Oliko teillä lapsena karkkipäivä? Mitä karkkeja sait ja kuinka paljon?

Ei ollut, eikä ole omilla lapsillanikaan. Sitten kun niitä karkkeja sai (joulut, synttärit yms.) niin ne oli juhlaa. Ei ollut varsinaisesti rahasta kiinni, eikä vanhemmatkaan olleet mitään terveysintoilijoita. Ihan tavallinen työväenluokkainen perhe oltiin, mutta vaan jostain syystä karkkipäivää ei vaan oltu otettu tavaksi. Jäätelöä syötiin varmaan siitäkin edestä, varsinkin äitini oli perso jäätelölle. 

Ei siis vaan olla otettu tavaksi omien lastenkaan kanssa. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, ei vaan ole tullut tavaksi.

Oli aina lauantaina, ruuan jälkeen saatiin siskon kanssa joku karkkipussi tai suklaalevy puoliksi. Jos oli tullut tuhmailtua viikolla, niin sitten ei saanut mitään. 70-luvulla.

Ei ollut. Synttäreinä, jouluna ja juhannuksena sai karkkia.

Mikä ajatus tässä karkkipäivässä oikein on?

Joo, lauantai oli karkkipäivä. Isän ja pikkusiskon kanssa käytiin Makuunissa ja sisko ja minä saimme kerätä lempikarkeistamme omat sekoitukset. Monesti myös vuokrattiin joku kiva elokuva. Tuo perinne säilyi pitkään, ihan vielä pari vuotta sitten kävimme siskon kanssa edelleen Makuunissa lauantaisin vaikka olemme jo täysi-ikäisiä kumpikin. Alkaa hymyilyttää kun muistelen lapsuuden reissuja karkkikauppaan, se oli silloin lapsena tosi iso juttu. :) Harmi, että Makuuni meni konkurssiin. 

Naurettava karkkipäivä ja herkkujen syönnin kieltäminen johti lopulta siihen, että minä ja sisko aloimme syömään herkkuja, erityisesti suklaata salaa ja kodin ulkopuolella. Myös äiti söi herkkuja salaa. Opin siis jo varhain söimään herkkuja salaa ja piilottamaan niitä huoneeseeni. Vierasvaratkaan eivät koskaan kauaa säilyneet ja siitä sitten seurasi huutoa. Virallisesti karkkipäivästä pidettiin kuitenkin kiinni pitkään. Elämäni on ollut vaikea ja vaikka olenkin onnekseni onnistunut kiertämään päihteet kaukaa, olen hakenut lohtua ruoasta ja erityisesti herkuista. Kyllähän tämä on verrattavissa päihderiippuvuuksiin. Erityisesti suklaa maistuu minulle turhan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajatus tässä karkkipäivässä oikein on?

 

Se on niinkuin lasten perjantaipullo. Ja aiheuttaa ihan vastaavaa paniikinomaista rohmuamisen tarvetta.

Juu olihan meillä, 80/90-luvulla.

Veljen kanssa valittiin omat karkit, jos kauppareissulla oltiin mukana, harvemmin siis. Yleensä meille tuotiin Lauantai-pussi tai joku vastaava. Jos itse oltiin valitsemassa, jotain ihan erilaista tuli valittua yleensä. Meidän lähellä oli pieni kiska, jossa oli irtokarkkeja myynnissä, välillä saatiin lauantaina muutamat markat, että päästiin sinne veljen kanssa valitsemaan omat namimme. Tuolloin muistan ottaneeni aina Oukkidoukkeja :D

Yläasteiässä namit hankittiin sitten omilla rahoilla. Tosin joskus äiti saattoi hemmotella ja ostaa koko perheelle yhteiseksi pari jotain sekalaista pussia ja välillä se lohdutti mua menkkapäivinä ostamalla suklaata :) (Ja veljelle ei saanut kertoa :D )

Ei ollut. Me lapset saatiin lauantaina saunan jälkeen limsaa ja paistettiin takassa makkaraa. Viikonloppuisin äiti yleensä leipoi pullaa, mokkapaloja tai muita herkkuja ja niitä sai syödä useamman palan. Karkkeja ja sipsejä sai omilla ja kavereiden synttäreillä. Joskus satunnaisesti ostettiin omilla rahoilla. Ei karkkia osannut edes kaivata joka viikko kun ei siihen opetettu.

Ei ollut karkkipäivää. Karkkeja sai käydä kioskilta ostamassa viikkorahoillaan ja esim. ylimääräisiä kotitöitä tekemällä tienaamillaan rahoilla milloin huvitti. Näin meillä 70-luvun alussa. Merirosvorahoja eli merkkareita enimmäkseen ostelin, niissä oli vielä rahan arvon mukaan olevinaan jotain makueroja.

Oli karkkipäivä, viikonloppuna sain ottaa aina 100 grammaa irtokarkkeja. Toki tuo ei ollut mikään ehdoton, välillä meillä oli viikollakin esimerkiksi jäätelöä tai keksejä.

Vastaaja numero 10 jatkaa, sama meillä kuin ysillä: Saunan jälkeen limupullo, ja äiti leipoi viikonloppuna. Lisäksi saattoi olla välipalaksi kotitekoista kiisseliä, vispipuuroa tms. makeaa.

Oli karkkipäivä eikä se ollut mikään semmoinen, että sitä himoittiin koko viikko etukäteen tms. Se oli vaan kiva päivä muiden joukossa, kuten se, kun sunnuntaina sai saunan jälkeen trip-mehun ja myöhemmin pienen jaffan. Mukavia tapoja ja muistoja lapsuudesta. Minä eikä kukaan meistä neljästä sisaruksesta ole syömishäiriöisiä/lihavia/määrättömästi herkkuja mässääviä vaan meistä kasvoi ihan normaaleita ihmisiä.

Lauantai karkkipussi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajatus tässä karkkipäivässä oikein on?

 

Se on niinkuin lasten perjantaipullo. Ja aiheuttaa ihan vastaavaa paniikinomaista rohmuamisen tarvetta.

Höpsistä. Meillä oli karkkipäivä, ja ei todellakaan ole mitään rohmuamisen tarvetta. Päinvastoin siinä oppi, että pystyy hyvin elämään ilman karkkia, vaikka joskus mieli tekisikin. Ei tarvitse tyydyttää kaikkia mielitekoja saman tien. 

Me saatiin lauantaisin valita 5 markalla kiskalta omat karkkipussit, niissä ei paljon kokoa ollut nykylasten mättösäkkeihin verrattuna. Keskiviikkoisin oli jätskipäivä, yleensä saatiin eskimo-tikut.

Itsestä kasvoi syömishäiriöinen, mutta siihen vaikutti kyllä kaikki muu, ei lauantaipussit. Koko perhe normaalipainoisia aina.

Yläasteella alettiin saamaan 5 e viikkorahaa josta ostettiin karkkia jos haluttiin.

Lauantaisin oli viikkorahapäivä ja sillä rahalla sai itse hakea mitä karkkeja halusi. En muista mitään erityistä suosikkia.  Eipä ollut suuren suuri karkkien määrä. Meillä oli perjantaisin saunapäivä ja silloin sai limonaatia saunan jälkeen. Muistan että perjantaisin oli usein myös kääretorttua. Hyvin pärjäsi viikon ilman mitään ylimääräisiä herkkuja. 

Lukioaikana muistan että sipsipussit jaettiin koko perheen kesken. 

Olen myöhemmin todennut että eipä olisi pahitteeksi karkkipäivä näin isonakaan. Sitä tottuu niin helposti siihen että kaupasta voi ihan koska tahansa ostaa isot kasat kaikkea hyvää laidasta laitaan ja ahdata ne napaansa ja se näkyy sitten vyötäröllä. 

Karkkipäivä oli meillä (kolme lasta) aina torstaisin ysärillä. Hintakattona oli yleensä 10 markkaa pussi. Sillä sai pienestä lähimmästä K-kaupasta lähes minkä pussin vain. Suosituimpia olivat Ässä Mix, Missä X, Kaatissäkki, Mustanaamio, Polly ja Lauantai. Siwasta hyvä oli lakuja sisältävä Reilusatsi. Sitten vaihtelimme karkkeja keskenämme. Joskus harvemmin tuli käytyä lähimmältä kioskilta irtokarkkeja ja 10mk sai tosi ison pussin. Siellä suosituimpia olivat sienet, toffeetyynyt, päärynä/omenakartiot, salmiakkikallot, ufot ym. Paljon saa (onneksi) samoja karkkeja vieläkin. Peruskarkit maksoivat 10 penniä kappale ja markalla tuli sitten aina otettua tiettyä lajia 10 karkkia. Toisinaan kioskilla notkui paikallisia juoppoja, jotka saattoivat ihan oma-aloitteisesti antaa pari markkaa lisää :) Kyllä täytyy sanoa, että ihmisten perusmentaliteetti oli tuolloin paljon ystävällisempi. Oi niitä aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajatus tässä karkkipäivässä oikein on?

 

Se on niinkuin lasten perjantaipullo. Ja aiheuttaa ihan vastaavaa paniikinomaista rohmuamisen tarvetta.

Sitä minä vähän epäilinkin.

Kotona kannattaisi tehdä niin, että kohtuullinen herkuttelu on elämään kuuluvaa.  Silloin ei pääse syntymään mitään epänormaalia rohmua-ahmi reaktiota.

Pikaisen googletuksen perusteella osoitan syyttävän sormen 1970-luvun Hammaslääkäriliiton suuntaan, sieltä tämän tavan lanseeraanneet juhlanerot löytyvät.

Pitääpä katsoa ovatko vastuulliset vielä hengissä ja soittaa ystävällishenkinen puhelu ja kiittää tosi hienosta ideasta aivan henkilökohtaisesti.

Lauantaina oli karkkipäivä. Kolmella markalla sai ostaa kaupasta, mitä halusi. Eipä sillä paljon saaanut, joku tikkari, karkkiaski/suklaapatukka ja purkkaa. Välillä vielä saunan jälkeen keltaista Jaffaa, oli kyllä hyvää, kun harvoin sain. Monta kertaa olen miettinyt, miten hyvä juttu, että sai olla lapsi 70-luvulla, kun kaikkea ei olut vielä yltäkylläisesti.

Ovat tosiaan karkkipussit isoja nykyään, mutta onneksi on taas alkanut näkyä myös pieniä pusseja. Ostan vieläkin joskus karkkia viikonloppuna itselleni, ja olen jo 50 vuotta. Näköjään vanhat tavat säilyvät. :)