Kuvailkaa minulle ihminen jolla on suojamuurit päällä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ihminen joka puhuu säästä ja luonnosta ym yleisluonteisista asioista, sillä kuvitellaan olevan 50 luurankoa kaapissa, on 100 salasuhdetta, 6 aviotonta lasta, 7 ex-puolisoa jne. Oikeasti on vain tylsä elämä.

Ei. En vain halua enkä jaksa kertoa elämäni paskaa sinulle enkä muillekaan. Säilytän kernaasti hiukan normaalimman kuvan itsestäni.

Ei puhu tunteistaan vaan pysyy asialinjalla, on aina ärsyttävän pragmaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen. Suomalainen on hiljaa. Suomalainen on ahdistava ja pelottava tyyppi käytöksensä perusteella. Ei tervehdi naapuriaan. On vihaisen näköinen. En tiedä onko suomalaisella mitään tunteita.

Onko hänellä sitten suojamuuri ympärillään? En tiedä sitäkään. Mutta ekaks tulee mieleen suomalainen.

No joo.. ja sitä vihamielistä tuijottamista vaan. Liikkuuko siellä päässä muuta ajatusta ku, että mä vihaan sua ja mä vihaan kaikkia? Ei vissiin. Toisten mulkoilun maailmanmestareita. Onko se hymyily oikeesti niin vaikeeta? Tosi masentavaa... Ei ihme et niin moni tekee sitte its*mu*han.

Sinä sen sijaan kuulostat todella mukavalta :p

olen mukava jopa  sinulle vaik ei jaksis enää ku sieltä ei mitään saa  vastakaikua, metsä ei todellakaan vastaa suomessa niin miten sinne huutaa. Sielä vaan humisee tyhjää

Vierailija kirjoitti:

Pidän yllä muiden puhetta kyselemällä heiltä, jolloin huomio pysyy pois minusta. Myötäilen, en esim kerro, jos olen pahoittanut mieleni tai eri mieltä jostain. Minusta ei saa mitään irti.

Tämä. Samalla sisälläni itkee ja kirkuu se suojattu minä, että miksei kukaan koskaan kysy mitä sille kuuluu tai onko sillä kaikki ookoo. Ja sinne sisälle se jääkin. Kaikki asiat tapahtuvat minuuteni ulkopuolella, kukaan ei oikeasti tunne ydinminääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen. Suomalainen on hiljaa. Suomalainen on ahdistava ja pelottava tyyppi käytöksensä perusteella. Ei tervehdi naapuriaan. On vihaisen näköinen. En tiedä onko suomalaisella mitään tunteita.

Onko hänellä sitten suojamuuri ympärillään? En tiedä sitäkään. Mutta ekaks tulee mieleen suomalainen.

No joo.. ja sitä vihamielistä tuijottamista vaan. Liikkuuko siellä päässä muuta ajatusta ku, että mä vihaan sua ja mä vihaan kaikkia? Ei vissiin. Toisten mulkoilun maailmanmestareita. Onko se hymyily oikeesti niin vaikeeta? Tosi masentavaa... Ei ihme et niin moni tekee sitte its*mu*han.

Sinä sen sijaan kuulostat todella mukavalta :p

olen mukava jopa  sinulle vaik ei jaksis enää ku sieltä ei mitään saa  vastakaikua, metsä ei todellakaan vastaa suomessa niin miten sinne huutaa. Sielä vaan humisee tyhjää

Vika saattaa olla sinussa itsessäsi, jos vastakaiku puuttuu.

Ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaisella on omanlaisensa suojamuurit. Mä esimerkiksi puhun kyllä ihan mistä vain omista asioistani, jos joku haluaa tietää. Pidän yllä pinnallisia ihmissuhteita esim. töissä. Lähelle en vaan päästä ketään, mikä ilmenee lähinnä niin, että kun joku alkaa päästä ihon alle niin teen jotakin, ihan tiedostamattani, millä karkoitan kyseisen ihmisen. En rakasta enkä varsinkaan anna kenenkään rakastaa mua. En usko, että kukaan tulee ikinä pääsemään mun muureista läpi, mutta se ei mitenkään näy musta vaikka juuri siellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaisella on omanlaisensa suojamuurit. Mä esimerkiksi puhun kyllä ihan mistä vain omista asioistani, jos joku haluaa tietää. Pidän yllä pinnallisia ihmissuhteita esim. töissä. Lähelle en vaan päästä ketään, mikä ilmenee lähinnä niin, että kun joku alkaa päästä ihon alle niin teen jotakin, ihan tiedostamattani, millä karkoitan kyseisen ihmisen. En rakasta enkä varsinkaan anna kenenkään rakastaa mua. En usko, että kukaan tulee ikinä pääsemään mun muureista läpi, mutta se ei mitenkään näy musta vaikka juuri siellä töissä.

Mä olen myös samanlainen. Juttelen kyllä ihmisten kanssa kaikkea mahdollista ja olen ”päällisin puolin” normaali, mitä se nyt onkaan. On mulla kavereita ja perhe, mutta heitäkin on välillä vaikea päästää lähelle. Uusiin ihmisiin paremmin tutustuminen on hankalaa, koska yleensä sabotoin tilanteen (esimerkiksi kylässä käymisen tai tapaamiset) niin, ettei jatkoa tule. Välillä teen sen tahallisesti, välillä tiedostamattani ja tajuan sen myöhemmin. Luulen, että tämä johtuu siitä, että minulla on muutamia erittäin huonoja kokemuksia ihmisistä. Minulla on ollut yli-innokkaita ihailijoita, lähes stalkkereita nuorempana. Lisäksi hyvissä ystävistä on ollut pari sellaista, jotka ovat lopulta käyneet erittäin ahdistaviksi ihmisiksi. Ripustautuvia, määräileviä, vaativia ja syyllistäviä. Alkuun suhteellisen normaaleja, mutta mitä paremmin tutustui, sitä hurjemmaksi suhde muuttui.

Iän myötä myös huomaan, etten halua tuhlata aikaani ihmisiin, jotka saavat minut ahdistuneeksi.