Pää alkaa oikeasti hajota tähän harmaaseen tylsään arkeen, olen aivan tosissani!
Ei kaipaa nyt mitään ilkeitä heittoja. Ajattelin että jaksako joku keskustella kanssani tästä aiheesta?
Asun Helsingissä, puoliso muualla töissä. Olen huomannut että jatkuvat huonot uutiset, jatkuva yksinäisyys, tympeä ilmapiiri töissä, jatkuvat myrskyt, jatkuva näköalattomuus ovat alkaneet sairastuttaa minua.
Ei ole täällä 4 vuoteen ollut juurikaan mitään mieltä piristävää. Syön jo tervellisesti, liikun ja nukun, energiaa on eikä väsytä ja olen terve.
Tämä loputon putki alkaa toden teolla vaikuttaa erittäin negatiivisesti. Olen tehnyt sellaisen havainnon että varsinkin Helsingissä jos ei tunne piirejä, ihmisiä niin yksin jää eristäytyneenä.
Alkaa jo olemaan niin raska tämä elämä. Kaipaan jotain millä tuntee olevansa elossa, jotain mukavaa, myönteistä joka saisi sielun hieman kukoistamaan. Ei tarvitse mitään erikoista olla mutta jotain ihanaa jolla kestäisi tämä harmaan arjen.
Oli niin helppoa nuorena kun oli aina viikonloppusin tekemistä eri kaverijengien kanssa.Olen siis 30v.
Kommentit (38)
Pitäisikö keksiä jotain? Olen oikeasti ollut jo kuukausia paniikissa. Muilla lähipiirissä on niin omaa elämää ja ihmettelevät minua.
Entä se paikkakunta, missä puolisosi käy töissä? Voisitko muuttaa sinne mukaan, olisiko siellä töitä?
Vaihda työpaikkaa? Remontoi koti uuteen uskoon? Opiskele lisää?
Säikähdin hieman kun luin aloituksen, sillä en muistanut, että olisin avannut tänne keskustelun. Aloittajan teksti oli kuin suoraan omalta näppäimistöltäni.
Täällä siis myös 30v nainen. Puoliso tekee pitkää päivää töissä. Ei lapsia.
Ei ystäviä eikä muita ihmiskontakteja satunnaisen perheenjäsenten näkemisen lisäksi. Arki on tylsää, sitä samaa paskaa päivästä toiseen.
Tarvitsen sielun ravintoa, jotain joka herättäisi minut henkiin. Ymmärrän aloittajaa täysin. En osaa sanoa muuta, kun että tsemppiä, meitä muitakin samassa tilanteessa olevia on.
Tosin en asu Helsingissä, vaan Oulussa, joka on Helsinkiä varmaan sata kertaa ankeampi paikka tarjonnaltaan ja ilmapiiriltään.
Hanki lemmikki. Koira katevampi, kun aktivoi urheilemaan ja samalla tutustuu (koirapuistoissa) uusiin ihmisiin.
Opettele nauttimaan asioista yksin. Mene yksin taidenayttelyyn, illalliselle, viininmaisteluun, elokuviin, keikoille, brunssille.
Joogaa. Se rentouttaa kehoa ja mielta.
Meditoi. Se opettaa tietynlaisen "hallavalia" -asenteen; olemaan itselleen armollinen ja olemaan valittamatta vastoinkaymisista liiaksi. "Ala murehdi siita, mihin et voi vaikuttaa."
T: Onnellinen nainen 44
Tehkää jotain muuttaaksenne elämänne. Ei sitä kukaan mukaan tee!
Itsehän sitä itselleen elämän aikuisena petaa, jos ikävää ja tylsää, pitää käyttää aivoja ja tehdä asioita jotka muuttavat tilanteen.
Kyllästyttää tuo valittaminen tuollaisista asioista, kun toisilla on elämässä suuriakin ongelmia, vakavia sairauksia, kipuja, konkursseja ja muita hankalia huolia ja toiset valittavat elämän tylsyydestä!
Kyllä täällä Tampereella on ihan sama tilanne. Jatkuvasti tapahtuu ryöstöjä, tappeluita, tuhopolttoja, puukotuksia yms. Keskustassa kun käy niin on paha olo monta päivää kun se on aivan täynnä nistejä ja syrjäytynteitä ja juoppoja.
Sulla sentään on puoliso, monilla ei ole ja joku Tinder ahdistaa entisestään kun kukaan ei kelpaa kellekään ja tulee ghostatuksi yms. Helsingissä on sentään sinkkuja ja valinnanvaraa, täällä Treella ei ole.
Kaikilla on nyt tylsää kun on harmaata eikä aurinko paista. Keksi itsellesi uusi innostava harrastus.
Mua tympii tämä sää. Rakastan kesää ja inhoan talvea, mutta nyt olen jo monta kertaa ajatellut, että tulispa edes metri lunta ja paukkupakkaset. Mutta ei, syksy vaan jatkuu. Ainoa, mistä jollain tavalla erottaa vuodenajan vaihtumisen on, että pari viikkoa sitten alkoi siitepölyallergia. Minnekään ei huvita lähteä. Sateenvarjo suojaa vain pään ja ylävartalon, pakaroista alaspäin on hetkessä litimärkä. Vaikka siis keksisi tekemistäkin, vilkaisu ikkunasta ulos riittää. Mulla on maalis- ja huhtikuuksi muutama konserttilippu, mutta ei nekään nyt ilahduta. Oikeammin vain ahdistaa, koska näen itseni hytisemässä sateenvarjon kanssa myrskytuulessa bussipysäkillä.
Vimeisimmästä lomastani on jo 8 kk. Vielä pitäisi jaksaa 3 kk kesäloman alkuun. Vaikka aloitankin kesälomani jo toukokuun viimeisellä viikolla, siihen tuntuu olevan vielä valovuosi aikaa.
Olen asunut pääkaupunkiseudulla koko ikäni ja keksin täällä itselleni hyvin helposti tekemistä. Tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Nytkin on alkuvuodesta ollut mua kiinnostaneita messuja yms, mutta ei huvita lähteä. Toivon, että syksy loppuu viimeistään toukokuun lopussa ja pääsen Maailma kylässä -festareille. Jos silloinkin sataa ja tuulee, mulla napsahtaa varmaan verisuoni päässä.
Tylsillä ihmisillä tuppaa olemaan noin yleisesti ottaen tylsä elämä. Ei täällä kukaan ole velvoitettu olemaan kenenkään ohjelmajärjestäjä - ei kaverit eikä edes se puoliso. Jos oma elämäsi ei miellytä sinua, muuta sitä niin kauan sellaiseksi kunnes se alkaa taas miellyttää. Kun on intoa ja halua, sisältöäkin löytyy satavarmasti! Kissa nostaa nyt vain ihan itse sen häntänsä. :)
Tunnistan tilanteen ja olen sen läpi käynyt. Oma ratkaisuni oli vain hyväksyä asiat niin kuin ne ovat. Ulkona sataa mutta en voi sille mitään. Menen silti ulos. Ja jopa nautin siitä. Nyt on jo pahin ohi. Päivä on jo pitkä ja valo vaan lisääntyy kokoajan.
Sinulla on kolmenkympin kriisi. Monelle se on kova paikka, kun nuoruus loppuu 29-vuotiaana ja aikuisuus alkaa. Olisi haluttu olla vielä nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kolmenkympin kriisi. Monelle se on kova paikka, kun nuoruus loppuu 29-vuotiaana ja aikuisuus alkaa. Olisi haluttu olla vielä nuoria.
Tai ei ole vielä saavuttanut mitään ja tuntuu että on ihan surkimus kun ei ole vakkarityötä, lapsia tai edes miestä!
En ole Helsingistä, mutta vähän samoja tunnelmia ollu tässä jo monien viikkojen ajan. Ensinnäkin tympii nää kylmät ja märät kelit. Aurinko vilahtaa ehkä pari kertaa kuukaudessa. Ei oikein ole energiaa, tarviin aurinkoa paljon enemmän elämään! Syön kyllä D-vitamiinia. Oon ihan tyytyväinen osa-aikatyössä, palkka ei ole suuri, mutta on mitä on. Perusasiat on ihan ok. Silti huomaan joka päivä toivovan, että A) olisi jo viikonloppu ja ei tarvitsisi herätyskelloon herätä. B) Olisipa jo kesä! Vaikka olenkin työtön silloin, mutta kaipaan sitä elämän "vapautta" niin paljon. Enkä "palkkaorjuutta". C) Olisipa edes palkkapäivä.
Tympii vaan niin tää harmaa arki ja töissä ravaaminen kun ei kuitenkaan mitään kivaa tai suurempaa voi tehdä niillä rahoilla. Sen että just ja just perustarpeet täyttyy. Haluaisin olla vaikka 2kk jossain Hawaijilla tai vastaavassa paikassa ihan vaikka yksinäni ja maata rannalla, ilman mitään velvoitteita tai sitä hemmetin herästykelloa, kävellä uudessa ymäristössä, tutustua kulttuuriin ja luontoon ja olla ihan eri ilmastossa. Tavata paikallisia. Mut joka päivä tätä v*tun samaa vaan....niin hajottaahan se hitaasti...
Ei ole tämäkään iso juttu, mut työpaikalla on ens kuussa eräs juttu mihin osallistuttava..lauantaina.... ai että ketuttaa niin äärettömästi jo nyt! herättävä lauantainakin sitä varten, eli vaan yks vapaapäivä sillä viikolla...huoh. Jos voisin päättää niin tekisin mieluummin nää osa-aikatyöt kahden päivän sisäl ja sit ois se 5 vapaata. Eikä tätä ramppausta joka päivä puolikkaaks päiväks paikalle. Mutta joo, olen kyllä kiitollinen että on edes töitä!
Vierailija kirjoitti:
Tylsillä ihmisillä tuppaa olemaan noin yleisesti ottaen tylsä elämä. Ei täällä kukaan ole velvoitettu olemaan kenenkään ohjelmajärjestäjä - ei kaverit eikä edes se puoliso. Jos oma elämäsi ei miellytä sinua, muuta sitä niin kauan sellaiseksi kunnes se alkaa taas miellyttää. Kun on intoa ja halua, sisältöäkin löytyy satavarmasti! Kissa nostaa nyt vain ihan itse sen häntänsä. :)
Tästä olen samaa mieltä. Ymmärrän, että nyt sään puolesta ei huvita lähteä mihinään, mutta jos ei neljään vuoteen ole keksinyt pääkaupunkiseudulla yhtään mitään piristävää, niin mietin, millaisia tapahtumia ap sitten oikein odottaa. Maailman mittakaavassa Helsinki on toki yks pahanen tuppukylä ja jossain suurkaupungissa on paljon paremmat valikoimat.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää jotain muuttaaksenne elämänne. Ei sitä kukaan mukaan tee!
Itsehän sitä itselleen elämän aikuisena petaa, jos ikävää ja tylsää, pitää käyttää aivoja ja tehdä asioita jotka muuttavat tilanteen.
Kyllästyttää tuo valittaminen tuollaisista asioista, kun toisilla on elämässä suuriakin ongelmia, vakavia sairauksia, kipuja, konkursseja ja muita hankalia huolia ja toiset valittavat elämän tylsyydestä!
Siis häh? Vähätteletkö tosiaan yksinäisyyttä, näköalattomuutta ja viriketön elämä?
Ymmärrätkö paljonko tämäkin sairastuttaa pidemmän päälle?
Mitä voin tehdä sen enempää?? kaikki mahdolliset asiat tehty, aktiivinen on, työpaikkoja vaihdettu. Ikäkuin elämä on täysin pysähdyksissä. helsingissä varsinkin ei ole mitään kivaa, rentoa ja mieluisaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää jotain muuttaaksenne elämänne. Ei sitä kukaan mukaan tee!
Itsehän sitä itselleen elämän aikuisena petaa, jos ikävää ja tylsää, pitää käyttää aivoja ja tehdä asioita jotka muuttavat tilanteen.
Kyllästyttää tuo valittaminen tuollaisista asioista, kun toisilla on elämässä suuriakin ongelmia, vakavia sairauksia, kipuja, konkursseja ja muita hankalia huolia ja toiset valittavat elämän tylsyydestä!
Siis häh? Vähätteletkö tosiaan yksinäisyyttä, näköalattomuutta ja viriketön elämä?
Ymmärrätkö paljonko tämäkin sairastuttaa pidemmän päälle?
Mitä voin tehdä sen enempää?? kaikki mahdolliset asiat tehty, aktiivinen on, työpaikkoja vaihdettu. Ikäkuin elämä on täysin pysähdyksissä. helsingissä varsinkin ei ole mitään kivaa, rentoa ja mieluisaa tarjolla.
Sitten varmaan kannattaa harkita muuttoa sinne, missä on kivaa, rentoa ja mieluisaa tarjolla.
Sama. Meinaan hajota kans tähän tylsyyteen.
Ei ihmiskontakteja, ei mitään.
Helsinki on helvetistä.