Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Pariksi vuodeksi korkeintaan.
Ihan hirveän tylsää pyöriä vaan kotona. Päähän sinä pehmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mikä on maailman homoin nimi?
- P ut1n 😄
Varmaankin jäisin jos olisin äiti ja vielä nainenkin. Tai sen aiseutensahan voi nykyään ilmoittaa itse vaikka omistaisi munat ja suoron. Mutta se raskaaksi tulo ? ÄH ! Monimutkaista ! Pitäisi alkaa kulkea Setan luennoilla, pridekulkueissa, homoloissa yms. Olkoot !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni puhuu uran puolesta...
Lapsi on pieni vain muutaman vuoden. Ei kovin montaa alaa ole, jossa jo muutaman vuoden poissaolo torppaa urakehityksen täysin. Mitä aloja tällaiset ovat?
Yhtälailla ihmettelen kumpaakin vanhempaa, jos ei kumpikaan voi laittaa uraansa hetkeksi syrjään ja antaa aikaa lapselle, jonka on halunnut maailmaan saattaa. Länsi-Euroopassa jokainen lapsi on valinta, ja valinnoista tulee kantaa vastuu.
Ja älyllisistä haasteista... niitä voi saada muualtakin kuin työelämästä, jos vaan älli riittää haasteita löytämään. Itseään voi haastaa vaikka missä.
Minä aloitin uuden (paljon oppimista vaativan) harrastuksen, ja luen omaelämäkertoja ja tutkimuksia minua kiinnostavista aiheista. Kyllä ihan riittävästi saa älyllistä haastetta, sen mitä nyt kotielämältä ehtii, ja nykyisin ehtiikin paremmin kun lapset jo isompia.
Tutkimus on ala, jossa hankala edetä jos ei ole valmis panostamaan paljon, se on monille elämäntapa kuten taiteilijuuskin. Mutta yhdistäminen lasten kanssa onnistuu, kun laittaa onnistumaan. Eikä välitä ympäristön paineista. Lapsia voi ottaa viikonloppuisin seikkailemaan yliopiston käytäville ja katselemaan videoita tietokoneilta, eivät mene parissa tunnissa rikki. Äitiysloman aikana voi tavata tutkijakollegoita kotona kahvilla vauvan päiväuniaikaan ja uusia tutkimushakemuksia voi hahmotella lasta nukuttaessa. Mutta kun välillä pääsee oikeasti paneutumaan työhön voi käyttää ajan lapsen kanssa keskittyen paremmin häneen - myös tyytyväisempänä, koska on saanut toteuttaa itseään, käyttää omaa keskittymiskykyä ja luovuutta työn aikana.
Tuskin vanhemmuuden tarvitsee olla itsensä ja omien tarpeiden uhraamista, vaan lasten tarpeiden lisäksi kannattaa täyttää myös omat tarpeensa? Ainakin omat lapseni ovat arvostaneet meidän vanhemmuudessa juuri sitä ettemme ole laittaneet heille paineita uravalintojen ja menestyksen suhteen. Olemme toteuttaneet omat unelmamme itse, lapset saavat valita omat tavoitteensa, me tuemme heitä mutta emme painosta mihinkään. Jokainen tavallaan. Ja kun vedit länsimaisen kulttuurin mukaan, tiedätkö minkä ikäisiä ovat lapset kun äidit USAssa tai Ranskassa lähtevät töihin? Ja noistakin lapsista kasvaa ihan normaaleja aikuisia - keskimäärin paremmin koulussa menestyviä pidempään kotihoidossa olleisiin verrattuna, tutkimusten mukaan.
Vedin länsi-Euroopan mukaan siltä kantilta, miten lapsia nykyään saadaan, eli ovatko toivottuja, eli onko ehkäisyä / abortti saatavilla.
Naisten työssäkäynti eli käytännössä "päivähoito länsimaissa" on jo toinen keskustelu, se on hoidettu hyvin eri tavoin eri maissa. Kotiäitiys on paljon tavallisempaa tosi monessa maassa, jos ei ole kunnallista / halpaa päivähoitoa, jos ei ole kouluruokailua, jos on lyhyet koulupäivät eikä iltapäiväkerhoja. Jne.
Jos olet tutkija, osaat kyllä vertailla eri kulttuureja niin että otat eri muuttujia huomioon, eikö, etkä yritä kepittää heittämällä puolitotuuksia.
Monissa länsimaissa lapset hoitaa isovanhemmat, jos vanhemmat käyvät töissä. Kuten esim Usassa, jossa varaa päivähoitoon ei ole kuin harvoilla. Köyhän on silti mentävä töihin, ja apuun tulee isovanhemmat tai muut sukulaiset. Joskus isosisarus hoitaa, ei ole muita.
Ja se että kasvaako Usassa "normaaleja aikuisia", ylistätkö tosiaan lastenhoitokäytännöistä maata, jossa lasten ja nuorten mt-ongelmista ei edes puhuta, ja kouluampumisia ja massa-ampumisia julkisilla paikoilla on aivan jatkuvasti. Massa-ampumisia on tänä vuonna tapahtunut 400, eli enemmän kuin yksi päivässä.
https://abcnews.go.com/US/us-surpasses-400-mass-shootings-2023-national…
***
Enemmän se riippuu vanhempien sosioekonomisesta taustasta, miten lapsi tulee koulussa menestymään. Koulutetut uravanhemmat vie lapsensa hoitoon, koska työ, ja lapsi menestyy koulussa, mutta vaka ei sitä kyllä tee. Sen tekee kotoa tuleva arvomaailma.
Tämän päivän varhaiskasvatuslaitos päinvastoin stressaa lasta. Kysyy keneltä tahansa vakassa.
Hienoa kun olette miehesi kanssa päätyneet hoitamaan lapsenne kotona - kuinka olette jakaneet hoitovastuut, 50:50? Vai perinteiseen kotirouvamalliin, jossa mies tekee sitä uraa ja nainen toimii kodinhengettärenä. Tuo malli tosiaan vielä suhteellisen yleinen monessa länsimaassa, jossa tasa-arvo vielä kaukana arjesta. Onneksi meillä ei noin, onneksi lasten hoitovastuukin jaetaan koko ajan tasaisemmin molempien sukupuolten kesken - ja onneksi tuohon tasa-arvoiseen malliin opitaan kotona vanhempien vanhemmuutta seuraten. Näin ainakin itse opin omalta työssäkäyvältä akateemiselta äidiltäni, millaisen mallin sinun lapsesi oppivat?
Hoitovastuu on 90:10 sillä mies on työssä enimmäkseen ulkomailla. En ole kodinhengetär, vaan äiti, se vanhempi, joka pyörittää arkea. Mies ei sitä voisi tehdä, tai pitäisi vaihtaa työpaikkaa.
On se sitten tosi kiva ettei teillä ole noin, mikäs siinä. Meille sopii näin. Enemmän se tuntuu aina närästävän aivan ulkopuolisia, että meillä on näin.
Millaisen mallin lapset oppivat??
Mitä kysymyksesi ajaa takaa? Luuletko, että kotiäitiperheessä kasvavat oppivat kotiäideiksi? Yhtä loogista kuin että sateenkaariperheessä lapset oppivat homoiksi? Eroperheen lapset oppivat eroamaan?
Emme elä kuplassa ja irti yhteiskunnasta. Lapset tuntevat ydinperheitä, eroperheitä, sateenkaariperheitä, erityislapsiperheitä. Meidän lapset oppivat mm että perheitä on monenlaisia eri malleja, minä olen kotona koska hoidan heitä ja hoidan kodin, ja tärkeintä on keskinäinen kunnioitus ja rakkaus ja huolenpitoa tarvitsevista huolehtiminen.
Lapset tietävät varsin hyvin, että olen ollut töissä (ja yrittäjänä) ennen heitä, ja aion mennä töihin, kun ovat riittävän isoja hoitamaan asiansa. Siihen on vielä vuosia, että nuorinkin on riittävän iso.
Olen ollut kotiäiti nyt 16 vuotta, täysin omasta halustani. Emme ole varakkaita, nippanappa alempaa keskiluokkaa. Olen viihtynyt tosi hyvin, enkä koe arkeani kuormittavaksi.
En koskaan löytänyt paikkaani työelämästä, koin olevani vääränlainen ja toisaalta myös, ettei minuakaan arvostettu. Kun meille sitten syntyi neurologisesti poikkeava lapsi, päätös kotiinjäämisestä oli automaattinen.
Kotiäidin ammatti on Suomessa aliarvostettu, mutta esim. Japanissa sitä pidetään ehkäpä naisen korkea-arvoisimpana työnä. Kotiäidit järjestäytyvät, heillä on ääni yhteiskunnassa, päivittäistavarakauppa käytännössä pyörii heidän ehdoillaan jne. Kukaan ei ole vähättelemässä valintaa valita lapsensa työuran sijaan, ja alakouluissa jopa oletetaan että äiti pakkaa lounaslaatikon mukaan sekä jatkaa iltapäivällä opetusta hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on AINA tärkeysjärjestyksestä kiinni. Lapsi on onnellisin äidin (ja isän) kanssa vaikka minkälaisessa majassa asuvat. Tämä mielipide ei vaan ole hyväksyttävä nykyään, sananvapaus on sanahelinää.
En ymmärrä miten samassa vaakakupissa on lapset ja asuntolaina.
Paras esimerkki lähipiiristä: mies halusi uuden auton niin äidin piti mennä töihin vaikkei olis halunnut.
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäisin mielelläni, mikäli rahatilanne sen sallisi. Ikävä kyllä meidän perheessä minä olen se parempi palkkainen osapuoli, joten ei ole realistista haaveilla asiasta.
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Niinpä niin. Raha. Voi hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Niinpä niin. Raha. Voi hyvää päivää.
Näinhän sitä sanotaan, mutta kun ero on tullut niin itketään kun ei rahat riitä ja yhteiskunnan pitäisi antaa sitä lisää. Siiten kun ei anneta niin valitetaan kuinka köyhiä aina sorsitaan ja ollaan kateellisia niille joilla on paremmat tulot, lomamatkat ja omaisuutta. Omia valintoja ei sen sijaan kyseenalaisteta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tylsistyisi kotiäitinä. Ja mites eläke? En ansaitsisi sitä. Mitäs sit?
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Olin 8 vuotta kotiäitinä. Eläke tulee olemaan 2700 e. Enköhän pärjää sillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Kyllähän sitä omaisuutta on kertynyt jo ennen lasten syntymää.
En helvetissä ellei mies maksaisi mulle siitä 50% palkastaan. En mielelläni maksa verojakaan siitä hyvästä, että mammat paimentaa lapsiaan tienaamatta siitä mitään. Laiskuutta pahimmillaan. 4-6 uukautta äippälomaa riittää mulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut jäädä kotiäidiksi eikä miehenikään olisi halunnut minun jäävän. Nykyaikana on naisen asema todella turvaton jos jää kotiäidiksi. Avioerot ovat todella yleisiä eikä se lohduta vaikka saisi lähtiessään puolet omaisuudesta. Sitä ei varmaan ole paljoa kertynyt yhden ihmisen tuloilla. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona jos ei ole toista elättämässä ja jos ei ole ollut työelämässä vähään aikaan niin työllistyminen on vaikeampaa. Moni ei myöskään ajattele sitä, että pitkä kotiäitiys tarkoittaa pientä eläkettä. Jos toisen tuloilla on tultu toimeen niin miten sitten kun siirrytään eläkkeelle ja tulot pienenevät hurjasti ja toisen eläke on mitätön.
Juu, jos luottaa yhteiskunnan kantavan. Yhteiskunta antaa minimitoimeentulon tarvitseville. Itse pitää huolehtia jos haluaa enemmän.
Meillä suomalaisilla on se vika, ettei itse voida ottaa vastuuta.
Jos tekee toisin kuin "normi" eli jää kotiäidiksi, täytyy itse huolehtia että on pahan päivän varalle suunnitelma. Säästöjä tai sijoituksia. Jos kymmenen vuotta on kotiäitinä ja satasen kuussa saa sivuun, kyllä sillä jo pärjää.
Vierailija kirjoitti:
En. Tylsistyisi kotiäitinä. Ja mites eläke? En ansaitsisi sitä. Mitäs sit?
Kukaan ei muuten muistuttele eläkekertymän puuttumisesta niille, jotka opiskelevat lukion + 10 vuotta.
Toisin kuin ne, jotka ammattikoulun jälkeen painavat kohtuupalkkaista asentajan duunia, he ovat työelämässä jo 18 vuotiaana.
Entäs ne jotka opiskelee pitkälle yli 25-vuotiaaksi? Eikö huoleta eläkekertymän vajavaisuus?
Ainoa ryhmä joille huudellaan "hei sun eläkkees jää pieneksi" on muutaman vuoden kotiäitiyttä harkitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miten joku voi tylsistyä, on varmaan kyllä jollain tapaa vajaita tai jotenkin itsekkäitä, kun ei kyetä ymmärtämään että ihmiset vaan yksinkertaisesti on erilaisia. Minä en viihtynyt kotona lasten kanssa, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että joku toisenlainen ihminen viihtyy. Minusta on hienoa jos joku haluaa ja pystyy lapsiaan kotona hoitamaan, mutta toivoisi etteivät he noin ahdasmielistä ajattelutapaa samalla opettaisi lapsilleenkin.
Opetan lapsillekin sitä, että on hyvä kun on välillä tylsää. Silloin tulee parhaat ideat, silloin saa jotain aikaan. Jos on koko ajan jotain viihdettä ja vain mielekästä tekemistä, ei kukaan keksisi ikinä mitään uutta.
Sama voi päteä kotona olemiseen. Jos tulee tylsää, keksi herrajumala jotain itsellesi ettei olisi tylsää.
Alue: Aihe vapaa
Sama mulla. Hurjat oli suunnitelmat, mitä kaikkea saankaan äitiyslomalla aikaan...lopulta en saanut aikaan juuri mitään. Passivoiduin kotona ja katsoin monta kertaa päivässä samat kokkiohjelmat, hääpukuohjelmat, sinkkuohjelmat ja sitä rataa. Vauva nukkui tosi paljon, joten aikaa oli. Olin ikionnellinen, kun pääsin takaisin töihin.