Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako nelikymppisen akateemisen vielä vaihtaa alaa?
19.02.2020 |
Nykyisellä alalla työtä vähän ja melko uupunut nykyisessä työssä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
No se, että sinä kaipaat työltäsi jotain muuta, ei ole vielä tilastollinen totuus koko suomen työvoimasta. Ymmärrät varmaan yksilön ja yhteiskunnan erot?
Ne perustason työt eivät ilmeisesti kuitenkaan kelpaa Suomen työttömille.
Eli vika on siis koulutuksessa? Vai olisiko sittenkin se vika liian anteliaassa työttömyysturvassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
No se, että sinä kaipaat työltäsi jotain muuta, ei ole vielä tilastollinen totuus koko suomen työvoimasta. Ymmärrät varmaan yksilön ja yhteiskunnan erot?
Ne perustason työt eivät ilmeisesti kuitenkaan kelpaa Suomen työttömille.
Eli vika on siis koulutuksessa? Vai olisiko sittenkin se vika liian anteliaassa työttömyysturvassa?
Tai nollatuntisopimuksissa, pätkätöissä, huonossa johtamisessa, huonoissa työoloissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
No se, että sinä kaipaat työltäsi jotain muuta, ei ole vielä tilastollinen totuus koko suomen työvoimasta. Ymmärrät varmaan yksilön ja yhteiskunnan erot?
Ne perustason työt eivät ilmeisesti kuitenkaan kelpaa Suomen työttömille.
Hmm. Lähes joka kerta kun olen kertonut toimivani siivojana ja olevani kouluukseltani maiseri, niin olen saanu n. kappaletta alapeukkua ja minua on syytetty valehelijaksi. .. Olen myös saanut entistä enemmän dissausta kun olen kertonut ystävästäni joka toimi siivojan hommissa ja samalla laatien väitöskirjaa.,,
No joo. Ei yliopisto-opinnoista ihan kamalasti ole apua tai tukea siivojan hommiin. Pikemminkin, ehkä pahimmillaan haittaa...
Ellen ise olisi tehnyt siivojan hommia jo opiskeluaikana, niin tuskin minua edes olisi valittu ao. työhön. En tiedä kuinka moni siivoja on mies ja maisteri mutta veikkaan, että toistaiseksi alle neljännes, eikä tämä tarkoita sitä, että hyljeksisimme nimenomaisesti alaa, vaan sitä että valtaosa meistä haluaisi päästä tekemään "oman alansa" töitä mutta toisaalta jollain sitä on elettävä.
Toki varmasti joukossamme on myös alan hyljeksijöitä, jonka osittain ja pienen hetken voin toki ymmärtää.
Vai kuinka moni on kiljuen ja heti valmis tekemään tosinaan -riippuu toki siivous koheesta-verraten raskasta ja fyysisä työtä?
Erityisesti sen jälkeen kun on ensin mahd. opiskellut useamman vuoden?
Toiseksi on siivosutyön aliarvioimista, jos olettaa, etä mitä tahansa siivouskohdetta voi siivota kuka hyvänsä, joka erottaa suunnileen imurin ja mopin toisistaan.
- No ei kaikki siivoaminen (sen paremmin kuin "oma opiskelualani" yliopisolla) ole mitään yli maallista saati korkeampaa taivaallista) muttta luullakseni kuitenkin sellaista, että moni yliopistosta valmistunut lähtenee muualle, jos tai kun vain sopiva tilaisuu koittaa.
Niinpä jos olet siivoustyönantaja, niin kenet sinä palkkaisit hommaan ja miksi,
(A) N.n alan maisterin, (B) väitöskirjatutkijan (jolla apuraha-kausi on joitain aikoja sitten päättynyt) vai (C) hänet jolla ei ole varsinaista koulutusta, tai jos on niin se on ammattikoulualalta, jolla ei ole löytänyt oman alansa töitä ja tulevaisuus näyttää töidenlöytymisen osalta yhtä heikolta ja joka kertoo heti, että hän voisi harkita kokonaan siirtymistä siivous- ja puhtaanapitoalalle, ainakin toistaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
No se, että sinä kaipaat työltäsi jotain muuta, ei ole vielä tilastollinen totuus koko suomen työvoimasta. Ymmärrät varmaan yksilön ja yhteiskunnan erot?
Ne perustason työt eivät ilmeisesti kuitenkaan kelpaa Suomen työttömille.
Hmm. Lähes joka kerta kun olen kertonut toimivani siivojana ja olevani kouluukseltani maiseri, niin olen saanu n. kappaletta alapeukkua ja minua on syytetty valehelijaksi. .. Olen myös saanut entistä enemmän dissausta kun olen kertonut ystävästäni joka toimi siivojan hommissa ja samalla laatien väitöskirjaa.,,
No joo. Ei yliopisto-opinnoista ihan kamalasti ole apua tai tukea siivojan hommiin. Pikemminkin, ehkä pahimmillaan haittaa...
Ellen ise olisi tehnyt siivojan hommia jo opiskeluaikana, niin tuskin minua edes olisi valittu ao. työhön. En tiedä kuinka moni siivoja on mies ja maisteri mutta veikkaan, että toistaiseksi alle neljännes, eikä tämä tarkoita sitä, että hyljeksisimme nimenomaisesti alaa, vaan sitä että valtaosa meistä haluaisi päästä tekemään "oman alansa" töitä mutta toisaalta jollain sitä on elettävä.
Toki varmasti joukossamme on myös alan hyljeksijöitä, jonka osittain ja pienen hetken voin toki ymmärtää.
Vai kuinka moni on kiljuen ja heti valmis tekemään tosinaan -riippuu toki siivous koheesta-verraten raskasta ja fyysisä työtä?
Erityisesti sen jälkeen kun on ensin mahd. opiskellut useamman vuoden?
Toiseksi on siivosutyön aliarvioimista, jos olettaa, etä mitä tahansa siivouskohdetta voi siivota kuka hyvänsä, joka erottaa suunnileen imurin ja mopin toisistaan.
- No ei kaikki siivoaminen (sen paremmin kuin "oma opiskelualani" yliopisolla) ole mitään yli maallista saati korkeampaa taivaallista) muttta luullakseni kuitenkin sellaista, että moni yliopistosta valmistunut lähtenee muualle, jos tai kun vain sopiva tilaisuu koittaa.
Niinpä jos olet siivoustyönantaja, niin kenet sinä palkkaisit hommaan ja miksi,
(A) N.n alan maisterin, (B) väitöskirjatutkijan (jolla apuraha-kausi on joitain aikoja sitten päättynyt) vai (C) hänet jolla ei ole varsinaista koulutusta, tai jos on niin se on ammattikoulualalta, jolla ei ole löytänyt oman alansa töitä ja tulevaisuus näyttää töidenlöytymisen osalta yhtä heikolta ja joka kertoo heti, että hän voisi harkita kokonaan siirtymistä siivous- ja puhtaanapitoalalle, ainakin toistaiseksi?
Juuri näin. Näihin suorittavan tason tehtäviinkään ei pääse ilman koulutusta/kurssitusta ja soveltuvaa taustaa. Kukaan ei palkkaa henkilöä, jonka oletetaan pian nostavan kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muita ammatteja akateemiselle aikuiselle alan vaihtajalle? Psykologi, lääkäri ja sosiaalityöntekijä jo mainittu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata! Yhteiskunnassamme on vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
Ihana toi tieteellinen ja sosiaalinen! Minäkin olen sellainen. Yleensä kuvitellaan että teorioita rakastavat ihmiset olisivat sulkeutuneita. Kansantajuisesti voisin sanoa olevani herkkä, syvällinen ja puhelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyskuntatekniikan insinööri tai LVI-insinööri AMK. Tosin suhdanneherkkiä aloja. Jos jossain määrin fyysinen työ käy, teollisuuden kunnossapito. Teekkaripoika ansaitsi 1. kesänä lähelle suomalaisten keskipalkkaa, vakituiset reilusti yli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita ammatteja akateemiselle aikuiselle alan vaihtajalle? Psykologi, lääkäri ja sosiaalityöntekijä jo mainittu. :)
Haluaisin sanoa, että vain mielikuvitus on rajana. - No ehkä ei kannata tähdätä ballerinan uralle. Ajan takaa, ettei kannata, sanosinko urautua liikaa. Kuka tietää varmaksi tulevaisuuden vaikenee. Voi olla, että esimerkiksi jo edellä mainitsemillasi aloilla on olemassa töitä jatkossakin, mutta toisaalta ne ovat myös aloja, joille hakeutuvilta, ehkä hieman naivisti ja höpsönä toivoisin löytyvän jonkinlaista sisäistä paloa ja halua, mahd. jopa intohimoa päästä juuri näille aloille.
Toki tämä toive muta yhtälailla vaatimus voidaan asettaa kaikille aloille. Vaikka rahan merkitystä en haluaisi väheksyä, niin opiskeleminen mille tahansa alalle ja siellä toimiminen on raskasta, jos se (raha) on ainoa motiivi.
Toisinaan kun luen keski-ikäsistä pitkäaikaisyötömistä, joilla on koulu ja opiskelut jääneet käymättä tunteeni ova ristiriitaiset. Toisaalta ihmettelen, etä miten he oikeasti uskovat selviävänsä jatkossakin mahd. kokonaan ilman mitään koulutusta, tai niin, että ainoa koulutus on suunnilleen todistus oppivelvollisuuden päätymisesä (tai keskeytyneet ammattikoulu tai lukio-opiinot).
Mutta toisaala koulutuksesta ja opiskelusa on tullut yhä enempi "riskisijoitus" suorittamalla jonkun tukinnon, niin se ei automaattsesti takaa parempaa asemaa, ainakaan taloudellsiesti. Sen sijaan antaa, tai toivottavasti antaa eväitä ja kykyjä selvitä ja pärjätä muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
No, nuo ovat ääri esimerkkejä. Esim. toimistohommissa, myyjinä, jne. kelpaa fiksu ja innokas ihminen ihan suorilla vaikka peruskoulun pelkiltä.
Suomessa koulutetaan vuosittain yliopistoissa vuosittain satoja ihmisiä suorilla kortistoon, koska heidän koulutuksellaan ei ole mitään annettavaa kaupallisille yrityksille. kannattaisikohan sitä miettiä joku rtukäteen, kannattaako tähän alaan panostaa 4-6 vuotta, jos työllistyminen on yliopiston tutkijan pätkätöiden varassa?
Ap akateemisena ei kuitenkaan ole hakeutumassa myyntihommiin tai perusttoimistosihteerin tehtäviin vaan toisen alan asiantuntijahommiin, joihin tarvitaan yliopistokoulutusta.
En vastannutkaan ap:lle, vaan tähän yleiseen uskomukseen koulutuksen ylivoimaisuuteen viitaten.
Miten ajattelit, että yksittäinen työnhakija/alan vaihtaja voisi tähän vaikuttaa, kun kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö? Voihan sitä aina yrittää hakea työtä kuin työtä, mutta jatkoon ei sitten helposti pääsekään.
Luuletteko te, että jokaisella Atrian hihnalla työskentelevällä on joku merkityksellinen loppututkinto? Tai lentokenttien laukkujen heittelijöillä? Eiköhän näitä töitä löydy vähän joka alalta, joissa se varsinainen työ opitaan vasta siellä töissä ollessa. Ensin pitää vaan hyväksyä vähäisempi tehtävänkuva ja pienempi palkka. Ei se maisterin tutkinto tee kenestäkään automaattisesti pätevää työntekijään mihinkään hommaan.
Ja tästäkään mielipiteestä ei ollut ap:lle varsinaisesti apua, mutta liittyi tähän yleiseen keskusteluun koulutuksen ihannoinnista.
Ai niin, minullakaan ei ole mitään tutkintoa, vaan nuoruuden harrastuksesta sulkeutui työura. IT-alalla, en koodaa ja yli mediaanin olen tienannut jo hyvän aikaa.
Kivat sulle. Pääosin voit käydä tilastoista katsomaan miten iso prosentti on työttömänä pelkän peruskoulun käyneistä. Itse olen ammatissa, johon laki vaatii maisterin tutkinnon.
Ja silti Suomessa on jatkuvasti työvoiman tarvetta perustöihin? Mm. bussikuskit alkaa olla järkiään muualta kotoisin. Eli olisikohan se vika jossain muussa kuin koulutuksessa tai sen puutteessa?
Ei kaikista vaan ole suorittavan tason ”perustöihin”, jotka ovat yleensä fyysisesti raskaita ja sisältävät paljon toistoa ja rutiinia. Itse olen tyyppinä tieteellinen ja sosiaalinen, joten kaipaan työltä enemmän sisältöä. Lisäksi nuo ”perustyöt” ovat usein niitä väliaikaisia töitä, jotka jätetään, kun saadaan opiskelupaikka.
Ihana toi tieteellinen ja sosiaalinen! Minäkin olen sellainen. Yleensä kuvitellaan että teorioita rakastavat ihmiset olisivat sulkeutuneita. Kansantajuisesti voisin sanoa olevani herkkä, syvällinen ja puhelias.
Kiva! Minä olen myös juuri sellainen :) Nyt kyllä kiinnostaa tietää, että mitä työtä teet? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita ammatteja akateemiselle aikuiselle alan vaihtajalle? Psykologi, lääkäri ja sosiaalityöntekijä jo mainittu. :)
Haluaisin sanoa, että vain mielikuvitus on rajana. - No ehkä ei kannata tähdätä ballerinan uralle. Ajan takaa, ettei kannata, sanosinko urautua liikaa. Kuka tietää varmaksi tulevaisuuden vaikenee. Voi olla, että esimerkiksi jo edellä mainitsemillasi aloilla on olemassa töitä jatkossakin, mutta toisaalta ne ovat myös aloja, joille hakeutuvilta, ehkä hieman naivisti ja höpsönä toivoisin löytyvän jonkinlaista sisäistä paloa ja halua, mahd. jopa intohimoa päästä juuri näille aloille.
Toki tämä toive muta yhtälailla vaatimus voidaan asettaa kaikille aloille. Vaikka rahan merkitystä en haluaisi väheksyä, niin opiskeleminen mille tahansa alalle ja siellä toimiminen on raskasta, jos se (raha) on ainoa motiivi.
Toisinaan kun luen keski-ikäsistä pitkäaikaisyötömistä, joilla on koulu ja opiskelut jääneet käymättä tunteeni ova ristiriitaiset. Toisaalta ihmettelen, etä miten he oikeasti uskovat selviävänsä jatkossakin mahd. kokonaan ilman mitään koulutusta, tai niin, että ainoa koulutus on suunnilleen todistus oppivelvollisuuden päätymisesä (tai keskeytyneet ammattikoulu tai lukio-opiinot).
Mutta toisaala koulutuksesta ja opiskelusa on tullut yhä enempi "riskisijoitus" suorittamalla jonkun tukinnon, niin se ei automaattsesti takaa parempaa asemaa, ainakaan taloudellsiesti. Sen sijaan antaa, tai toivottavasti antaa eväitä ja kykyjä selvitä ja pärjätä muutoin.
Totta, itsekin olen yrittänyt sinnitellä parissakin työssä rahan takia ja yhdessä opiskelupaikassa. Eihän siitä mitään sitten tullut pitemmän päälle, oli pakko vaihtaa. Psykologia olisi minulle tällainen ala, johon sisäistä paloa ja halua. Valitettavasti muuta alaa en ole keksinyt, josta oikeasti tuntisin näin. Riskihän se aina on, mutta elämä on täynnä riskejä ja asiat voivat mennä yllättävilläkin tavoilla mönkään. Toisaalta se voi osoittautua loppupeleissä hyväksikin asiaksi: taas ponnahdetaan ylös ja ollaan opittu jotakin (jos ei muuta niin ainakin mikä ei ole itselle se oikea suunta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä nyt vaan väsyttää kaikkia. Viiskymppisenä kuulemma jaksaa taas paremmin. Ei ole helppoja aloja olemassakaan, lääkäreiden työtahti aivan hullu, tuo ei ainakaan sovi uupuneille. Joku terapeutti parempi.
Ei kannata. Itse tein näin. Ei ole työllisyyteen vaikuttanut pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä nyt vaan väsyttää kaikkia. Viiskymppisenä kuulemma jaksaa taas paremmin. Ei ole helppoja aloja olemassakaan, lääkäreiden työtahti aivan hullu, tuo ei ainakaan sovi uupuneille. Joku terapeutti parempi.
Ei kyllä muuten väsytä ja syön ja liikun terveellisesti, olen 40 v. Mutta kun juokset joka työpäivä sammuttelemassa tulipaloja ilman taukoja, niin uupuminen helposti tulee jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Itse tein näin. Ei ole työllisyyteen vaikuttanut pätkääkään.
Kerro ihmeessä mikä alkuperäinen ala ja mihin vaihdoit? Oletko vielä siis alkuperäisellä alalla vai työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita ammatteja akateemiselle aikuiselle alan vaihtajalle? Psykologi, lääkäri ja sosiaalityöntekijä jo mainittu. :)
Lähihoitaja, opettaja
Ne perustason työt eivät ilmeisesti kuitenkaan kelpaa Suomen työttömille.