Onko "opiskelija-aines" nykyään jotenkin huonompaa tai epämotivoituneempaa kuin ennen?
Otsikko provosoiva mutta mietin, että onkohan kyse siitä, että olen itse 25+ ikäisenä aloittanut vai esim. siitä, että todistusvalinta kerää näitä "haetaan nyt jonnekin"- porukkaa. Vai olikohan mulla aiemmin vain epärealistiset käsitykset yliopisto- opiskelusta.
Ryhmätöitä on jatkuvasti ja harvassa on ne kerrat, kun yhtäkään vapaamatkustajaa ei mahdu joukkoon. En ole itsekään todellakaan mikään huippuarvosanoja tavoitteleva, vaan ihan keskiverto- opiskelija. Aina ei myöskään ehdi panostamaan kaikkiin kursseihin ja välillä tärkeintä päästä vain läpi. Mutta tuntuu, että yleinen ilmapiiri on se, että kunhan läpi pääsee. Arvosanoilla ei ole väliä, vaan verkostoitumisella.
Jos tehtävänantona on esim. kirjoittaa 10 sivua koirista niin yhtä hyvin voi kirjoittaa puoli sivua kissoista ilman mitään lähdeviitteitä, koska ei se ole niin tarkkaa. Ryhmätyöt ovat hyvä keino sysätä työ muille, vetoamalla omiin kiireisiin. Ryhmätyönä voidaan palauttaa vaikka sellainen työ, jossa osa teksteistä on eri fontilla kirjoitettu, koska ilmeisesti ei sillä niin väliä. Asia jonka korjaamiseen menisi noin 10 sekuntia. Kukaan muu huomannut samaa?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Minusta vika on tässä sosiaalistumisessa, jota ennen ryhmätöiksi kutsuttiin. Tuli muotiin jo 80-luvulla. Aina oli työmyyrä, joka teki, kymppiä tavoitteleva työnjohtaja ja loput neljä, jotka viheltelivät. Kukaan ei ollut tyytyväinen kohtaloonsa, eikä se mitäään työelämästä opettanut.
Silti sitä näköjään jatketaan edelleenkin. Mahtaa olla opettajille kuormittamaton metodi...
Siis ryhmätyöthän nimenomaan ovat lisääntyneet tässä viime vuosien aikana, opettajien resurssipula ym.
Kuten kirjoitin, niitä harjoiteltiin lukiossa 80-luvun lopussa ja räjähtivät käsiin kaikissa opinajhoissa 90-luvun lamassa. Kun talous nousi, keksittin niiden jatkamisen syyksi sosiaalistaminen.
Eli ei mikään uusi, nykynuoria kiusaava jutttu.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu alasta. Meille ei oteta enää ketä tahansa töihin, vaan todistuksen KA pitää olla vähintään 4. Yleensä pitää olla paperit kourassa ja vielä työkokemusta. En todellakaan saisi työpaikkaani nyt samoilla "meriiteillä" kuin mitä minulla oli 15 vuotta sitten. Eli suoraan koulun penkiltä ilman mitään tutkintoa. Ainejärjestö-mafian valta ei päde enää, vaan pakko olla osaamista.
Lopputöitä ohjanneena tuntuu siltä että näille nuorille asetetaan enemmän vaatimuksia ja paine valmistua on kovempi.
Totta tämäkin, nykyään opiskelijoilla enemmän paineita, kun kilpailu kovempaa ja avoimempaa.
Entisaikoina oppilaitoksissa piti oppia teoriaa, nykyään pitää oppia vain muiden orjuuttamista.
Sellaistahan työelämäkin nykyään on: ei pidä itse tehdä mitään, pitää vain orjuuttaa muita.
Kyllä täällä ainakin ihmiset on tehneet ryhmätyöt kunnolla. Muutenkin aikamoinen taistelu arvosanoista kun pääaine määräytyy hakijoiden keskiarvon mukaan eli halutessasi tiettyyn pääaineeseen pitää kandivaiheessa olla korkea keskiarvo.
Kohta itse valmistun maisteriksi ja pitää myöntää että opetuksen taso ollut ala-arvoista, kurssitarjonta surkea ja koulutus ei vastaa mitenkään työelämän tarpeisiin. (Kohta joku kertoo että yliopiston ei kuulukaan vastata, mutta tästä olen eri mieltä)
aines surkastunut kun jo peruskoulusta saakka istutetaan vain oppilaita tuoleissa ilman että ois mitään mielenkiintoista opittavaa. Sitten jauhataan vuositolkulla samaa. Vähemmästäkin tylsistyy ja oppii olemaan tekemättä läksyjä ja olemaan avaamatta koulukirjoja kun ei sitä vaadita jotta läpäisee kokeet 7+ arvosanoin.
Sitten tullaan yliopistoon ja ei avata tenttikirjoja koskaan ja tulee hmetyksenä' kun kysytäänkin semmoista mitä ei ole käsitelty luennoilla. Eikä ole minkäänlaisa opiskelutaitoja kehittyny missään vaiheessa.
et semmoista. Itse olin 8,5 arvosanoilla ja Ctä kirjoitin ja lähdin vetämään yliopistosta kun oli liian outoa. Ei vastannu ollenkaan siihen asti opittuja malleja, eikä ollu kykyä mukautua uuteen.
Minä en ymmärrä sitä, miten hitaasti muut suorittavat opintojaan. Itse en edes pystyisi lusmuilemaan niin paljoa. Jos käy töissä niin 60op/vuosi tulee jo vahingossa. Ilman töitä 120op ei ole järin työlästä jos ei ole jokin kaikista teknisin ja työläin ala. (100op muun lukuvuoden aikana ja kirjallisuusopinnot ja esim.gradu valmiiksi kesätöiden ohessa.)
Samaten ihmettelen sitä miten huonoja ollaan ja räpelletään sellaista roskaa, että vertaisarvioinneissa tulee kyseenalaistettua jo toisen mielenterveyskin. Itsellä vajaan vitosen keskiarvoon on riittänyt se, että tekee tasan tarkkaan sen, mitä on pyydetty, ei muuta. Ei siis mitään lisävaivaa, vaan ihan helppo juttu.
Mun työnantaja ei ole ikinä katsonut todistuksiani. Mulla on kokemusta työkaverista, jolla oli lähes kaikki vitosia - tää sama tyyppi oli jo opiskeluaikana joillain samoilla kursseilla, vaikka eri ryhmässä muuten, amk, taloushallinto . Kova lukemaan ja ihan älykäs, mutta eipä tuosta asiakaspalveluun ollut ja jos asiakas valitti - hänestä valitettiin paljon - syytti aina muita. Siirsivät pois suorasta asiakaspalvelusta, virastopaikka, missä asiakaspalvelua on paljon. Itse asiassa jouduin yhdessä ryhmätyössä samaan ryhmään. Onneksi kävi niin, että mulla meni ihan oikeasti toinen kurssi ajallisesti päällekkäin ja valitsinpa sitten sen toisen kurssin, siinä ei tosin ollut pakollista läsnäoloa. Mutta tekosyyllä, että en pärjää jos en ole paikalla, jätin sen toisen pois.
Nykyäänhän kouluissa ei opeteta, vaan on itseohjautuvuutta. Itse jatkoin opintoja avoimessa yliopistossa ja oli aika yllätys, että paikkakunnasta riippumattomalla kurssilla oli myös ryhmätöitä. Hyvin ne meni ja sattui hyvät ryhmät - keskusteluryhmästä päätellen kaikille ei sattunut. Oli vain hankala säätää kokopäivätyön ohessa kun osassa piti myös pitää skypehetkiä, että saatiin tehtyä. Yllätyksenä tuli sekin, että kurssin piti olla paikkakunnasta riippumaton, mutta annettiin tarkka aika, että pitää järjestää itselle tentti jossain amk:ssa tai yliopistossa päivänä x tiettyyn kelloaikaan. Kiva, kun tätä ei kerrottu etukäteen ilmoittautuessa ja mulla oli jo työmatka, jota ei voinut perua, ko. päivälle. Aion nyt vielä muutaman kurssin tehdä ja sitten hakea kokopäiväopiskelijaksi. Nämä kurssit, mitä itse olen käynyt, ovat olleet sellaisia, että tekemistä on paljon, mutta hyviä arvosanoja saa helposti - niin ryhmätyökursseista kuin muistakin. Esseessä ei ihmeellistä sisältöä ole tarvinnut olla, että täydet pisteet napsahtaa. Kun amk:ssa olin nelosen oppilas (valmistuin 2010) ja lukiossa 7-8 oppilas ja kirjoitukset tasoa C pääasiassa, niin on erikoista, että yliopistosta saan hyviä pisteitä. Kyse voi olla siitä, että avoin on helpompaa, mutta ryhmätöissä oli samassa ryhmässä myös päätoimisia opiskelijoita. Toki olen vähän aikuistunutkin ja teen hommia eri teholla.
Osa opiskelijoista on aina ollut tyhmiä. Mies aloitti opinnot yli kymmenen vuotta sitten ja jollain labrakurssilla hänen kanssaan oli eräs nainen. Vuosia myöhemmin kun mies oli vetämässä sitä samaa labrakurssia, se nainen oli edelleen siellä opiskelijana.
Se, että asiat olivat ennen paremmin, on vain harhaa.
Mun tuttavapiirissä on kieltenopettaja, joka osaa kieliä hyvin. Mutta välillä ihan yksinkertaisia asioita saa vääntää rautalangasta, kun ei vain tajua. Esimerkiksi lainsäädäntöä tuntuu olevan tosi vaikea ymmärtää.
Meillä ainakin hoidetaan hommat kuten kuuluu. Jos joku vapaamatkustaja on sattunut kyytiin, on se kyllä työn palautusvaiheessa mainittu opettajalle ja jäänyt matkasta. Itse panostan ryhmätöihin koska en kehtaisi jättää kavereita pulaan - ja koska en halua jättää kenellekään ajatusta siitä, että olisin huono työntekijä. Verkostoituminen oikeasti kannattaa.
Yliopisto on täynnä erilaisia ihmisiä erilaisilla työmoraaleilla varusteltuna. Niin on työelämäkin. Opetelkaa kestämään se. Itse olen epätasainen suoriutuja - välillä motii löytyy, välillä ei. Elämäntilanteenikin estää välillä tehokkaan työskentelyn läheisen sairauden vuoksi, joka painaa omaakin sielua. Yrittäkää ymmärtää muita, sillä kaikilla ei ole samanlainen elämäntilanne kuin teillä on.
Tämä riippuu alasta, osalla aloista ei ole lainkaan ryhmätöitä. Opiskelija-aines on huonontunut ja kursseja on pitänyt helpottaa. Kiitos peruskoulun, jossa mennään tyhmimmän mukaan. Suurimalla osalla aloista arvosanoilla ei ole mitään väliä, jos et yritä tutkijaksi. Kukaan ei töissä ole kysynyt koskaan minulta arvosanoja. Vain tutkinnnon olemassaolo kiinnostaa.
Miten yliopistoon pääsee, jos on noin laiska? Noiden laiskureiden on pakko olla erittäin älykkäitä, että ovat päässeet sisään.
Tuntuu että väistin luodin kun en mennytkään ammattisurkeaan tai uliopistoon ammattikoulun jälkeen. Tunsihan siinä itsensä luuseriksi kun kaverit oli hienoissa kouluissa ja itse jossain hanttihommissa, mutta nyt vuosia myöhemmin huomaan että kaiken aikaa kun paiskin töitä niin siinä sivussa tuli ne verkostot, ryhmätyöt on ollut oikeita töitä josta on maksettu rahaa, osaan jo työelämän pelisäännöt (toisin kuin se 30v elämäntapaopiskelija joka astuu nyt ensimmäistä kertaa oikeisiin töihin). Opiskelu käy välillä mielessä mutta sitten kuulen taas tällaisia kokemuksia suomen opetusjärjestelmästä, ja olen vain että ei kiitos! Ihmekään että ihmiset lopettaa jo heti ensimmäisenä syksynä kun huomataan ettei siellä koulussa oikeastaan mitään järkevää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan ryhmätöitä yli kaiken, vaikka ryhmäläiset ovat usein fiksuja ja tekevät osuutensa. Jotenkin se kaikki ylimääräinen säätäminen, aikataulujen yhteensovittaminen ja muu ottaa päähän.
T. 27-vuotiaana aloittanut
Mua vtutti tämä jo 10 vuotta sitten kun aloitin amk:ssa. Learning cafe oli opettajien suosikkimetodi. Minusta tuli tämän mukana vttuuntunut ja ei-motivoitunut. Samaa opetuksen tasosta sanoi yks yliopistossa opettajaksi opiskellut kaverini.
Ei ole enää motivaatiota, kun elatus tulee seinästä ja ihmisarvo on vakio.
Vierailija kirjoitti:
Miten yliopistoon pääsee, jos on noin laiska? Noiden laiskureiden on pakko olla erittäin älykkäitä, että ovat päässeet sisään.
joo joku 5,8 normaalipoikkeamaa. Ja vailla koulutusta ja vailla työtä. Ta no osa-aikainen homma on.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että väistin luodin kun en mennytkään ammattisurkeaan tai uliopistoon ammattikoulun jälkeen. Tunsihan siinä itsensä luuseriksi kun kaverit oli hienoissa kouluissa ja itse jossain hanttihommissa, mutta nyt vuosia myöhemmin huomaan että kaiken aikaa kun paiskin töitä niin siinä sivussa tuli ne verkostot, ryhmätyöt on ollut oikeita töitä josta on maksettu rahaa, osaan jo työelämän pelisäännöt (toisin kuin se 30v elämäntapaopiskelija joka astuu nyt ensimmäistä kertaa oikeisiin töihin). Opiskelu käy välillä mielessä mutta sitten kuulen taas tällaisia kokemuksia suomen opetusjärjestelmästä, ja olen vain että ei kiitos! Ihmekään että ihmiset lopettaa jo heti ensimmäisenä syksynä kun huomataan ettei siellä koulussa oikeastaan mitään järkevää tehdä.
Minä puolestaan olen tyytyväinen, kun kävin yliopiston. Saa tehdä siistiä sisätyötä ok palkalla ilman pelkoa työtapaturmista tai työperäisistä vaivoista. Opiskeluaikakin oli mukavaa - myös ryhmätyöt
Varmaan riippuu alasta. Meille ei oteta enää ketä tahansa töihin, vaan todistuksen KA pitää olla vähintään 4. Yleensä pitää olla paperit kourassa ja vielä työkokemusta. En todellakaan saisi työpaikkaani nyt samoilla "meriiteillä" kuin mitä minulla oli 15 vuotta sitten. Eli suoraan koulun penkiltä ilman mitään tutkintoa. Ainejärjestö-mafian valta ei päde enää, vaan pakko olla osaamista.
Lopputöitä ohjanneena tuntuu siltä että näille nuorille asetetaan enemmän vaatimuksia ja paine valmistua on kovempi.