Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako nelikymppisen akateemisen vielä vaihtaa alaa?
19.02.2020 |
Nykyisellä alalla työtä vähän ja melko uupunut nykyisessä työssä.
Kommentit (91)
treffit kirjoitti:
Itse just paatin vaihtaa alaa, sain hommattua itselleni potkut 11 vuoden palveluksen jalkeen ja nyt meinaan menna uraneuvojalle pahkailemaan, mita mun kannattaisi "loppuelamallani" tehda.
Mulla on kaupallisen alan korkeakoulututkinto ja ainut asia, minka tiedan, on se, etten halua enaa olla toissa kaupallisella alalla :D
No, luotan etta keksin jotain. Edes se, etta olen meidan huushollissa ainoa, joka tienaa, ei pelota. Sen verran oli tatti otsassa nykyiseen tyopaikkaan ja uravalintoihin. Luotan etta universumi hoitaa, ja etta koen jonkun "valaistumisen" siita, mika minun paikkani on tassa maailmassa ja tassa ajassa. :)
N44
Mahtavaa, hienoa! Hyvin se menee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo riippuu monesta seikasta, eikä ainoastaan siitä mille alalle haluaisi vaihtaa, joka taas ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi....
Mutta itse 40+vuotiaana yliopiso-opiskelijana olen laittanut merkille, että en toidellakaan ole vanhin opiskelija, en edes vanhimmasta päästä tutkinto-opiskelijoiden joukosta.
Tavallaan myös "akateemisuus(kin) kasautuu" uskaltaisin väittää, että olen paljon enemmän kohdannut vanhempia (yli 40 vuotiaia) akatemisia perustutkinto-opiskelijoita kuin sellaisia jotka ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, muta ovat suorittamassa ihan ensimmäistä tutkintoa ja ovat vasta aloittaneet urakan.
Oma joukkonsa ovat myös ne yli 40 vuotiaat jotka ovat palanneet opintojen pariin mm. opiskelu -uudistusten saattelemana ja voimaannuttamina. Ja jotka ovat saattaneet saada opiskelupaikkansa reilusti yli 10 vuotta sitten mutta mm. työelämä on saattanu tempaista heidät mukaansa mutta, johonkin takaraivon sopukoihin on jääny ajatus, että olsi se mukava saattaa kuienkin ne opinno loppuun....
AP:
"Nykyisellä alalla työtä vähän ja melko uupunut nykyisessä työssä."
-Omituista jos ei jaksa sitäkään vähää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo riippuu monesta seikasta, eikä ainoastaan siitä mille alalle haluaisi vaihtaa, joka taas ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi....
Mutta itse 40+vuotiaana yliopiso-opiskelijana olen laittanut merkille, että en toidellakaan ole vanhin opiskelija, en edes vanhimmasta päästä tutkinto-opiskelijoiden joukosta.
Tavallaan myös "akateemisuus(kin) kasautuu" uskaltaisin väittää, että olen paljon enemmän kohdannut vanhempia (yli 40 vuotiaia) akatemisia perustutkinto-opiskelijoita kuin sellaisia jotka ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, muta ovat suorittamassa ihan ensimmäistä tutkintoa ja ovat vasta aloittaneet urakan.
Oma joukkonsa ovat myös ne yli 40 vuotiaat jotka ovat palanneet opintojen pariin mm. opiskelu -uudistusten saattelemana ja voimaannuttamina. Ja jotka ovat saattaneet saada opiskelupaikkansa reilusti yli 10 vuotta sitten mutta mm. työelämä on saattanu tempaista heidät mukaansa mutta, johonkin takaraivon sopukoihin on jääny ajatus, että olsi se mukava saattaa kuienkin ne opinno loppuun....
Mielenkiintoista. Saako kysyä mitä alaa opiskelet ja millaiseen työhön toivoisit sijoittuvasi?
Vierailija kirjoitti:
AP:
"Nykyisellä alalla työtä vähän ja melko uupunut nykyisessä työssä."
-Omituista jos ei jaksa sitäkään vähää tehdä.
Siis alalla työmahdollisuuksia vähän, joten työpaikan vaihtaminen ei onnistu. Nykyisessä työssä liian paljon työtä, niin että kuormittuu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijänä olisit 1,5-2 vuodessa jo tekemässä alan töitä ja gradu olisi hyvällä mallilla. Toki palkka on vaan noin 3500, mutta töitä riittää ja olisit eläkevirassa kunnalla. Tämä siis silloin, jos sulla on jo yliopistotutkinto, eli saat hyväksilukuja. Opiskelu on mahdollista myös ansiosidonnaisen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Hae määräaikaiseen tehtävään, jolloin voit irtisanoutua vakivirasta tai toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta ja määräaikaisen päättyessä pääset ansiosidonnaiselle. Tuolloin voit sitten vaikka aloittaa uuden alan opinnot ansiosidonnaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Hae määräaikaiseen tehtävään, jolloin voit irtisanoutua vakivirasta tai toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta ja määräaikaisen päättyessä pääset ansiosidonnaiselle. Tuolloin voit sitten vaikka aloittaa uuden alan opinnot ansiosidonnaisella.
Kannattaa pitää vakiduuni, koska saat sitten opintovapaata ja ansiosidonnaisen kokoisen aikuiskoulutustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Hae määräaikaiseen tehtävään, jolloin voit irtisanoutua vakivirasta tai toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta ja määräaikaisen päättyessä pääset ansiosidonnaiselle. Tuolloin voit sitten vaikka aloittaa uuden alan opinnot ansiosidonnaisella.
Ei vaan ole edes määräaikaisia tehtäviä. Samaan lopputulokseen kaiketi pääsisi, jos vaan kärsisi 3 kk:n karenssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa. Itselläni tosin vaan ammattikorkeakoulututkinto, mutta siitä huolimatta tarkoitus kouluttautua ja tehdä jotain muuta. Olen valmis myös pienempään palkkaan jos saan kokea työssäni merkityksellisyyttä ja pääsen eroon kireästä, arvostelevasta ja ilkeästä ilmapiiristä, joka nykyisessä työyhteisössäni vallitsee.
Kannattaa pitää vakiduuni ja samalla kouluttautua uudelle alalle. Näin taloudellinen tilanne pysyy vakaana. Alaa ei välttämättä kannata vaihtaa kovin jyrkästi erilaiseen sillä edellisen työn tuoma toimialatuntemus voi olla kullan arvoista uudessa hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Kannattaisikohan kaivaa ne munat sieltä piirongin laatikosta esiin? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että suostuu tekemään jatkuvasti palkatonta ylityötä? Teet sen, mitä työsopimuksessasi on sovittu, ja sillä selvä. Alan vaihto ei korjaa tyhmyyttä.
Miksi pitää sanoa noin ilkeästi? Jos ihminen on joustava ja kiltti ja työnantaja pakottaa, vaikka on sanottu, että lainvastaista, niin näin voi käydä. Ei se tyhmyyttä ole.
Jatkuva ilmaisten ylitöiden tekeminen ei ole joustavuutta vaan tyhmyyttä. Jos ap:lla alkaa pää sekoamaan töiden takia, niin ei se tule kuntoon pelkällä jaksu-halin toivotuksella. Ihan itse pitää omia etujaan puollustaa, vai odotetaanko tässäkin asiassa, että joku muu tulisi tekemään tämänkin minun puolestani? Heikot sortuu elontielle, ja vässykät eivät pääse edes sinne tielle asti.
Itse yritin alanvaihtoa ottamalla opintovapaata ja lukemalla AMK-insinööritutkinnon toiselta alalta (entinen koulutus DI), mutta sitten valmistumisvaiheessa todellisuus iski. Koska minulla ei ollut sen alan työkokemusta, aloituspalkka olisi alle puolet siitä mitä vakityössäni. Ei perheellinen asuntolainainen henkilö ihan helpolla pysty pudottamaan palkkaa puoleen. Varsinkin, kun aloituspaikat olisi ollut sijais- ja pätkätöitä.
Kyllä alanvaihto varmaan on mahdollista, mutta kannattaa todella tarkkaan valita se uusi ala. Ainoa, mikä itelle tulee mieleen, että vois toimia, on lääkäri. Siellä on (vielä) töitä ja aloittavan palkka ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Kannattaisikohan kaivaa ne munat sieltä piirongin laatikosta esiin? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että suostuu tekemään jatkuvasti palkatonta ylityötä? Teet sen, mitä työsopimuksessasi on sovittu, ja sillä selvä. Alan vaihto ei korjaa tyhmyyttä.
Miksi pitää sanoa noin ilkeästi? Jos ihminen on joustava ja kiltti ja työnantaja pakottaa, vaikka on sanottu, että lainvastaista, niin näin voi käydä. Ei se tyhmyyttä ole.
Jatkuva ilmaisten ylitöiden tekeminen ei ole joustavuutta vaan tyhmyyttä. Jos ap:lla alkaa pää sekoamaan töiden takia, niin ei se tule kuntoon pelkällä jaksu-halin toivotuksella. Ihan itse pitää omia etujaan puollustaa, vai odotetaanko tässäkin asiassa, että joku muu tulisi tekemään tämänkin minun puolestani? Heikot sortuu elontielle, ja vässykät eivät pääse edes sinne tielle asti.
Ok, olen sitten mielestäsi vässykkä ja heikko, selvä. Enkö minäkin silti saisi yrittää tavoitella parempaa elämää ja työtä? Eikö se juuri ole vahvuutta ja rohkeutta, että lopettaa jonkin haitallisen asian hyvän sään aikana ja yrittää muuttaa asioita? Tässä koko ajanhan olen edelleen ollut vahvasti kiinni elämässä ja yritän kaikkeni, että pysyisin tuottavana veronmaksajana. Olisiko mielestäsi arvokkaampaa vaan luovuttaa ja jäädä loppuelämän ajaksi työttömäksi? Enkö mielestäsi ansaitse muuta?
Edelleen, jos alalla ei muita töitä ja olet pattitilanteessa, ihminen helposti joustaa liikaa, jos ei ole vaihtoehtoja. Näin se vain valitettavasti on.
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Toki, mutta aika moneen työhön nyt vaaditaan koulutus. Vai kelpaisiko kouluttamaton lääkäri, sairaanhoitaja tai lakimies?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juntattu kaikkien päihin ajatus koulutuksen ylivoimasta. Vaikka meillä on hirmuinen määrä korkeakoulutettuja ja tohtoreita, niin silti heitäkin on työttöminä. Ei se koulutus tee autuaaksi tai halutuksi työmarkkinoilla, vaan halu tehdä yritystä edistäviä töitä.
Näinpä, mutta pakko mennä systeemin mukaan, jos mielii saada työtä. Ilman alan koulutusta on turha hakeutua muihin hommiin. Jopa alan sisällä on vaikea vaihtaa hommia. Realiteetit ovat valitettavasti nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituisessa työsuhteessa. Mitä, jos en jaksa enää tätä työtä? En haluaisi olla pitkällä sairauslomalla. Työnantajaa ei ole paljon kiinnostanut keskustella fiksusti asioista, koska mm. vaatii säännöllisesti ylitöitä palkatta eikä piittaa työajoista, lainsäädännöstä ja työsopimuksesta. Mitä kannattaisi tehdä?
Kannattaisikohan kaivaa ne munat sieltä piirongin laatikosta esiin? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että suostuu tekemään jatkuvasti palkatonta ylityötä? Teet sen, mitä työsopimuksessasi on sovittu, ja sillä selvä. Alan vaihto ei korjaa tyhmyyttä.
Miksi pitää sanoa noin ilkeästi? Jos ihminen on joustava ja kiltti ja työnantaja pakottaa, vaikka on sanottu, että lainvastaista, niin näin voi käydä. Ei se tyhmyyttä ole.
Jatkuva ilmaisten ylitöiden tekeminen ei ole joustavuutta vaan tyhmyyttä. Jos ap:lla alkaa pää sekoamaan töiden takia, niin ei se tule kuntoon pelkällä jaksu-halin toivotuksella. Ihan itse pitää omia etujaan puollustaa, vai odotetaanko tässäkin asiassa, että joku muu tulisi tekemään tämänkin minun puolestani? Heikot sortuu elontielle, ja vässykät eivät pääse edes sinne tielle asti.
Ok, olen sitten mielestäsi vässykkä ja heikko, selvä. Enkö minäkin silti saisi yrittää tavoitella parempaa elämää ja työtä? Eikö se juuri ole vahvuutta ja rohkeutta, että lopettaa jonkin haitallisen asian hyvän sään aikana ja yrittää muuttaa asioita? Tässä koko ajanhan olen edelleen ollut vahvasti kiinni elämässä ja yritän kaikkeni, että pysyisin tuottavana veronmaksajana. Olisiko mielestäsi arvokkaampaa vaan luovuttaa ja jäädä loppuelämän ajaksi työttömäksi? Enkö mielestäsi ansaitse muuta?
Edelleen, jos alalla ei muita töitä ja olet pattitilanteessa, ihminen helposti joustaa liikaa, jos ei ole vaihtoehtoja. Näin se vain valitettavasti on.
Mitäs jos kieltäytyisit niistä maksuttomista ylitöistä? Silloin jäisi enemmän aikaa itsellesi ja hyvinvoinnillesi. Yritykset kyllä puristavat työntekijöistä jokaisen irtoavan veripisaran, ja heittävät loput ovesta pihalle, jos et itse pidä puoliasi. Luovuttaminen ei ole koskaan vaihtoehto.
Joskus ihmisiä pitää hieman ravistella, jotta he havahtuvat ja huomaavat oman tilanteensa. Pahoitteluni, jos otit sanani liian tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijänä olisit 1,5-2 vuodessa jo tekemässä alan töitä ja gradu olisi hyvällä mallilla. Toki palkka on vaan noin 3500, mutta töitä riittää ja olisit eläkevirassa kunnalla. Tämä siis silloin, jos sulla on jo yliopistotutkinto, eli saat hyväksilukuja. Opiskelu on mahdollista myös ansiosidonnaisen avulla.
Itse valmistun nyt 47 -vuotiaana. Töitä takana jo muutama vuosi. En ole katunut. Aiemman urani tein yksityisellä sektorilla ja on ollut ihanaa päästä tekemään asioita, joilla on merkitystä.
Eläkeikään voi olla vaikka kuinka kauan, mutta se ei tarkoita, että kukaan pitää töissä niin pitkään. Monen kohtalona on odottaa eläkeikää työttömänä 10 vuotta.