Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pää alkaa oikeasti hajota tähän harmaaseen tylsään arkeen, olen aivan tosissani!
21.02.2020 |
Ei kaipaa nyt mitään ilkeitä heittoja. Ajattelin että jaksako joku keskustella kanssani tästä aiheesta?
Asun Helsingissä, puoliso muualla töissä. Olen huomannut että jatkuvat huonot uutiset, jatkuva yksinäisyys, tympeä ilmapiiri töissä, jatkuvat myrskyt, jatkuva näköalattomuus ovat alkaneet sairastuttaa minua.
Ei ole täällä 4 vuoteen ollut juurikaan mitään mieltä piristävää. Syön jo tervellisesti, liikun ja nukun, energiaa on eikä väsytä ja olen terve.
Tämä loputon putki alkaa toden teolla vaikuttaa erittäin negatiivisesti. Olen tehnyt sellaisen havainnon että varsinkin Helsingissä jos ei tunne piirejä, ihmisiä niin yksin jää eristäytyneenä.
Alkaa jo olemaan niin raska tämä elämä. Kaipaan jotain millä tuntee olevansa elossa, jotain mukavaa, myönteistä joka saisi sielun hieman kukoistamaan. Ei tarvitse mitään erikoista olla mutta jotain ihanaa jolla kestäisi tämä harmaan arjen.
Oli niin helppoa nuorena kun oli aina viikonloppusin tekemistä eri kaverijengien kanssa.Olen siis 30v.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kolmenkympin kriisi. Monelle se on kova paikka, kun nuoruus loppuu 29-vuotiaana ja aikuisuus alkaa. Olisi haluttu olla vielä nuoria.
Uskon, että aloituksessa on tämmöistä. Kolmikymppisenä elämä alkaa muuttua siihen suuntaan, että ei lähde kaverien kanssa spontaanisti kahville tai leffaan.
Antaisin mitä vain harmaasta tylsästä arjesta. Ymmärrän, että se voi joskus tympiä, mutta tiedätkös, sä voit tehdä ihan mitä vain? Harrasta, ole luova, toteuta itseäsi.
Terveisin 30v syöpäpotilas
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kolmenkympin kriisi. Monelle se on kova paikka, kun nuoruus loppuu 29-vuotiaana ja aikuisuus alkaa. Olisi haluttu olla vielä nuoria.
Näillähän kaikkea asioita yritetään selitellä ja yksinkertaistaa. Itsestä tuntuu aika ajoittain edellämainitulta Esim.absoluuttinen tyhjyys on ollut iso osa elämääni. Enkä usko että se on mihinkään häviämässä, se vain on niin ja sillä on elämässä tärkeä tehtävä. Kun hyväksyy asiat ja ottaa ne sellaisina vasataan kuin ne on ja pyrkii tekemään elämästään mahdollisimman itsensä näköisen niin siitä tulee tyytyväisyys, loppujen lopuksi ihminenhän pettyy omiin odotuksiinsa,älä odota mitään. Mihinkään onnellisuuteen en edes usko. M28
Kaikki te terveet, vaikkakin joskus yksinäiset, olette etuoikeutettuja tässä maailmassa.
Sairastin syöpää kolme vuotta sitten. Se leikattiin. Elämä tuntui sen jälkeen suurenmoiselta onnelta.
Muutama viikko sitten todettiin syövän levinneen kuitenkin muihin elimiin.
Mitä arvelette, miltä minusta tuntuu, kun luen teidän valituksianne tylsästä elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää jotain muuttaaksenne elämänne. Ei sitä kukaan mukaan tee!
Itsehän sitä itselleen elämän aikuisena petaa, jos ikävää ja tylsää, pitää käyttää aivoja ja tehdä asioita jotka muuttavat tilanteen.
Kyllästyttää tuo valittaminen tuollaisista asioista, kun toisilla on elämässä suuriakin ongelmia, vakavia sairauksia, kipuja, konkursseja ja muita hankalia huolia ja toiset valittavat elämän tylsyydestä!
Siis häh? Vähätteletkö tosiaan yksinäisyyttä, näköalattomuutta ja viriketön elämä?
Ymmärrätkö paljonko tämäkin sairastuttaa pidemmän päälle?
Mitä voin tehdä sen enempää?? kaikki mahdolliset asiat tehty, aktiivinen on, työpaikkoja vaihdettu. Ikäkuin elämä on täysin pysähdyksissä. helsingissä varsinkin ei ole mitään kivaa, rentoa ja mieluisaa tarjolla.
Pääkaupunkiseudulla asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista järjestää jokaisen asukkaan yksilöllisten mieltymysten mukaista toimintaa. Jos yhtään mikään toiminta täällä ei kiinnosta, on syytä ryhtyä itse järjestämään omasta mielestään kivaa, rentoa ja mieluisaa toimintaa. Ei voi odottaa, että kaupungit tai muut ihmiset järjestäisi.
Tiedättekö, että negatiivinen asenne tekee kaikeasta vielä huonompaa? Jos koko ajan keskittyy vain ajattelemaan mikä kaikki on huonosti ja mitä puuttuu, ei näe mitään muuta kuin niitä puutteita. Maailma on täynnä kiinnostavia ja mukavia asioita, ne pitää vain huomata. Lue hyviä kirjoja ja blogeja, kirjoita päiväkirjaa, ota valokuvia ja tee niistä taidetta, kuuntele musiikkia ja podcasteja. Miksei voi lähteä ulos? Kirjastoon, näyttelyihin, museoihin, luennoille, teatteriin, opiskelemaan, joogaamaan? Opetella kukkien asettelua tai haikujen kirjoittamista, leipoa, opetalla kitaransoittoa, konmaritusta, tai mennä vapaaehtoistöihin tai alkaa geokätköillä? Ei ole mitään rajaa sillä miten paljon tekemistä voi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän ehdotin jo tänään, että lähdetäänkö linnanmäjelle tai Särkänniemeen katteleen Delfiinejä.
Vaiko Ähtäriin Pandoja, jotka on kyllä ikävä kyllä jo konkurssin takia myyty poijens Vuosia sitten!!
Mutta vielä ne kerkeis nähdä!
Zinc
Seuraavaksi myydään varmaan Ähtärin veret !!
Helsinki ei ole helvetistä, mutta jotkut ihmiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistun keskusteluun, olen reilu 50v. Kokemukseni perusteella sanon, että normaali "tylsä" arki on ihmisen parasta elämää. Silloin kaikki on hyvin. Kun ei ole mitään erityisen tuskallista, vaikeaa tai raskasta asiaa elämässä.
Onni löytyy todella pienistä asioista arjessa. Tässäkin ketjussa vakavasti sairastuneet sanovat, että antaisivat mitä vain tylsästä arjesta. Huippuhetket ovat tärkeitä ja tuovat iloa ja onnea, mutta elämä on enimmäkseen arkea. Ja siitä arjesta voi tehdää ihan hyvää omalla asennoitumisella ja ennenkaikkea kiitollisuudella.
Jollakin on munuaisissa ongelmia, mutta jollakin on munuaisissa syöpä. Joten munuaisvaivainen ei saa valittaa. Jollakin ei ole munuaisia ollenkaan, joten se jolla on munuaissyöpä, ei saa valittaa. Ja joku on kuollut, joten sekään, jolla ei ole munuaisia, ei saa valittaa.
Tarinan opetus on se, että kukaan ei saa valittaa, koska aina jollakin on asiat huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vali vali vali. Ilmeisesti näet, kuulet, pystyt liikkumaan ja sinulla on kumppani. Asut Suomessa ja toimeentulosi on turvattu. Et ilmeisesti ole vakavasti sairas. Mutta pääsi hajoaa tylsyyteen.
Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että negatiivinen asenne tekee kaikeasta vielä huonompaa? Jos koko ajan keskittyy vain ajattelemaan mikä kaikki on huonosti ja mitä puuttuu, ei näe mitään muuta kuin niitä puutteita. Maailma on täynnä kiinnostavia ja mukavia asioita, ne pitää vain huomata. Lue hyviä kirjoja ja blogeja, kirjoita päiväkirjaa, ota valokuvia ja tee niistä taidetta, kuuntele musiikkia ja podcasteja. Miksei voi lähteä ulos? Kirjastoon, näyttelyihin, museoihin, luennoille, teatteriin, opiskelemaan, joogaamaan? Opetella kukkien asettelua tai haikujen kirjoittamista, leipoa, opetalla kitaransoittoa, konmaritusta, tai mennä vapaaehtoistöihin tai alkaa geokätköillä? Ei ole mitään rajaa sillä miten paljon tekemistä voi keksiä.
Mä luulen, että moni tuntee kaipaavansa jotain, mutta eivät itsekään tiedä mitä. Pitäisi keksiä jotain piristävää, mutta ei itsekään osaa sanoa, mikä piristäisi. Keväästä syksyyn Helsingissä järjestetään vaikka minkälaista tapahtumaa. Laivalla pääsee myös kätevästi Tallinaan tai Tukholmaan, jos Helsingistä ei edes kesällä löydy mitään piristävää. Turkuun ja Tampereelle pääsee helposti junalla. Jos moneen vuoteen ei ole keksinyt mitään piristävää, kyseessä voi olla masennus. Silloin ei mikään tekeminen oikein piristäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikyt vuotta sitten olin itsekin 30 v ja asuin Helsingissä. Missään en ole ollut niin yksinäinen. Onkohan ihmiset siellä vieläkin yhtä tylyjä. Kaamee paikka asua.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali. Ilmeisesti näet, kuulet, pystyt liikkumaan ja sinulla on kumppani. Asut Suomessa ja toimeentulosi on turvattu. Et ilmeisesti ole vakavasti sairas. Mutta pääsi hajoaa tylsyyteen.
Hohhoijaa.
Itse olen myös kyllästynyt ihmisten ainaiseen valittamiseen. Tuntuu että osa ihmisistä ei kestä lainkaan normaalia arkea, ja pienetkin ihan normaalit arkielämän ongelmat on näille ihmisille maailman loppu. Näitä ihmisiä yhdistää myös se, että eivät useinkaan itse ole valmiita tekemään asioiden eteen oikein mitään, vaan jonkun toisen pitäisi hoitaa asiat heidän puolestaan ja viihdyttää heitä. Ja kun tällaiselle ihmiselle yrittää ehdottaa jotain ratkaisua, niin aina löytyy joku syy miksi ei onnistu.
Itse todellakin ihailen niitä ihmisiä, jotka pystyvät säilyttämään edes jossain määrin myönteisen elämänasenteen ongelmista huolimatta.
On kyllä rasittavia nää ”mulla menee vielä huonommin” -ihmiset. No ihanko totta?! Jokainen melkein tuntee jonkun kellä on syöpä tai muu vaikea tilanne elämässä. Aina jollain menee ”huonommin”. Ei se silti tarkoita että ne kellä on pienempiä murheita eivät saisi puhua niistä!
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasittavia nää ”mulla menee vielä huonommin” -ihmiset. No ihanko totta?! Jokainen melkein tuntee jonkun kellä on syöpä tai muu vaikea tilanne elämässä. Aina jollain menee ”huonommin”. Ei se silti tarkoita että ne kellä on pienempiä murheita eivät saisi puhua niistä!
Mutta kun ei aloittajalla edes ole mitään murheita! Tylsyys ei ole murhe. Turha valittaminen ja negatiivisuus on ärsyttävää. Ei elämä muutu mielenkiintoiseksi vauvapalstalla valittamalla. Jos ei itse halua tehdä mitään, ei mitään tapahdukaan.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan aloituksen sillä erolla, että työni on ihan ok. Arjessa muuten välillä harmaata. Mutta sitä en ymmärrä, miksi aloittaja ei voi hakeutua tekemään mitään kivaa, harrastamaan mitään kivaa tai etsimään itselleen sosiaalisia piirejä. Sitä taas en vähättele, etteikö se olisi ongelma, koska iän myötä sosiaaliset piirit harvenee ja itsekin koen yksinäisyyttä.