Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko yhtään aatelisia?
Eikä siis mitään oluiden aatelia tai tangokuninkaallisia vaan ihan oikeita aatelisia, siniverisiä.
Kommentit (785)
Ja moni alkujaan suomalainen, mutta ottanut omasta mielestään hienomman aatelisnimen ansioiduttuaan sodassa tai virkamiehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne mitään aatelisia ole, vaikka ovatkin jostain von Wrighteistä lähtöisin.
Kyllä pari ruskeanreijänritaria on työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen. Mieheni ja lapseni ei sitten enää olekaan, koska se ei enää minulta periydy.
Mulla toisin päin. Minä en enää ole, suvussa on joskus ollut aatelisia. Mies ja lapset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut yhden. Ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Isoisä oli kuulemma puliukkona.
Moni entisaikojen kartanonherrakin olisi ollut puliukko jos ei olisi ollut kaartia piikoja ja renkejä juoppoa passaamassa. Alkkiksiahan niistä on ollut suurin osa.
Mielenkiintoinen väite. Mihin se perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen. Mieheni ja lapseni ei sitten enää olekaan, koska se ei enää minulta periydy.
Mulla toisin päin. Minä en enää ole, suvussa on joskus ollut aatelisia. Mies ja lapset ovat.
Et siis ilmeisesti ole miehesi kanssa naimisissa? Silloinhan olisit aatelinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omasta mielestäni melkein aatelinen, koska yksi sukuhaara jossain maailmankaikkeuden vaiheessa oli. Ei tästä mulle kyllä mitään iloa ole, mutta onhan tää hei hienoa!
On myös hyvin tavallista. Ei kannatakaan leijua.
Meillä myös yhdestä sukuhaarasta löytyy joku saksalainen aatelisnainen eli aatelisuus loppui häneen. Osa sukulaisista ihmettelee, kun en pidä asiaa mitenkään hehkuttaminen arvoisena. Ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään ansioita siinä, mihin sukuun syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja moni alkujaan suomalainen, mutta ottanut omasta mielestään hienomman aatelisnimen ansioiduttuaan sodassa tai virkamiehenä.
Minusta tuntuu, että se aatelisnimi on annettu, ei itse otettu. Ruotsinvallan aikaan se tietenkin oli ruotsinkielinen, parin poikkeuksin. Muutenkin, koska korkeampi opiskelu oli ruotsinkielistä, oli moni vaihtoi nimensä ruotsinkieliseksi ja sitten on suomentanut sen. Tunnetuin esimerkki lienee Kukkonen - Rehnqvist - Reenpää, muita mukahienoja ei aatelisnimiä ovat -nder- päätteinen esim. Kiljunen- Kiljander, Siljo - Siljander, Polvinen -Polviander. Myös vahingossa italialaiselta kuulostavia nimiä on otettu, vaikka tausta on ihan maatiaissuomalainen: Anttonen - Anthoni, Kek(k)onen - Kekoni.
Vierailija kirjoitti:
yhden Ylhäisen tunsin joskus
Minä tunsin Alhaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jaksavat jankuttaa, etteivät aateliset ole yhtään "parempia" ihmisiä. Täytyyhän sillä nyt jokin merkitys olla ja sen vaikuttaa perimään vielä tänäkin päivänä, että he ovat sukupolvi toisensa jälkeen voineet valita vaimoikseen kauneimmat naiset, ravita itseään paremmin kuin rahvas, välttyneet rasittavalta raadannalta, kokeneet vähemmän huolta ja stressiä jne.
Juuri näin. Suurin osa nykyaatelisistakin on keskimääräistä fiksumpaa, terveempää ja paremman näköistä porukkaa. Sanalla sanoen, eliittiä. Mutta tätä eivät kateelliset halua myöntää.
Paramman näköiseen en osaa ottaa kantaa, koska aatelissuvuissa saattoi olla sisäsiittoisuutta, jotta omaisuus pysyi suvussa.
Työkaveri oli aatelinen ja kertoi olevansa köyhä ritari. :) Muistaakseni hän oli it-hemmo.
Tapasin kauniin nuoren naisen, jonka sukulainen oli ihailemani Mathilda Wrede, vankien ja vähäosaisten auttaja.
Mathilda Wrede on mun kaukainen serkku. Arvostan suuresti mahtavia sukulaisiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokalla oli aikanaan yksi oikean sukuniminen mutta en tiedä oliko tuo oikeasti sitä virallista sukua vai jotain etäisempää haaraa. Samoin veljen perhepäivähoitaja oli aikanaan von jotain mutta en tiedä tarkemmin senkään perheen aatelisstatusta.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja... miten ihmisiä voi kiinnostaa tällainen asia! onko aateliset mielestänne jotenkin ”hienoja” ihmisiä. Ei tarvitse vastata...
Oletko sinä sitten tynnyrissä kasvanut jos tosiaan olet tähän asti luullut ettei ihmisiä yleisesti kiinnosta toisten ihmisten asiat?
Tunnen yhden aatelisperheen. Sanalla sanoen huonokäytöksisiä ihmisiä. Kun heitä tervehtii niin eivät tervehdi takaisin. Kommentoivat muita ihmisiä todella rumasti. En tiedä, että velvoittaako aatelisuus huonoon käytökseen?
Entinen pomo oli aatelisen kanssa naimisissa ja oli aatelisnimi (ei siis itse), samoin eräs kollega, nainen. En tiennyt oliko hänellä miehen nimi vai oliko tyttönimi mutta aateluus ei virallisesti periydy tyttärille joten teknisesti ei ollut hänkään
Menestys elämässä saattaa olla parempaa, jos vaihtaa nimensä aateliseksi tai muuksi hienoksi nimeksi,, josta itse pitää.
Minä olen. Mutta aateluus ei periydy pojilleni, koska olen nainen.
Veljelläni on vain tyttöjä, joten osa sukuhaarasta päättyy siihen. Mutta on setiä, serkkuja, pikkuserkkuja, joten suku jatkuu.
On myös hyvin tavallista. Ei kannatakaan leijua.