Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkireaktio hätätilanteessa. Voiko siitä oppia pois?
22.02.2020 |
Onko silmitön paniikki hätätilanteessa synnynnäinen ominaisuus? Voiko tästä reagointimallista oppia pois?
Jos lapseni luulee esim kaupassa eksyneenkö, hän joutuu ihan paniikkiin. Alkaa vaan parkua suureen ääneen ja juoksee johonkin suuntaan. On tilanteita, että olen ollut ihan vieressä, yhtäkkiä hän luulee eksyneensä ja alkaa huutaen juosta jonnekin. Vaikka kuinka sanoisin, että hei, äiti on tässä, vieressä, hän ei näe eikä kuule. Rauhoittuu vasta, kun otan halaukseen.
Itse eksyin pari kertaa lapsena vanhemmistani ihan oikeasti, kerran ulkomaillakin. Olin 5-v, samanikäinen kuin lapseni nyt. Muistan, miten ensin säikähdin, mutta sitten aloin ajatella hämmästyttävän järkevästi. Että etsin poliisin, sanon nimeni ja Finland ja kyllä ne sitten tajuaa, että en osaa maan kieltä ja auttaa. Ja näin tapahtui.
Aina, kun olen joutunut hätätilanteeseen, olen itsekin yllättynyt, että toimin tosi järkevästi ja kylmän rauhallisesti. Taustalla mietin, että nyt pitäis varmaan panikoida, mutta jotenkin vaan automaattisesti tiedän, mitä pitää tehdä ja toimin sen mukaan.
Voiko lapsen vähitellen opettaa pois tuosta panikoimisesta?
Kommentit (10)
Täytyy varmaan yrittää perehtyä aiheeseen. Mistäköhän aloittaa? En haluaisi, että oma lapsi aikuisena on niitä, jotka hätätilanteessa vaan kiljuu ja säntäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei valitettavasti voi. Se on luonnon keino taata osalle selviytyminen. Panikoijat toimivat houkuttimina pedoille/viholliselle ja uhrataan muiden edestä, jotta nämä pääsevät pakoon tai voivat nujertaa vaaran.
Myös koiran voi opettaa pois panikoinnista jos on hyvä opettaja. Ihmisen taatusti voi opettaa.
Hyvä huomio tuo koiran oppiminen pois panikoimisesta! Lapsi on tietysti vielä pieni. Mutta jos vähitellen, pienin askelin aloittaisi, niin ehkä käyttämällä saisi muutettua.
Ja haluaisin siis ihan lapsen itsensä vuoksi, että oppisi vähitellen toimimaan rauhallisesti hätätilanteessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on vahva synnynnäinen ominaisuus, josta tuskin voi oppia pois. Ei tietenkään aikuinen ala itkeä ja juosta kaupassa "eksyttyään", mutta jotain pakenemista harrastaa.
Kun tulee hätätilanne, osa meistä jäätyy, osa toimii fiksusti ja osa näköjään huutaa ja pakenee.
Minulla oli päinvastoin, olin peltikolarissa, joka kuitenkin sen verran tömähti että molemmat autot meni lunastukseen. Mutta kun se tapahtu ,unohtu että oli pissahätä yms, ja ihan tarkkaan ja rauhassa soitin hätäkeskukseen yms, eikä yhtään pelottanut tai muuta sillä hetkellä.
Ja olen siis stressaaja yleensä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vahva synnynnäinen ominaisuus, josta tuskin voi oppia pois. Ei tietenkään aikuinen ala itkeä ja juosta kaupassa "eksyttyään", mutta jotain pakenemista harrastaa.
Kun tulee hätätilanne, osa meistä jäätyy, osa toimii fiksusti ja osa näköjään huutaa ja pakenee.
Jos on äärimmäinen hätätilanne oikeasti, niin se on eri asia. Mutta jos hätätilanne on lähinnä oman pään sisällä, niin siitä voi oppia pois.
Tosin äärimmäisessä hätätilanteessa jotkut ihmiset saattavat käyttäytyä yllättävän rauhallisesti ja voivat jälkikäteen itsekin ihmetellä omaa käyttäytymistään.
Onko nyt kysymys pienen lapsen vai aikusien taipumuksesta reagoida?
Alue: Aihe vapaa
Voi oppia pois mutta täytyy ensin oppia tunnistamaan oma reagointi tosi hyvin.