Uskotko Jumalaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin eilen että mitä tapahtuisi jos joku puhuisi siitä että ”jumala kertoi minulle mitälie...” ja kysyisi takaisin ”kuka on jumala?” ja esittäisi tietämätöntä, miten ihmiset selittäisi jumalan kuulostamatta mielisairailta?

Kerta Jumala on rakkaus niin miten selität rakkauden kuulostamatta mielisairaalta?

Ai nytkö se on rakkaus? Rakkaus on tunne, ei jumala. Rakkauden voi selittää aivojen välittäjäaineilla ja endorfiineilla tieteellisesti. Jumalaa ei.

Uskon ylimaallisiin, vierelläni alati viihtyviin mutta näkymättömiin ihmissusikumppaneihini, jotka ovat ohjanneet kulkuani lempeästi läpi vuosikymmenten, kannustaneet ja rohkaisseet minua elämänvalinnoissa, lohduttaneet minua surussa ja vieläpä tyydyttäneet minut vuoteessakin.

Olen ajatellut pystyttää heille jonain päivänä pienen pyhätön shintotyyliin ja polttaa heille siinä vaikkapa kynttilää. Olen heille kiitollinen niin paljosta, ja tiedän, että kun kuolen, pääsen vihdoin kirmaamaan heidän luokseen ja heittäytymään heidän odottaville käsivarsilleen.

Pienitalomaalta kirjoitti:

Suurin todiste Junalan olemassa olosta minulle on se että lukuisat ihmiset uskovat Jumalaan kuten minä. Se on ihmeellistä. Lisäksi kun useat saavat rukousvastauksia, se täyttää mielen iloisella ihmetyksellä joka kerta. Mm. sairaudet paranevat ja ihmiset vapautuvat piinaavista huolista ja vaikeista elämäntilanteista, myös vapautuvat yksinäisyydestä.

Se innostuttaa rukoilemaan lisää muiden puolesta sillä on niin mahtavaa nähdä Jumalan siunauksen tuloksia ja rukousvastauksia :)

Parasta on kun rukous ei toimikaan, niin tutkimattomia ovat jumalan tiet. Joko jumala on kuspiä, tai koko homma on kusetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin eilen että mitä tapahtuisi jos joku puhuisi siitä että ”jumala kertoi minulle mitälie...” ja kysyisi takaisin ”kuka on jumala?” ja esittäisi tietämätöntä, miten ihmiset selittäisi jumalan kuulostamatta mielisairailta?

Kerta Jumala on rakkaus niin miten selität rakkauden kuulostamatta mielisairaalta?

Ai nytkö se on rakkaus? Rakkaus on tunne, ei jumala. Rakkauden voi selittää aivojen välittäjäaineilla ja endorfiineilla tieteellisesti. Jumalaa ei.

Varsin hyvin tiedät että näin on. Raamatussa asia lukee suoraan. Eräs synnyttänyt äiti oli eri mieltä, oli vielä joku biologian ammattilainen , hän tunsi rakkautta lasta kohtaan ja alkoi siinä uskoa että pelkkä välittäjäaine-selitys on "bullshit"

En usko. Jumala on ihmisen keksimä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin eilen että mitä tapahtuisi jos joku puhuisi siitä että ”jumala kertoi minulle mitälie...” ja kysyisi takaisin ”kuka on jumala?” ja esittäisi tietämätöntä, miten ihmiset selittäisi jumalan kuulostamatta mielisairailta?

Kerta Jumala on rakkaus niin miten selität rakkauden kuulostamatta mielisairaalta?

Ai nytkö se on rakkaus? Rakkaus on tunne, ei jumala. Rakkauden voi selittää aivojen välittäjäaineilla ja endorfiineilla tieteellisesti. Jumalaa ei.

Varsin hyvin tiedät että näin on. Raamatussa asia lukee suoraan. Eräs synnyttänyt äiti oli eri mieltä, oli vielä joku biologian ammattilainen , hän tunsi rakkautta lasta kohtaan ja alkoi siinä uskoa että pelkkä välittäjäaine-selitys on "bullshit"

Ehkä eniten uskovaisissa vituttaa tämä ihmillisyydellisyyden omiminen omaan uskontoonsa kuuluvaksi. Esimerkiksi rakkaudella tai kuolleiden suremisella ei ole mitään tekemistä sinun uskontosi kautta, nämä ovat ihmiselle tyypillisiä piirteitä ja luulen että niitä tuntee myös eläimet.

Uskon Jumalaan kuten ortodoksinen kirkko opettaa. Uskoontuleminen on prosessi enkä voi nimetä yhtä hetkeä. Olen ollut henkinen lapsesta saakka ja kokeillut eri uskontoja. Olen myös luonteeltani nihilistinen, ja usko on minun tapani tehdä maailmasta merkityksellinen. Tai jos tämä elämä on kaikki mitä meillä on, niin miksi haluaisin olla täällä?

Uskon, Jeesus on Herra ❣️

Pienitalomaalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei varsinaisesti ole väärin kivittää ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan.

Ymmärsinkö oikein, että jos joku ei usko Jumalaan niin sinusta olisi ok jos hänet kivitettäisiin? Oletko uskova?

Raamatun Uusi Testamentti kieltää tekemästä fyysistä väkivaltaa ihmisille. Olethan ymmärtänyt tämän?

Missä niin sanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin eilen että mitä tapahtuisi jos joku puhuisi siitä että ”jumala kertoi minulle mitälie...” ja kysyisi takaisin ”kuka on jumala?” ja esittäisi tietämätöntä, miten ihmiset selittäisi jumalan kuulostamatta mielisairailta?

Kerta Jumala on rakkaus niin miten selität rakkauden kuulostamatta mielisairaalta?

Ai nytkö se on rakkaus? Rakkaus on tunne, ei jumala. Rakkauden voi selittää aivojen välittäjäaineilla ja endorfiineilla tieteellisesti. Jumalaa ei.

Varsin hyvin tiedät että näin on. Raamatussa asia lukee suoraan. Eräs synnyttänyt äiti oli eri mieltä, oli vielä joku biologian ammattilainen , hän tunsi rakkautta lasta kohtaan ja alkoi siinä uskoa että pelkkä välittäjäaine-selitys on "bullshit"

Ehkä eniten uskovaisissa vituttaa tämä ihmillisyydellisyyden omiminen omaan uskontoonsa kuuluvaksi. Esimerkiksi rakkaudella tai kuolleiden suremisella ei ole mitään tekemistä sinun uskontosi kautta, nämä ovat ihmiselle tyypillisiä piirteitä ja luulen että niitä tuntee myös eläimet.

Jumalaan kohtaamisen hetkeen omassa elämässä voi liittyä kokemus juurikin rakkaudesta. Vaikka se sinua vituttaisi niin juuri minulla oli tällainen kokemus jossa koin sen selkeästi tulevan itseni ulkopuolelta ja koin olevani tuon rakkauden kohde. En nähnyt ketään ihmistä silloin ja olin lisäksi itse sellaisessa tilassa, ettei tunne voinut tulla minun sisältäni. Moni on myös hyvin eri mieltä siitä, että rakkaus ei ole tunne. Niin minäkin. Kun olen alkanut elää Jeesuksen opetuksen mukaan, asia on hieman avautunut mutta hankala sitä edelleenkään on määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin eilen että mitä tapahtuisi jos joku puhuisi siitä että ”jumala kertoi minulle mitälie...” ja kysyisi takaisin ”kuka on jumala?” ja esittäisi tietämätöntä, miten ihmiset selittäisi jumalan kuulostamatta mielisairailta?

Kerta Jumala on rakkaus niin miten selität rakkauden kuulostamatta mielisairaalta?

Ai nytkö se on rakkaus? Rakkaus on tunne, ei jumala. Rakkauden voi selittää aivojen välittäjäaineilla ja endorfiineilla tieteellisesti. Jumalaa ei.

Varsin hyvin tiedät että näin on. Raamatussa asia lukee suoraan. Eräs synnyttänyt äiti oli eri mieltä, oli vielä joku biologian ammattilainen , hän tunsi rakkautta lasta kohtaan ja alkoi siinä uskoa että pelkkä välittäjäaine-selitys on "bullshit"

Ehkä eniten uskovaisissa vituttaa tämä ihmillisyydellisyyden omiminen omaan uskontoonsa kuuluvaksi. Esimerkiksi rakkaudella tai kuolleiden suremisella ei ole mitään tekemistä sinun uskontosi kautta, nämä ovat ihmiselle tyypillisiä piirteitä ja luulen että niitä tuntee myös eläimet.

Jumalaan kohtaamisen hetkeen omassa elämässä voi liittyä kokemus juurikin rakkaudesta. Vaikka se sinua vituttaisi niin juuri minulla oli tällainen kokemus jossa koin sen selkeästi tulevan itseni ulkopuolelta ja koin olevani tuon rakkauden kohde. En nähnyt ketään ihmistä silloin ja olin lisäksi itse sellaisessa tilassa, ettei tunne voinut tulla minun sisältäni. Moni on myös hyvin eri mieltä siitä, että rakkaus ei ole tunne. Niin minäkin. Kun olen alkanut elää Jeesuksen opetuksen mukaan, asia on hieman avautunut mutta hankala sitä edelleenkään on määritellä.

Olen myös kerran tuntenut (äärikokemus) liekin rintakehässä liittyen juuri Jeesuksen opetuksen mukaan tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ensin mikä on Jumala?

Terkuin ignostikko

Sananlaskut 30: 8-9

Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

Pienitalomaalta kirjoitti:

Suurin todiste Junalan olemassa olosta minulle on se että lukuisat ihmiset uskovat Jumalaan kuten minä. Se on ihmeellistä. Lisäksi kun useat saavat rukousvastauksia, se täyttää mielen iloisella ihmetyksellä joka kerta. Mm. sairaudet paranevat ja ihmiset vapautuvat piinaavista huolista ja vaikeista elämäntilanteista, myös vapautuvat yksinäisyydestä.

Se innostuttaa rukoilemaan lisää muiden puolesta sillä on niin mahtavaa nähdä Jumalan siunauksen tuloksia ja rukousvastauksia :)

11 yläpeukkua ja 16 alapeukkua, uskoisin että alapeukuttajilla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia rukoilemisesta ja rukousvastauksista.

Itsellä on monia rukousvastauksia, viimeisimpänä esim. Ystäväpariskunta joilla on ollut lapsettomuutta, rukoilin n. puoli vuotta että he voisivat saada lapsen ja nyt heille on syntymässä esikoinen ❤

Ymmärsin että tämän ketjun tarkoitus olisi pohtia uskoa ja jakaa omia kokemuksia uskosta. Onko teillä muilla ollut rukousvastauksia? Olisi kiva kuulla missä eri elämäntilanteessa olette saaneet avun ja ratkaisun ongelmiin rukouksen avulla :)

Vierailija kirjoitti:

Pienitalomaalta kirjoitti:

Suurin todiste Junalan olemassa olosta minulle on se että lukuisat ihmiset uskovat Jumalaan kuten minä. Se on ihmeellistä. Lisäksi kun useat saavat rukousvastauksia, se täyttää mielen iloisella ihmetyksellä joka kerta. Mm. sairaudet paranevat ja ihmiset vapautuvat piinaavista huolista ja vaikeista elämäntilanteista, myös vapautuvat yksinäisyydestä.

Se innostuttaa rukoilemaan lisää muiden puolesta sillä on niin mahtavaa nähdä Jumalan siunauksen tuloksia ja rukousvastauksia :)

Parasta on kun rukous ei toimikaan, niin tutkimattomia ovat jumalan tiet. Joko jumala on kuspiä, tai koko homma on kusetusta.

Voin kertoa yhden syyn miksi uskotaan että rukous ei toimi. Monet ihmiset rukoilevat vain kerran ja pettyvät nopeasti jos asia ei heti järjesty. Monesti asiat vievät aikaa. Raamatussa kehoitetaan:

"Filippiläiskirje 4:6

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi."

Eli nimenomaan meidän tulisi rukoilessa kiittäen tuoda pyyntömme Jumalalle.

Raamattu myös kehoittaa uskomaan että Jumala vastaa rukoukseemme:

"Matt. 21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."

"Mark. 11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva."

Usko Jumalan lupaukseen auttaa on siis avaintekijä. Rukouksen jälkeen on odotettava rauhassa että Jumala voi toimia suunnitelmansa mukaan. Jos kärsimättömyys meinaa alkaa, niin voi rukoilla uudestaan asian puolesta ja samalla rukoilla itselle voimaa kestää, jos tilanne on itselle vaikea.

Rukoileminen siis kannattaa, mutta meidän on rukoiltava luottavaisella sydämmellä Jumalaa kohtaan. Jos kaikki ei heti tapahtdu tahtomme mukaisesti, emme saa alkaa syyttämääm Jumalaa tai ympäristöä, tai katkeroitua.

Sitä on kärsivällisyys uskossa jota Jeesus halusi opettaa meille ihmisille.

Olen kristitty. Lapsenusko vaihtui aikuisempaan versioon noin kolmekymppisenä. Tähän liittyy rukous ja yliluonnollinen kokemus, jota en tässä avaa sen tarkemmin. Elämä muuttui tuon jälkeen vähitellen ja löysin mm. elämänkumppanin (rukousvastaus). Rukoilen päivittäin. Välillä tulee epäilyksen kausia, jolloin Jumala tuntuu olevan kauempana, mutta Jumalan olemassaoloa en ole koskaan tuon kääntymiskokemuksen jälkeen kyseenalaistanut. Lähinnä epäilykset liittyvät johdatusasioihin. Olen ihan ev. lut. mutta en kovin aktiivinen seurakuntalainen. Tykkään pohtia asioita omin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gtrd5d5676 kirjoitti:

En voi kiistää Jumalan olemassaoloa, sillä kun luontoa katsoo, sen ihmeellisyydestä, monimuotoisuudesta, kauneudesta ja kaikesta huomaa että sen on täytynyt JOKU suunnitella. Se kaikki ei ole millään voinut kehittyä alkuliemestä sattumalta miljoonien vuosien saatossa.  Vaikka mitä liemiä keittelisin kattilassa, siitä ei alkaisi kehittymään elämää edes miljardeissa vuosissa, vaan se palaisi pohjaan. Mitä enemmän olen lukenut evoluutioteorian "tutkimuksia", sitä varmemmaksi olen tullut sen järjettömyydestä.

Tiedän, että tähän keskusteluun tulee vielä paljon vihaisia kommentteja ateisteilta. He nauravat minulle ja muille uskoville, mutta naurakoon vain, se ei uskoani ja näkemystäni horjuta. On vain surullista, että nykyään kouluissa opetetaan pelkkää evoluutioteoriaa ja kaikista kasvatetaan ateisteja. Nuoret ajattelevat olevansa täällä vain sattumalta ja vailla mitään tarkoitusta. He masentuvat, eivätkä he näe missään valoa, kun millään ei ole mitään väliä jos olemme vain sattumaa.

Tämä. Kun katson maailman ja avaruuden kauneutta ja symmetrisyyttä ja ihmiskehon monimutkaisuutta ja täydellisyyttä, en voi olla vakuuttumatta siitä että joku tämän maailman ja meidät on luonut.

Olen siitä ihan varma.

Se joku on evoluutio.

Mikä ihmeen evoluutio - ei evoluutio ole mikään Kaikkivaltias Henkilö, eikä se siis voi luoda yhtään mitään, tämän ymmärtää pikkulapsikin, mutta sinä et.

Ihmiset voivat käyttäytyä moraalisesti ja empaattisesti ilman mitään uskontojakin.

Mitä enemmän tieteellinen maailmankuva leviää, sitä enemmän todesta tuo edellinen lause on otettava.

Emme voi elää pellossa eli viidakon lakien alaisina ilman uskontojakaan.

Lainsäädäntö toki vaikuttaa tältä osin jo nyt meihin ihmisiin. Lusimaan joutumisen uhka ehkäisee tehokkaasti rikoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gtrd5d5676 kirjoitti:

En voi kiistää Jumalan olemassaoloa, sillä kun luontoa katsoo, sen ihmeellisyydestä, monimuotoisuudesta, kauneudesta ja kaikesta huomaa että sen on täytynyt JOKU suunnitella. Se kaikki ei ole millään voinut kehittyä alkuliemestä sattumalta miljoonien vuosien saatossa.  Vaikka mitä liemiä keittelisin kattilassa, siitä ei alkaisi kehittymään elämää edes miljardeissa vuosissa, vaan se palaisi pohjaan. Mitä enemmän olen lukenut evoluutioteorian "tutkimuksia", sitä varmemmaksi olen tullut sen järjettömyydestä.

Tiedän, että tähän keskusteluun tulee vielä paljon vihaisia kommentteja ateisteilta. He nauravat minulle ja muille uskoville, mutta naurakoon vain, se ei uskoani ja näkemystäni horjuta. On vain surullista, että nykyään kouluissa opetetaan pelkkää evoluutioteoriaa ja kaikista kasvatetaan ateisteja. Nuoret ajattelevat olevansa täällä vain sattumalta ja vailla mitään tarkoitusta. He masentuvat, eivätkä he näe missään valoa, kun millään ei ole mitään väliä jos olemme vain sattumaa.

Tämä. Kun katson maailman ja avaruuden kauneutta ja symmetrisyyttä ja ihmiskehon monimutkaisuutta ja täydellisyyttä, en voi olla vakuuttumatta siitä että joku tämän maailman ja meidät on luonut.

Olen siitä ihan varma.

Se joku on evoluutio.

Mikä ihmeen evoluutio - ei evoluutio ole mikään Kaikkivaltias Henkilö, eikä se siis voi luoda yhtään mitään, tämän ymmärtää pikkulapsikin, mutta sinä et.

En usko minkään uskonnon jumalistoon. Ajatus, että sattumalta olisin syntynyt aikaan ja paikkaan, missä on ainoa oikea jumalisto on minusta erittäin epätodennäköinen. Mikäli jumalia on olemassa, niin saattoihan jollain muinaiskansalla olla oikea jumalisto palvottavana, mutta valloittajat sitten epäjumalineen tuhosi jutun.

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty. Lapsenusko vaihtui aikuisempaan versioon noin kolmekymppisenä. Tähän liittyy rukous ja yliluonnollinen kokemus, jota en tässä avaa sen tarkemmin. Elämä muuttui tuon jälkeen vähitellen ja löysin mm. elämänkumppanin (rukousvastaus). Rukoilen päivittäin. Välillä tulee epäilyksen kausia, jolloin Jumala tuntuu olevan kauempana, mutta Jumalan olemassaoloa en ole koskaan tuon kääntymiskokemuksen jälkeen kyseenalaistanut. Lähinnä epäilykset liittyvät johdatusasioihin. Olen ihan ev. lut. mutta en kovin aktiivinen seurakuntalainen. Tykkään pohtia asioita omin päin.

Ihana kuulla että löysit kumppanisi rukousvastauksena ❤ Tsemppiä elämääsi uskossa ja toivon sinulle myös vahvistusta uskoon ja kasvua uskossa.

Tapasin itse mieheni sattumalta kaverini kautta. Aluksi hän ei ollut virallisesti "uskova", mutta ei ollut koskaan myöskään ajatellut että Jumalaa ei olisi olemassa.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä. Sinä aikana hän on alkanut käymään kanssani seurakunnassa ja myös itse löytänyt rukouksen voiman. Hän on alkanut myös saada rukouksia ja oppinut iloitsemaan Jumalasta ja hänen voimastaan.

Se on siis minullekkin rukousvastaus, sillä miehelläni on ollut terveysongelmia. Hän on rukouksen kautta saanut apua moniin ongelmiin ja alkanut ajatella positiivisemmin monista asioista.

Jumala siis todella on, ja tekee työtä keskellämme ❤