Kiusaannutko, jos joku on sinuun ihastunut?
Joitakin ihmisiä tuntuu kiusaannuttavan ja nolottavan ei-toivotun henkilön ihastuminen. En ole koskaan tätä ymmärtänyt. Ihastushan kertoo vain minun ihanuudestani. Miksi sitä häpeilemään?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun lähinnä. Paljon huonoja kokemuksia näistä ihastujista.
TÄMÄ.
Ei tämä!
Lähinnä se on mielenkiintoista tai sitten ihan yhdentekevää. Voi olla imartelevaakin jos ihastuja on jossain mielessä tasokkaampi kuin minä.
Eipä kukaan ole ikinä ihastustaan julki tuonut, että ihan sama.
Kiisaannuttavaa, myötähäpeää herättävää.
Monet hyvät ystävyyssuhteet kaatuneet tähän.
muutama tyyppi jäänyt riesaksi saakka pyörimään ympärille, vaikka kuinka olisi sanonut nätisti ei.
Jankutusta, anelua, pyyntöä salasuhteeseen (olen varattu eikä minua salasuhteet kiinnosta).
Toisinaan ihastuja on mennyt henkilökohtaisuuksiin, kun on lopulta jollain tasolla käsittänyt että ei on ei. Siis alkaa törkeyksien latelu, mitä kuvittelen itsestäni jne.
Sellaiset iilimaomaiset itsensä tykötuojat ovat iljettävä. Pienessä nousuhumalassa sitten mm lähettelevät tekstiviestejä rakkaudestaan, seksuaalisista tarpeistaan yms.
Minulla ei ole mitään ystävyyttä vastaan, vaikka olisikin vastakkaista sukupuolta.
Itse en edes ilkeisi mitään ehdotella tai tunnustaa rakkauttani, jos tietäisin jonkun olevan varattu.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on vain ihastumista, ei mitään rakkautta eikä halua alkaa olemaan toisen kanssa.
Kaikki ihastuvat silloin tällöin, myös varatut ihmiset, eikä se johda mihinkään. Usein se johon on ihastunut ei edes tiedä, että joku on häneen ihastunut.
Toiset eivät voi olla näyttämättä ihastumistaan, vaan saattavat katselle ihmistä niin intensiivisesti ja usein, että ihastuksen huomaa muutkin.
Naiset kuvittelevat että ihastuminen tarkoittaa jotain rakastumista, tai jotain suurta ja ihmeellistä. Mutta se on vain ihastumista, joka pikku hiljaa laantuu kun toinen ihastuminen tulee tilalle.
Rauhoittukaa naiset!
Eivät naiset sitä mitenkään erityisesti kuvittele. On olemassa erilaisia ihastujia, eikä se katso sukupuolta vaan persoonaa.
Oma pitkäaikaisin ihailijani oli eksän paras kaveri, siis mies, joka haaveili minusta (nainen) aktiivisesti yli kymmenen vuoden ajan. Siinä sinulle surullista ihastumista, voit siis rauhoittua.
Minuun on elämäni aikana ihastunut 3 naista, joiden ihastumisesta en olisi lainkaan välittänyt, vaan olen ollut ennemminkin kiusaantunut. Nämä naiset ainakin toivat asian selvästi esiin.
Vaivaannuin tilanteesta todella paljon.
Ymmärrän naisia, jotka joutuvat usein kaikenmaailman hyypiöiden ihastuksen kohteeksi: ts. ovat tasapuolisen mukavia kaikille miehille ulkonäköön tai habitukseen katsomatta. Naisten osalta riski väkivaltaan on myös aina olemassa, joten en ihmettele, että ei-toivottu ihastuminen ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minuun on elämäni aikana ihastunut 3 naista, joiden ihastumisesta en olisi lainkaan välittänyt, vaan olen ollut ennemminkin kiusaantunut. Nämä naiset ainakin toivat asian selvästi esiin.
Vaivaannuin tilanteesta todella paljon.
Ymmärrän naisia, jotka joutuvat usein kaikenmaailman hyypiöiden ihastuksen kohteeksi: ts. ovat tasapuolisen mukavia kaikille miehille ulkonäköön tai habitukseen katsomatta. Naisten osalta riski väkivaltaan on myös aina olemassa, joten en ihmettele, että ei-toivottu ihastuminen ahdistaa.
Mitä ihastuminen haittaa? Vai yrittivätkö naiset aktiivisesti pokata? Olen joskus kertonut ihastuksestani vain saadakseni mielenrauhan ja ehkä tukea ihastuksen tappamiseeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on elämäni aikana ihastunut 3 naista, joiden ihastumisesta en olisi lainkaan välittänyt, vaan olen ollut ennemminkin kiusaantunut. Nämä naiset ainakin toivat asian selvästi esiin.
Vaivaannuin tilanteesta todella paljon.
Ymmärrän naisia, jotka joutuvat usein kaikenmaailman hyypiöiden ihastuksen kohteeksi: ts. ovat tasapuolisen mukavia kaikille miehille ulkonäköön tai habitukseen katsomatta. Naisten osalta riski väkivaltaan on myös aina olemassa, joten en ihmettele, että ei-toivottu ihastuminen ahdistaa.
Mitä ihastuminen haittaa? Vai yrittivätkö naiset aktiivisesti pokata? Olen joskus kertonut ihastuksestani vain saadakseni mielenrauhan ja ehkä tukea ihastuksen tappamiseeen.
He pyrkivät vaivaannuttavissa tilanteissa läheisyyteeni, lähettelivät viestejä jne.
Yksi nainen ei välittänyt, vaikka olin jo pitkäaikaisessa parisuhteessa. Tästä tuli tietenkin hankaluuksia, mutta onneks sain oikaistua väärinkäsitykset.
Lisäksi on pari niitäkin tapauksia, joissa on täytynyt lähteä baarista karkuun, kun alkoholia nauttinut, minusta kiinnostunut nainen on tullut tahtomattani lähikontaktiin, mm. suutelemaan väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Minuun on elämäni aikana ihastunut 3 naista, joiden ihastumisesta en olisi lainkaan välittänyt, vaan olen ollut ennemminkin kiusaantunut. Nämä naiset ainakin toivat asian selvästi esiin.
Vaivaannuin tilanteesta todella paljon.
Ymmärrän naisia, jotka joutuvat usein kaikenmaailman hyypiöiden ihastuksen kohteeksi: ts. ovat tasapuolisen mukavia kaikille miehille ulkonäköön tai habitukseen katsomatta. Naisten osalta riski väkivaltaan on myös aina olemassa, joten en ihmettele, että ei-toivottu ihastuminen ahdistaa.
Tuo väkivallan riski on minusta näissä ei-toivotuissa ihastumisissa kaikkein pahin. Pitää olla todella tarkkana miten kiinnostuksen puutteen ilmaisee, sillä reaktio voi olla mitä tahansa. Ei-toivotut ihastumiset ovat aina monella tapaa kiusallisia ja mieluiten en niistä kuulisikaan. Vielä kun jotkut eivät usko hyvällä, ettei kiinnostusta todellakaan ole, vaan jatkavat piirittämistä kieltävän vastauksen jälkeenkin. Ilmeisesti kuvittelevat että kiellän tunteeni tai muuta vastaavaa sontaa.
Sen sijaan jos mies olisi kiinnostava, olisin tietenkin ilahtunut kuullessani ihastumisesta. Toistaiseksi kuitenkaan yksikään kiinnostava mies ei ole ihastumisestaan kertonut. Aina ovat olleet sellaisia, joita kohtaan oma kiinnostukseni on nollassa, olen sen suoraan sanonut tai en.
Oon kiusaantunut ja nolona vaikka oisin itekki ihastunut hänee. En vaa jaksa uskoa et hän vois olla ihastunut ja mietin vaa et missä piilokamerassa oikein oon
Tuli kylmät väreet 10 vuoden takaa... ammattikoulussa minuun ihastui samalla luokalla ollut poika, siis mammanpoika... reppana, pelasi yömyöhään wowia, joi batteryä ja söi rullakebabin perään vielä yhden pita-annoksen. Ylipainoinen, ikinä harrastanut mitään liikuntaa ja leikkasi sormenkynnet ehkä kerran kuukaudessa. Tämmönen tapaus liimautui minuun kolmeksi vuodeksi, tunki aina viereen istumaan, yritti koskea käsivarsia ja olkapäätä jatkuvasti, kerjäsi huomiota kommenteilla ja kysymyksillä ja välillä yritti esittää kovaakin kaveria. Se meni niin pitkälle, että muut pojat joutuivat tulemaan väliin fyysisesti ja sanallisesti, vaikka itsekin torjuin minkä ehdin... viimeisellä raksaviikolla tyyppi avautui ja kertoi ihastuksestaan (olin että ihanko tosi ;D), ja ihmetteli ääneen, miksi en vaan lähtenyt mukaan. Yritin selittää ettei se riitä että vain toinen on ihastunut, mutta tuntui kuin ei olisi mitenkään pystynyt sulattamaan tätä... onneksi koulu loppui ja pääsin eroon takiaisesta