Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Kannattaa muistaa juuri tuo kun ne yrittää empaattisesti saada kertomaan omasta väsymyksestäsi ja avioerosta. Ette puhu ystävällenne siinä vaan asioitte viranomaisessa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Tällainen menettely koskee varmasti tuhansia lapsia (ilmoituksia kaikkiaan 150 000). Jokainen näistä kertoo kostosta ja katkeruudesta. Jokainen näistä vahingoittaa lasta ja perhettä. Näitä vastaan vanhempi itse on täysin aseeton.
Miksi yhtäkkiä nostetaan esille joku valmennuskulttuurin puuttuminen lastensuojelun keinoin kun näinkin vakavasta ja todellisesta ongelmasta pestään kädet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Tällainen menettely koskee varmasti tuhansia lapsia (ilmoituksia kaikkiaan 150 000). Jokainen näistä kertoo kostosta ja katkeruudesta. Jokainen näistä vahingoittaa lasta ja perhettä. Näitä vastaan vanhempi itse on täysin aseeton.
Miksi yhtäkkiä nostetaan esille joku valmennuskulttuurin puuttuminen lastensuojelun keinoin kun näinkin vakavasta ja todellisesta ongelmasta pestään kädet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Ammattimaiset sossut joo noin. Ikävä kyllä siellä on myös täysin ammattitaidottomia jotka eivät edes tunne lakia tai päästelevät suustaankin mitä tahansa lipsautuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettujen lasten hoitoa ja niitä lasuilmoituksia selvittelee eri työntekijät.
Rohkenen vahvasti epäillä etenkin jos paljon virkoja on täyttämättä ja tilanne kriisissä.
No, epäile vaan, mutta eri työntekijät on avohuollossa, sijaishuollossa ja palvelutarpeen arviossa.
Onko tää oikeesti totta? Siis perheen sosiaalityöntekijä vaihtuu jatkuvasti jos perhe etenee järjestelmässä. Mitä järkeä?
Isoissa kaupungeissa aina näin. Pikkukunnissa voi sama sossu pysyä. Osaaminen arvioinnissa ja sijaishuollossa on erilaista.
No nyt ymmärrän miksi niistä sossujen kirjauksista muodostuu kammottava suo. Se alkuperäinen huolikirjaus käy läpi ainakin 3 tulkintaa ennen huostaanottopäätöstä! Rikkinäinenpuhelin-efekti voi olla täyttä todellisuutta. Huh huh.
Monessa kunnassa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on valtavaa. Vantaa tästä erionomainen esimerkki. Saman lapsen asiassa saattaa vuodessa olla useita eri sosiaalityöntekijöitä ja asiakkuudessa voi olla aikoja, että omaa sosiaalityöntekijää ei edes ole. Vaihtuvuuden taustalla on alan huutava työvoimapula eli tekijöiden markkina ja sosiaalityöntekijällä ei ole minkäänlaista tarvetta sietää kehnoja työoloja kauaa. Hyvin hoidetussa kunnassa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on saatu kuriin.
No tuo on kyllä aivan valtava riski jo perheiden oikeusturvankin kannalta sillä huostaanottopäätös perustuu kirjauksiin. Ja nähtävästi kirjaukset on voinut tehdä 10 vaihtuvaa, perheen asioihin perehtymätöntä sossua ja edellisiä kiireessä ja perheetä tuntematta tehtyjä kirjauksia pidetään totuutena.
Näinhän se taitaa mennä. Tän takia pitäisi kiinnittää ihan erityistä huomiota siihen mitä ja miten asioita kirjataan ja kirjausten pitäisi pääsääntöisesti myös olla perheen luettavissa ilman suurta vääntöä ja anomusprosessia. Uskon että myös perheitä rauhottaisi paljon jos saisivat lukea noita kirjauksia ja tietäisivät missä mennään.
Mulla ei itselläni ole lapsia (tuskin tuleekaan) mutta terveydenhuollon kirjauksista mulla on pari tosi kummallista kokemusta - kerran mulle oli kirjattu täysin väärä ammatti(!?) (siis tyyliin puutarhuri vaikka olen toimistotyössä) ja kerran esitietoihin allergia jota minulla ei ole. Todennäköisesti tietoni oli menneet jonkun toisen tietojen kanssa sekaisin. Pelottava ajatus jos lastensuojelussa on yhtä kirjavat kirjauskäytännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Kiusaajia kiitetään perättömistä ilmoituksista. Hienoa, kun välität ja kerroit huolesi! Kuinka esimerkillistä! Jopa sosiaalipäivystyksessä, joka todella pitäisi rauhoittaa aidoille hätätapauksille.
Viranomaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
En ole. Nämä ovat faktoja. Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin fakta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti
1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen
2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu
3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset
4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan
5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja
tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?
Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.
Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.
Todella ammattimaista.
Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.
Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.
Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.
Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.
Olet tavannut meidät kaikki?
Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuota epämääräistä ”huolta” pitäisi kyllä täsmentää sekä lasun tekevien että sitä tutkivien kohdalla. Kyllä se fiilis ja ”huoli” täytyy pystyä jotenkin järkevästi perustelemaan. Samalla voi miettiä mikä/kuka on paras taho viemään asiaa eteenpäin. Se voi olla lapsen vanhemmat, koulu tai terveydenhuolto. Jos koulussa vaikka epäillään että lapsella on paha lukihäiriö tai muu oppimisvaikeus niin silloin tukitoimet järjestyy perheen, koulun ja mahdollisesti terveydenhuollon yhteistyössä. Samoin jos lasta kiusataan koulussa niin koulu ja vanhemmat on siinä oikeita tahoja hoitamaan asian kuntoon. Jos lapsi on sairas tai vaatii terveydenhuollon piiriin kuuluvia tutkimuksia niin ensisijaisesti asia kuuluu terveydenhuoltoon.
Lastensuojelu on oikea paikka yhteydenotolle jos vanhemmuudessa tuntuu olevan ongelmia tai jos epäillään että vanhemmat ei jostain syystä pärjää lapsen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuota epämääräistä ”huolta” pitäisi kyllä täsmentää sekä lasun tekevien että sitä tutkivien kohdalla. Kyllä se fiilis ja ”huoli” täytyy pystyä jotenkin järkevästi perustelemaan. Samalla voi miettiä mikä/kuka on paras taho viemään asiaa eteenpäin. Se voi olla lapsen vanhemmat, koulu tai terveydenhuolto. Jos koulussa vaikka epäillään että lapsella on paha lukihäiriö tai muu oppimisvaikeus niin silloin tukitoimet järjestyy perheen, koulun ja mahdollisesti terveydenhuollon yhteistyössä. Samoin jos lasta kiusataan koulussa niin koulu ja vanhemmat on siinä oikeita tahoja hoitamaan asian kuntoon. Jos lapsi on sairas tai vaatii terveydenhuollon piiriin kuuluvia tutkimuksia niin ensisijaisesti asia kuuluu terveydenhuoltoon.
Lastensuojelu on oikea paikka yhteydenotolle jos vanhemmuudessa tuntuu olevan ongelmia tai jos epäillään että vanhemmat ei jostain syystä pärjää lapsen kanssa
Muuten noin paitsi tuon viimeisen kappaleen kohdalla sanoisin että edelleen paras on tarjota lähimmäisen rakkautta ja keskustella vanhempien kanssa, ohjata oikeaan suuntaan, huolehtia. Vakavan kaltoinkohteluepäilyn kohdalla yhteys lastensuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kokemusta nyt kun aste suojelu ilmoituksia halutaan enemmän päiväkodista. Aletaan valittaa lapsi on . Joskus syö huonosti. Lapsi ei ole edes langan laiha vaan enemmänkin lihava. Kun kysyin tuonko sitten päiväkotiin sen ruuan mitä se ei ole syönyt vaikka olen tyrkyttänyt, päiväkodin tädit nauroivat pilkallisesti ei tänne tarvitse eväiden kanssa tulla. Koskaan ei ole sanottu lapsi valittaa nälkää paitsi sitten tässä huoli palaverissä. Äidiltä ei ole kysytty mitä lapsi on syönyt vaan lapselta on tentattu mitä olet syönyt. Muistaako tuo pieni lapsi mitä on syönyt ja mitä jättänyt syömättä. No saivat perhetyöntekijän meille kyttäämään. Perhetyö tekijälle hommia ettei jää toimettomaksi ja voi alkaa pohjustaa huostaanottoa.
Täysin käsittämätöntä toimintaa päiväkodilta.
Täytyy kyllä nyt sanoa, että en todellakaan enää uskaltaisi hankkia lapsia. Mistä tahansa keksitystä syystä näitä lasuja tehtaillaan. Mitähän hyötyä tästä prosessista muka on lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kokemusta nyt kun aste suojelu ilmoituksia halutaan enemmän päiväkodista. Aletaan valittaa lapsi on . Joskus syö huonosti. Lapsi ei ole edes langan laiha vaan enemmänkin lihava. Kun kysyin tuonko sitten päiväkotiin sen ruuan mitä se ei ole syönyt vaikka olen tyrkyttänyt, päiväkodin tädit nauroivat pilkallisesti ei tänne tarvitse eväiden kanssa tulla. Koskaan ei ole sanottu lapsi valittaa nälkää paitsi sitten tässä huoli palaverissä. Äidiltä ei ole kysytty mitä lapsi on syönyt vaan lapselta on tentattu mitä olet syönyt. Muistaako tuo pieni lapsi mitä on syönyt ja mitä jättänyt syömättä. No saivat perhetyöntekijän meille kyttäämään. Perhetyö tekijälle hommia ettei jää toimettomaksi ja voi alkaa pohjustaa huostaanottoa.
Täysin käsittämätöntä toimintaa päiväkodilta.
Täytyy kyllä nyt sanoa, että en todellakaan enää uskaltaisi hankkia lapsia. Mistä tahansa keksitystä syystä näitä lasuja tehtaillaan. Mitähän hyötyä tästä prosessista muka on lapselle?
Eihän siitä prosessista lapselle mitään hyötyä ole. Pahimmillaan romuttaa vanhempien luottoa viranomaisiin josta koituu vain negatiivisia seurauksia. Mutta kun joku on keksinyt jauhaa tuossa yhteydessä sanaa "lapsen etu" niin sillä mennään.
Tässä vähän tietoo:
"Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja jopa 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
HUOSTAANOTTO JA HALLINTO-OIKEUS
- Lain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä viimesijaisena keinona. Lapsi on sijoitettava, jos hän on vakavassa vaarassa, avohuollon tukitoimet eivät ole olleet riittäviä tai mahdollisia, ja sijoitus on lapsen etu. Huostaanottopäätös voidaan tehdä vain, mikäli kaikki edellä mainitut edellytykset ovat samanaikaisesti olemassa. Lastensuojelun käsikirjassa todetaan, että siten esimerkiksi lapsen käyttäytyminen tai puutteellinen lapsen huolenpito ei yksinään ole riittävä syy huostaanottoon.
- Noin viidennes huostaanotoista on tehty tahdonvastaisesti.
- Tahdonvastainen huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa (HAO). Hallinto-oikeuskäsittely on erilainen kuin vaikkapa rikosasian käsittely käräjillä. Tosiseikkaselvittely puuttuu eli sosiaalityöntekijöiden väittämien todenperäisyyttä ei tutkita.
- Perhe häviää jutun 93 prosentissa tapauksista.
- Huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa huostaanotto on käytännössä pysyvä: alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain.
- Suomessa ei tilastoida huostaanottojen syitä valtakunnallisesti. Suurin yksittäinen syy vanhempien kohdalla on ”riittämätön vanhemmuus”. Lapsen koulunkäyntivaikeuksilla ja oppimisvaikeusdiagnooseillaon selkeä yhteys lastensuojeluun ja huostaanottoihin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.
Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.
Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.
Miksi lastensuojelu sitten itse esiintyy sellaisena kaikki maailman asiat ratkaisevana tahona mihin mitä vaan huolia voi ilmoitella? Jos keinot on oikeasti vaan tutkia vanhempia? Miksi haluavat lasun jos valmentaja huutaa lapsille jne? Sitähän tää ko. sossu myös pyyteli että olisi ollut suotavaa tehdä.
Mitähän helvettiä lastensuojelu oikeasti voisi tehdä jos vaikka kaikista luisteluseuran lapsista ja nuorista (80 kpl) tehtäisiin lastensuojeluilmoitus koska heillä on ollut huutava luisteluvalmentaja? Mitä ihan käytännössä tekisivät ja mitä hyötyä siitä olisi? Aivan turha taho tässäkin asiassa.
Ja mihin tääkin nyt liittyy???? Ei mihinkään.