Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka vastustat psyykenlääkkeitä
28.02.2020 |
Mitä vakaville mielenterveysongelmille (psykoosisairaudet, kaksisuuntainen) sitten pitäisi mielestäsi tehdä? Vai vastustatko vain masennuksen ja ahdistuksen lääkehoitoa?
Kommentit (29)
Mun mielestä yhteiskunta pitäisi tehdä sellaiseksi, että kaikenlaiset ihmiset voisivat elää siellä vammojensa tai sairauksiensa haittaamatta. Lääkitä pitäisi vain sellaisia sairauksia, joissa yhteiskuntaa muuttamalla ei pystytä kärsimystä Tarpeeksi vähentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan valetieteen paljastamista, ja ihmisoikeuksia
Ihmisoikeuksia? Kuten oikeus kärsiä ja oikeus aiheuttaa haittaa/vaaraa niin itselleen kuin kanssaihmisille ilman oireita lievittävää/ne poistavaa lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan valetieteen paljastamista, ja ihmisoikeuksia
Ihmisoikeuksia? Kuten oikeus kärsiä ja oikeus aiheuttaa haittaa/vaaraa niin itselleen kuin kanssaihmisille ilman oireita lievittävää/ne poistavaa lääkitystä?
Avauksessasi vaikutat epävarmalta koskien sitä mitä psykiatria opettaa koskien masennuksen ja ahdistuksen lääkehoitoa.
Miksi olet epävarma?
Ok. Eli aloitukseen vastaamalla on automaattisesti psyykelääkkeiden vastustaja? Hyvin provottu. Kuitenkin psyykelääkkeitä tarvitaan, mutta jossain on jonkinlainen kultainen keskitie. Psyykelääkeitä määrätään usein alkuun ihan aiheesta, mutta lääkityksen seuranta on puutteellista. Lääkitystä jatketaan, kun mitään muutakaan ei osata tehdä. Lääkkeitä lääkärit määräävät myös täysin mutu-tuntumalla. Siis omasta ja potilaan.
Huolestuttavinta on esim. nuorten psyykkisen oireilun hoito siten, että nopeasti aletaan määräämään vahvoja psyykelääkkeitä, jolloin saadaan jo nuoresta alkaen vahva lääkekoukku aikaiseksi. Tämä on vain lääkäreiden laiskuutta ja piittaamattomuutta. Näiden lääkitysten purkaminen johtaa vaikeisiin vieroitusoireisiin, unettomuuteen, masennukseen, ahdistuneisuuteen. Siis aivan samoihin oireisiin kuin lääkkeet alun perin on määrätty.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yhteiskunta pitäisi tehdä sellaiseksi, että kaikenlaiset ihmiset voisivat elää siellä vammojensa tai sairauksiensa haittaamatta. Lääkitä pitäisi vain sellaisia sairauksia, joissa yhteiskuntaa muuttamalla ei pystytä kärsimystä Tarpeeksi vähentämään.
Ahdistuneelle tai masentuneelle on kyllä ihan sama, mitä yhteiskunta ajattelee. Se paha olo on ihan ITSELLÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastustan sitä hakuammuntaa, jota mt-lääkityksen hoidossa tapahtuu. Esimerkki itsestäni, menin lääkäriin, koska kaipasin keskusteluapua. Halusi kirjoittaa jotain masennus- ja nukahtamislääkkeitä. Kun kysyin, miten hän voi 10min keskustelun jälkeen päätellä, että nämä auttaa minulle, hän myönsi, ettei tiedäkään. Kysyin, voiko hän tehdä jotain testiä, jolla voidaan varmistaa vaikkapa alhaisen serotoniinitason olemassaolon, hän vastasi, ettei sellaisia testejä ole. Jätin reseptin ottamatta, koska lääkäri ei voinut todeta, että lääkkeet auttavat.
Todella monet saavat ihan liian herkästi lääkkeitä ja siitä tulee alkamaan vuosien kierre, että mahdollisesti sopiva lääkeyhdistelmä löytyy. Olen onnellinen niiden puolesta, jotka ovat saaneet nopeasti avun lääkkeistä, heidän kohdallaan on käynyt hyvä mäihä.
Menee vielä vuosia, ennenkuin keksitään keinot täsmälääkitykseen, onneksi sitä tutkitaan jo. Mut-lääkkeet ovat yksi iso ihmiskoe, eikä se ole ollut kovin hyvä koe.
Psyykelääkkeitä tulisi määrätä vain ihmisille joilla on oikea psykiatrinen häiriö kuten bipo1 tai skitsofrenian eri muodot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastusta mitään. Hyväksyn kaiken mikä on ja tapahtuu.
En siis kuluta energiaa typeryyksiin.
Suosittelen vain miettimään mitä suustaan alas pistää. Haluan myös rajoituksia mielialalääkkeille, jos niitä määrätään kehittyville aivoille (koululaisille). Eli alle 25 vuotta täyttäneille.
Nythän meillä myrkytetään nuorten aivoja aika surutta. Vain sen takia että pitäisi suoriutua koulusta taikka työelämästä.
Työelämä on sairas ja lääke siihen ei ole mielialalääkkeet vaan työelämän parantaminen.
Olen kuullut myös tapauksistta jossa on syöty lääkkeitä vuosia ja vuosikymmen, mutta verikokeisiin ei ole laitettu potilasta.
Mietin että aika riski, kun osa lääkkeistä käy maksalle ja sisuskaluille.
Ei meillä ole varaa tuollaiseen ryynien kylvöön mitä tällä hetkellä harjoitetaan.
Koen että nuo mielialalääkkeet ovat suurempi terveyshaitta kansakunnalle kuin huumeet ovat.
Johtuen niiden yleisestä helposta saatavuudesta. Myöskään niiden haittoja ei ole tiedossa.
Monet huumeet ovat vanhempia kuin mielialalääkkeet, joten hoitoakin on mahdollista saada.
Tiedoitusta pitäisi saada myös niiden riippuvuudesta ja jälkioireista kun lopettaa lääkityksen.
Eli tässä tehdään ihmisillä bisnestä kylmästi. Kyseessä on huumeiden levitykseen verrattava bisnes. Ja vastuuta lopputuloksista ei oteta. Nämä mömmöt vain ovat laillisia ja lääkäreillä on hassusti tuotteen kyniä pöydällä.
Silloin hälyytyskellon pitäisi kalkattaa ja kovaa.
Olkaa vanhemmat tarkkoja kun teidän lapsille tarjotaan mielialalääkkeitä. Lääkäri on vain ihminen eikä mikään nero. Lääkäri ei ole mikään oikea henkilö määräämään mielialalääkkeitä.
Tässä piilee ihan totuus.
Sen mitä olen potilailta kuullut, niin suurin apu on kuntoutustuki. Eli saadaan stressi toimeentulosta pois.
Moni ei edes ole kokenut lääkityksistä hyötyä. Lääkitystä on syötävä että saisi b-lausunnon ja kuntoutustuen.
Eli meillä on yhteiskunta sellainen joka ahdistaa ihmisiä. Monet koululaisetkin oireilevat nykyään pahasti.
Taitaa olla niin että kehitys aiheutti vain kiihtyvää työtahtia eikä niin että kun on pelit ja laitteet niin voisi lyhentää työpäivää. Ihmisistä revitään vain enemmän irti.
Jos ennen kaivettiin lapiolla kolme kuoppaa päivässä, niin kaivurilla vedetään satoja kuoppia päivissä ja tehdään jumalatonta ylityöpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli aloitukseen vastaamalla on automaattisesti psyykelääkkeiden vastustaja? Hyvin provottu. Kuitenkin psyykelääkkeitä tarvitaan, mutta jossain on jonkinlainen kultainen keskitie. Psyykelääkeitä määrätään usein alkuun ihan aiheesta, mutta lääkityksen seuranta on puutteellista. Lääkitystä jatketaan, kun mitään muutakaan ei osata tehdä. Lääkkeitä lääkärit määräävät myös täysin mutu-tuntumalla. Siis omasta ja potilaan.
Huolestuttavinta on esim. nuorten psyykkisen oireilun hoito siten, että nopeasti aletaan määräämään vahvoja psyykelääkkeitä, jolloin saadaan jo nuoresta alkaen vahva lääkekoukku aikaiseksi. Tämä on vain lääkäreiden laiskuutta ja piittaamattomuutta. Näiden lääkitysten purkaminen johtaa vaikeisiin vieroitusoireisiin, unettomuuteen, masennukseen, ahdistuneisuuteen. Siis aivan samoihin oireisiin kuin lääkkeet alun perin on määrätty.
Pahoittelen jos vaikutin provoavalta, se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Haluan vain aidosti kuulla, mitä ajatuksia ihmisillä on aiheesta ja vastustaako joku myös vakavien mt-häiriöiden lääkintää. Olen siis itse 17v ja kun ensimmäisen kerran hain apua 13-vuotiaana vastustin lääkkeitä henkeen ja vereen, mutta psykoosisairaushan sieltä paljastui ja tällä hetkellä syön kahta neuroleptiä ristiin, enkä osaa enää olla huolissaan. Välillä kuitenkin mietin, että onko tälle olemassa vaihtoehtoja.
Ap
Halusin kokeilla masennuslääkkeitä.
Sanoin lääkärille, että olen masentunut ja lääkkeet tuli heti!
En tietenkään noita viikon kokeilun jälkeen enää syönyt.
Kun masennuslääkkeet ovat nyt muodissa niin moni tuhoaa ulkonäkönsä (lihoo) seksuaalisuutensa ja tunne-elämänsä lopulta vaurioittaa pysyvästi aivonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin kokeilla masennuslääkkeitä.
Sanoin lääkärille, että olen masentunut ja lääkkeet tuli heti!En tietenkään noita viikon kokeilun jälkeen enää syönyt.
Kun masennuslääkkeet ovat nyt muodissa niin moni tuhoaa ulkonäkönsä (lihoo) seksuaalisuutensa ja tunne-elämänsä lopulta vaurioittaa pysyvästi aivonsa.
Menee monelle turhaan ne lääkkeet. Lihottaa tekee tyhmäksi.
Joitain auttaa, mutta valvontaa juurikaan ei näyttäisi olevan.
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä olen potilailta kuullut, niin suurin apu on kuntoutustuki. Eli saadaan stressi toimeentulosta pois.
Moni ei edes ole kokenut lääkityksistä hyötyä. Lääkitystä on syötävä että saisi b-lausunnon ja kuntoutustuen.
Eli meillä on yhteiskunta sellainen joka ahdistaa ihmisiä. Monet koululaisetkin oireilevat nykyään pahasti.
Taitaa olla niin että kehitys aiheutti vain kiihtyvää työtahtia eikä niin että kun on pelit ja laitteet niin voisi lyhentää työpäivää. Ihmisistä revitään vain enemmän irti.
Jos ennen kaivettiin lapiolla kolme kuoppaa päivässä, niin kaivurilla vedetään satoja kuoppia päivissä ja tehdään jumalatonta ylityöpäivää.
Köyhyys ja stressi toimeentulosta aiheuttaa suurimman osan masennuksesta.
Jatkuva tappelu tukien takia ja työttömyys.
Perustulo olisi kaikista lääkkeettöminen vaihtoehto ja hoitomuoto.
Kun potilas on ahdistunut ja masentunut niin tarjotaan tälle toimeentulo.
Tästä se lähtee. Ei pillereistä.
Toki koditonta tai työtöntä voi lääkitä morfiinillakin ja tästä tulee säyseä kuin lammas, mutta ei se ongelmaa poista.
Eli tarjotaan se toimeentulo ihmiselle. Sellainen tukeva pohja jonka päälle voi rakentaa elämänsä ilman stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psyykelääkkeitä tulisi määrätä vain ihmisille joilla on oikea psykiatrinen häiriö kuten bipo1 tai skitsofrenian eri muodot.
Eli masennus ja ahdistuneisuushäiriöt pitäisi jättää hoitamatta?
Itse koen että psyykenlääkkeillä on paikkaansa psykoosisairauksien, ykköstyypin kaksisuuntaisen ja vakavan masennuksen hoidossa, mutta mielialahäiriöissä pitäisi ensisijaisesti hoitaa masennuksen tai ahdistuksen syy. Jos ihmisellä on esim. yksinäisyyttä, työpaineita, huonoja ihmissuhteita, talousongelmia, fyysisiä sairauksia, alkoholiongelmaa, sekava vuorokausirytmi niin myös niiden muuttamiseksi tarvitsee ensin tukea ja sitten vasta katsoa tarviiko myös kemiaa.
Olen myös ehkä vähän vastaan kakkostyypin diabeteksen, kolesterolin, selkävaivojen ensisijaista lääkehoitoa, jos selkeästi elintavoissa korjattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yhteiskunta pitäisi tehdä sellaiseksi, että kaikenlaiset ihmiset voisivat elää siellä vammojensa tai sairauksiensa haittaamatta. Lääkitä pitäisi vain sellaisia sairauksia, joissa yhteiskuntaa muuttamalla ei pystytä kärsimystä Tarpeeksi vähentämään.
Ahdistuneelle tai masentuneelle on kyllä ihan sama, mitä yhteiskunta ajattelee. Se paha olo on ihan ITSELLÄ.
Monilla sairastuneilla asia ei ole ollenkaan näin. Jos sairastuu esim. kiusaamisen takia, niin onhan täysin ilmiselvyys ettei masennus voi lähteä lääkkeillä, vaan sillä että kiusaaminen loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen että psyykenlääkkeillä on paikkaansa psykoosisairauksien, ykköstyypin kaksisuuntaisen ja vakavan masennuksen hoidossa, mutta mielialahäiriöissä pitäisi ensisijaisesti hoitaa masennuksen tai ahdistuksen syy. Jos ihmisellä on esim. yksinäisyyttä, työpaineita, huonoja ihmissuhteita, talousongelmia, fyysisiä sairauksia, alkoholiongelmaa, sekava vuorokausirytmi niin myös niiden muuttamiseksi tarvitsee ensin tukea ja sitten vasta katsoa tarviiko myös kemiaa.
Olen myös ehkä vähän vastaan kakkostyypin diabeteksen, kolesterolin, selkävaivojen ensisijaista lääkehoitoa, jos selkeästi elintavoissa korjattavaa.
Jos ihmisellä murtuu käsi, se laitetaan ensin kipsiin ja vasta luutumisen jälkeen aloitetaan kuntoutus. Sinun näkemyksesi mukaan kuntoutus pitäisi aloittaa heti ja jättää kipsi laittamatta. Pelkkä lääkehoito ei tietenkään auta mielen sairauksiin, mutta monessa lievemmässäkin tapauksessa on tarpeen aloittaa lääkitys, että potilaalla on voimavaroja alkaa korjata korjattavissa olevia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen että psyykenlääkkeillä on paikkaansa psykoosisairauksien, ykköstyypin kaksisuuntaisen ja vakavan masennuksen hoidossa, mutta mielialahäiriöissä pitäisi ensisijaisesti hoitaa masennuksen tai ahdistuksen syy. Jos ihmisellä on esim. yksinäisyyttä, työpaineita, huonoja ihmissuhteita, talousongelmia, fyysisiä sairauksia, alkoholiongelmaa, sekava vuorokausirytmi niin myös niiden muuttamiseksi tarvitsee ensin tukea ja sitten vasta katsoa tarviiko myös kemiaa.
Olen myös ehkä vähän vastaan kakkostyypin diabeteksen, kolesterolin, selkävaivojen ensisijaista lääkehoitoa, jos selkeästi elintavoissa korjattavaa.
Jos ihmisellä murtuu käsi, se laitetaan ensin kipsiin ja vasta luutumisen jälkeen aloitetaan kuntoutus. Sinun näkemyksesi mukaan kuntoutus pitäisi aloittaa heti ja jättää kipsi laittamatta. Pelkkä lääkehoito ei tietenkään auta mielen sairauksiin, mutta monessa lievemmässäkin tapauksessa on tarpeen aloittaa lääkitys, että potilaalla on voimavaroja alkaa korjata korjattavissa olevia asioita.
Luulet olevasi nerokas?
Kyllä tuo toinen on oikeassa ja sinä väärässä.
Voin väännellä samalla tavoin.
Eli kyllä kipsiä ei tarvittaisi, jos olisi ollut asianmukaiset kyynärvarsisuojat käsissä ennen riskialttiin toiminnan aloittamista. Suojilla voidaan vähentää onnettomuuksia. Tästä syystä skeittaajilla on omat suojat ja monissa lajeissa on suojia jotka ennaltaehkäisee onnettomuuksia.
Eli hän oli kyllä oikeassa ja sinä olet väärässä.
Jokainen saa syödä lääkkeitä, jos siltä tuntuu ja niistä saa apua. Vastustan kuitenkin sitä, että esimerkiksi psykoottista ihmistä pakkolääkitään. Varsinkin, jos ihminen esimerkiksi täysissä järjissään tekee vaikka hoitotahdon, että ei halua lääkkeitä.
Olen myös sitä vastaan, ettei lääkkeiden haitoista kerrota, tai potilasta jokaa kokee saavansa niiistä haittoja, oteta tosissaan. Vaikka haitta olisi sellainen, mikä esimerkiksi lukee lääkleen haittavaikutuksissa pakkausselosteessa.
Usein kuulee sanotttavan, että joku psyykelääke on täysin turvallinen eikä aiheuta haittoja, eikä siihen esimerkiksi voi jäädä riippuvaiseksi. Näinhän ei kuitenkaan ole, kaikilla lääkkeillä on haittansa ja monet psyykelääkkeet aiheittavat riippuvuutta.
Vastustan myös sitä, että lääkitys on melkein aina ensisijainen vaihtoehto ja jos niistä kieltäydyt, voi esimerkiksi kela evätä sairauspäivärahan. Sinut voidaan myöskin leimata ns. hankalaksi ja hoitokielteiseksi potilaaksi, eikä muuta hoitoa tarjota.
Kannatan valetieteen paljastamista, ja ihmisoikeuksia