Miehen mielestä minun pitäisi aina pyytää häntä jos haluan että hän tekee jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse idiagnosoimaton ADD (tai sitä läheltä liippaava). Välttelen kaikkea epäkiinnostavaa parhaani mukaan ja kotityöt jos jotkin ovat epäkiinnostavia. Siirrän epäkiinnostavien tehtävien tekoa niin kauan kuin on mahdollista, mutta asioiden siirtely aiheuttaa myös mielenterveysongelmia, sillä tekemättömät tehtävät vaivaavat niin pitkään kunnes ne on tehty.

Tekemättömien tehtävien siirtämisestä tulleet mielenterveysoireet taas saattavat lähes jopa lamauttaa minut, sillä en pysty "laiskottelemaan rennosti", vaikka sohvalla makaamiseni saattaa joidenkin mielestä siltä vaikuttaakin.

Meillä on aika sama juttu, että parempi puoliskoni tekee valtaosan kotitöistä ja minä välttelen niitä parhaani mukaan. Hän joutuu usein pyytämään, jos haluaa minun osallistuvan mihinkään epäkiinnostavaan, mutta pyytäminenkään ei läheskään aina takaa sitä, että siltikään tekisin pyydettyä epäkiinnostavaa tehtävää. Hän hoitaa käytännössä koko talouden pyörittämisen ja tekee vielä ruoatkin minulle saamattomalle ADDille ja on tehnyt jo yli 15 vuoden ajan.

Varmaan yli 95% kohtaamistani asioista on epäkiinnostavia ja kärsinkin usein masennus- ja ahdistusoireista, vaikka ymmärränkin jo tänä päivänä mistä on kyse. Olen niin pitkään ehdollistunut oireille, ettei minusta taida enää kunnon kalua tulla, ainakaan ilman lääkitystä. Olen toki kiitollinen, että minulla on "äiti" puolisonani, sillä yksin en ehkä enää pärjäisi kovinkaan hyvin.

Haluaisin toki olla normaalimpi.

ADD35

Onpa todella ikävä tilanne ”äidillesi”. yök, että edes kehtaat asettaa hänet äidiksi itsellesi. Olet nyt vain kadottanut selkärankasi ja laiskottelet käyttäen add’tä tekosyynä. Minullakin on erittäin vahvana ADD ja monta asiaa on mennyt pieleen elämässä tämän takia (tajusin asian vasta reilusti yli kolmekymppisenä ja sainkin heti diagnoosin), mutta hitto, silloin pitää vaan yrittää ja pinnistää vähän kovemmin (ja tietenkin muistaa olla kiltti itselleen ja myös levätä tarpeeksi). Ymmärrän, että joskus ihan kaikki on liikaa, mutta ei saa heittäytyä jatkuvasti jonkun toisen varaan! On sillä toisellakin oma elämä ja rajalliset voimavarat. Pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja ympäristöstään ja hyvinvoinnistaan. Vaikka olisi mikä neurologinen vamma. Tällaista tämä elämä on; olemme kaukana täydellisistä mutta rämmittään sitten tällaisina eteenpäin. Olet ihan suunnattoman onnekas, että joku ilmeisesti rakastaa sinua tuollaisenaan. Älä käytä sitä rakkautta hyväksi, ole sen arvoinen.

Terveisin kolmen(!) lapsen yh, jonka lapsillakin totta kai on add’tä ja adhd’tä ja saamme tämän kaaottisen arjen pyöritettyä ja pidettyä jotenkin ruodussa ja koulut suoritettua ja työt tehtyä. Emmekä odota että kukaan muu tätä puolestamme tekisi. Välillä itketään, mutta enimmäkseen rakastetaan toisiamme pilke silmäkulmassa.

Kuulostaapa tutulta, ikävä kyllä. Minun mieheni on nyt vihdoin 20 vuoden jälkeen pikku hiljaa oppinut tekemään edes jotain oma-aloitteisesti. Tosin hänen mittapuun mukaan kotitöitä on kuten ap:n miehenkin mielestä: tiskaus, pyykit, imurointi ja ruoanlaitto. Muita kotitöitä hän ei tiedä olevan. Sitten jos pyydän häntä tekemään jonkun ns. miesten työn, niin kehtaa vielä sanoa että me ollaan tasa-arvoisessa parisuhteessa, että eihän meillä ole miesten ja naisten töitä ja sillä verukkeella kieltäytyy hommasta. Meillä se olen minä joka leikkaa nurmikon, tekee lumityöt, teen remontit, auton renkaat vaihtaa ammattilainen, näiden lisäksi minun hommiin kuuluu ne "naisten työt" eli ikkunan pesut, maton pesut, pölyjen pyyhkiminen, lasten asiat, vessan pesu, kaappien siivous ymsyms kaikki kodin "pikku asiat". Mutta mehän ollaan tasa-arvoisessa parisuhteessa, miehen mielestä.

Ja yhdessä vaiheessa kun mies ei vielä tehnyt mitään oma-aloitteisesti eli aina piti pyytää, koska hän ei tiedä mitä pitää tehdä, niin sitten kun minä pyysin ja selitin mitä pitää tehdä niin hän oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt vielä sen lisäksi kiittää häntä kun hän on ollut niin reipas ja auttanut minua.... Jännä juttu mutta minua hän ei kuitenkaan koskaan kiittänyt mistään, ja selitys oli se että ei voi kiittää koska hän ei huomaa jos oon tehnyt jonkun kotityön.... Miehet!!!! Kasvakaa vastuullisiksi aikuisiksi, saattaisi makuuhuone elämäkin olla vilkkaampaa, ihan pikku vinkkinä.

Tee pari eri listaa. Aamuisin luet listan päivän askareista, iltaisin luet toisen listan, viikonloppuna kolmannen. Jossain vaiheessa mies tajuaa olevansa idiootti tai oppii hommansa. Nyt hän hyväksikäyttää kiltteyttäsi ja luistaa hommista.

Vie energiaa, kun joutuu pyytämään toista tekemään jotain. Ja joku asia, josta on jo huomauttanut ja joutuu huomauttamaan taas alkaa kaivertaa mieltä, kun toinen ilmeisesti ei edes halua muuttaa tilannetta.

Ehdotan, kuten monet muutkin ensin keskutelua asiasta ja työlistaa jääkaapin oveen. Ja jos tämä ei toimi, niin sitä, että teet vain omaa etuasi edistäviä kotitöitä. Siis peset omat pyykkisi, ostat ja teet vain itsellesi ruokaa. Sotkusta pääsee niin, että kertäät miehen kaikki ympäri ämpäri olevat kamat jätesäkkiin ja heität pihalle.

Jos minun mieheni heittäytyisi tuollaiseksi neuvoa odottavaksi vätykseksi, saisin sellaisen raivokohtauksen ettei mikään voisi olla hänelle sen jälkeen epäselvää. Jos olisi minun vuoroni nukkua aamulla ja ukko kehtaisi ruikuttaa ”mikset sanonut että minun pitää herätä?”, huutaisin hänelle kurkku suorana, että jos et kerran tämän vertaa viitsi toisen eteen tehdä niin tuossa on ovi - tyhjän saa pyytämättäkin!

Muutenkin mietin näitä ”mies sitä ja mies tätä” -aloituksia täällä. Minulle ei tulisi kuuloonkaan sietää mieheltäni mitään tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä. Hän tietää sen niin hyvin ettei ikinä edes yritä. Miten te olette päästäneet asiat tuohon pisteeseen, että teitä käytetään kynnysmattona?

Vierailija kirjoitti:

Jos minun mieheni heittäytyisi tuollaiseksi neuvoa odottavaksi vätykseksi, saisin sellaisen raivokohtauksen ettei mikään voisi olla hänelle sen jälkeen epäselvää. Jos olisi minun vuoroni nukkua aamulla ja ukko kehtaisi ruikuttaa ”mikset sanonut että minun pitää herätä?”, huutaisin hänelle kurkku suorana, että jos et kerran tämän vertaa viitsi toisen eteen tehdä niin tuossa on ovi - tyhjän saa pyytämättäkin!

Muutenkin mietin näitä ”mies sitä ja mies tätä” -aloituksia täällä. Minulle ei tulisi kuuloonkaan sietää mieheltäni mitään tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä. Hän tietää sen niin hyvin ettei ikinä edes yritä. Miten te olette päästäneet asiat tuohon pisteeseen, että teitä käytetään kynnysmattona?

Taidat olla perheesi "mies" ja miehesi se nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta, ikävä kyllä. Minun mieheni on nyt vihdoin 20 vuoden jälkeen pikku hiljaa oppinut tekemään edes jotain oma-aloitteisesti. Tosin hänen mittapuun mukaan kotitöitä on kuten ap:n miehenkin mielestä: tiskaus, pyykit, imurointi ja ruoanlaitto. Muita kotitöitä hän ei tiedä olevan. Sitten jos pyydän häntä tekemään jonkun ns. miesten työn, niin kehtaa vielä sanoa että me ollaan tasa-arvoisessa parisuhteessa, että eihän meillä ole miesten ja naisten töitä ja sillä verukkeella kieltäytyy hommasta. Meillä se olen minä joka leikkaa nurmikon, tekee lumityöt, teen remontit, auton renkaat vaihtaa ammattilainen, näiden lisäksi minun hommiin kuuluu ne "naisten työt" eli ikkunan pesut, maton pesut, pölyjen pyyhkiminen, lasten asiat, vessan pesu, kaappien siivous ymsyms kaikki kodin "pikku asiat". Mutta mehän ollaan tasa-arvoisessa parisuhteessa, miehen mielestä.

Ja yhdessä vaiheessa kun mies ei vielä tehnyt mitään oma-aloitteisesti eli aina piti pyytää, koska hän ei tiedä mitä pitää tehdä, niin sitten kun minä pyysin ja selitin mitä pitää tehdä niin hän oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt vielä sen lisäksi kiittää häntä kun hän on ollut niin reipas ja auttanut minua.... Jännä juttu mutta minua hän ei kuitenkaan koskaan kiittänyt mistään, ja selitys oli se että ei voi kiittää koska hän ei huomaa jos oon tehnyt jonkun kotityön.... Miehet!!!! Kasvakaa vastuullisiksi aikuisiksi, saattaisi makuuhuone elämäkin olla vilkkaampaa, ihan pikku vinkkinä.

Mä olen muuten aina ajatellut että esim lattioiden moppaus olisivat tosi miehisiä hommia. Mulle olisi ok jos mies esim

ottaisi vastuun imuroinnista, lattioiden pesusta, ikkunoiden pesusta. Keittiöaskareet voisivat mennä puoliksi, samoin lasten asiat. Ruokien suunnittelustakin voisin ottaa isomman vastuun jos hän puolestaan kävisi useammin kaupassa. Ja voisin itse ottaa vastuun lähes kaikista muista säännöllisesti tehtävistä kotitöistä esim pyykkihuollosra, pölyjen pyyhkimisestä, WC:n pesusta, kylppärin ja saunan pesusta, lasten vaatteiden ostosta ym ym...Voi olla että näitä edelleenkin olisi liikaa, vaikka mies aina imuroidi, pyyhkisi lattiat ja pesisi ikkunat.

Tekisikin jotain jos pyydän! Kunnon ketutus päällä. Mitään ei saat-na tee!

Maton pesut, ikkunat, kylppärit, sauna, jne jne.. kaapit, kesä/talvi varastoinnit, ym kaikki minun vastuulla.

Tiskit, pyykit, ruuat.......

MIKÄ tuollaista miestä vaivaa?????? Auta armias, kun hän tarvitsee apua, mikä valitus alkaa jos en heti tule paikalle!!!

Meillä molemmat siivoaa ihan ilman käskyttämistä tai vuorojen sopimista. Välillä tuntuu, että mieheni ehtii enemmän siivoamaan. Enkä jaksaisi ketään käskyttää tai mieheni käskyttäisi minua, ollaan siivoamatta, jos ei juuri nyt huvita. Kaupassa käydään yhdessä tai erikseen. Viestin voin laittaa, että nämä puuttuu, mutta osaa mieheni myös laittaa viestin, voisitko tuoda tätä. Olkaa onnelsia yhdessä, joustakaa ja kunnoittakaa toisianne.

Miehen ja naisen ei kannata asua yhdessä. Yksinään kun hoitaa oman kämppänsä niin siitä kummasti jokainen suoriutuu ilman ulisemista.