Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että ihmiset muistaisivat myös sen, että ruokaa tai herkkuja voi syödä liikaa ihan vain siksi, että ne maistuvat hyvältä. Ei taustalla tarvitse olla mitään syytä mihin syö vaan yksinkertaisesti syö siksi, että kielessä maistuu hyvälle :)

Tottakai ja tässä tapauksessa mahdollinen ylipaino on täysin itse aiheutettu ja jos se häiritsee, niin ainakin syy on itsellään tiedossa. Kyllä Suomessa syödään keskimäärin paljon. Euroopassa Saksassa ja Balkanin maissa sama juttu ja isot annoskoot. Ilmeisen moni nauttii hyvästä ruoasta. Mikäs siinä, mutta itse en ymmärrä sitä, että miksi pitää syödä kaksi lautasellista ja mahansa kipeäksi vain siksi että se ruoka on hyvää. Jotkus suorastaan kehuvat, että "nyt on vatsa niin pinkeänä, että sattuu". Saahan sitä mässätä joskus kunnolla (vaikka viikonloppuisin), mutta jos joka kerta vetää vatsan pinkeäksi, niin kyllähän niitä kiloja tulee ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä. 

Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.

Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.

On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?

- Eri

Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.

Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."

Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".

Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?

Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.

Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?

Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?

Ei, mutta se on valheellisen ohjeen välittämistä. Sitä on toistettu noin 100 vuotta, tuloksena on entistä enemmän lihavuutta.

Siksi koska yhä harvempi noudattaa ohjetta.

Tutkimusten mukaan ihmisten energiansaanti on kasvanut, ja ylivoimaisesti eniten on lisääntynyt sokerin käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?

Luin aikoinan omenalihavista tutkimuksen, jossa sanottiin, että omenalihavat selvisivät parhaiten pula-aikojen yli. Tässä puhutaan nyt vuosituhansien takaisista asioista, ei vain edellisistä nälkävuosista. Vaikka osa alkuperäiskansojen tai heimojen vatsoista onkin nälkäpullistuneita niin joistain kansoista löytyy myös ihan rasvaisia ihmisiä. Rasva on todellakin tärkeää kun lähdetään modernista kaupunkiympäristöstä pois ja sletaan puhua selviytymisestä.

Mulla ei taida olla hätää, jos en hamstraisikaan isoja varastoja ruokaa, jos Korona iskee  (omenalihava nainen 98 kg/ 170 cm, mutta laihdutan). Varmasti on asia noin, hyvin rasvaa varastoivat ihmiset ovat selvinneet paremmin, kun ruokaa on ollut vähemmän ja siksi heidän määränsä ei ole Suomessa vähäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän kuin kulutat. Se on läskin tie terveyteen. Mitä vähemmän syöt ja mitä enemmän liikut sen parempi. Näillä on tähänkin asti menty.

Itellä tuo yhtälö ajoi ylikuntoon. Eikä edes läskit lähteny, ennenkuin kroppa hajos.

Mitä enemmän liikut, sitä enemmän pitää syödä.

Mutta ruoan laadun merkitys kasvaa.

Donitsin ja limupullon voimalla ei paljon jaksa liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?

Ei, mutta se on valheellisen ohjeen välittämistä. Sitä on toistettu noin 100 vuotta, tuloksena on entistä enemmän lihavuutta.

Siksi koska yhä harvempi noudattaa ohjetta.

Tutkimusten mukaan ihmisten energiansaanti on kasvanut, ja ylivoimaisesti eniten on lisääntynyt sokerin käyttö.

Proteiinin ja rasvan saanti on myös lisääntynyt ja tarve taas vähentynyt. Enää ei kuluteta sitä mitä syödään. Ylimääräinen kerääntyy läskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen entinen ylipainoinen, nykyään normaalipainossa. Mä kyllä muistan ne ajatukset silloin kun olin lihava, yritin itsekkin ettiä tekosyytä läskeihini (geenit ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Lopulta kyllästyin koska kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset tajus että tekosyitähän ne. 

Pistin elämäntavat kuntoon. Niin helppoa. Uusi minä on virkeämpi ja nätimpi. Kilpparin vajaatoiminta tais ollakkin tekosyy.

Onnea. Siksi aikaa kun pysyt normaalipainossa.

Sieltähän tuli oikein kannustava viesti. Annahan kun arvaan, olet ylipainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?

Kyllä niitä oli.

Valitettavasti isoäitini ja isoisäni olivat. Toinen isän, ja toinen äidin puolelta.

Sama juttu, kaikki neljä isovanhempaani (synt. 1910-luvulla), olivat lihavia. Toisin kuin toinen vanhempani tai minä. Kumma ettei näitä entisaikojen lihavia noteerattu mitenkään.

Äitini mummosta on kuva ja hän on seisoessaan yhtä leveä kuin on pitkä. Taipumus on periytynyt toiselle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä. 

Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.

Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.

On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?

- Eri

Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.

Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."

Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".

Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?

Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.

Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?

Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…

Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %

Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html

"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."

Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen entinen ylipainoinen, nykyään normaalipainossa. Mä kyllä muistan ne ajatukset silloin kun olin lihava, yritin itsekkin ettiä tekosyytä läskeihini (geenit ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Lopulta kyllästyin koska kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset tajus että tekosyitähän ne. 

Pistin elämäntavat kuntoon. Niin helppoa. Uusi minä on virkeämpi ja nätimpi. Kilpparin vajaatoiminta tais ollakkin tekosyy.

Omalla kohdalla ei ollut lainkaan helppoa. Oli jyrkkää ylämäkeä, välillä helpompaa ja välillä luovutin, kunnes jaksoin muutaman kuukauden päästä jatkaa taas. Muutos kesti vuosia.

Voi tehdä ihan hyvää ymmärtää, että toiselle muutokset on helpompia ja toisille vaikeampia. Jos olisin joutunut tekemään muutoksen ilman positiivista tukea, en olisi varmastikaan jaksanut loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?

Google on ystävä, kannattaa kokeilla ennen kuin höpäät aiheesta.

Kyllä, muutos on suuri. Valtava entisaikoihin verrattuna.

Osalla ihmisistä on TAIPUMUS lihoa HELPOMMIN kuin toisilla. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että kenenkään lihavuuden taustalla on geenit, vaikka heillä lihavuusgeeni olisi.

Nykyaikana, eli ei ennenvanhaan, on epäterveellistä ruokaa koko ajan ympärillämme. Jopa jossain rautakaupassa myydään suklaata.

Tässä ympäristössä, jossa koko ajan tulee ärsykkeitä ja epäterveellistä ruokaa joka tuutista on monella vaikeaa vastustaa kiusausta, varsinkin nykyisessä kiireisessä elämänmenossa.

Tämän lisäksi on huomattu, että jo ylipainoiset voivat reagoida vahvemmin näihin hampurilais-ja jätkismainoksiin, joten helposti niiden syöntiä jatkavat.

Myös asiat kuten suoliston mikrobisto vaikuttaa, mutta ei toki myöskään aiheuta lihavuutta.

Eli toisinsanoen se syömisen määrä ja laatu vaikuttaa kuitenkin geenejä enemmän, kiitos.

Tietenkin. Mutta onhan se nyt vähä epäreilua, jos Pirkko ja Pinja kummatkin syövät vähän kasviksia sisältäviä perussuomimössöjä (makaroonilaatikko, kinkkukiusas, nakkikastike, spagetti bolognese, lihapullat ja muusi) sekä vähän herkuttelevat, mutta Pirkko lihoo ja häntä haukutaan ja vaikka Pinja elää samalla tavalla, hänet jätetään rauhaan

Kärjistetty esimerkki, mutta kyllä se näinkin voi mennä.

Epäreilua? Onko se epäreilua että pinja syntyy kauniin nenän kanssa ja Liisa ei? Tai Petterille koulu on luonnostaan helppoa ja Antille ei? Tai se että joku sairastuu reumaan ja joku toinen ei? Missä lukee nämä säännöt miten elämän pitäisi mennä ja mikä on epäreilua ja mikä ei?

Se epäreiluus on siinä, että Pirkkoa haukutaan ja syyllistetään ja Pinjaa ei. Samoin on epäreilua haukkua Liisan nenää tai pitää Anttia tyhmänä. Nämä ovat tällaisia perusjuttuja muiden ihmisen kohtelusta, jotka ainakin mulle olivat selviä jo ala-asteikäisenä.

Sinäkin pidät Pirkkoja pelkkinä kärsijöinä ja uhreina, joita nämä perusjutut eivät koske?

Miten sait tuosta tekstistäni vedettyä tuon johtopäätöksen?

"Pirkkoa haukutaan ja syyllistetään ja Pinjaa ei". Todellako? Missä maailmassa tekin elätte?

Sä kirjoitit, että "Pirkkoja eivät perusjutut koske" eli että mun mielestä Pirkon ei tarvitse kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti. Niinhän mä en ole sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä. 

Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.

Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.

On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?

- Eri

Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.

Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."

Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".

Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?

Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.

Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?

Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…

Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %

Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html

"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."

Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?

3/4 on siis 75 % ja 2/3 on 67 %

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän kuin kulutat. Se on läskin tie terveyteen. Mitä vähemmän syöt ja mitä enemmän liikut sen parempi. Näillä on tähänkin asti menty.

Itellä tuo yhtälö ajoi ylikuntoon. Eikä edes läskit lähteny, ennenkuin kroppa hajos.

Mitä enemmän liikut, sitä enemmän pitää syödä.

Mutta ruoan laadun merkitys kasvaa.

Donitsin ja limupullon voimalla ei paljon jaksa liikkua.

Kyllä sillä energian määrällä on vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen entinen ylipainoinen, nykyään normaalipainossa. Mä kyllä muistan ne ajatukset silloin kun olin lihava, yritin itsekkin ettiä tekosyytä läskeihini (geenit ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Lopulta kyllästyin koska kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset tajus että tekosyitähän ne. 

Pistin elämäntavat kuntoon. Niin helppoa. Uusi minä on virkeämpi ja nätimpi. Kilpparin vajaatoiminta tais ollakkin tekosyy.

Onnea. Siksi aikaa kun pysyt normaalipainossa.

8 vuotta jo ollu tää normaalipaino :) t. 166cm/58 kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän kuin kulutat. Se on läskin tie terveyteen. Mitä vähemmän syöt ja mitä enemmän liikut sen parempi. Näillä on tähänkin asti menty.

Itellä tuo yhtälö ajoi ylikuntoon. Eikä edes läskit lähteny, ennenkuin kroppa hajos.

Mitä enemmän liikut, sitä enemmän pitää syödä.

Mutta ruoan laadun merkitys kasvaa.

Donitsin ja limupullon voimalla ei paljon jaksa liikkua.

Näin! Tämän lisäksi rasva ei katoa pelkästään liikunnan avulla vaan pitää kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Ei se 3 kertaa viikossa salilla johda itsessään laihtumiseen. Syömisen järkeistäminen (kuten annoskoon pienentäminen ja sokerin ja hiilareiden vähentäminen) johtaa. Nälässä ei tarvitse kipristellä laihtuakseen ja herkuttelupäiviäkin voi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän kuin kulutat. Se on läskin tie terveyteen. Mitä vähemmän syöt ja mitä enemmän liikut sen parempi. Näillä on tähänkin asti menty.

Itellä tuo yhtälö ajoi ylikuntoon. Eikä edes läskit lähteny, ennenkuin kroppa hajos.

Mitä enemmän liikut, sitä enemmän pitää syödä.

Mutta ruoan laadun merkitys kasvaa.

Donitsin ja limupullon voimalla ei paljon jaksa liikkua.

Kuten ei pelkällä salaatillakaan.

Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.

Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.

Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.

Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.

Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.

Eipä tuo syyllistämistä ole.

Esimerkiksi Rakel Lignell osasi kyllä laihtua, mutta sitten lihoi, vaikka kirjoitti hienon kirjankin.

Toisaalta voi ajatella myös niin, että nykyisin psykopaatti pärjää yhteiskunnassa parhaiten, koska silloin puuttuu se tunnesidos. Sama pätee syömiseenkin: jos pystyy katkaisemaan tunnesiteen syömisestä saatuun mielihyvään, varmasti laihtuu. Eli enemmän psykopatiaa, vähemmän tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laihtuu kun syö vähemmän ja kuluttaa enemmän ei ole mitään geenien vikaa kuin tekosyissä. 

Se, kuinka paljon kuluttaa, on kiinni niistä geeneistä.

Silloin omaa käytöstä on sopeutettava niiden geenien toimintaan. Omat vanhempani ovat molemmat ylipainoisia; eikö minullakin sitten ole tämä mystinen geeni? Sen sijaan että heittäytyisin sen geenin vietäväksi, katson mitä ja kuinka paljon syön ja liikun. Ei se geeni mikään tuomio ole.

On se. Etenkin epigenomi. Sota-ajat näkyvät meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Tutustu mitä Hollannin nälkätalvesta kerrotaan epigenetiikan kannalta. Onko parempi kituilla raskaana ollessaan vai syödä reilusti? Entä Barkerin hypoteesi? Miten Barkerin hypoteesi suhtautuu epigenomiin?

- Eri

Ei ole. Omalla toiminnallaan voi silti vaikuttaa todella paljon, enkä ymmärrä ihmistä joka jää omaan ylipainoonsa vangiksi koska epigenomi. Raskauden aikana ei tietenkään pidä kituilla, sen enempää kuin "syödä kahden edestä". Alipainoinen äiti ja vauva ei ole sen terveellisempi kombo kuin ylipainoinen äiti ja vauva.

Epigenetiikka on vähän tasolla "saattaa olla, voi olla, on mahdollista että, ainakin rotilla, ei ole vielä todistettu..."

Yritit nyt ehkä olla itseäsi nokkelampi. Ei se mitään, ehkä epigenomi on nyt uusi "mulla on isot luut".

Katso faktoja, älä ole harhainen: jos 75 % kansasta on ylipainoisia, korkeasti koulutettuja, varmasti kaikki esittämäsi asiat tiedostaen, niin eihän se ole mitenkään mahdollista ajatella syyksi tahtotilaa, eli olla lihava, omassa toiminnassa?

Ilmaiset itseäsi hieman sekavasti.

Mistä kansasta 75% on ylipainoisia ja korkeasti koulutettuja?

Syy ei suinkaan ole tahtotila vaan sen puute. Teoriassa tiedetään kyllä, kuinka terve normaalipaino olisi mahdollista saavuttaa, valitettavasti ihminen osaa mahdottoman hyvin huijata itseään. "Ei auta lähteä lenkille, mun mummokin oli paksu. Ei se auta vaikka söisin vähemmän tai terveellisemmin, mulla on tää geeni. Terveellinen ruoka on pahaa ja kallista ja vaikeaa tehdä. Mä en vaan jaksa, mä käyn töissä". Tässä pieni lista niistä ihmisen itselleen antamista selityksistä, jotka estävät elämästä terveellisemmin.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…

Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). -> 2/3 = 75 %

Koulutus Suomessa https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html

"Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005."

Ihminen osaa huijata itseään ihan kaikessa, mutta vaikka a) ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, b) tietävät lihavuudestakin enemmän kuin koskaan, c) lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja on enemmän kuin koskaan jne. ja silti trendi heikkenee, niin eikö selväpäinen tajua, että jokin tässä on pielessä? Jokin muu kuin yksilöstä itsestään johtuvat tekijät?

Aha. Ja näistä luvuista päättelit että 75% ihmisistä on sekä ylipainoisia että korkeasti koulutettuja.

No olkoon. Pielessä on se, että yksilön oma vastuu on, kuten monessa muussakin asiassa, sysätty jonkun muun niskoille. Vika on yhteiskunnassa, vanhemmissa, kauppojen tarjonnassa, televisiossa ja konsolipeleissä.

On helpompaa sanoa, ettei voi asialle mitään kuin nousta pystyyn, sanoa prkl ja sitten todella tehdä jotain. Sammuttaa telkkari, ostaa kaupasta terveellisempää ruokaa, unohtaa ne mummon opit kuinka pitää syödä kunnes mahaan sattuu...

Yksilöstä se aina lähtee, ei kukaan muu ole vastuussa toisen painosta. Vaikka olisihan se kiva piiloutua jonkun muun taakse kun itseä ei huvita tai pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?

Ei, mutta se on valheellisen ohjeen välittämistä. Sitä on toistettu noin 100 vuotta, tuloksena on entistä enemmän lihavuutta.

Nykyään kyllä on erittäin salliva ilmapiiri verrattuna vaikka 60 lukuun, oliko silloin enemmän lihavia?

Vuosikymmenet eivät ole verrattavissa keskenään erilaisten tilanteiden takia. Ei edes maaseutu ole niin selvästi lihavamyönteinen paikka, koska aina sieltäkin luuviuluihannoijia on löytynyt, mutta silti maaseutu oli "ennen" mikä kenellekin on ennen; lihavamyönteinen paikka. Jossain vaiheessa hyvinvoivuutta perheessä osoitettiin "rasvasta kiiltävillä" lapsilla. Tämä tietysti vastaosoituksena nälästä kärsineille.

Tämä on ehkä isoin muutos nykyään kun rikkautta osoitetaan anoreksialla kun sitä ennen osoitettiin lihavuudella.

Aina on myös heitä jotka ovat tykänneet lihavista, esim. itse olin normaalipainossa enemmän hoikka kuin lihava ja minulle aina sanottiin, että voisin hankkia jenkkikset niin olisi mistä puristella. En siis ollut varsinaisesti laiha vaan normaalipainoinen.

Minulle paino ei koskaan ole ollut ulkonäkökysymys vaan harrastuskysymys. Vaellan ja lenkkeilen ja tilanteen mukaan kausittain tanssin, käyn kuntosalilla jne. Painoni vaihtelee laihasta normaalipainoon, mutta en ole kiinnostunut siitä miltä näytän. Ylipainoinen lihava en varsinaiseti ole koskaan painotaulukon mukaan ollut, mutta normaalipainoonkin mahtuu muutama rasvakilo.

Olen sitä mieltä, että syyllistäinen johtaa vain huonompaan lopputulokseen ja ihmisten pitäisi vain löytää kiva harrastus ja hyvät ruokaherkut jotka pitävät normaalipainossa :)

Olen tosi iloinen uusista suosituksista!

Vainiin, hoikka on siis anorektinen luuviulu, olipa kivasti sanottu :)

No lihaville se onkin näin. 

T. se hoikka luuviuluksi aina haukuttu