Pystyisitkö antamaan anteeksi vuosien takaiset pettämiset?

En nyt paneudu aloittajaan enkä toiseen mutta otsikon mukaisesti vastaan yleisesti että kerjääminen pitäisi kieltää suomessa koska kerjääjillä on verkostot nähdä kaiken systeemin yläpuolelta mädän organismin ja idiotismin takia.

En tiedä aloittajasta enkä sekaannu siihen mutta usein on tälläisiä aloituksia suomessa.

Minun mies tunnusti 10 vuotta jatkuneet pettämiset. Oli työkavereita, kurssikavereita ja jopa yksi mun ystäväkin siinä joukossa. Yritettiin vähän aikaa vielä jatkaa liittoa mutta eihän siitä mitään tullut. Luottamus ei palannut koskaan takaisin. Erottiin, enkä ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tunnusti 10 vuotta jatkuneet pettämiset. Oli työkavereita, kurssikavereita ja jopa yksi mun ystäväkin siinä joukossa. Yritettiin vähän aikaa vielä jatkaa liittoa mutta eihän siitä mitään tullut. Luottamus ei palannut koskaan takaisin. Erottiin, enkä ole katunut.

Oletko pystynyt luottamaan seuraavissa parisuhteissasi kuitenkin?

Eroaisin. Luottamus on mennyt. Tietysti, jos sinua ei haittaa miehesi kaksoiselämä niin sitten jatkat ja ummistat silmäsi. Näiden paljastusten jälkeen niin luotatko miehesi sanaan ja uskotko, että pystyy olemaan uskollinen? Pystytkö elämään tiedon kanssa, että sinulle valehdeltu ja selkäsi takana vehdattu vuosi tolkulla. Minä en pystyisi.

Miksi kertoo, jos on tähän asti selvinnyt kärähtämättä? Kiusatakseen toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tunnusti 10 vuotta jatkuneet pettämiset. Oli työkavereita, kurssikavereita ja jopa yksi mun ystäväkin siinä joukossa. Yritettiin vähän aikaa vielä jatkaa liittoa mutta eihän siitä mitään tullut. Luottamus ei palannut koskaan takaisin. Erottiin, enkä ole katunut.

Oletko pystynyt luottamaan seuraavissa parisuhteissasi kuitenkin?

Olen pystynyt. Tosin olen aina ollut luottavainen ja vähän sinisilmäinen ja tällä hetkellä suhde sellaisen miehen kanssa joka tekisi ihan mitä vaan vuokseni. Tuntuu hyvältä kun on sellainen ihminen vieressä.

Anna ajan kulua joku hetki. Esim päätä, että vaikka tasan vuoden päästä teet päätöksen jäämisestä tai lähtemisestä. Kirjoita se vaikka paperille.

Nyt on joku aika sitä pettämistä ja pettymistä kaikkeen. Kun se laantuu, pääset miettiin omia tunteitas. Ja vuoden päästä oot jo viisaampi.

Jos on takana pitkä ja muuten hyvä suhde, ei oo musta järkevää tehdä päätöstä tunnekuohussa.

Ja jos erootte lopulta, on asia selkeämpi ja oot valmiimpi jatkaan omaa elämääsi.

T. saman kokenut

Toistuvia kertoja en pystyisi antamaan anteeksi. Yhden pettämisen pystyin antamaan anteeksi mutta liitto kariutui kuitenkin. Petetyksi tulemisessa liitosta hajoaa jotain minkä ei pitäisi särkyä.

Pahinta on ehkä se että jos pettäjä syyttää pettämisestä petettyä, eli että vika olisi hänessä...

Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja molempien tulisi pystyä kommunikoimaan siten ettei pettämisen mahdollisuutta edes tule tai halua siihen. Jos siinä on jo ongelmia niin parempi nostaa kissa pöydälle ennenkuin tulee lisäongelmia.

Jos on suhteen aikana käynyt uittamassa munaansa muualla ja jättänyt tästä kertomatta, niin se kertomattimuus olisi melkein isompi juttu kuin munanuitto.

En myöskään ymmärrä miksi jotkut ovat niin kiinni siinä siipassaan, että eivät lähde sillä hetkellä suhteesta kun asia tulee ilmi. Olkoon vaikka 10 lasta ja 30 vuotta kestänyt parisuhde, niin ainakin minä lähtisin heti ja ymmärrystä teoille ei tulisi yhtään, vaan päinvastoin.

Yrittäkää mammahyvät siis hieman kerätä rahaa sukanvarteen, jotta ette ole taloudellisesti kiinni äijissänne.

Et omista miestäs, miehes saa tehdä virheitä kuten me kaikki tehdään. Hänellä on myös oma elämänsä, samalla tavalla kuten sinullakin toivottavasti on. On normaalia, että elämässä on osia joihin oma kumppani ja perhe eivät kuulu.

Oon itse antanut anteeks hairahdukset, en ole täysin viaton itsekään. Me ollaan vaan ihmisiä, ei mitään täydellisiä olentoja jotka aina on tekemässä ns moraalisesti oikeita ratkaisuja.

Ei tarttee pelätä tulevia hairahduksia kun ymmärtää, ettei ne maailmaa eikä suhdetta kaada. Suhteen loppu tulee vasta siinä kohdassa, kun ei löydy halua jatkaa yhdessä. Hairahdus ei tarkoita sitä. Hairahdus tarkoittaa sitä, että miehesi on elävä ihminen joka viehättyy muistakin ihmisistä. Toki vois olla tekemättä tyhmiä päätöksiä mutta edelleen, ollaan vaan ihmisiä :)

Yleensäkin me voidaan vaikuttaa vaan omaan ajatteluumme, joten sitä kannattaa kehittää. Kukaan ei pysty toista ihmistä käskemään olemaan jotakin tai tekemään jotakin, koska kaikilla on oma tahto.

Jos miehesi on pahoillaan tapahtuneesta eikä hiero tapahtunutta ilkeästi pilkaten naamaasi, niin miehelläsi on sydän paikallaan. Pidä se. Äläkä pelkää hairahduksia. Se on täysin turhaa.

En antaisi anteeksi vuosia jatkunutta valehtelua. Olen omalle miehelleni aina sanonut että jos pettää niin totta kai suutun ja saatan jättää, mutta jos hän sen salaa niin lähden varmasti.

Kertomattomuudesta:

Minun mielestäni toiselle kertominen on nimenomaan sellaista selkärangatonta anteeksianelua. Jos on hairahtunut, niin kärsiköön itse omassa sielussaan sen tuskan tekemästään tyhmyydestä, eikä siirrä sitä toisen kärsimykseksi, varsinkin jos tietää ettei hairahdus tule toistumaan. Anteeksipyyntö sellaisessa tilanteessa on vaan itsekästä, sillä anteeksipyytäjä haluaisi vaan että toinen päästäisi pälkähästä ja pyytäjän omatunto saisi rauhan. Anteeksianelulla ei saa mitään hyvää aikaiseksi, saa vaan tällaisen tilanteen jossa toinen pohtii hyvän suhteen lopettamista turhan takia, jos hairahtuminen ei ole toiselle ok.

10

Vierailija kirjoitti:

En antaisi anteeksi vuosia jatkunutta valehtelua. Olen omalle miehelleni aina sanonut että jos pettää niin totta kai suutun ja saatan jättää, mutta jos hän sen salaa niin lähden varmasti.

Samaa mieltä. Molempien pitää tiedostaa se että jos pettää niin liitto/parisuhde on sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Kertomattomuudesta:

Minun mielestäni toiselle kertominen on nimenomaan sellaista selkärangatonta anteeksianelua. Jos on hairahtunut, niin kärsiköön itse omassa sielussaan sen tuskan tekemästään tyhmyydestä, eikä siirrä sitä toisen kärsimykseksi, varsinkin jos tietää ettei hairahdus tule toistumaan. Anteeksipyyntö sellaisessa tilanteessa on vaan itsekästä, sillä anteeksipyytäjä haluaisi vaan että toinen päästäisi pälkähästä ja pyytäjän omatunto saisi rauhan. Anteeksianelulla ei saa mitään hyvää aikaiseksi, saa vaan tällaisen tilanteen jossa toinen pohtii hyvän suhteen lopettamista turhan takia, jos hairahtuminen ei ole toiselle ok.

10

Olen ehkä samaa mieltä tästä. Mutta toisaalta, tietämättömänä oleminenkin olisi ollut valheellista. Olen vihainen myös siitä, että minut on tietämättäni altistettu HPV:lle ja ties mille taudeille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Et omista miestäs, miehes saa tehdä virheitä kuten me kaikki tehdään. Hänellä on myös oma elämänsä, samalla tavalla kuten sinullakin toivottavasti on. On normaalia, että elämässä on osia joihin oma kumppani ja perhe eivät kuulu.

Oon itse antanut anteeks hairahdukset, en ole täysin viaton itsekään. Me ollaan vaan ihmisiä, ei mitään täydellisiä olentoja jotka aina on tekemässä ns moraalisesti oikeita ratkaisuja.

Ei tarttee pelätä tulevia hairahduksia kun ymmärtää, ettei ne maailmaa eikä suhdetta kaada. Suhteen loppu tulee vasta siinä kohdassa, kun ei löydy halua jatkaa yhdessä. Hairahdus ei tarkoita sitä. Hairahdus tarkoittaa sitä, että miehesi on elävä ihminen joka viehättyy muistakin ihmisistä. Toki vois olla tekemättä tyhmiä päätöksiä mutta edelleen, ollaan vaan ihmisiä :)

Yleensäkin me voidaan vaikuttaa vaan omaan ajatteluumme, joten sitä kannattaa kehittää. Kukaan ei pysty toista ihmistä käskemään olemaan jotakin tai tekemään jotakin, koska kaikilla on oma tahto.

Jos miehesi on pahoillaan tapahtuneesta eikä hiero tapahtunutta ilkeästi pilkaten naamaasi, niin miehelläsi on sydän paikallaan. Pidä se. Äläkä pelkää hairahduksia. Se on täysin turhaa.

Haloo kynnysmatto siellä! Eri asia on hairahtua kerran kuin, että tietoisesti valehdellaan ja petetään omaa puolisoa useita kertoja. Salataan tapahtuneet. Altistetaan toinen taudeille jne.  Kaikkea ei pidä suvaita, eikä kaikkia asioita todellakaan pidä antaa anteeksi. Muuten käy niin kuin sinulle. Hyväksyt kaiken paskan ja menetät omanarvontuntosi ja itsekunnioituksesi. Sellaisella joka tietoisesti pettää rakasta puolisoaan ei ole sydäntä eikä aitoa rakkautta puolisoaan kohtaan.

Mun miesserkku oli avoliitossa naisen kanssa ja vaikka serkkuni petti avovaimoaan, olisi avovaimo halunnut jatkaa suhdetta, mutta miesserkkuni lopulta jätti avovaimonsa.

Mun mielestä on aika erikoista, että nainen haluaa jatkaa suhdetta, vaikka mies on pettänyt. Varsinkaan jos se ei ole rahasta kiinni

Erikoista, että pettäjän luokse jäävä saa näin ikävää ja kovaa kritiikkiä. Kovempaa kuin se pettäjä.

Mistähän se johtuu?

Mä en ole pettänyt enkä ole tullut petetyksi, mutta jotenkin tuntuu vaativammalta ratkaisulta antaa anteeksi ja rakentaa tuhkasta uutta. Sen täytyy olla vaikeaa.

Mutta eipä sitä tiedä mitä itse tekisin, ainakaan ennen kuin osuu kohdalle. Tai toivottavasti ei osu.

Kristiina xx kirjoitti:

Mun miesserkku oli avoliitossa naisen kanssa ja vaikka serkkuni petti avovaimoaan, olisi avovaimo halunnut jatkaa suhdetta, mutta miesserkkuni lopulta jätti avovaimonsa.

Mun mielestä on aika erikoista, että nainen haluaa jatkaa suhdetta, vaikka mies on pettänyt. Varsinkaan jos se ei ole rahasta kiinni

Oletan, että pettämisellä tässä tarkoitetaan seksin harrastamista jonkun muun kanssa. Kaikilla se ei ole kerrasta poikki, varsinkin, jos kyse on vain seksistä eikä ole sen kummempaa kiintymyssuhdetta tai rakkaudentunteita ollut mukana. pettäähän voi monella mullakin tavalla, mutta siitä tässä ei kai ollut kyse.

Siis miten ihmeessä "muuttamaan käytöstään"? Eikö nämä asiat tapahtuneetkaan vuosia sitten, jonka jälkeen hän jo muutti käytöstään kun lopetti sikailut?

Kuka typerys tunnustaa vanhoja pettämisiään!

Jokainen mies pettää ja suurin osa naisistakin.