Auttakaa mua ymmärtämään tätä miestä!
Meillä kaverisuhde, jossa viestiteltiin jonkin verran. Molemmat ollaan tahoillamme parisuhteessa. Kesällä viestiteltiin aika paljon, ei mitään kiellettyä vaan ihan normi juttuja.
Sitten mies halusi laittaa välit yhtäkkiä poikki, alkoi ilmeisesti ahdistaa tilanne - ei oltu 2kk:n missään tekemisissä.
Jouduin laittamaan hänelle yhden viestin eräästä asiasta johon hän vastasi: viestittelimme tunnin... sitten 1kk tauko.
Taas sama juttu, olimme yhteydessä ja sain jopa terveisiä lomalta.
Hyvät joulut toivotimme kohteliaasti viestillä, kuten kenelle tahansa kaveripiiristä.
Nyt tammikuussa kysyin, voimmeko unohtaa menneet ja olla kavereita. Mies vastasi että parempi ettei olla mitään muuta kuin tuttuja ja nähdä vaan jos on jotain kaveripiirin yhteisiä juhlia tms.
Näimme melko pian tämän jälkeen harrastuksen piirissä jonka jälkeen jäimme juttelemaan. Oli mukavaa.
Nyt olemme viestitelleet satunnaisesti, mies jopa kävi puolestani tekemässä yhden asian jota en itse päässyt tekemään (ammattiinsa liittyvä, jota itse en voi hoitaa).
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Että ei olla kavereita? Vai ollaan - mutta sitä ei saa sanoa ääneen?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ihastunut
Tai molemmat.
Miehellä on kotona mustasukkainen pirttihirmu, ja hän haluaa vain varmistaa selustaa, siis että on todistettavasti koittanut työntää sua loitommalle. Tosiasiassa tietenkin panisi heti jos tilaisuus tulisi.
No, meillä tuo tilanne johti sitten pettämiseen. Lopulta asiassa kävi hyvin, mutta ensimmäiset puoli vuotta tilanne oli todella raastava, sairastuin muun muassa masennukseen. Ja minä olin siis Ap sinun kengissäsi.
Mä jäin ihmettelemään, että jos mies ei halua olla kerran kaveri, miksi auttaa ap:tä ja jää juttelemaan yms... jotain tässä on...
Juuri näin.
Jos mies juttelee ja tekee kivoja juttuja, se on petturi ja haluaa panna sua.
Naisen logiikka.
No mitä jos ihan ensin päästäisit oman miehesi vapauteen ja alkaisit sitten vasta vatvomaan noita muita mieshuolia? Et selkeästi enää rakasta miestäsi, joten anna hänelle mahdollisuus onneen.
Ukko37 kirjoitti:
Juuri näin.
Jos mies juttelee ja tekee kivoja juttuja, se on petturi ja haluaa panna sua.
Naisen logiikka.
No ei se sitä tarkoita, mutta camoon, ei kukaan tollaista tee, jos ei halua vähintään olla kaveri! Vähintään.
Mies53v
Eikö mies ja nainen saa olla kavereita ja ihmetellä jos toinen käyttäytyy omituisesti ilman että heti ollaan epäilemässä ettei olla vaan kaverimielessä kiinnostunut?
Miten sulla, ap, menee oman miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla, ap, menee oman miehesi kanssa?
Tosi hyvin, ei mitään valitettavaa. Eli en näe tätä ”ruoho aidan takana vihreämpää” -casena.
Jotenkin en ajattele näitä kahta asiaa rinnastettavan, koska minulle kysymys olisi toimivasta kaveri/yståvyyssuhteesta ja hämää, miksi tässä kävi näin...
Ap
En tiedä auttaako tämä ap:ta, mutta kerron oman kokemukseni.
Olen varattu ja ihastunut mieheen, joka on sinkku ja myös ihastunut minuun. Olen kuitenkin päättänyt etten vie juttua eteenpäin. Jos välillämme on vuosisadan rakkaustarina niin se on silloin kirjoitettu tähtiin ja tulee tapahtumaan ajallaan. Jos välillämme on vain ihastusta niin se tulee kuolemaan ajallaan.
Käyttäydyn miehen seurassa normaalisti, en lähetä pikkutuhmia viestejä, flirttaile tai hakeudu hänen kanssaan kahdenkeskisiin tilanteisiin tarkoituksella. Hän on kertonut kaipaavansa minua, en ole vastannut hänelle mitään.
Niin että neuvoni on: käyttäydy normaalisti. Mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi tapahtuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla, ap, menee oman miehesi kanssa?
Tosi hyvin, ei mitään valitettavaa. Eli en näe tätä ”ruoho aidan takana vihreämpää” -casena.
Jotenkin en ajattele näitä kahta asiaa rinnastettavan, koska minulle kysymys olisi toimivasta kaveri/yståvyyssuhteesta ja hämää, miksi tässä kävi näin...Ap
Koska sulla on aviomieheesi hyvät suhteet, hän toki tietää tästä kaverisuhteestasi. Mitä hän sanoo, kun olet kertonut hänelle kokemastasi ongelmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla, ap, menee oman miehesi kanssa?
Tosi hyvin, ei mitään valitettavaa. Eli en näe tätä ”ruoho aidan takana vihreämpää” -casena.
Jotenkin en ajattele näitä kahta asiaa rinnastettavan, koska minulle kysymys olisi toimivasta kaveri/yståvyyssuhteesta ja hämää, miksi tässä kävi näin...Ap
Koska sulla on aviomieheesi hyvät suhteet, hän toki tietää tästä kaverisuhteestasi. Mitä hän sanoo, kun olet kertonut hänelle kokemastasi ongelmasta?
No, pääpiirteittäin ollaan puhuttu joo: tietää että minua häiritsee kun joku ihmissuhde rassaa; tässäkin on vaan sanonut että ”ihmiset on erilaisia, vaikeaa sanoa mikä jotain miestä nyt risoo”. Mutta ymmärrettävästikään en ole ruvennut hänen kanssaan asiaa vatvomaan enkä hänelle esittämään erilaisia skenaarioita juuri siksi, ettei hänelle tule tunne että tässä minun puoleltani olisi jotain muuta kuin kaveruutta.
Vatvomisen käyn omassa päässäni (ja näköjään nyt täällä kun ei oma pää riitä tähän enää...).
Ap
Mun mielestä miehellä on ainakin ollut tunteita, koska veti pelin poikki. Muuta syytä siihen en yksinkertaisesti näe.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä miehellä on ainakin ollut tunteita, koska veti pelin poikki. Muuta syytä siihen en yksinkertaisesti näe.
Höpsis. Eräänkin tuttavaparin mies on kovin sosiaalinen ja joskus sitten oli auttanut opiskelukaveriaan tehtävissä (kuten muitakin) ja tyttönen oli kutsunut hänet illalla kylään. No, hän oletti tietysti että siellä on muutkin opiskelukaverit, mutta ei. Oli kynttilöitä ja romanttinen illallinen katettu. Vaimonsa kyllä arvasi mitä tuleman piti, mutta ei viitsinyt sanoa mitään. Ukko tuli aika sutjakkaasti silmät pystyssä kotiin tilittämään että et kyllä usko mitä tapahtui! Ei, hän ei ollut siitä naisesta kiinnostunut tai tajunnut että toinen luuli olevan jotain vispilänkauppaa.
Tämä. En näkisi mitään syytä ylläpitää noin ongelmallista ihmissuhdetta.