Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ketju pian poisteta.
Lasten ja perheiden oikeuksista ei saa olla huolissaan jos samassa arvostelee sossuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Watch out Vantaa.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella noissa tilanteissa käy niin että ne työntekijät jotka TODELLA välittävät lasten oikeuksista ja musertuvat kun työn epäkohtia ei korjata, lähtevät. Ja... ne toisenlaiset jäävät. Kiva kattaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Koko huolikulttuuri on yksi iso kriisi. Tää on pelkkä DDR jossa ei oo kykyä hoitaa huolia lähimmäisenrakkaudella vaan ilmotellaan nimettömästi viranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.
Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".
Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.
Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.
Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Ei se työntekijä itse tuollaista sanonut. Vaan jutun lainauksen jälkeen oli ap:n oma kommentti. Siinä ”Tehkää vaan ilmoituksia, kyllä sieltä jotain löytyy” ei siis ollut lainausmerkkejä.
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Tässäkin ketjussa on suora lainaus siitä sossun kommentista ja jokainen voi hesarista kattoa. Kyllä siitä nyt vaan aika ikävä mielikuva tulee. Ihan syystä huolestuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Ei ihmiset nyt ihan niin tyhmiä ole mitä annat olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.
Tämä. Totuus on että lastensuojelu tuo lisäarvoa ja oikeaa apua vain pienessä osassa tapauksia. Kyllä normaalitilanteessa ensimmäinen taho johon on järkevää ottaa yhteyttä on lapsen huoltajat eikä viranomaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Tässäkin ketjussa on suora lainaus siitä sossun kommentista ja jokainen voi hesarista kattoa. Kyllä siitä nyt vaan aika ikävä mielikuva tulee. Ihan syystä huolestuttaa.
Voisitko laittaa linkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Ihan hesarista minäkin olen henk. koht ne kommentit lukenut enkä täältä.
Sanoisin että ihan ehtaa meemikamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Ei ihmiset nyt ihan niin tyhmiä ole mitä annat olettaa.
Kunpa eivät olisikaan. Itsekin meinasin reagoida tuohon. Huomasin asian kuitenkin ennen kuin kommentoin. Silti aika outoa, etteivät monet muut huomanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Ihan hesarista minäkin olen henk. koht ne kommentit lukenut enkä täältä.
Sanoisin että ihan ehtaa meemikamaa.
Linkki?
Kukaan ei halua tehdä mitään hoiva/hoitotyötä lasten parissa koska lapset ovat sekaisin kun heitä ei edes yritetä kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä sosiaalityöntekijän kehotuksesta tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska ”kyllä jotain aina löydetään”..Jutun aloittaja siis oli itse kommentoinut juttua samassa viestissä. Ja kaikki käsittivät, että aloitusviestin tekijän omat kommentit olivat myöskin lastensuojelun työntekijän sanomaa, koska kommentit olivat oikean lainauksen perässä.
Tässäkin ketjussa on suora lainaus siitä sossun kommentista ja jokainen voi hesarista kattoa. Kyllä siitä nyt vaan aika ikävä mielikuva tulee. Ihan syystä huolestuttaa.
En huomannut. Voisitko laittaa kyseisen lainauksen sanasta sanaan jos sen jostain löydät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.
Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.
Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.
Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).
Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.
T. Opettaja
Tämä.
Sekin on ihan sairasta että kannustetaan ihmisiä ilmiantamaan toisiaan viranomaisille eikä kysymään muilta mitä heille kuuluu jos huolestuttaa. Missä kaikki normaalit käytöstavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.
Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?
Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.
Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?
En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.
Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.
Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.
Hän sanoi että "ilmoitelkaa vaan, kyllä me sitten jotain esiin pengotaan".
Ja juuri näin lastensuojelu toimii. Me oltiin vuosi siinä "arvioinnissa". Koko aikana ei selvinnyt edes että mistä ja miksi oli ilmoitettu ja mitä etsitään. Jotain kaivettiin, kaivettiin ja kaivettiin kuumeisesti.
Vuodenkaan jälkeen ei löydetty.
Kaiken huippu oli se, että kun huhtikuun lopussa viimein oli Avi-kantelun jälkeen heidän pakko lopettaa se arviointinsa, saimme taas heinäkuussa uuden käskyn mennä sinne virastoon - vaikka kukaan ei edes tehnyt enää ilmoitusta!
Eiköhän tämäkin ketju pian poisteta.