Mietittekö koskaan, mitä ekalle poikaystävällenne kuuluu? T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Mietin aika useinkin ja tekisi mieli ottaa yhteyttä.

Miksi haluaisit ottaa häneen yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin aika useinkin ja tekisi mieli ottaa yhteyttä.

Miksi haluaisit ottaa häneen yhteyttä?

Olen eri, mutta haluaisin ottaa yhteyttä, koska meidän erkaantuminen tapahtui sillä tavalla, että siitä jäi minulle omalta osaltani paha mieli ja haluaisin oikaista asiat omalta osaltani. Tuskin kiinnostaa häntä pätkääkään tai sitten hänkin haluaisi oikaista oman osuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Eka poikaystävä oli Hankenin luokkakaveri. Fiksu ja empaattinen mies, samanikäinen kuin minä. Hän halusi perinteisen elämäntavan (menestyksekäs ura bisnesalalla, vaimo, lapset). Minä en lapsia halua, joten pistin suhteen poikki.

Unohdin koko miehen pitkäksi aikaa (yli 10 vuotta), kunnes hänen profiilinsa tuli vastaan Linkedin-nettisivustolla. Hän on nyt eräässä vakuutusyhtiössä esimiestehtävissä. Hyvä palkka, nousujohteinen työura, vaimo ja pari kersaa. Hän sai mitä halusi. Toivon, että hän on elämäänsä tyytyväinen. Minä en siihen elämään sopeutuisi (lasten kasvatus, prismaperhearki) vaikka mies olisi edennyt urallaan toimitusjohtajaksi ja kerännyt miljoonaomaisuuden.

Olen itse biseksuaali, vela, ja FIRE (financially independent, retire early). Jäin pois työelämästä 25-vuotiaana.

N.34

Jaajaa. Kerkesitkö pitkänkin työuran tekemään?

En enää. Ollaan nykyään töissä samassa paikassa, joten kuulumiset tulee vaihdettua. Ennen aina välillä kävi mielessä, että mitenhän sillä menee. Erottiin siksi, koska he muuttivat toiselle puolelle Suomea eivätkä kummankaan vanhemmat antaneet sitten matkustaa tapaamaan toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka poikaystävä oli Hankenin luokkakaveri. Fiksu ja empaattinen mies, samanikäinen kuin minä. Hän halusi perinteisen elämäntavan (menestyksekäs ura bisnesalalla, vaimo, lapset). Minä en lapsia halua, joten pistin suhteen poikki.

Unohdin koko miehen pitkäksi aikaa (yli 10 vuotta), kunnes hänen profiilinsa tuli vastaan Linkedin-nettisivustolla. Hän on nyt eräässä vakuutusyhtiössä esimiestehtävissä. Hyvä palkka, nousujohteinen työura, vaimo ja pari kersaa. Hän sai mitä halusi. Toivon, että hän on elämäänsä tyytyväinen. Minä en siihen elämään sopeutuisi (lasten kasvatus, prismaperhearki) vaikka mies olisi edennyt urallaan toimitusjohtajaksi ja kerännyt miljoonaomaisuuden.

Olen itse biseksuaali, vela, ja FIRE (financially independent, retire early). Jäin pois työelämästä 25-vuotiaana.

N.34

Jaajaa. Kerkesitkö pitkänkin työuran tekemään?

Ehtihän tuossa laskennallisesti kahden vuoden nousujohteisen uraputken tahkota selkä kaarella ja otsa hiessä, jos pääsi Hankenille suoraan lukiosta ja valmistui tavoiteajassa.

Haaveita ja unelmia saa ja pitääkin olla, mutta tuollaiset "voimafantasiat" on kyllä sangen noloja.

Anekdoottina voisi sanoa, että eräs kansanosa yleensä eläköityy varhain, viimeistään kolmekymppisenä tai kun vihdoin on peruskoulu saatu urakoitua päätökseen. Sitten vaan lakerikengät ja Mersun tuulitakki päälle ja baanalle.

Googletin muutama päivä sitten. Jäänyt marraskuussa auton alle.

En

Vierailija kirjoitti:

En enää. Ollaan nykyään töissä samassa paikassa, joten kuulumiset tulee vaihdettua. Ennen aina välillä kävi mielessä, että mitenhän sillä menee. Erottiin siksi, koska he muuttivat toiselle puolelle Suomea eivätkä kummankaan vanhemmat antaneet sitten matkustaa tapaamaan toista.

Meillä kävi vähän samalla tavalla. Siksi kai jäikin kaihertamaan, kun ei saatu elää sitä suhteen normaalia kaarta, jossa se olisi joko päättynyt tai jatkuisi edelleen. 

Ei tarvitse koska eka poikaystäväni on aviomieheni.

Joko Jumala on tuoniy uuden miehen kotiovellesi?

En oo ajatellu

On varmaan roikkopalli kaljupää pallomaha keski ikäinen äijä???

Kuoli muutama vuosi sitten vankilomalla yliannostukseen. Ei kiinnosta.

Pari vuotta sitten kyseli kuulumisia ja hetken höpöttelin.

Sillä on oma firma ja tekee työtä jota toivoi ja omaa laajan harrastus-ja kaveripiirin, kaikki on hyvin ja oon siihen tyytyväinen.

Päädyimme samaan työpaikkaan 37v myöhemmin. Nimeni oli muuttunut joten hän ei ehkä muistanut minua, katseli kyllä pitkään mutta ei koskaan kydynyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka poikaystävä oli Hankenin luokkakaveri. Fiksu ja empaattinen mies, samanikäinen kuin minä. Hän halusi perinteisen elämäntavan (menestyksekäs ura bisnesalalla, vaimo, lapset). Minä en lapsia halua, joten pistin suhteen poikki.

Unohdin koko miehen pitkäksi aikaa (yli 10 vuotta), kunnes hänen profiilinsa tuli vastaan Linkedin-nettisivustolla. Hän on nyt eräässä vakuutusyhtiössä esimiestehtävissä. Hyvä palkka, nousujohteinen työura, vaimo ja pari kersaa. Hän sai mitä halusi. Toivon, että hän on elämäänsä tyytyväinen. Minä en siihen elämään sopeutuisi (lasten kasvatus, prismaperhearki) vaikka mies olisi edennyt urallaan toimitusjohtajaksi ja kerännyt miljoonaomaisuuden.

Olen itse biseksuaali, vela, ja FIRE (financially independent, retire early). Jäin pois työelämästä 25-vuotiaana.

N.34

Jaajaa. Kerkesitkö pitkänkin työuran tekemään?

Kiitos kysymästä. Vain kolme vuotta osa-aikaista duunia. Miksi pitäisi tehdä työuraa kun menee naimisiin? Mies elättää minut ja minulla on omat bisnekset (sijoitusasuntojen vuokraus), joilla voin elättää itseni siinä tapauksessa, että tulee ero.

25-vuotiaana työelämästä poisjääminen ja 30-vuotiaana FIRE (taloudelliseasti itsenäinen vaikka mies häipyisi) on joillekin arkipäivää, toisille vain voimafantasia. Riippuu sitä, mitkä on perheen lähtökohdat ja miten paljon apua saa vanhemmilta sijoitusasunnon hankintaan. Isotäti jätti kuollessaan perinnöksi keskustayksiön, jossa kukaan ei asu, joten siitä se idea lähti.

By the way, ihminen on täysi-ikäinen 18-vuotiaana ja voi ottaa lainaa (vanhemmat takaajina), joten laki ei estä aloittamasta vuokraustoimintaa jo kesken opintojen. Varsinkin kun asuin kotona enkä tarvinnut sitä itsemurhayksiötä opiskelijaboksiksi.