Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Fiilispohjaltako te töitänne teette?
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Jos vanhemmalla on erittäin matala äo eikä hän ymmärrä lukemaansa edes selkosuomella, se on aikamoinen riski lapselle. Kyllä nyt pitää sen lastensuojelun lähihoitajan päästä vuodeksi sohvalle istumaan ja päättämään että mitä tukimuotoja tarvitset vanhemmuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.
Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".
Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.
Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.
Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.Miten tytön kävi? Teittekö te vanhemmat lasun?
En itse uskaltanut tehdä ilmoitusta. Tyttö vaihtoi koulua,suostuttelin hänet käymään koulukuraattorin luona. Kuraattori teki sitten lasun.
Lastensuojelusta tehtiin rikosilmoitus isukin toimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.
Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".
Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.
Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.
Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.Miten tytön kävi? Teittekö te vanhemmat lasun?
En itse uskaltanut tehdä ilmoitusta. Tyttö vaihtoi koulua,suostuttelin hänet käymään koulukuraattorin luona. Kuraattori teki sitten lasun.
Lastensuojelusta tehtiin rikosilmoitus isukin toimista.
Ja mitään tällaistahan et voi tietää. Keksit päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Jos vanhemmalla on erittäin matala äo eikä hän ymmärrä lukemaansa edes selkosuomella, se on aikamoinen riski lapselle. Kyllä nyt pitää sen lastensuojelun lähihoitajan päästä vuodeksi sohvalle istumaan ja päättämään että mitä tukimuotoja tarvitset vanhemmuuteesi.
No hienoa varmaan jos sinun mielestäsi lastensuojelun resurssit riittävät tuollaiseen ja jos mielestäsi tuollaiselle on mielestäsi tarvetta. Minusta on tehty hulluja ilmoituksia, joten tuon kaltainen ilmoitus ei olisi edes mitään uutta. Koskaan ei ole vaivauduttu sosiaalityöntekijöiden toimesta edes minua tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Jos vanhemmalla on erittäin matala äo eikä hän ymmärrä lukemaansa edes selkosuomella, se on aikamoinen riski lapselle. Kyllä nyt pitää sen lastensuojelun lähihoitajan päästä vuodeksi sohvalle istumaan ja päättämään että mitä tukimuotoja tarvitset vanhemmuuteesi.
No hienoa varmaan jos sinun mielestäsi lastensuojelun resurssit riittävät tuollaiseen ja jos mielestäsi tuollaiselle on mielestäsi tarvetta. Minusta on tehty hulluja ilmoituksia, joten tuon kaltainen ilmoitus ei olisi edes mitään uutta. Koskaan ei ole vaivauduttu sosiaalityöntekijöiden toimesta edes minua tapaamaan.
No nyt kyllä huolestuin tuosta sinun aggressiivisuudestasi. Todella kovin huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu."
Toimit väärin. "Oikea osoite" on keskustella lapsen vanhempien kanssa. Todennäköisesti myös vanhemmat ovat myötämielisiä keinoille, millä vähentää lapsen pelaamista ja parantaa hänen koulumenestystä.
Perehdy työhösi ja ota ehdottomasti tuohon keskusteluun mukaan esim kuraattori, kun oma ammattitaitosi ei riitä.
Älä kuormita lastensuojeluviranomaisia asioilla, jotka kuuluvat sinun toimenkuvaasi.
Kirjoitin "silloin oikea osoite voi olla lastensuojelu".
En "Sitten pitää tehdä lastensuojeluilmoitus". Tietysti juttelisin vanhempien kanssa ensin, en ole eläessäni edes tehnyt tuollaisesta asiasta ilmoitusta. Tuo oli esimerkki siitä, että osa ongelmista herättää erilaista huolta kuin muut ongelmat. Eli kaikki huoli ei ole suinkaan lastensuojeluilmoituksen asia. Tuollainen saattaa olla, mutta hyvin voi olla olemattakin.
Siis koko viestini pointtihan oli juuri tuo, ettei lastensuojelua saa kuormittaa näillä "huoli"ilmoituksilla turhaan.
Tartuit yhteen lauseeseen viestissäni, etkä yhtään suhteuttanut sitä muuhun viestin sisältöön.
T. Opettaja
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Kyllä. Tuossa on jo huolta riittämiin. Meillä on käytiin sosiaalityöntekijän tunteen takia toista vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.
Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".
Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.
Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.
Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.Miten tytön kävi? Teittekö te vanhemmat lasun?
En itse uskaltanut tehdä ilmoitusta. Tyttö vaihtoi koulua,suostuttelin hänet käymään koulukuraattorin luona. Kuraattori teki sitten lasun.
Lastensuojelusta tehtiin rikosilmoitus isukin toimista.Ja mitään tällaistahan et voi tietää. Keksit päästäsi.
En muuten keksi. Tyttö itse on asian minulle kertonut. Samoin parille muulle tutulle aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Jos vanhemmalla on erittäin matala äo eikä hän ymmärrä lukemaansa edes selkosuomella, se on aikamoinen riski lapselle. Kyllä nyt pitää sen lastensuojelun lähihoitajan päästä vuodeksi sohvalle istumaan ja päättämään että mitä tukimuotoja tarvitset vanhemmuuteesi.
No hienoa varmaan jos sinun mielestäsi lastensuojelun resurssit riittävät tuollaiseen ja jos mielestäsi tuollaiselle on mielestäsi tarvetta. Minusta on tehty hulluja ilmoituksia, joten tuon kaltainen ilmoitus ei olisi edes mitään uutta. Koskaan ei ole vaivauduttu sosiaalityöntekijöiden toimesta edes minua tapaamaan.
Hyvä jos jossain vielä on terveellä järjellä varustettuja sossuja. Ikävä kyllä monessa paikassa ei ole. Näkeehän sen noista kommenteistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös kokemusta nyt kun aste suojelu ilmoituksia halutaan enemmän päiväkodista. Aletaan valittaa lapsi on . Joskus syö huonosti. Lapsi ei ole edes langan laiha vaan enemmänkin lihava. Kun kysyin tuonko sitten päiväkotiin sen ruuan mitä se ei ole syönyt vaikka olen tyrkyttänyt, päiväkodin tädit nauroivat pilkallisesti ei tänne tarvitse eväiden kanssa tulla. Koskaan ei ole sanottu lapsi valittaa nälkää paitsi sitten tässä huoli palaverissä. Äidiltä ei ole kysytty mitä lapsi on syönyt vaan lapselta on tentattu mitä olet syönyt. Muistaako tuo pieni lapsi mitä on syönyt ja mitä jättänyt syömättä. No saivat perhetyöntekijän meille kyttäämään. Perhetyö tekijälle hommia ettei jää toimettomaksi ja voi alkaa pohjustaa huostaanottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Kyllä. Tuossa on jo huolta riittämiin. Meillä on käytiin sosiaalityöntekijän tunteen takia toista vuotta.
Ok. Mistä tuo tunne sosiaalityöntekijälle tuli? Minusta tehdyt ilmoitukset eivät ole johtaneet mihinkään ainakaan vielä. Sosiaalityöntekijät ovat aina kertoneet ettei heillä herää mitään huolta, että olisi aihetta aloittaa palvelutarpeen arviointia. Ja oikeastaan ihmettelenkin millä perusteella huoli voi herätä, jos vanhemmat eivät puhelimessa anna mitään tietoja, jotka voisivat lain perusteella olla syynä aloittaa palvelutarpeen arviointi. Kokemuksesta tiedän, ettei pelkkä nettikirjoittelu riitä. Toki perätön vakavammasta aiheesta tehty ilmoitus voi tällaisen huolen aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Kyllä. Tuossa on jo huolta riittämiin. Meillä on käytiin sosiaalityöntekijän tunteen takia toista vuotta.
Käsittämätöntä! Lastensuojelu on ruuhkautunut, työntekijöitä on liian vähän jne.
Sitten fiiliksen mukaan perheitä kiusataan vuositolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Kyllä. Tuossa on jo huolta riittämiin. Meillä on käytiin sosiaalityöntekijän tunteen takia toista vuotta.
Ok. Mistä tuo tunne sosiaalityöntekijälle tuli? Minusta tehdyt ilmoitukset eivät ole johtaneet mihinkään ainakaan vielä. Sosiaalityöntekijät ovat aina kertoneet ettei heillä herää mitään huolta, että olisi aihetta aloittaa palvelutarpeen arviointia. Ja oikeastaan ihmettelenkin millä perusteella huoli voi herätä, jos vanhemmat eivät puhelimessa anna mitään tietoja, jotka voisivat lain perusteella olla syynä aloittaa palvelutarpeen arviointi. Kokemuksesta tiedän, ettei pelkkä nettikirjoittelu riitä. Toki perätön vakavammasta aiheesta tehty ilmoitus voi tällaisen huolen aiheuttaa.
Missä kunnassa on noin? Olen nimittäin nähnyt sossujen ohjeistuksen että palveluntarpeen arviointi aloitetaan aina kun lapsesta tulee ilmoitus ensimmäisen kerran. Siis täysin riippumatta ilmoituksen sisällöstä eli siellä voi siis oikeasti olla vaikka huoli erivärisistä sukista.
Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.
Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättävää, ettei ilmoituksia saisi tehdä mutta minun lapsistani niitä pitäisikin tehdä, koska av:lla joku ajattelee minulla olevan matala ÄO sekä huono sisälukutaito. Luuletteko, että joku sosiaalityöntekijä ottaisi tuollaisen ilmoituksen todesta ja vaivautuisi muuta kuin korkeintaan soittamaan minulle?
Kyllä. Tuossa on jo huolta riittämiin. Meillä on käytiin sosiaalityöntekijän tunteen takia toista vuotta.
Käsittämätöntä! Lastensuojelu on ruuhkautunut, työntekijöitä on liian vähän jne.
Sitten fiiliksen mukaan perheitä kiusataan vuositolkulla.
Meillä pantiin vielä paremmaksi. Meitä piinattiin vuosi ja käynnistettiin jopa uusi ruljanssi koska meidän sosiaalityöntekijöiden esimiehellä oli huoli. Tää esimies ei siis ikinä edes puhelimessa puhunut kanssamme tai tavannnut ketään meistä.
Hän vaan jaksoi olla huolissaan. Aina vaan. Kun oli sellainen tunne.
Sai sitten huomautuksen ja kaupungin sosiaalijohtaja pyysi meiltä anteeksi tapahtunutta.
Mutta siinä sotkua setviessä meni luottamus ihmiskuntaan ja vuosia toipumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.
Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".
Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.
Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.
Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.Miten tytön kävi? Teittekö te vanhemmat lasun?
En itse uskaltanut tehdä ilmoitusta. Tyttö vaihtoi koulua,suostuttelin hänet käymään koulukuraattorin luona. Kuraattori teki sitten lasun.
Lastensuojelusta tehtiin rikosilmoitus isukin toimista.
Eli perusongelma oli isän käyttämä väkivalta? Ihan aiheellinen syy koululta tehdä lastensuojeluilmoitus. Olivat huomanneet, että kaikki ei ole kunnossa.
Kyllä. Ilmiantakaa vaan ystävänne, tuttavanne ja läheisenne minkä vaan huolen perusteella tuonne kriisiytyneeseen lasuun joka saa avilta huomautuksia kun lasten asioita ei hoideta ja koko pulju täydessä kriisissä. Siellä perheet ja lapset ovat varmasti turvassa. NOT.
Niin niitä juurikin tehdään. Sinun lapsestasi on nyt herännyt suunnaton huoli, koska vanhempi on tyhmä.