä kivaa miestä, meillä on hauskaa kaikin puolin yhdessä. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että haluanko (tällä hetkellä tai tulevaisuudessakaan) enää sitoutua kehenkään. Omassa elämässä kaikki on hyvin, yhteisvanhemmuus toimii, on töitä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ystäviä. Matkustan lasten ja ystävien kanssa, mökkeilen samoin, viihdyn myös itsekseni, saan kulutettua aikaa työhöni, harrastan, mitä haluan. Asia on nyt noussut esille, kun tapailemani mies on ollut luonani useammin ja huomaan pohtivani, että haluaisiko todella sitoutua vain (juuri tähän) yhteen ihmiseen. Luulin haluavani uuden kumppanin, mutta nyt ei tunnukaan siltä.
Itseäni mietityttää tässä epävarmuus, kuitenkin huomaan selailevani tinderiä ja katsevani miehiä "sillä silmällä" liikenteessä. Mutta sitten kun se tapailukumppani on tässä, niin tuntuu, että hänellä ei ole juuri mitään roolia. Tai että voin tehdä lähes kaikki samat asiat hyvin ystävieni kanssa, en jotenkin näe häntä ystävieni "yläpuolella" (että erityisesti haluaisin vain hänen kanssaan viettää aikaa, vaikka se todella mukavaa onkin).
Ehkä ajattelen jotenkin mustavalkoisesti ja siksi haluaisinkin kysyä teiltä eronneet, nelikymppiset (kaikin puolin itsenäiset) naiset, että miksi te olette päätyneet uuteen suhteeseen? Onko mies tai kumppani ollut yksinkertaisesti niin ihana vai onko se yhteinen tekeminen tai asioiden jakaminen vai mikä?
Enkä nyt tarvitse kommentteja "ole yksin, nauti omasta elämästäsi, mitä sitten haikailet", niin teenkin, vaan näkemyksiä ja kokemuksia muilta :)
Kommentit (33)
Kuulostaa siltä ettet ole koskaan oikeasti rakastunut. Voisiko olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin jo 30-vuotiaana johtopäätökseen, että en tarvitse miestä mihinkään. Sinkkuelämä on iloisempaa naispuolisten ystävien kanssa ja seksi tyydyttävää yksinkin.
Joskus kun pitäisi porata reikä seinään tms, missä olen tumpelo, niin kutsun kylään jonkun ystäväpariskunnan tyyliin "ottakaa akkuporakone mukaan, minä kokkaan ruoat". Omaa miestä ei tosiaan tarvi, niin harvoin tulee vastaan "miesten töitä".
Tapailen erästä miestä. En ole rakastunut häneen. Saan hyvää seksiä ja apua käytännön asioissa, pikkurempoissa jne.
N49
Tarvitsen miestä suoraan sanottuna säännölliseen munan saantiin :) Olen eronnut pitkästä avioliitosta yli 10 v sitten. Sen jälkeen en ole halunnut mitään sitovaa 24/7 parisuhdetta. Tykkään todella paljon asua yksin ja olla vapaa menemään ja kulkemaan. Mutta tämä seksi suhde on kestänyt jo vuosia, meillä on mukavaa aina kun tapaamme ja sekstaamme mutta sitoa emme halua toisiamme. Näin käy hyvin minulle :D
N 55v.
Tyydyttävään seksiin vähintään neljä kertaa viikossa, siihen tarvitaan miestä.
N. 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin rakastuin ja avomieheni on se, jonka kanssa haluan mieluiten viettaa aikaani, ja jonka kanssa haluan jakaa ilot ja surut.
Tietysti, isossa ok-talossa asuvana, helpottaa myos se, etta on joku joka auttaa talossa ja puutarhassa ja koirankin kanssa. Ja on kivempi laittaa ruokaa kahdelle kuin yhdelle.
Mutta olisin parjannyt yksinkin (ja parjasinkin), eli en nyt olisi varmaan ottanut miesta saman katon alle ihan vaan tavan vuoksi. :)
Taloudellisesti olen myos itsenainen eli siitakaan ei ollut kiinni.
Kommentoijalle nr 1: ei sita mitaan vanhaa ukon rohjoa tarvitse ottaakaan, kun nuorempiakin on tarjolla. Oma mies 31, mina kohta 45. ;)
Vierailija kirjoitti:
Tyydyttävään seksiin vähintään neljä kertaa viikossa, siihen tarvitaan miestä.
N. 42
Tama myos. ;) Tullut jo osaksi iltarutiineita ja nukahtamisrituaalia etta mies kay vahan "nukuttamassa". Heh. No ei siina, hyvin maistuu uni!
Ja siis tuohon tarvitaan nimenomaan vakimies, hirvea logistinen saato jos pitaisi arpoa useamman kanssa. Lakanatkin pitaisi vaihtaa paivittain jne :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kaipaisin seksiin ja ystävyyteen.
Miksi ap olettaa että vain miehen kanssa pitäs viettää aikaa, jos sellainen on?
Kumppaniahan ei tarvita mihinkään muuhun kuin niiden ongelmien ratkaisemiseen, joita sinulla ei olisi, jos ei olisi kumppania.
Jos et koe olevasi valmis sitoutumaan siihen henkilöön, jota nyt tapailet, älä sitoudu. Sinulle saattaa tulla vielä vastaan henkilö ja ajankohta, jolloin olet valmis sitoutumaan. Jos olet silloin sitoutunut väärään henkilöön, olet ikävässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan koe tarvitsevani miestä pysyvästi elämääni. Ikää 44v, eronnut ja 3 lähes täysi-ikäistä lasta.
Naimisissa ollessa tuntui että mies oli neljäs lapsi. Siivosin hänen tiskinsä, pyykkinsä ja sotkunsa, kuuntelin mäkätyksen siitä kuinka viimeisestä se*ksikerrasta on jo 2 päivää ja on liikaa painetta kasseissa ja sitten kun pyysin apua auton renkaiden vaihtoon niin se käski menemään Teboilille. Ihan oikeasti, pääsen nyt paljon helpommalla, kotona on vapautunut iloinen ilmapiiri ja saan tehdä just mitä haluan.
Mulla on 10 vuotta nuorempi fwb - mies. En edes kaivannut sellaista, mutta mies sinnikkäästi pommitti minua ja nyt meillä on kivaa silloin kun haluttaa. Muutoin ollaan työkavereita (sama työpaikka, mutta eri osastot).
En oikeasti tiedä miksi jonkun miehen pitäisi asua luonani 24/7. Jos en osaa jotain, ostan palvelun. Poikani auttaa nykyään auton renkaiden vaihdossa. Pojan kaverit ovat auttaneet välillä kesäisin vetämään ruohonleikkurini käyntiin, kun se on hankalaa jos leikkuria ei ole käytetty hetkeen. Auton vien huoltoliikkeeseen jos siinä on vikaa. Leikkimökin maalasin viime kesänä itse, poikani korjasi leikkimökin huopakaton. Nyt ajattelin tehdä yhden lapseni huoneeseen pintaremontin eli poistan itse vanhat tapetit tapetinpoistoaineen avulla ja maalaan seinät valkoisella ja jollain tehostevärillä enkä tarvitse tähän ketään apumiestä, ihan helppohan tuo on itsekin tehdä.
En koe varsinaisesti tarvitsevani miestä mihinkään, mutta kun vastaan tuli ihminen, jonka kanssa on hyvä ja helppo olla, niin olen tosi tyytyväinen. Seksi on varmaan ainoa asia, jota en saisi tyydyttävällä tavalla toteutettua ilman miestä, koska olen hirveän huono jossain satunnaisissa suhteissa tai fwb-säädöissä.
Meillä on välimatkaa n. 100 kilsaa joten emme ihan joka päivä tapaa, mutta tarpeeksi usein kuitenkin. En edes kaipaisi yhdessä asumista enää tässä elämänvaiheessa, mutta kivahan se on kun on joku jota rakastaa ja jonka apuun voi luottaa sekä pienemmissä että isommissa asioissa. Näin on hyvä.
N47v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, yhteinen tekeminen ja asioiden jakaminen. Olen sen verran erakko, ettei tule vietettyä aikaa ihmisten ilmoilla ja jollekulle niitä aikuisten asioitakin haluaa joskus jutella. Olen etäsuhteessa, joten arkeen en ketään tarvitse. Lähinnä vain siihen, että saa jutella ja purkaa ajatuksiaan ja jos esimerkiksi lomat, iltariennot ja pyhäpäivät ovat tylsiä ellei ole kumppania. Esimerkiksi pääsiäinen ja juhannus ovat äärettömän tylsiä, kun kaikki aikuistuttavat ovat perheidensä kanssa matkalla tai mökillä tms. Siinä sitten kotona möllötät koko pitkän viikonlopun lasten kanssa neljän seinän sisällä, kun missään ei tapahdu mitään.
Jos sitä pitää oikein miettiä, niin eikö se nyt ole aika selkeä merkki ettei sitten tarvitse mihinkään. Itsekin aikoinaan menin sillä "no kun vaan pitää olla"-asenteella, kunnes aloin myös miettimään että mihin oikeasti tarvitsen kumppania, en mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mihinkään. Harmia ja lisätyötä miehestä vaan olisi.
En yhtään mihinkään. En ota enää ukkoa vaivoikseni kun entisestä on päässyt eroon.
En tarvitse miestä mihinkään, seison tukevasti omilla jaloillani ja elämäni on täysin omissa käsissäni. Silti rakastan erästä ihmistä ihmisenä ja miehenä ja haluan viettää aikani juuri hänen seurassaan.
Mies ei siis ole mikään elämäni kannalta puuttuva palanen vaan pelkkää hyvää lisää muutenkin hyvään elämään. Mikäli hän ei olisi, en pitäisi häntä elämässäni.
Ei hän ole tarve. Lisäarvo tasapainoisen arjen keskellä ja meidän arki on niitä pieniä arjentekoja.
Onneksi tästä ketjusta huolimatta moni eronnutkin nainen haluaa vielä uuden parisuhteen.
Monikos "en tarvitse miestä mihinkään" elää sitten täysin selibaatissa? Varmasti siinä tilanne monilla se ettei tarvitse ostaa omenoita kun niitä tippuu ulkona käteen puista muutenkin.
Itse en kyllä tarvitse vanhaa ukon rohjoa mihinkään eli ei mitään iloa, jos haluan seksiä niin minulla on siihen nuori rakastaja:))