Tunnetko yhtään ikisinkkua?

Nostan!

No, mä kyllä lasken itseni ikisinkuksi, tai siis ihan rehellisesti vanhaksi piiaksi. Olen kyllä nuorempana seurustellut. Yhdessä ei asuttu koskaan, enkä sellaista edes halunnut. Ikä 56. 

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Joo, itseni. 45v. Ihan vapaaehtoisesti sinkkuilen.

Well, Of Course I Know Him. He's Me.

Vierailija kirjoitti:

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Nykypäivänä tällaiset ominaisuudet ei enää riitä. Noilla ominaisuuksilla saa vain "vaikutat mukavalta mutta.."-kaveripakit.

Pitää olla komeutta, pituutta, korkeaa statusta ja itsevarman dominoivaa auktoriteettiluonnetta että saa naisen tuntemaan "kipinöitä" ja "sukkien pyörimistä jaloissa" ja "salamaniskuja aina kosketettaessa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Nykypäivänä tällaiset ominaisuudet ei enää riitä. Noilla ominaisuuksilla saa vain "vaikutat mukavalta mutta.."-kaveripakit.

Pitää olla komeutta, pituutta, korkeaa statusta ja itsevarman dominoivaa auktoriteettiluonnetta että saa naisen tuntemaan "kipinöitä" ja "sukkien pyörimistä jaloissa" ja "salamaniskuja aina kosketettaessa".

Hv. Olin valmis "tyytymään" elämäntapatyöttömään, lapsia haluamattomaan lyhyeen miekkoseen mutta lopulta sain rukkaset.

En koe että vaatimukseni ovat tapissa mutta silti jäin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Nykypäivänä tällaiset ominaisuudet ei enää riitä. Noilla ominaisuuksilla saa vain "vaikutat mukavalta mutta.."-kaveripakit.

Pitää olla komeutta, pituutta, korkeaa statusta ja itsevarman dominoivaa auktoriteettiluonnetta että saa naisen tuntemaan "kipinöitä" ja "sukkien pyörimistä jaloissa" ja "salamaniskuja aina kosketettaessa".

Onko nyt aivan pakko tähänkin?

Haluaisin oikeasti kuulla kokemuksia ihmisistä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Minimolo?

Täällä!Kerran seurustelin 80- luvulla reilu 1/2 v. 90- luvulla 2x1kk.2000-luvulla on sitte ollu hiljasempaa.

Lomaromanssia ollu vaikka muille jakaa,niillä mennään vastakin.

M54

Minä en ole koskaan seurustellut, en käynyt yksilläkään treffeillä enkä muutenkaan yleensä puhu ihmisten kanssa (työasioista joutuu puhumaan). Jos olen saanut huomiota, se on ollut negatiivista. Ikää reilusti yli 40v. ja olen nainen. En ottaisi kumppania vaikka saisin miljoonan. 

Minun mielestäni nr. 2 ei ole ikisinkku, koska on nuorena seurustellut.

Tunnen. Hyväpalkkainen, vähän pulska mutta charmikas 40v ystäväni, käyttää tinderiä ahkerasti, nauttii elämästä. Paljon työmatkoja ulkomaillekin joten näkee maailmaa. Välillä on muutaman kuukauden tyttöystäviä mutta aina päätyy siihen että vapaus voittaa.

Olen hiukan kateellinen monesti.

Mummollani oli sekä sisko että veli jotka pysyivät koko elämänsä sinkkuina, kuolivat joskus 70+ ikäisinä. Miehelläni on ikisinkku veli 40+ jolla ei koskaan ole ollut seurustelusuhdetta, ja tuskin tulee olemaankaan, syrjäytynyt ja mt-ongelmia.

Minä pääsin lähimmäksi parisuhdetta 80-luvun puolivälissä. Meillä oli välimatkaa parisataa kilometriä ja tapaamiset jäivät noin kymmeneen kertaan, joten en laskisi sitä seurusteluksi.

Ikää 55 vuotta. En vain koskaan löytänyt ketään, joka olisi pitänyt minusta tarpeeksi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu 31v mies. Haluaisi naisystävän, mutta ei koskaan onnistu. En tiedä missä mättää, kun kaveri on ihan fiksu, hyvin käyttäytyvä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali.

Nykypäivänä tällaiset ominaisuudet ei enää riitä. Noilla ominaisuuksilla saa vain "vaikutat mukavalta mutta.."-kaveripakit.

Pitää olla komeutta, pituutta, korkeaa statusta ja itsevarman dominoivaa auktoriteettiluonnetta että saa naisen tuntemaan "kipinöitä" ja "sukkien pyörimistä jaloissa" ja "salamaniskuja aina kosketettaessa".

Onko nyt aivan pakko tähänkin?

Haluaisin oikeasti kuulla kokemuksia ihmisistä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä.

Miksei saisi myös tähänkin, kun tuo on totuus?

Itseni, olen 47N enkä ikinä seurustellut, pari epämäärästä säätöä nuorempana.

Itseni lisäksi en tiedä kuin yhden toisen joka lähes 50v ikään mennessä ei ole seurustellut. Asuu vanhemmillaan ja on ulkoinen habitus vähän rähjääntynyt, ettei kai sinällään ihme. Itse nelikymppinen ja viihdyin myös vanhempien nurkissa lähes 3-kymppiseksi saakka, mutta eipä se omilleen muutto mitenkään räjäyttänyt pankkia niinsanotusti. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut, mutta kun päässä on vikaa niin silloin on eikä se parisuhteen hankkiminen onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä!Kerran seurustelin 80- luvulla reilu 1/2 v. 90- luvulla 2x1kk.2000-luvulla on sitte ollu hiljasempaa.

Lomaromanssia ollu vaikka muille jakaa,niillä mennään vastakin.

M54

Näin totaalikokemattomana sanoisin tuollaista melkoiseksi pyhäinhäväistykseksi, että seurusteluja kokeneet tulee hehkuttamaan ikisinkku-statuksellaan. Eihän sillä ole mitään väliä milloin ne on tapahtuneet, kun on kuitenkin. Toisilla ei ole tapahtunut koskaan.

Kyllä jokainen nainen saa jonkinlaisen säädön aikaan elämänsä aikana jos vain haluaa. Kyse on vain siitä että laittaa riman tarpeeksi alas. Joka väittää muuta, valehtelee silmät päästään.

Olin ikisinkku 10-vuotiaaksi asti.

M35