Pahantahtoinen ja ilkeä lapsi, mutta muuten ikäänsä edellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68/72 paras ohje tähän mennessä. Todella huolestunut lapsen olemattomista sosiaalisista taidoista. Luepa ap kyseinen kommentti ja toimi sen mukaan.

Miesten maailma on erilainen. Nykykasvatuksella kasvatetaan vässyköitä miehiä. Kyllähän sen huomaa tuolla ulkona. Ne ei pärjää enää edes armeijassa kun on vaan sanotettu tunteita, kitketty kaikki miehisyys pois. Naisten maailmassa sosiaaliset taidot on tärkeitä. Miesten maailmassa voima ja rohkeus.

Lapseni on äärimmäisen rohkea. Eikä vierasta ketään, eikä koskaan ujostele tilanteissa. Menee puhumaan rohkeasti aikuisillekin ihmisille. On myös melko rämäpäinen. Hyppii korkealta, kiipeilee taitavasti. ap

Anteeksi ap en halua loukata, mutta sanon nyt suoraan että voiko kuitenkin olla että on ns. kognitiivisilta kyvyiltään hieman jäljessä? En yhtään epäile etteikö lapsesi olisi hyvinkin lahjakas monessa asiassa, mutta ventovieraille puhuminen, vierastamattomuus ja korkealta hyppiminen ei välttämättä ole rohkeutta, vaan sitä ettei vielä kognitiivisilta taidoiltaan kykene ymmärtämään täysin kaikkia syy-seuraus -suhteita. Kyllä mielestäni normaali 3,5-vuotias jo ns. osaa pelätä ihan mielikuvituksen ansiosta.

Tuo ettei ihan ymmärtäisi vielä täysin monia syy-seuraus -suhteita, voi myös olla iso ongelma sosiaalisissa suhteissa. Jos on tällaista ongelmaa, niin asioihin pitäisi puuttua "Jos teet näin niin tapahtuu/voi tapahtua näin" tyyppisesti. Jos lapsi ei osaa luonnostaan vierastaa, niin olisi hyvä harjoitella myös ikätasoisesti kertomaan, että on olemassa aikuisia jotka eivät toivo hyvää lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että kuitenkin tiedostat näitä käytöksen ulottuvuuksia. Meidän perhekerhossa käy yksi 5v, joka harrastaa juuri tuota härnäämistä, yrittää jatkuvasti houkutella ja houkutella pienempiä tulemaan hakemaan jotain/luokseen, voidakseen sitten komentaa "et saa, et saa!" tai "mene pois!" Äitinsä ei tunnu ollenkaan huomaavan tätä ikinä, toruu kyllä joistain asioista, vaikkapa lyömisestä.

Tuommoinen on juuri sitä kurjinta kiusaamista. Lyömiseenkin on helppo puuttua tuohon verrattuna.

Meidänkin perhetuttavan lapsi tekee tuota, että antaa yhden lelun lapsellemme ja haluaa sen takaisin minuutin päästä. Ensin ottaa leikkiin mukaan, ja sitten keksii leikissä yhtäkkiä sellaisen käänteen että lapsemme on leikistä ulkona. On myös valehdellut tyttömme tehneen sitä ja tätä, vaikka me aikuiset olemme ihan vieressä ja näemme ettei näin ole tapahtunut. Vanhemmat eivät ikinä puutu, ja siinäpä syy miksi ei enää nähdäkään pahemmin.

Joskus olen miettinyt, että tuollainen kiusaaminen - pienellä lapsella - on sata kertaa huonompi merkki kuin kiukkuisena lelun ottaminen kädestä tai tönäisy.

Lapseni on kyllä ehtinyt joskus kiusaamaan niin, ettei ole heti ehditty puuttua, vaan jälkeen päin toinen lapsi tai aikuinen on asiasta kertonut. Aina asiasta on kuitenkin keskusteltu lapsen kanssa. Lapseni oli erittäin helppo ja iloinen vauva. Kiinnostui kaikesta ympärillä ja viihtyi hyvin lelujen kanssa lattialla. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.

Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.

Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap

Lapsesi kanssa pitäisi mennä alusta alkaen aikuisen kanssa mukaan leikkiin yhtenä leikkijänä. Lapsesi ei ole vielä kypsä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Suurin osa 3-vuotiaista ei ole, mutta sinun lapsesi kohdalla tämä on todella iso haaste, sillä hän ei mitä ilmeisemmin osaa kääntää edes leikkiä yksinleikiksi kun toisten lasten kanssa jaettu leikki on liian haastavaa, vaan hoitaa tilanteen määräilemällä ja kiusaamalla. Jos lapsen yhteisleikki päättyy aina riitaan, niin hän ei pysty vielä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuisten tukea.

Eli itse äitinä lähtisin korjaamaan tilannetta niin, että aina kun lapsi leikkii minun nähden toisen lapsen kanssa, niin menen mukaan leikkimään, ja ohjaisin leikkiä alusta alkaen niin enkö vain menisi väliin kun leikki ei suju. Tämä on hyvä tapa, sillä yleensä lapset nauttivat kun aikuinen tulee mukaan rikastuttamaan leikkiä. Toki oma lapsesi ei heti tästä nauti, sillä on jo niin tottunut asemaansa, että määräilee muita leikissä. Lapsellesi pitäisi siis opettaa ns. leikkitaitoja. Sillehän et lopulta paljoa mahda, miten tämä päiväkodissa onnistuu. Toki voit ehdottaa henkilökunnalle että vapaassa leikissä menisivät lapset mukaan leikkimään ihan opettaen sitä miten leikitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.

Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.

Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap

Lapsesi kanssa pitäisi mennä alusta alkaen aikuisen kanssa mukaan leikkiin yhtenä leikkijänä. Lapsesi ei ole vielä kypsä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Suurin osa 3-vuotiaista ei ole, mutta sinun lapsesi kohdalla tämä on todella iso haaste, sillä hän ei mitä ilmeisemmin osaa kääntää edes leikkiä yksinleikiksi kun toisten lasten kanssa jaettu leikki on liian haastavaa, vaan hoitaa tilanteen määräilemällä ja kiusaamalla. Jos lapsen yhteisleikki päättyy aina riitaan, niin hän ei pysty vielä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuisten tukea.

Eli itse äitinä lähtisin korjaamaan tilannetta niin, että aina kun lapsi leikkii minun nähden toisen lapsen kanssa, niin menen mukaan leikkimään, ja ohjaisin leikkiä alusta alkaen niin enkö vain menisi väliin kun leikki ei suju. Tämä on hyvä tapa, sillä yleensä lapset nauttivat kun aikuinen tulee mukaan rikastuttamaan leikkiä. Toki oma lapsesi ei heti tästä nauti, sillä on jo niin tottunut asemaansa, että määräilee muita leikissä. Lapsellesi pitäisi siis opettaa ns. leikkitaitoja. Sillehän et lopulta paljoa mahda, miten tämä päiväkodissa onnistuu. Toki voit ehdottaa henkilökunnalle että vapaassa leikissä menisivät lapset mukaan leikkimään ihan opettaen sitä miten leikitään.

Toisaalta puhutaan siitä, ettei aikuisen pitäisi olla koko ajan sähläämässä lasten leikeissä, vaan annettaisiin lasten selvitä myös itse. ap

Niin, tämä pätee silloin kun lapset osaavat sosiaalisen pelin säännöt eikä kukaan ole väkivaltainen tai kiusaa tahallaan. Pientä kinaa leluista ja vahinkoja ym. toki voi tulla mutta silloin aikuisen pitääkin puuttua tilanteeseen eikä jättää vahvinta/röyhkeintä muksimaan toisia päähän ja omimaan leluja itselleen.

Miksi haluat ulkoistaa itsesi lapsesi ongelmista ja kääntää asiaa koko ajan niin päin, että lapsessasi ei ole mitään korjattavaa, muut lapset ja muut vanhemmat vain ovat "heikompia" tai "kehittymättömämpiä" kuin sinun lapsesi?

Alat nyt ihan toden teolla hakea apua. Tuollainen lapsi on painajainen kaikille muille lapsille, kuvittele omalle kohdallesi jos sinulla olisi ollut tuollainen päiväkoti- tai luokka”kaveri” joka tekee jokaisesta päivästä helvettiä.

Mitään perseilyä tai väkivaltaa ei tule suvaita. Myöskään lapsen perusteettoman paisunutta egoa ei pidä kasvattaa. Positiivista palautetta täytyy antaa, mutta älä missään nimessä anna kuvaa, että hän olisi jotenkin muita lapsia/aikuisia parempi.

Tarvitsette ammattiapua ennen kuin on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.

Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.

Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap

Lapsesi kanssa pitäisi mennä alusta alkaen aikuisen kanssa mukaan leikkiin yhtenä leikkijänä. Lapsesi ei ole vielä kypsä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Suurin osa 3-vuotiaista ei ole, mutta sinun lapsesi kohdalla tämä on todella iso haaste, sillä hän ei mitä ilmeisemmin osaa kääntää edes leikkiä yksinleikiksi kun toisten lasten kanssa jaettu leikki on liian haastavaa, vaan hoitaa tilanteen määräilemällä ja kiusaamalla. Jos lapsen yhteisleikki päättyy aina riitaan, niin hän ei pysty vielä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuisten tukea.

Eli itse äitinä lähtisin korjaamaan tilannetta niin, että aina kun lapsi leikkii minun nähden toisen lapsen kanssa, niin menen mukaan leikkimään, ja ohjaisin leikkiä alusta alkaen niin enkö vain menisi väliin kun leikki ei suju. Tämä on hyvä tapa, sillä yleensä lapset nauttivat kun aikuinen tulee mukaan rikastuttamaan leikkiä. Toki oma lapsesi ei heti tästä nauti, sillä on jo niin tottunut asemaansa, että määräilee muita leikissä. Lapsellesi pitäisi siis opettaa ns. leikkitaitoja. Sillehän et lopulta paljoa mahda, miten tämä päiväkodissa onnistuu. Toki voit ehdottaa henkilökunnalle että vapaassa leikissä menisivät lapset mukaan leikkimään ihan opettaen sitä miten leikitään.

Toisaalta puhutaan siitä, ettei aikuisen pitäisi olla koko ajan sähläämässä lasten leikeissä, vaan annettaisiin lasten selvitä myös itse. ap

Ikätason mukaan. Kyllä hyvin usein 3-vuotiaat tarvitsevat vielä aikuisen yhteisleikkiin mukaan, ihan siellä päiväkodissakin. Omaan leikkiin eivät tietenkään.

Sitten sellainen, että lasten annetaan itsekseen selvitä leikin tilanteissa on enemmän 4-5-vuotaiden juttu. Tuon ikäiset voi jättää keskenään leikkimään vaikka lastenhuoneeseen kun aikuiset kahvittelevat, mutta pääsääntöisesti 3-vuotiata ei. Tietysti hyvin leikkivät 3-vuotiaatkin voi, mutta ei jos leikissä tulee jatkuvasti riitoja jotka vaativat aikuisen selvittämistä.

Jäin miettimään, että onko mahdollista että olette pitäneet lasta isompana kuin onkaan? Jos lapsi on aikaisin kehittynyt motorisesti ja kielellisesti, niin on voinut ehkä käydä niin että lapsi on jäänyt liikaa ns. itsensä varaan? Kun vaikka lapsen puhe ja motoriikka kehittyy, niin se ei vielä tarkoita että hänen aivot pysyisivät samanlaiseen päättelyyn kuin isompi lapsi pystyy.

Eric Cartman

vielä 5-vuotiaaksi asti voi tuon alkavan sosiopatian tai narsismin korjata ja opettaa empatiaa, mutta sen jälkeen ei

Lapsi oppii ottamaan muut huomioon aikanaan. Psykologit ovat tutkineet jo sen että 2-4 vuotias lapsi on ihminen ilkeimmillään joten vielä ei ole syytä heittää tulevaisuutta roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.

Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.

Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap

Lapsesi kanssa pitäisi mennä alusta alkaen aikuisen kanssa mukaan leikkiin yhtenä leikkijänä. Lapsesi ei ole vielä kypsä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Suurin osa 3-vuotiaista ei ole, mutta sinun lapsesi kohdalla tämä on todella iso haaste, sillä hän ei mitä ilmeisemmin osaa kääntää edes leikkiä yksinleikiksi kun toisten lasten kanssa jaettu leikki on liian haastavaa, vaan hoitaa tilanteen määräilemällä ja kiusaamalla. Jos lapsen yhteisleikki päättyy aina riitaan, niin hän ei pysty vielä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuisten tukea.

Eli itse äitinä lähtisin korjaamaan tilannetta niin, että aina kun lapsi leikkii minun nähden toisen lapsen kanssa, niin menen mukaan leikkimään, ja ohjaisin leikkiä alusta alkaen niin enkö vain menisi väliin kun leikki ei suju. Tämä on hyvä tapa, sillä yleensä lapset nauttivat kun aikuinen tulee mukaan rikastuttamaan leikkiä. Toki oma lapsesi ei heti tästä nauti, sillä on jo niin tottunut asemaansa, että määräilee muita leikissä. Lapsellesi pitäisi siis opettaa ns. leikkitaitoja. Sillehän et lopulta paljoa mahda, miten tämä päiväkodissa onnistuu. Toki voit ehdottaa henkilökunnalle että vapaassa leikissä menisivät lapset mukaan leikkimään ihan opettaen sitä miten leikitään.

Toisaalta puhutaan siitä, ettei aikuisen pitäisi olla koko ajan sähläämässä lasten leikeissä, vaan annettaisiin lasten selvitä myös itse. ap

Ikätason mukaan. Kyllä hyvin usein 3-vuotiaat tarvitsevat vielä aikuisen yhteisleikkiin mukaan, ihan siellä päiväkodissakin. Omaan leikkiin eivät tietenkään.

Sitten sellainen, että lasten annetaan itsekseen selvitä leikin tilanteissa on enemmän 4-5-vuotaiden juttu. Tuon ikäiset voi jättää keskenään leikkimään vaikka lastenhuoneeseen kun aikuiset kahvittelevat, mutta pääsääntöisesti 3-vuotiata ei. Tietysti hyvin leikkivät 3-vuotiaatkin voi, mutta ei jos leikissä tulee jatkuvasti riitoja jotka vaativat aikuisen selvittämistä.

Jäin miettimään, että onko mahdollista että olette pitäneet lasta isompana kuin onkaan? Jos lapsi on aikaisin kehittynyt motorisesti ja kielellisesti, niin on voinut ehkä käydä niin että lapsi on jäänyt liikaa ns. itsensä varaan? Kun vaikka lapsen puhe ja motoriikka kehittyy, niin se ei vielä tarkoita että hänen aivot pysyisivät samanlaiseen päättelyyn kuin isompi lapsi pystyy.

Tuossa voi olla perää. Lapsi pukee itse taitavasti ja nopeasti, ruokailee sujuvasti, osaa ajaa pyörällä ilman apupyöriä. Puhuu selkeästi ja paljon. Kaikki asiat oppinut etuajassa. Kävelemisen, puhumisen jne. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68/72 paras ohje tähän mennessä. Todella huolestunut lapsen olemattomista sosiaalisista taidoista. Luepa ap kyseinen kommentti ja toimi sen mukaan.

Miesten maailma on erilainen. Nykykasvatuksella kasvatetaan vässyköitä miehiä. Kyllähän sen huomaa tuolla ulkona. Ne ei pärjää enää edes armeijassa kun on vaan sanotettu tunteita, kitketty kaikki miehisyys pois. Naisten maailmassa sosiaaliset taidot on tärkeitä. Miesten maailmassa voima ja rohkeus.

Lapseni on äärimmäisen rohkea. Eikä vierasta ketään, eikä koskaan ujostele tilanteissa. Menee puhumaan rohkeasti aikuisillekin ihmisille. On myös melko rämäpäinen. Hyppii korkealta, kiipeilee taitavasti. ap

Tuon seikan pitäisi kyllä herättää vanhemmissa pientä huolenaihetta, varsinkin, jos hän ominpäin ja spontaanisti tekee tuota.

Lapsi, joka automaattisesti luottaa ventovieraisiin aikuisiin niin paljon, että ottaa rohkeasti näihin kontaktia ja menee puhumaan heille tuosta noin vaan, voi äkkiä joutua vaaratilanteeseen. Ei kaikki aikuiset ole kilttejä saati lapsirakkaita. Esim. mielenterveyden ongelmat läheskään aina näy ulospäin ja namusetiä ja -tätejä on myös olemassa ihan riittävästi, valitettavasti. 

Äärimmäisen rohkeaan lapseen verrattuna vierastava lapsi on sentään oppinut erottamaan "oman porukan" ja "muut", mikä on hänen itsensä kannalta aina turvallisempaa. 

Kamalaa kommenttia, mitä nyt 20 ensimmäistä kuin.

3.5 vuotias on hyvin pieni lapsi vielä jolla voi olla uhmaikä ja tarvii aikuisen apua noissa tilanteissa että oppii käyttäytymään. Lapsi näkee itsensä sellaisena miten aikuiset lähellä hänet näkevät, ja on kamala ajatella että tuon ikäinen on luokiteltu jo ilkeäksi pikku tyranniksi.

Tärkeä on puuttua johdonmukaisesti, selkeä syy ja seuraus ilman raivoamista ja hermostumista.

Ei johdu muiden hitaudesta tai siitä että olisi muita nohevampi. Nuo on taitoja joita harjoitellaan.

Tämä ketju on taattua av laatua. Puolet mammoista provosoituu kun jonkun muun lapsi on todettu ikäistään älykkäämmäksi, kun omaa ei sillon todettu. Hohhoijaa

Tsemppiä ap, onneksi olet saanut myös järkeviä neuvoja

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa kommenttia, mitä nyt 20 ensimmäistä kuin.

3.5 vuotias on hyvin pieni lapsi vielä jolla voi olla uhmaikä ja tarvii aikuisen apua noissa tilanteissa että oppii käyttäytymään. Lapsi näkee itsensä sellaisena miten aikuiset lähellä hänet näkevät, ja on kamala ajatella että tuon ikäinen on luokiteltu jo ilkeäksi pikku tyranniksi.

Tärkeä on puuttua johdonmukaisesti, selkeä syy ja seuraus ilman raivoamista ja hermostumista.

Ei johdu muiden hitaudesta tai siitä että olisi muita nohevampi. Nuo on taitoja joita harjoitellaan.

Mietin ihan samaa. Kyllä se sosiopatia ja narsismi löytyy sellaisia kommentteja 3-vuotiaasta kirjoitteleviltä todennäköisemmin hyvin läheltä, peiliin katsomalla. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taattua av laatua. Puolet mammoista provosoituu kun jonkun muun lapsi on todettu ikäistään älykkäämmäksi, kun omaa ei sillon todettu. Hohhoijaa

Tsemppiä ap, onneksi olet saanut myös järkeviä neuvoja

Kiitos! Vielä semmoista, että lapsi ei koskaan ole juuri viihtynyt sylissä, vaikka se mukavaa olisikin. Aina on tutkinut ja touhunnut paljon. Sitten on nopeasti oppinut syömiset, pukemiset ym. Kuivaksikin oppi ennen 2 ikävuotta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.

Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.

Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap

Lapsesi kanssa pitäisi mennä alusta alkaen aikuisen kanssa mukaan leikkiin yhtenä leikkijänä. Lapsesi ei ole vielä kypsä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Suurin osa 3-vuotiaista ei ole, mutta sinun lapsesi kohdalla tämä on todella iso haaste, sillä hän ei mitä ilmeisemmin osaa kääntää edes leikkiä yksinleikiksi kun toisten lasten kanssa jaettu leikki on liian haastavaa, vaan hoitaa tilanteen määräilemällä ja kiusaamalla. Jos lapsen yhteisleikki päättyy aina riitaan, niin hän ei pysty vielä leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuisten tukea.

Eli itse äitinä lähtisin korjaamaan tilannetta niin, että aina kun lapsi leikkii minun nähden toisen lapsen kanssa, niin menen mukaan leikkimään, ja ohjaisin leikkiä alusta alkaen niin enkö vain menisi väliin kun leikki ei suju. Tämä on hyvä tapa, sillä yleensä lapset nauttivat kun aikuinen tulee mukaan rikastuttamaan leikkiä. Toki oma lapsesi ei heti tästä nauti, sillä on jo niin tottunut asemaansa, että määräilee muita leikissä. Lapsellesi pitäisi siis opettaa ns. leikkitaitoja. Sillehän et lopulta paljoa mahda, miten tämä päiväkodissa onnistuu. Toki voit ehdottaa henkilökunnalle että vapaassa leikissä menisivät lapset mukaan leikkimään ihan opettaen sitä miten leikitään.

Toisaalta puhutaan siitä, ettei aikuisen pitäisi olla koko ajan sähläämässä lasten leikeissä, vaan annettaisiin lasten selvitä myös itse. ap

Ikätason mukaan. Kyllä hyvin usein 3-vuotiaat tarvitsevat vielä aikuisen yhteisleikkiin mukaan, ihan siellä päiväkodissakin. Omaan leikkiin eivät tietenkään.

Sitten sellainen, että lasten annetaan itsekseen selvitä leikin tilanteissa on enemmän 4-5-vuotaiden juttu. Tuon ikäiset voi jättää keskenään leikkimään vaikka lastenhuoneeseen kun aikuiset kahvittelevat, mutta pääsääntöisesti 3-vuotiata ei. Tietysti hyvin leikkivät 3-vuotiaatkin voi, mutta ei jos leikissä tulee jatkuvasti riitoja jotka vaativat aikuisen selvittämistä.

Jäin miettimään, että onko mahdollista että olette pitäneet lasta isompana kuin onkaan? Jos lapsi on aikaisin kehittynyt motorisesti ja kielellisesti, niin on voinut ehkä käydä niin että lapsi on jäänyt liikaa ns. itsensä varaan? Kun vaikka lapsen puhe ja motoriikka kehittyy, niin se ei vielä tarkoita että hänen aivot pysyisivät samanlaiseen päättelyyn kuin isompi lapsi pystyy.

Tuossa voi olla perää. Lapsi pukee itse taitavasti ja nopeasti, ruokailee sujuvasti, osaa ajaa pyörällä ilman apupyöriä. Puhuu selkeästi ja paljon. Kaikki asiat oppinut etuajassa. Kävelemisen, puhumisen jne. ap

Ok. Muista että puheen ja motoriikan aikaisin kehittyminen ei tarkoita, että lapsen päättelykyky olisi ikätasoa edellä. Eli lapsi ei ymmärrä välttämättä, kuinka korkealta voi hypätä vahingoittamatta itseä, eikä ymmärrä yhteisleikeissä miten leikki sujuu kaikkien kannalta mukavasti jne. Lapsi tarvitsee vielä paljon tukea ja apua monissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa kommenttia, mitä nyt 20 ensimmäistä kuin.

3.5 vuotias on hyvin pieni lapsi vielä jolla voi olla uhmaikä ja tarvii aikuisen apua noissa tilanteissa että oppii käyttäytymään. Lapsi näkee itsensä sellaisena miten aikuiset lähellä hänet näkevät, ja on kamala ajatella että tuon ikäinen on luokiteltu jo ilkeäksi pikku tyranniksi.

Tärkeä on puuttua johdonmukaisesti, selkeä syy ja seuraus ilman raivoamista ja hermostumista.

Ei johdu muiden hitaudesta tai siitä että olisi muita nohevampi. Nuo on taitoja joita harjoitellaan.

Lapsella on paljon rakastavia aikuisia ympärillä. Hänelle on kerrottu, että hän on rakas ja arvokas omana itsenään. Raivareitten takia toinen mummo ei enää halua ottaa lasta yökylään, vaikka haluaa muuten olla lapsen kanssa tekemisissä. Kun lapsi on kasvanut, monikaan ympärillä ei enää hyväksy sellaista uhmaa, mitä hänellä on. Eikös uhmäikä kuitenkin ole vielä kesken? Mitä hyötyä on siitä, että yksi mummo nostaa kädet pystyyn? Lapseni on aina lähtenyt mummolaan mielellään. En halua syyllistää mummoa, mutta tarvitsen välillä tukea ja lepoa. ap

Miten saada kanssaihmisiltä armoa ja ymmärrystä vaikeisiin tilanteisiin? Kuitenkin todennnäköisesti ihan normaali lapsi voimakkaalla uhmaiällä? Ja hieman tarvii vielä tukea sosiaalisiin taitoihin. Tempperamenttinen luonnostaan. Aina en haluaisi olla käskemässä ja kieltämässä. ap

Ap, luinko jostain kommentista nyt oikein, että teillä on myös vauva kotona? Tätäkin käynyt puremassa ja et pärjää kolmistaan kotona? Kuulostaa melkoisen pahalta. Saako tuo vanhempi lapsi huomiota kotona muutenkin kuin pahanteossa?