Pahantahtoinen ja ilkeä lapsi, mutta muuten ikäänsä edellä

"Minun lapsi loistaa taitavuudellaan. Ap"

Tän on pakko olla trolli :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68/72 paras ohje tähän mennessä. Todella huolestunut lapsen olemattomista sosiaalisista taidoista. Luepa ap kyseinen kommentti ja toimi sen mukaan.

Miesten maailma on erilainen. Nykykasvatuksella kasvatetaan vässyköitä miehiä. Kyllähän sen huomaa tuolla ulkona. Ne ei pärjää enää edes armeijassa kun on vaan sanotettu tunteita, kitketty kaikki miehisyys pois. Naisten maailmassa sosiaaliset taidot on tärkeitä. Miesten maailmassa voima ja rohkeus.

Lapseni on äärimmäisen rohkea. Eikä vierasta ketään, eikä koskaan ujostele tilanteissa. Menee puhumaan rohkeasti aikuisillekin ihmisille. On myös melko rämäpäinen. Hyppii korkealta, kiipeilee taitavasti. ap

Sinun lapsesi loistaa teininä nuorisovankilassa taitavuudellaan, jos et puutu ajoissa epäsosiaaliseen, sääntöjä kaihtavaan käytökseen. Kanssakäymisen normaalit säännöt eivät ketään rajoita tai estä kehittymästä. Sosiaalisesti lahjattomalta jää monesti suurin osa kapasiteetista käyttämättä tai hän käyttää ne vääriin asioihin, esim. rikoksiin, koska maailma toimii kuitenkin yhteisillä säännöillä. Esim. yliopistoissa tutkimus tapahtuu tutkimusryhmissä, urheilussa joukkueissa ja yksilölajien valmennusryhmissä jne. Jos kaikesta tippuu pois sen takia, ettei osaa toimia ryhmässä, se mahdollinen oma lahjakkuuskin jää alkutekijöihinsä.

Voi olla vaikkapa lievästi autistinenkin? Tosin he ovat motorisesti kömpelöitä monesti, eivät siksi askartele hienosti. Tai no millainen nyt on 3-vuotiaan hieno askartelu, heh. Mutta sellaisia lapsia kyllä on, jotka osaavat 4 v. aakkoset ja kirjaimet ja oppivat pian lukemaankin ja puhuvat kuin pienet proffat ja äidit ovat niin ylpeinä. Sitten kuitenkin nämä samat lapset käyvät toisten kimppuun, lasten ja aikuisten, lyövät ja purevat ja repivät silmiä kun tulee pettymys. He saavat hirveät raivarit jos joutuvat pukemaan jotain muuta kuin lempipaitansa tai ruoka ei ole mieluisaa. Kun neuvolassa käydään niin äiti/isä kertoo vaan hienoista taidoista ja niitä terkkarikin kehuu. Kunnes lapsi on eskari-iässä ja edelleen puree muita vaikka tietääkin avaruudesta kaiken ja saa sitten autismikirjon diagnoosin. Näitä on paljon.

t. lasten sh 

Damien

Lapsessasi on varmasti paljon hyvää ja hienoa ja niistä saa olla ylpeä. Mutta sen ei saa antaa peittää sitä, että hänellä on myös tärkeitä asioita, jotka kaipaavat aikuisen ohjausta ja sääntöjä, hän ei ole kaikissa asioissa yhtä kehittynyt. Sosiaalinen kanssakäyminen on vähintään yhtä tärkeä kuin äly tai motoriikka. Se, että joku osaa kiivetä puuhun kolme vuotiaana on tietysti jännä juttu. Tärkeämpää on kuitenkin osata harkita, kannattaako siihen puuhun kiivetä ja jos itse ei osaa harkita, on osattava totella, kun aikuinen sanoo, että sinne ei kiivetä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukkuu tosi hyvin ja meillä on säännölliset ruoka-ajat. Ja päivärytmi on selkeä. Ihan samanlailla toimin kuin ystävänikin samanikäisen lapsensa kanssa, mutta tämä ystäväni lapsi on tosi rauhallinen ja helppo. Hänen lapsi loistaa kiltteydellään ja empaattisuudellaan ihan luonnostaan. Minun lapsi loistaa taitavuudellaan. Ap

Huoh. Sinun lapsi ei loista yhtään millään. Nyt se pää pois sieltä reiästä.

En tarkoita tätä, että loistaa. Lapsi saa vain ulkopuolisilta kehuja ja ihmettelyä, miten on niin taitava pienenä. Tämä lapsen ongelmakäytös on todella haasteellista itsellenikin. Ei ole mukavaa, kun lapsen päiväkotikavereiden vanhemmat ovat leimanneet lapseni ilkeäksi ja pahaksi. Lopunelämäksi? Toimin kuitenkin kuin muutkin äidit. Olen itsekin väsynyt lapseni käytökseen. Siksi lapsi on päiväkodissa, vaikka olen vauvan kanssa kotona. Tämä haastava käytös on alkanut ennen vauvan syntymää. Nyt vain kohdistaa kiukkua nipistelyä ja puremsta vauvaan, jote on kotona silloin, kun paikalla on kaksi aikuista. ap

Vierailija kirjoitti:

Damien

Lopeta jo oman nimesi toistelu ja vieraiden lapsien haukkuminen. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Lapsessasi on varmasti paljon hyvää ja hienoa ja niistä saa olla ylpeä. Mutta sen ei saa antaa peittää sitä, että hänellä on myös tärkeitä asioita, jotka kaipaavat aikuisen ohjausta ja sääntöjä, hän ei ole kaikissa asioissa yhtä kehittynyt. Sosiaalinen kanssakäyminen on vähintään yhtä tärkeä kuin äly tai motoriikka. Se, että joku osaa kiivetä puuhun kolme vuotiaana on tietysti jännä juttu. Tärkeämpää on kuitenkin osata harkita, kannattaako siihen puuhun kiivetä ja jos itse ei osaa harkita, on osattava totella, kun aikuinen sanoo, että sinne ei kiivetä.

Kyllä minä tunnistan, ettei lapseni ole kaikessa yhta kehittynyt. Sosiaaliset taidot on huonot. ap

Täällä yksi on kertonut, että riiviöstä on kuoriutunut ajan kanssa ihan normaali lapsi. Haluaisin kuulla kehitysvaiheista lisää. Ja muista, joilla on näitä riiviöitä. ap

Lapsen eri persoonallisuuden alueethan voivat kai kehittyä eri aikaisesti. Eli lapsi voi olla motorisesti ja älyllisesti muita ikäisiään edellä, mutta sosiaaliset taidot ja tunteiden hillitseminen voivat edelleen olla sen pikkulapsen tasolla. Näin olen ymmärtänyt.

Ei kannata rynnätä päätelmiin, että lapsi on narsisti tai psykopaatti. 

Mutta ei kannata tosin keskittyä myöskään vain niihin hyvin sujuviin asioihin ja antaa esim. väkivaltaisen käytöksen ja toisten lasten kiusaamisen jatkua ja odottaa sen korjautuvan itsekseen. Nythän lapsi saa palkinnon joka kerta, kun hän kiljuu, komentaa, puree... Hän saa tahtonsa läpi ja muut noudattavat hänen määräyksiään ja halujaan. Aikuisten on pistettävä tälle käytökselle rajat. Ne eivät kehity itsekseen.

Hmm, en nyt halua loukata ap, mutta jotenkin minusta kuulostaa, että sinulle itsellesi on hirveä isku tämä ettei lapsesi yhdellä (?) mutta kuitenkin äärimmäisen keskeisellä osa-alueella olekaan taitava. Jostain syystä rivien välistä minusta kuuluu, että aivan kuin et oikein itsekään haluaisi tätä ongelmaa myöntää, vaan mielelläsi kiinnität huomiota "lapsen hyviin puoliin," vaikka nyt puhutaan niistä hänen huonoistaan.

En siis itse ole (vielä) äiti, mutta työssäni olen hoitanut muiden lapsia n. 10v. siksi pahoittelut, sillä voi olla, etten ihan ymmärrä aina, miltä vanhemmasta henkilökohtaisesti tuntuu, kun omasta lapsesta saa kuulla ikävää palautetta. Ehdottaisin, että koitat miettiä lastasi ihmisenä, vikoineen päivineen ja katsoa rehellisesti myös hänen niitä heikkoja puoliaan. Tavallaan tänne kirjoittaminen on mielestäni selkeä merkki jo siitä, että olet aloittanut muutoksen, hienoa! Oikeaa rakkautta on tunnistaa lapsensa juuri sellaisena kuin on, myös virheineen, mutta rakastaa silti.

Vikoineen rakastaminen ei ole kuitenkaan sama asia kuin vastuun väistely, päinvastoin. Kasvattamisessa haastavinta onkin juuri se, että joutuu olemaan välillä (joskus aika useinkin) juuri se ikävä tyyppi, joka kieltää, rajoittaa tai määrää ja pahoittaa lapsen mielen. Se on kuitenkin rakkautta. Pystyisitkö ajattelemaan tilannetta tältä kannalta? Eli otat huomasti tiukemman otteen lapsen kanssa näissä asioissa, mutta muistat myös pysyä rauhallisena ja ennenkaikkea johdonmukaisena. Periksi ei pidä antaa. Yleensä tuloksia alkaa näkyä n. parin kuukauden-puolen vuoden jälkeen viimeistään.

Ehdotan, että mikäli lapsesi on jo sanallisesti taitava, puhuisit hänen kanssaan näistä asioista. Kolmevuotias ei välttämättä vielä osaa kovin taitavasti itseään ilmaista, mutta ymmärtää jo huomattavasti enemmän kuin osaa itse kertoa. Sadut ja tarinat ystävyydestä iloineen ja suruineen voivat esimerkiksi olla hyvä pohja keskustelulle. Suosittelen myös viettämään aikaa muiden lasten kanssa (leikkipuistossa jne.) ja koittaa huomata jokainen positiivisen kehityksen askel tai ystävällinen ele muita kohtaan. Yleensä toisten lasten seura on niin palkitsevaa, että kun ensimmäiset askeleet "hyvän kaveruuden" polulla on otettu, ne alkavat kantaa lasta.

Jos muutosta positiivisempaan ei pian kaikesta huolimatta tapahdu, suosittelen avun ja tarkempien tutkimuksien hakemista minäkin. Jos takaa löytyy jokin esim. neurologinen syy, on sekä lapsen että muiden kannalta parempi, mitä aikaisemmin se löytyy ja häntä voidaan alkaa auttaa. Olisin vielä kysynyt, että oliko lapsenne siis ainut lapsi? Entä miten päiväkoti on ilmaissut huoltaan lapsen käytöksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68/72 paras ohje tähän mennessä. Todella huolestunut lapsen olemattomista sosiaalisista taidoista. Luepa ap kyseinen kommentti ja toimi sen mukaan.

Miesten maailma on erilainen. Nykykasvatuksella kasvatetaan vässyköitä miehiä. Kyllähän sen huomaa tuolla ulkona. Ne ei pärjää enää edes armeijassa kun on vaan sanotettu tunteita, kitketty kaikki miehisyys pois. Naisten maailmassa sosiaaliset taidot on tärkeitä. Miesten maailmassa voima ja rohkeus.

Lapseni on äärimmäisen rohkea. Eikä vierasta ketään, eikä koskaan ujostele tilanteissa. Menee puhumaan rohkeasti aikuisillekin ihmisille. On myös melko rämäpäinen. Hyppii korkealta, kiipeilee taitavasti. ap

Mun lapseni ei koskaan ole elämässään ujostellut, eikä ikävöinut. Pärjää koulussa k.a. 9.6. Hieno motoriikka ollut aina hyvä ja taiteellisesti todella lahjakas. Arastellut kyllä kiipeämistä tms. Hänellä todettiin nyt teini-iässä autismin laajakirjo.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaikkapa lievästi autistinenkin? Tosin he ovat motorisesti kömpelöitä monesti, eivät siksi askartele hienosti. Tai no millainen nyt on 3-vuotiaan hieno askartelu, heh. Mutta sellaisia lapsia kyllä on, jotka osaavat 4 v. aakkoset ja kirjaimet ja oppivat pian lukemaankin ja puhuvat kuin pienet proffat ja äidit ovat niin ylpeinä. Sitten kuitenkin nämä samat lapset käyvät toisten kimppuun, lasten ja aikuisten, lyövät ja purevat ja repivät silmiä kun tulee pettymys. He saavat hirveät raivarit jos joutuvat pukemaan jotain muuta kuin lempipaitansa tai ruoka ei ole mieluisaa. Kun neuvolassa käydään niin äiti/isä kertoo vaan hienoista taidoista ja niitä terkkarikin kehuu. Kunnes lapsi on eskari-iässä ja edelleen puree muita vaikka tietääkin avaruudesta kaiken ja saa sitten autismikirjon diagnoosin. Näitä on paljon.

t. lasten sh 

Tällainen on meidän "riiviön". Älyllisesti edellä muita, ja tietää todella paljon omista mielenkiinnon kohteistaan. Mutta ei se muille niin helposti näy, koska lapsi ei kiinnostu lainkaan ulkoisesta toiminnanohjauksta. Eli jos joku vaikka kysyy mitä tarkoittaa x, niin ei vastaa kun mielessä on juuri päällä se oma juttu joka kiinnostaa. Sitten kun alkaa oma-alotteisesti kertoa asioista tai kysellä jostain, niin sen ikätason ylittävän älykkyyden huomaa. Meidän lapsi ei esimerkiksi lue (lukeminen ei kiinnosta), mutta ymmärtää kellon toiminnan ja numeroilla laskemista ikätasoa ylittävästi, sekä erilaisia geometrisia muotoja ja tavallaan fysiikkaa, vaikeaa selittää. Mutta hän on tosiaan sosiaalisissa taidoissa jäljessä ja motorisesti jäljessä, esimerkiksi kynällä piirtäminen tuottaa ihan kamalaa jälkeä ja ei osaa kiivetä kiipeilytelineellä. Jos hän näkee vaikkapa jonkun päiväkotikaverin tönäisevän leikkisästi toista, niin hän luulee että voi tönäistä itse kovaa vieressä olevaa lasta ja se on "leikkiä". On todella ymmällään sitten kun vieruskaveri itkee, hänhän vain leikkii ja pitää hauskaa, jopa sitten nauraa kun toinen itkee. Nyt olemme kulkeneet puoli vuotta toimintaterapiassa ja se on auttanut motoriikkaan varsinkin. Nyt on myös lähete tutkimuksiin ja siis autismia epäilemme. Me vanhemmat kiinnitimme todella ajoissa huomiota näihin heikkouksiin ja haimme siis hyvin ajoissa apua onneksi. Nyt monet asiat ovat jo helpottaneet.

Ap:n lapsi kuulostaa kuitenkin erilaiselta kuin omani siinä mielessä, että hänen lapsi on motorisesti lahjakas (mikä on kai autisteille aika harvinaista?) ja sosiaaliset ongelmat kuulostavat enemmän tunne-elämän ongelmilta kuin sellaiselta ettei vain ymmärrä sosiaalisia tapoja tai olisi aggressiivinen vain tunnekuohun tullessa. Tuntuu enemmän että lapsi purkaa oma aggressiotaan todella vahvasti kaikkiin muihin lapsiin.

Tämä on meidän kolmas ja viimeinen lapsemme, joten on myös normaaleista lapsista kokemusta. Sen kyllä jo tunnistan ja tiedostan, että 9/10 vanhemmasta näkee lapsensa fiksumpana ja taitavampana kuin onkaan. Siihen olen itsekin syyllistynyt, ja helposti kun joku kehuu omaa lasta tosi eteväksi, niin itse ottaa sen kirjaimellisesti ja ei tunnista sellaista normaalin kanssakäymisen kehumista. Eli tietysti lasta kehutaan sukulaisten ja päiväkodin taholta niin, että vau osaako Matti jo tosiaan leikata saksilla tai kiivetä noin korkealle yms. Ja lopulta se taito on kuitenkin ihan ikätason mukaista käytöstä, vaikka ehkä siellä "käyrän" ns. yläpäässä kun puhutaan jonkin taidon oppimisesta tietyssä iässä. Eli sellaisestakin on usein näissä lahjakkaissa lapsissa kyse. Tiedän siis siinä mielessä, että olin varma että tytöstäni tulee seuraava kilpatason mestari voimistelussa ja pojastani matemaattinen nero. No kouluiässä oppi sitten, että ihan normaaleja lapsia ovat, ja lahjoja toki on, mutta silti ihan normaaleja lapsia ovat kun verrataan toisiin samanikäisiin nyt :)

Onneksi meidän lasten päiväkotiryhmässä ei ole apn lapsen kaltaista lasta. Pilaisi koko ryhmän dynamiikan.

Hyvä, että kuitenkin tiedostat näitä käytöksen ulottuvuuksia. Meidän perhekerhossa käy yksi 5v, joka harrastaa juuri tuota härnäämistä, yrittää jatkuvasti houkutella ja houkutella pienempiä tulemaan hakemaan jotain/luokseen, voidakseen sitten komentaa "et saa, et saa!" tai "mene pois!" Äitinsä ei tunnu ollenkaan huomaavan tätä ikinä, toruu kyllä joistain asioista, vaikkapa lyömisestä.

Olin itse samanlainen. Onneksi sain säännöllisen epäsäännöllisesti kunnolla selkään kun tein pahojani. Täysin ansaitusti. Mikäli en olisi saanut tuota fyysistä kuritusta en usko, että elämäni olisi mennyt oikeille raiteilleen enkä olisi niin hyvässä asemassa kuin nyt olen vaikkapa työelämässä. Aivan turha olisi ainakin omassa tapauksessani yrittää keskustelemalla saada minut lopettamaan ilkeyteni, ei olisi ollut mitään vaikutusta. Mutsin antamasta kurituksestakin alkoi vaikutus jossain vaiheessa laimeta koska se tapahtui niin usein mutta silloin harvoin kun faija antoi isän kädestä niin tämäkin kauhukakara ymmärsi että nyt on tosi kyseessä. Eihän tämä mitään silmitöntä väkivaltaa ollut vaan sellaista riittävää ojentamista että kersa oppi olemaan. Oppikin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että kuitenkin tiedostat näitä käytöksen ulottuvuuksia. Meidän perhekerhossa käy yksi 5v, joka harrastaa juuri tuota härnäämistä, yrittää jatkuvasti houkutella ja houkutella pienempiä tulemaan hakemaan jotain/luokseen, voidakseen sitten komentaa "et saa, et saa!" tai "mene pois!" Äitinsä ei tunnu ollenkaan huomaavan tätä ikinä, toruu kyllä joistain asioista, vaikkapa lyömisestä.

Tuommoinen on juuri sitä kurjinta kiusaamista. Lyömiseenkin on helppo puuttua tuohon verrattuna.

Meidänkin perhetuttavan lapsi tekee tuota, että antaa yhden lelun lapsellemme ja haluaa sen takaisin minuutin päästä. Ensin ottaa leikkiin mukaan, ja sitten keksii leikissä yhtäkkiä sellaisen käänteen että lapsemme on leikistä ulkona. On myös valehdellut tyttömme tehneen sitä ja tätä, vaikka me aikuiset olemme ihan vieressä ja näemme ettei näin ole tapahtunut. Vanhemmat eivät ikinä puutu, ja siinäpä syy miksi ei enää nähdäkään pahemmin.

Joskus olen miettinyt, että tuollainen kiusaaminen - pienellä lapsella - on sata kertaa huonompi merkki kuin kiukkuisena lelun ottaminen kädestä tai tönäisy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68/72 paras ohje tähän mennessä. Todella huolestunut lapsen olemattomista sosiaalisista taidoista. Luepa ap kyseinen kommentti ja toimi sen mukaan.

Miesten maailma on erilainen. Nykykasvatuksella kasvatetaan vässyköitä miehiä. Kyllähän sen huomaa tuolla ulkona. Ne ei pärjää enää edes armeijassa kun on vaan sanotettu tunteita, kitketty kaikki miehisyys pois. Naisten maailmassa sosiaaliset taidot on tärkeitä. Miesten maailmassa voima ja rohkeus.

Lapseni on äärimmäisen rohkea. Eikä vierasta ketään, eikä koskaan ujostele tilanteissa. Menee puhumaan rohkeasti aikuisillekin ihmisille. On myös melko rämäpäinen. Hyppii korkealta, kiipeilee taitavasti. ap

Onko lapsellesi kehittynyt vaaran tajua vielä? Ja tuo rohkeasti puhumaan meneminen: entä jos vieras aikuinen sanoo että nyt sun pitää mennä äidin luo niin totteleeko?