Lue keskustelun säännöt.
Menitkö yhteen sen kanssa, jonka eniten halusit vai jouduitko tyytymään siihen mitä sait?
03.03.2020 |
Tämä on aika surullinen aihe, mutta varmaan totta monelle. Olen joskus miettinyt olisiko ollut parempi jäädä yksin ja odottaa jos tulisi 'uusi paras'. Luulen, että elämme nyt suht onnellista elämää, mutta joskus mieli vetää haikeaksi.
Kommentit (277)
Ilkeä kommentti kertoo enemmän lausujastaan kuin ilkeilyn kohteesta. Hyvä aloitus sinulta ap. Sai monen ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut suhteen alussa kovin ihastunut, joten ainakaan alussa ei ole ollut pelkkää tyytymistä. Monet suhteet ovat kyllä sitten väljähtyneet ja pidemmissä suhteissa on tullut myös mietittyä, että tämmöseenkö nyt pitäisi tyytyä.
Nykyisen miehen kanssa mitään tyytymisoloa ei ole tullut. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja mielestäni hän on edelleen todella upea.
Olen tyytynyt. Se mies, jota todella rakastin päätti suhteemme ja hommasi itselleen lennosta uuden. Nykyinen mieheni oli jo aiemmin ilmoittautunut jonoon ja tuli haaskalle välittömästi. Monella osa-alueella hän on hieno mies ja sietää minua hyvin. Arvostaa ja rakastaa. Hänen kanssaan sain sellaisen elämän jonka halusin eli perheen ja hyvän isän lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Etsin niin pitkään, kunnes löysin sen, jota ilman en halua elää. En tyytynyt niihin, joiden kanssa olisin voinut elää mutta ilman intohimoa.
Mutta jos ei löydy? Tai jos löytyy mutta toista ei kiinnosta.
En tajua mitään tyytymisiä. Jos ei löydy oikealta tuntuvaa niin sitten ei ole mikään pakko olla parisuhteessa, ei edes deittailla. Täysillä tai ei mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden jälkeen kumppani kyllästyttää niin pahasti että tekisi mieli erota, mutten voi. Pahemmaksi tilanne meni sillä että rakastuin toiseen.
Takuulla meni pahemmaksi sillä toiseen rakastumisella, melkein voi arvata ;)
Toki, itselleni. Kohde ei tiedä, eikä kukaan muukaan. Itse en tilannetta valinnut, saattaa tapahtua sullekkin.
On tapahtunutkin. Tunteita tulee ja menee, en nyt niin perusta rakastumisille.
Pistä nyt se suhde kuntoon niin olet onnellisempi!
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitään tyytymisiä. Jos ei löydy oikealta tuntuvaa niin sitten ei ole mikään pakko olla parisuhteessa, ei edes deittailla. Täysillä tai ei mitään!
Jotkut ei halua sen paremmin lapsettomaksi kuin yksinhuoltajaksikaan. Ihmiset arvostaa elämässä eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin elämäni naisen 11 vuotta sitten, ja kyllä se oli heti kuin isku salamasta.
Ei kukaan ole tuntunut samalta ennen häntä, tai hänen jälkeensä.Harmi kyllä, nainen ei tuntenut samoin kuin minä, eikä meistä tullut paria.
Nyt 11 vuotta myöhemmin olen tämän asian vuoksi elämästä täysin syrjäytynyt...edelleen haikailen hänen peräänsä.
M34
Tunsitteko edes toisianne? Kuulostaa, että olet luonut ihanan loputtomien unelmiesi kohteen, jota ei oikeasti ole edes olemassa.
Voisitteko miehet olla vähän järkevämpiä? Tuo kuulostaa siltä, että on jääty Harlekiini-kirjojen tasolle. Haikailua ja keksittyjä kuvitelmia, niistäpä sitten on kiva elämänsä koostaa. Kypsymättömyyttä. Kasvakaa aikuisiksi miehiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden jälkeen kumppani kyllästyttää niin pahasti että tekisi mieli erota, mutten voi. Pahemmaksi tilanne meni sillä että rakastuin toiseen.
Miten tämä liitty tähän asiaan?
Miksei voisi liittyä? Ei se sama kumppani välttämättä tunnu oikealta lopun elämää, pitkään liittoon mahtuu kaikenlaista, myös hyvin ikäviä asioita. Kyllä se voi tuntua siltä että on joutunut tyytymään. Mutta suo anteeksi että tulkitsin asian eri tavoin kuin sinä, oi viisas ihminen.
Tyydyitkö siis alunperin vai oletko muuttunut vuosien myötä tyytymättömäksi, siinä on vissi ero, oi vähemmän viisas ihminen. Ilmainen vinkki; se seuraava rakkaasi on myös kyllästyttävä 20 vuoden kuluttua.
En voi kuin hymyillä vastauksellesi, oletat olemattomia, mun puoilesta ihan vapaasti.
Ilman vastausta tähän, alkuperäinen vastauksesi on turhaa lässytystä ja merkityksetön. Smile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden jälkeen kumppani kyllästyttää niin pahasti että tekisi mieli erota, mutten voi. Pahemmaksi tilanne meni sillä että rakastuin toiseen.
Takuulla meni pahemmaksi sillä toiseen rakastumisella, melkein voi arvata ;)
Toki, itselleni. Kohde ei tiedä, eikä kukaan muukaan. Itse en tilannetta valinnut, saattaa tapahtua sullekkin.
Ei tapahdu. Toisille sitä aina hassusti sattuu ja tapahtuu.... Tietynlaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitään tyytymisiä. Jos ei löydy oikealta tuntuvaa niin sitten ei ole mikään pakko olla parisuhteessa, ei edes deittailla. Täysillä tai ei mitään!
Jotkut ei halua sen paremmin lapsettomaksi kuin yksinhuoltajaksikaan. Ihmiset arvostaa elämässä eri asioita.
Että haluaa olla perhe niin kovasti, että elää ihmisen kanssa josta ei edes kunnolla tykkää saati rakasta? Tätä en tule koskaan ymmärtämään. Ja kyllä ne lapsetkin sen vaistoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä eniten halusin. Mutta olen huomannut, että suurin osa ihmisistä tyytyy vähän kaikessa. Minulla on sellainen kaikki tai ei mitään-asenne.
Minulla sama. Minulla on nyt mies, josta kiinnostuin välittömästi. Minä taas miehelle en ollut sen hetkinen ykkösvaihtoehto, oli saanut juuri pakit toiselta johon oli hyvin ihastunut. Alkuun olikin paljon luottamusongelmia, mutta mies taisteli sen verran paljon sen eteen että jäisin, joten jäin ja suhde onkin ollut todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden jälkeen kumppani kyllästyttää niin pahasti että tekisi mieli erota, mutten voi. Pahemmaksi tilanne meni sillä että rakastuin toiseen.
Takuulla meni pahemmaksi sillä toiseen rakastumisella, melkein voi arvata ;)
Toki, itselleni. Kohde ei tiedä, eikä kukaan muukaan. Itse en tilannetta valinnut, saattaa tapahtua sullekkin.
Ei tapahdu. Toisille sitä aina hassusti sattuu ja tapahtuu.... Tietynlaisille ihmisille.
Niin. Normaaleille, tavallisille, ihmisten ilmoilla liikkuville ihmisille. Niille sattuu ja tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se, jos "joutuu tyytymään" kuullosta epäterveen parisuhteen mallilta? Siinä tavallaan tunnetasolla hyväksikäyttää toista? Kuullostaa läheisriippuvuudelta, jos täytyy olla jonkun kanssa, jonka kanssa vain joutuu olemaan, kun ei saa parempaa. Tietysti, jos molemmat samanlaisia, niin sopivat yhteen ja voi kehittyä intohimoinenkin suhde. Epäterveisiin parisuhteisiin ei kuitenkaan kannata lapsia hankkia, koska usein näkee, että vanhemmat ovat "epäkypsiä"..
Kieltämättä katselin ja haaveilin todella silmää miellyttävästä naisesta, kaunis ja fiksu. Mutta valitettavasti realismi oli se ettei mulla ollut tähän mitään saumaa, ja ymmärsin sen kyllä itsekin. Tapasin kuitenkin mukavan naisen ja ajan mittaan se tuntui hyvältä valinnalta, näin myös valinta tapahtui. En ole katunut vaikka se unelmien "kissa" ohi menikin, olen ollut tyytyväinen enkä taida enää tätä nykyistä pois vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitään tyytymisiä. Jos ei löydy oikealta tuntuvaa niin sitten ei ole mikään pakko olla parisuhteessa, ei edes deittailla. Täysillä tai ei mitään!
Jotkut ei halua sen paremmin lapsettomaksi kuin yksinhuoltajaksikaan. Ihmiset arvostaa elämässä eri asioita.
Että haluaa olla perhe niin kovasti, että elää ihmisen kanssa josta ei edes kunnolla tykkää saati rakasta? Tätä en tule koskaan ymmärtämään. Ja kyllä ne lapsetkin sen vaistoaa.
Tuon ettei kunnolla edes tykkäät keksit nyt ihan itse. Ensimmäisessä viestissä puhuttiin ainoasta oikeasta. Itse en edes usko mihinkään ainoaan oikeaan, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi sellaista odotella, saati pilata koko muu elämäni odottelemalla jotain prinssiä valkoisella ratsulla. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin elämäni naisen 11 vuotta sitten, ja kyllä se oli heti kuin isku salamasta.
Ei kukaan ole tuntunut samalta ennen häntä, tai hänen jälkeensä.Harmi kyllä, nainen ei tuntenut samoin kuin minä, eikä meistä tullut paria.
Nyt 11 vuotta myöhemmin olen tämän asian vuoksi elämästä täysin syrjäytynyt...edelleen haikailen hänen peräänsä.
M34
Tunsitteko edes toisianne? Kuulostaa, että olet luonut ihanan loputtomien unelmiesi kohteen, jota ei oikeasti ole edes olemassa.
Voisitteko miehet olla vähän järkevämpiä? Tuo kuulostaa siltä, että on jääty Harlekiini-kirjojen tasolle. Haikailua ja keksittyjä kuvitelmia, niistäpä sitten on kiva elämänsä koostaa. Kypsymättömyyttä. Kasvakaa aikuisiksi miehiksi!
Teet perusteettomia oletuksia. Mistäs sinä tiedät, kuinka realistinen M34:n kuva siitä naisesta on.
Harlekiiniromantiikalta tuo juurikin kuulostaa. Onko ikää 34 vai 14?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitään tyytymisiä. Jos ei löydy oikealta tuntuvaa niin sitten ei ole mikään pakko olla parisuhteessa, ei edes deittailla. Täysillä tai ei mitään!
Jotkut ei halua sen paremmin lapsettomaksi kuin yksinhuoltajaksikaan. Ihmiset arvostaa elämässä eri asioita.
Että haluaa olla perhe niin kovasti, että elää ihmisen kanssa josta ei edes kunnolla tykkää saati rakasta? Tätä en tule koskaan ymmärtämään. Ja kyllä ne lapsetkin sen vaistoaa.
Tuon ettei kunnolla edes tykkäät keksit nyt ihan itse. Ensimmäisessä viestissä puhuttiin ainoasta oikeasta. Itse en edes usko mihinkään ainoaan oikeaan, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi sellaista odotella, saati pilata koko muu elämäni odottelemalla jotain prinssiä valkoisella ratsulla. Ei kiitos.
En usko itsekään ainoaan oikeaan. Mutta jonkunlainen tunne kyllä pitäisi tulla, sitä tarkoitin. Tässä keskustelussa on nyt eri ihmisille eri tasoja, helposti näköjään käsittää väärin.
Tapasin elämäni naisen 11 vuotta sitten, ja kyllä se oli heti kuin isku salamasta.
Ei kukaan ole tuntunut samalta ennen häntä, tai hänen jälkeensä.
Harmi kyllä, nainen ei tuntenut samoin kuin minä, eikä meistä tullut paria.
Nyt 11 vuotta myöhemmin olen tämän asian vuoksi elämästä täysin syrjäytynyt...edelleen haikailen hänen peräänsä.
M34