Lue keskustelun säännöt.
Voidaanko alaikäinen laittaa pois jalkapallojoukkueesta huonon tasonsa vuoksi?
25.02.2020 |
Hei! Lapsemme pelaa paikallisessa jalkapalloseurassa joukkueessa. Nyt häntä ollaan laittamassa pois joukkueesta, kun hänen tasonsa ei ole riittävä. Voiko tämä mennä näin? Onko tämä urheilun eettisten sääntöjen vastaista?
Kommentit (56)
Kannattaa myös siirtyä jonkun sellaisen lajin pariin, joss harrastajia ei ole joka sormelle ja varpaalle. Itse miekkailen ja aloitin vasta teini-iässä. Pärjään ihan hyvin kaikkien muiden mukana ja höntsään. Ei ole ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea kysymys.
Kilpaurheilua harrastetaan kilpailumielessä, jos aiotaan osallistua virallisiin kilpailuihin.
Tähän yhtälöön sopii huonosti heikompitasoisen pitäminen joukkueessa.
Rouvanikin lauloi lapsena kuorossa ja joutui lempatuksi, koska sillointällöin missasi nuotin.
Olisiko soraäänen pitänyt saada jatkaa kirkkokuorossa,ceytei tyttö pahoittaisi mieltään?
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla siellä koulussakin joutuu sietämään ja oppimaan tulemaan toimeen niidenkin kanssa, jotka eivät ole yhtä lahjakkaita kaikissa aineissa ;)
Ja siellä koulussakin joku valitaan aina viimeisenä joukkueeseen. Ja joku toinen ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös siirtyä jonkun sellaisen lajin pariin, joss harrastajia ei ole joka sormelle ja varpaalle. Itse miekkailen ja aloitin vasta teini-iässä. Pärjään ihan hyvin kaikkien muiden mukana ja höntsään. Ei ole ongelmaa.
Tai vaihtoehtoisesti sellaiseen seuraan, jossa on riittävästi pelaajia useampaan joukkueeseen. Lähtökohtaisesti kun usein pikkuseurojen ongelma joukkuelajeissa on se, että joukkueet ovat hyvin epätasaisia. Siinä kärsii sekä parhaat että heikoimmat. Heikoimmat, kun eivät pysy parhaiden tahdissa ja parhaat, koska heikommat "hidastavat" tahtia.
Kaikkein paras olisi, jos jokaiselle löytyisi se oman tasoinen porukka. Niin taidoiltaan kuin motivaatioltaan.
Oon itse käynyt tämän kuvion läpi juurikin porukkaan liian heikkotasoisen oman lapsen kanssa. Päätimme kyllä itse lopettamisesta, ei poistettu porukasta. Ja lopputulos on näin parempi. On löytynyt omia harrastuksia ja uusia kavereita ihan muista lajeista. Eikä ole tarvinnut olla porukan huonoimpana väkisin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pitää sijoittaa tasolleen sopivaan joukkueeseen.
On olemassa monenlaisia joukkueita. Niitä, jotka pelaa paikallista "kortteliligaa" ja niitä jptka pelaa "oikeaa" alueellista sarjaa. Innokkaalle , muttei niin taitavalle pelaajalle kannattaa etsiä sellainen vähemmän tiukkapipoinen kaikki pelaa seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä seuroilla on eritasoisille pelaajille eri joukkueet, joten kyllä tuo on mahdollista.
Oman lapsen joukkueesta laitettiin pihalle mm. lapsia, jotka eivät käyneet koskaan harjoituksissa, mutta pelipäivänä ilmestyivät paikalle ja odottivat pääsevänsä aloituskokoonpanoon.
Tässä on kyse nuoresta, joka käy mielellään treeneissä, eikä hän edes oleta pääsevänsä peleihin. Mutta hänestä on kuulemma haittaa niissä treeneissäkin, on niin heikko.
No ajatteleppa ihan itse. Harjoitellaan vaikka syöttöjä pareittain ja sitten joku tavoitteellinen saa sellaisen kaveri, joka ei saa yhtään syöttöä perille tai kiinni. Tuollainen olisi todella väärin sitä tavoitteellisesti harjoittelevaa lasta kohtaan. Toki tuskaa voi jakaa ja kierrättää tätä huonompaa niin että kaikki joutuu kärsimään vuorollaan, mutta se ei oikeasti ole kivaa ketään kohtaan. Paljon fiksumpaa siirtyä joukkueeseen jossa muut on suunnilleen samalla tasolla.
Eli urheiluharrastus pitää alottaa 4-vuotiaana ja pysyä siinä samassa lajissa koko lapsuus, koska vanhempana ei voi uuden lajin harjoituksiin mennä, kun ei osaa mitään ja muut joukkuekaverit kärsii?
Mun tytär ja poika aloitti jääkiekon joukkueessa eskari-ikäisenä. Kyllä siinä ja oheisharjotuksissa on kehittynyt niin paljon kuntoa ja liikunnallisia taitoja, että esim jalkapallo, laskettelu, pesäpallo ym lajit sujui hyvin huomattavasti puenemmällä harjoittelulla kuin tyypeillä jotka on liikuntaa harrastaneet vain koulun urheilutunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan valitettavasti menee. Jossei taidot riitä niin harrastelijoita ei tarvita. Aika karu meininki.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan ei tarjottu siis uutta joukkuetta, pitää itse selvitellä...
Tottakai pitää itse selvitellä. Eihän se tuon joukkueen onhelma ole. Jos seuralla olisi eritasoisia joukkueita niin sen jo todennäköisesti olisitte kuulleet. Hankala näitä myöhään aloittaneita on laittaa niidennuorempienkaan joukkueisiin. Näissähän on selkeät ikärajat Minkä ikäiset voi pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, liikunnallisesti lahjakkaalla lapsella onnistuu monen lajin harjoittelu ja etenkin palloilulajit tukee toisiaan käsittelytaidoissa. Olisi hyväkin olla eri lajeja pitkään kuvioissa. Ja lajin vaihtokin sujuu usein ilman isompia ongelmia. Mutta jos joku mitään lajia harrastamaton yrittää aloittaa vaikkapa 12-13v. futista tai lätkää joukkueessa, jossa muut ovat harjoitelleet ja pelanneet 5-7v. ikäisestä, ei valitettavasti oikein onnistu. Taas toisaalta löytyy lajeja, joissa kilpaillaan enemmän itseään ja omia haasteita vastaan eikä niinkään harjoitella ikätason mukaisissa vuosiryhmissä. Esim. vaikka ratsastus, itsepuolustuslajit, jousiammunta, miekkailu, laskettelu, suunnistus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla siellä koulussakin joutuu sietämään ja oppimaan tulemaan toimeen niidenkin kanssa, jotka eivät ole yhtä lahjakkaita kaikissa aineissa ;)
Ja siellä koulussakin joku valitaan aina viimeisenä joukkueeseen. Ja joku toinen ensimmäisenä.
Niin, liikuntatunnilla.
Matikassa, äidinkielessä, historiassa tai muissa aineissa ei ketään ”valita” eikä oppilaita arvostella muiden nähden. Liikunta sen sijaan on säälimätöntä ja sairasta touhua, joissa motorisesti huonompia saa kyykyttää luvan kanssa. Ja sama mentaliteetti tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä seuroilla on eritasoisille pelaajille eri joukkueet, joten kyllä tuo on mahdollista.
Oman lapsen joukkueesta laitettiin pihalle mm. lapsia, jotka eivät käyneet koskaan harjoituksissa, mutta pelipäivänä ilmestyivät paikalle ja odottivat pääsevänsä aloituskokoonpanoon.
Tässä on kyse nuoresta, joka käy mielellään treeneissä, eikä hän edes oleta pääsevänsä peleihin. Mutta hänestä on kuulemma haittaa niissä treeneissäkin, on niin heikko.
No ajatteleppa ihan itse. Harjoitellaan vaikka syöttöjä pareittain ja sitten joku tavoitteellinen saa sellaisen kaveri, joka ei saa yhtään syöttöä perille tai kiinni. Tuollainen olisi todella väärin sitä tavoitteellisesti harjoittelevaa lasta kohtaan. Toki tuskaa voi jakaa ja kierrättää tätä huonompaa niin että kaikki joutuu kärsimään vuorollaan, mutta se ei oikeasti ole kivaa ketään kohtaan. Paljon fiksumpaa siirtyä joukkueeseen jossa muut on suunnilleen samalla tasolla.
Eli urheiluharrastus pitää alottaa 4-vuotiaana ja pysyä siinä samassa lajissa koko lapsuus, koska vanhempana ei voi uuden lajin harjoituksiin mennä, kun ei osaa mitään ja muut joukkuekaverit kärsii?
Lahjaton pysyy lahjattomana, aloitti harrastunsensa missä iässä tahansa.
Silti lahjatonkin voi kokea iloa pelaamisesta ja joukkueeseen kuulumisesta. Toiseeksi on hyvä olla liikunnallisia harrastuksia ihan kunnon ja kehityksen takia. Lapset kehittyy omaan tahtiinsa, jokainen voi tilannettaa parantaa. Kaikista ei tarvitse tulla huippuurheilijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla siellä koulussakin joutuu sietämään ja oppimaan tulemaan toimeen niidenkin kanssa, jotka eivät ole yhtä lahjakkaita kaikissa aineissa ;)
Ja siellä koulussakin joku valitaan aina viimeisenä joukkueeseen. Ja joku toinen ensimmäisenä.
Niin, liikuntatunnilla.
Matikassa, äidinkielessä, historiassa tai muissa aineissa ei ketään ”valita” eikä oppilaita arvostella muiden nähden. Liikunta sen sijaan on säälimätöntä ja sairasta touhua, joissa motorisesti huonompia saa kyykyttää luvan kanssa. Ja sama mentaliteetti tässä ketjussa.
Luuletko ettei lapset tiedä varsin hyvin kuka on tyhmä eikä osaa matikkaa tai kirjoittaa? Toki pojillehan tämä tuntuu olevan enemmän meriitti kuin häpeän aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kaikista ei tule huippu-urheilijoita. Siksi on olemassa erilaisia lajeja ja eritasoisia joukkueita. Vanhempien olisi hyvä tajuta, että jos lapsi haluaa tai vanhempi haluaa lapsen mukaan joukkuelajiin, laji aloitetaan yleensä siinä 5-7-vuotiaana. Sitä ei aleta miettimään seiskaluokalla. Myöskään vaikkapa taitoluistelua tai telinevoimistelua ei kilpamielessä voi aloittaa enää 12-v. Niitä perustaitoja on treenattu jo 5-7-v. iästä tuntikausia/viikko. Ei näissä lajeissa voi aloittaa myöhemmin ja vaatia erikoiskohtelua vain, koska meidän Jemina nyt vaan haluaisi taitoluistella eikä me nyt hoksattu vaan silloin ekaluokalla vielä aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla siellä koulussakin joutuu sietämään ja oppimaan tulemaan toimeen niidenkin kanssa, jotka eivät ole yhtä lahjakkaita kaikissa aineissa ;)
Ja siellä koulussakin joku valitaan aina viimeisenä joukkueeseen. Ja joku toinen ensimmäisenä.
Niin, liikuntatunnilla.
Matikassa, äidinkielessä, historiassa tai muissa aineissa ei ketään ”valita” eikä oppilaita arvostella muiden nähden. Liikunta sen sijaan on säälimätöntä ja sairasta touhua, joissa motorisesti huonompia saa kyykyttää luvan kanssa. Ja sama mentaliteetti tässä ketjussa.
Kilpaurheilu on kilpailua. Se ei muuksi muutu mitenkään.
En ole ikimä ollut hyvä urhrilussa ja tiedostsn tämän.
Pikkupaikkakunnilla ei välttämättä ole kuin yksi joukkue ja ei välttämättä sitäkään, täälläkin lähin jalkapallojoukkue on naapuripitäjässä.
Tyttö harrasti pesäpalloa, mutta iän karttuessa joukkueen taso nousi, tyttö jäi häntäpään pelaajskfi, vsikka henkilökohtainen taiyotaso nousikin.
Lopetti pelaamisen omasta tahdostaan, on harrastellut sitten yksilölajia ei-kilpailuorientoituneesti.
Koulu onkin kunnallinen palvelu, toisin kuin maksullinen kilpaseura. Jos seuran tavoitteena on tavoitteellinen kilpailu, heillä on oikeus valita haluamansa urheilijat seuraan. Moniin seuroihin ja etenkin seurojen kilparyhmiin on vuosittaiset try outit, joissa katsotaan, ketkä valitaan taitotason mukaan joukkueeseen jatkamaan. Jos taito ja motivaatio ei riitä, ei paikkaa ole. Isoilla paikkakunnilla on usein eritasoisia joukkueita ja näihin hakeudutaan oman taitotason mukaan. Pikkupaikkakunnilla ei välttämättä ole kuin yksi seura. Silloin se on seuran valmentajasta ja seuran määrittelystä tavoitetasosta kiinni, millaisia pelaajia halutaan ja millaista politiikkaa harrastetaan tason suhteen. Mikään perusoikeushan tuo seuraan kuuluminen ei ole. Ja jos valkku ilmoittaa, että taitotaso ei oikein tähän porukkaan riitä, kyllä se vanhempi ihan itse ottaa selvää ja kyselee, mikä muu joukkue tai mikä muu harrastus voisi olla parempi. Ei se kilpaseuran valmentaja ole velvollinen teille uutta porukkaa tai harrastusta keksimään.