Miten sitä jaksaisi jatkaa tätä elämää? Onko joku päässyt tämmöisestä yli?
Olen kaikin puolin epäonnistunut ihminen. Olen tehnyt kaiken mahdollisen ja epäonnistunut. Mitään ei enää ole jäljellä. Olen liian sairas työelämään, enkä pysty olemaan minkäänlaisissa ihmissuhteissa. Ällötän itseäni sekä henkisesti että fyysisesti.
Ahdistus tuntuu fyysisenä kipuna joka päivä, ja öisin näen painajaisia. Saan ammattiapua mielenterveysongelmiini, mutta tilanne on hitaasti vain pahentunut. Usein käytän alkoholia olon turruttamiseen.
Tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan, vaikka nuorempana olikin enemmän toivoa ja voimia pyrkiä valoa kohti.
Kommentit (4)
Minulla on n. 50k ulosotossa, ei työtä, ei ystäviä, ei perhettä, ei tutkintoa jne.
Silti jatkan elämää. Eipä meistä muutenkaan ole parinsadan vuoden päästä jäljellä kuin tomua, turha ottaa itseään ja tilannettaan liian vakavasti.
Minulle on ihan yhdentekevää, jäänkö huomenna vaikka auton alle, tai tuleeko yhtäkkiä perintönä puoli milliä. Olen äärimmäinen nihilisti, en usko jumaliin tai jälleensyntymään, tosin kohtelen silti ihmisiä asiallisesti ja lämmöllä koska ei siinä mitään menetä jos on toisille ystävällinen ja piristää näiden päivää.
Vaikka elämä olisi päivittäistä kärsimystä kuten minulla tai sinulla, en näe itsarissa mitään hyötyä. Parempi katsoa jokainen kortti ja odottaa päivä kerrallaan tulevaisuutta niin kauan että kuolema tulee joko luonnollisesti tai onnettomuuden/toisen ihmisen käden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Jätä viina pois
Olen ollut kokonaan raitis pitkiäkin aikoja, mutta se ei ole parantanut tilannettani mitenkään.
ap
Jätä viina pois