Kannattaako nelikymppisen akateemisen vielä vaihtaa alaa?

Olen miettinyt samaa. Ongelma on vaan se että pitäisi olla vähintään yhtä hyvä palkka kuin nykyisessä, ne on varmasti kiven alla. Käytännössä pitäisi opiskella toinen ala, olisin lähempänä 50 ennen kuin valmistuisin. Kuka palkkaa siinä kohtaa... Ehkä sinnittelen. Eihän tässä ole enää kuin sellaiset 25 vuotta eläkkeelle 🙄

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Ongelma on vaan se että pitäisi olla vähintään yhtä hyvä palkka kuin nykyisessä, ne on varmasti kiven alla. Käytännössä pitäisi opiskella toinen ala, olisin lähempänä 50 ennen kuin valmistuisin. Kuka palkkaa siinä kohtaa... Ehkä sinnittelen. Eihän tässä ole enää kuin sellaiset 25 vuotta eläkkeelle 🙄

Lääkäriksi palkataan kyllä.

Nykytyöelämä on muuttunut ikäväksi.

Itse lopetan työt 50 vuotianna….joku 30 000 Helsingin työttömästä matusta voi jatkaa siitä.

Nelikymppisellä akateemisellahan on työuraa enemmän edessä kuin takana, joten todellakin kannattaa.

Aivan varmasti kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Ongelma on vaan se että pitäisi olla vähintään yhtä hyvä palkka kuin nykyisessä, ne on varmasti kiven alla. Käytännössä pitäisi opiskella toinen ala, olisin lähempänä 50 ennen kuin valmistuisin. Kuka palkkaa siinä kohtaa... Ehkä sinnittelen. Eihän tässä ole enää kuin sellaiset 25 vuotta eläkkeelle 🙄

Totta! Itse pelkään, että alan vaihto on edessä jossakin vaiheessa, jos/kun en jaksa hektistä ja raskasta työtä. En haluaisi viedä tilannetta niin pitkälle, että työkyky menisi täysin. Vielä olisi paljon annettavaa, jos vaan työmäärä ja -vauhti olisi kohtuullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Ongelma on vaan se että pitäisi olla vähintään yhtä hyvä palkka kuin nykyisessä, ne on varmasti kiven alla. Käytännössä pitäisi opiskella toinen ala, olisin lähempänä 50 ennen kuin valmistuisin. Kuka palkkaa siinä kohtaa... Ehkä sinnittelen. Eihän tässä ole enää kuin sellaiset 25 vuotta eläkkeelle 🙄

Lääkäriksi palkataan kyllä.

Kiinnostaa periaatteessa, mutta miten rahoittaa pitkät opinnot, se on ongelma. Myös 6 vuotta opiskelua tuntuu pitkältä ajalta puhumattakaan raskaasta hausta ei-ensikertalaisena..

Mikä ala olisi sellainen, jossa valmistuminen viisikymppisenä ei haittaa? Psykologin työ kiinnostaisi, mutta taidan olla liian herkkä ja liian herkästi kuormittuva kys. alalle.

Parin vuoden opintoihin saa rahaa Työllisyysrahastosta.

Käytännössä helpoin tapa on lukea aineopinnot jostain aineesta avoimessa yliopistossa ja sitten hakee maisterihaussa lukemaan itsensä maisteriksi. Lääkikseen ei toki noin pääse, mutta esim. psykaan pääsee, ja sekin työllistää varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Parin vuoden opintoihin saa rahaa Työllisyysrahastosta.

Käytännössä helpoin tapa on lukea aineopinnot jostain aineesta avoimessa yliopistossa ja sitten hakee maisterihaussa lukemaan itsensä maisteriksi. Lääkikseen ei toki noin pääse, mutta esim. psykaan pääsee, ja sekin työllistää varmasti.

Kiitos! Olen myös laskeskellut, että psykassa riittäisi pari vuotta varsinaisena opiskelijana, jos tekisi aineopinnot valmiiksi. Sivuaineet saisi nyk. tutkinnosta. Saako tuota työllisyysrahaston rahaa vain, jos on opintovapaalla (vakituisesta työsuhteesta) vai saako myös työttömänä ollessa?

Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?

Olet opiskellut tosi paljon ja päätynyt tilanteeseen jossa ei ole onnellinen. Ehdotat ratkaisuksi tähän opiskella vielä enemmän!?

Eikö toi ole aika ristiriitainen tapa ajatella? Yleensä jos haluaa päästä toisenlaiseen lopputulokseen pitää tehdä toisella tavalla. Samalla tavalla tekemällä päätyy yleensä samaan lopputulokseen.

Pitäisikö sinun ajatella ongelmaa vähän laatikon ulkopuolelta ja miettiä mitä ylipäätänsä haluat ja odotat elämältäsi?

Vierailija kirjoitti:

Olet opiskellut tosi paljon ja päätynyt tilanteeseen jossa ei ole onnellinen. Ehdotat ratkaisuksi tähän opiskella vielä enemmän!?

Eikö toi ole aika ristiriitainen tapa ajatella? Yleensä jos haluaa päästä toisenlaiseen lopputulokseen pitää tehdä toisella tavalla. Samalla tavalla tekemällä päätyy yleensä samaan lopputulokseen.

Pitäisikö sinun ajatella ongelmaa vähän laatikon ulkopuolelta ja miettiä mitä ylipäätänsä haluat ja odotat elämältäsi?

Kiitos. Mielestäni ei ole kysymys onnellisuudesta, vaan jaksamisesta. Työni periaatteessa sopii minulle ja olen siinä hyvä, mutta työ on nykyään todella kiireinen ja työkuorma suuri ja työnantaja ei puutu tähän, joten terveyteni ei enää tunnu kestävän sitä. Kuitenkin työtä pitäisi tehdä, niin mietin siksi alan vaihtoa. Työpaikkoja alalla ei ole. Olisiko sinulla ideaa miten voisin ajatella eri tavalla tätä?

Alaa voit vaihtaa, mutta uudelleenkouluttautumista en kyllä suosittele. Et kuitenkaan opi sitä enää hyvin, ja et tee sen alan töitä kuitenkaan pitkään, ennen eläköitymistäsi. Jätä koulutuspaikat nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?

Kannattaisikohan kaivaa ne munat sieltä piirongin laatikosta esiin? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että suostuu tekemään jatkuvasti palkatonta ylityötä? Teet sen, mitä työsopimuksessasi on sovittu, ja sillä selvä. Alan vaihto ei korjaa tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Alaa voit vaihtaa, mutta uudelleenkouluttautumista en kyllä suosittele. Et kuitenkaan opi sitä enää hyvin, ja et tee sen alan töitä kuitenkaan pitkään, ennen eläköitymistäsi. Jätä koulutuspaikat nuorille.

Whaaat?? Minä olen opiskellut parikymppisenä ja nelikymppisenä ja sain nelikymppisenä paljon parempia arvosanoja kuin nuorena. Joillekin aloille otetaan käytännössä vain nuoria (esim näyttelijät) mutta muuten kaikilla on sama oikeus hakea joka vuosi vaikka sataan kouluun. Ei täällä pärjää "jättämällä" asioita muille ihan vaan jotta ei nyt olisi vaivaksi kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Nykytyöelämä on muuttunut ikäväksi.

Itse lopetan työt 50 vuotianna….joku 30 000 Helsingin työttömästä matusta voi jatkaa siitä.

työ on aina ollut ikävää naiset on vaan alkanut valittamaan kun miesten hommat ei ollutkaan niin mukavia kuin kuvittelivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?

Kannattaisikohan kaivaa ne munat sieltä piirongin laatikosta esiin? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että suostuu tekemään jatkuvasti palkatonta ylityötä? Teet sen, mitä työsopimuksessasi on sovittu, ja sillä selvä. Alan vaihto ei korjaa tyhmyyttä.

Miksi pitää sanoa noin ilkeästi? Jos ihminen on joustava ja kiltti ja työnantaja pakottaa, vaikka on sanottu, että lainvastaista, niin näin voi käydä. Ei se tyhmyyttä ole.

Vierailija kirjoitti:

Alaa voit vaihtaa, mutta uudelleenkouluttautumista en kyllä suosittele. Et kuitenkaan opi sitä enää hyvin, ja et tee sen alan töitä kuitenkaan pitkään, ennen eläköitymistäsi. Jätä koulutuspaikat nuorille.

Jaa miksi en oppisi? Olen tehnyt edelleen opintoja avoimessa yliopistossa loistavalla menestyksellä, aivan kuten nuorempana. Kamoon, ei kai nelikymppinen nyt niin vanha ole.

Itse just paatin vaihtaa alaa, sain hommattua itselleni potkut 11 vuoden palveluksen jalkeen ja nyt meinaan menna uraneuvojalle pahkailemaan, mita mun kannattaisi "loppuelamallani" tehda. 

Mulla on kaupallisen alan korkeakoulututkinto ja ainut asia, minka tiedan, on se, etten halua enaa olla toissa kaupallisella alalla :D 

No, luotan etta keksin jotain. Edes se, etta olen meidan huushollissa ainoa, joka tienaa, ei pelota. Sen verran oli tatti otsassa nykyiseen tyopaikkaan ja uravalintoihin. Luotan etta universumi hoitaa, ja etta koen jonkun "valaistumisen" siita, mika minun paikkani on tassa maailmassa ja tassa ajassa. :) 

N44