Psykologit, miten käsittelette potilaan kuoleman?

Miten opinnoissa tai työelämässä kohtaatte potilaan kuoleman? Olen miettinyt tätä, koska itse olen masentunut, jolla on itsetuhoisia ajatuksia. Varmasti terapeutit joutuvat työssään kohtaamaan potilaita, jotka päätyvät ratkaisemaan ahdistuksensa itsemurhalla. Miten työssänne opinnot, muu koulutus, työnohjaus tms. valmentavat tähän? Entä miten terapeutteja ohjataan toimimaan, jos epäilevät, että potilas on akuutissa itsemurhavaarassa? Itse olin aikanaan tuossa tilassa vuosia ja ihmettelin, ettei terapeutti tuntunut huomaavan lainkaan tai muutenkaan kommentoinut itsetuhoisia ajatuksiani. Mietin myös, miten jaksatte työtä, jos on potilaita, joista miettii, että jokainen kerta, kun näkee toisen, voi olla se viimeinen.