Lue keskustelun säännöt.
Eksän kanssa yllättäen samassa kaveriporukassa - neuvoja kaivataan!
Malla
19.02.2020 |
Erosimme eksäni kanssa noin kaksi vuotta sitten, emmekä ole juurikaan olleet tekemisissä sen jälkeen (lukuun ottamatta yllättäviä kohtaamisia baareissa tai tapahtumissa, silloin olemme saattaneet vaihtaa pari sanaa kohteliaasti). Eron aikaan ja jälkeen eksäni käyttäytyi epätasapainoisesti ja lähetteli mm. ahdistavia viestejä, painosti seksiin, jäljitti uusia deittejäni, sekä esim varasti pyöräni pihastani ja rikkoi sen lähetellen siitä samalla kuvia minulle. Erossa eksälleni jäi yhteiset ystävämme ja minä vaihdoin ympyröitä, sillä en halunnut erityisesti olla eksän kanssa läheisissä tekemisissä. Löysin ilokseni uudet ihmiset ja yhteisön. Nyt eksäni on päätynyt samoihin porukoihin, mikä ei tietenkään ole niin kummallista, kun eletään Tampereen kokoisessa kaupungissa. Kaipaisin kokemuksianne ja neuvojanne tilanteen sietämiseen, sillä eihän tälle toki mitään voi. Eksäni seura ahdistaa lähinnä sen takia, että hän käyttäytyi minua kohtaan niin painostavasti ja ahdistavasti, joten vaikea olla rennosti samassa seurassa hänen kanssaan. Vai mahtaako tämä helpottaa yhteisen ajanvieton myötä? Onko hölmöä kahden vuoden jälkeen tuntea antipatiaa häntä kohtaan? Millaisia kokemuksia muilta löytyy tilanteista, kun on eksän kanssa samoissa porukoissa?
Kommentit (27)
Mun nähdäkseni hyvin erikoista että exäsi on noiden temppujen jälkeen luikeroinut samoihin ympyröihin.
Kannattaa olla tilanteesta avoin, ihmisille on ihan hyödyllistä tietää millaisten tyyppien kanssa ovat tekemisissä.
Myöskin nopeasti poliisiin yhteys jos mitään vaikutelmaa stalkkauksesta, ja kannattaa kerrata koko historia koska tilanne saattaa muuten vaikuttaa pelkältä riidalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Haastava tilanne, Olen varmaan onnekkaampi, mitä aina tajuankaan, koska olen kaikkien eksien kanssa hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä. Ei heitä toki montaa ole. - Ja toki pölyn on (yleensä) arvinnut ensin hieman laskeutua...
Ymmärrän ettei tällainen (väleissä oleminen) aina ole mahdollsita. Aikaa myöten kuitenkin toivoisi, että itse kukin voisi olla ainaki asiallisissa väleissä ex-kumppaninsa kanssa, jos se suinkin vain on mahdllista. - Kaikkea ei pidä sietää kumppanila ja vielä vähemmän ex-kumppanilta.
Nyt kysytäänkin kylmähermoisuutta jja kykyä itsehillintään.
Itse etenisin askel kerrallaan. Eli jos ex-tulis vastaan, niin yrittäisin käyttäytyä ns. ihmisiksi. Yrittäen välttää provosoitumista tai provosoimasta. En pidä ajatuksesta, että alkaisin puhumaan yhdesäkään exästäni enää sontaa. Mieluiten sanon heistä jotain neutraalia, jos siis olisi ylipäätään vältämätöntä sanoa/ kertoa heistä mitään.
Mut ainakin aluksin yritn jo etukäteen kartoittaa tilanteita niin, että harkitsin kannattaako minun mennä, jos oli olemassa mahd. että joutuisin exäni kanssa tilnaeeseen, jossa se olisi syystä tai toisesta eriyisen tukalaa.
Toisaalta en itse muista (toisin kuin mahd. joku toinen) halunneeni tai osannut ajatella, että antaisin exän varjon tai olemassa olon rajoittaa omaa eloani. Toisilla tällaseen on varmasti syytäkin.
Toisinaan voi olla, että antaa menneisyydelle liian ison painon. Paljon saattoi toki olla kiinni siitäkin, miten muu suhtautuvat tai usjoin suhautuvan häneen (/heihin). - Ehkä tämä viimeinen on merkki omasta heikkoudestani, sillä itselleneni minä olen kumppanini "valinnut" en, en ainakaan ensi-sijaisesti aatellen, mitä joku tai jotkut muut ovat hänestä mieltä.
Mutta, mutta itse on vain yritettävä tehdä valintoja, vaikka se tai ne ei aina helppoa olekaan ja kannettava niistä sitten vastuu. (Ota kaikesta tästä ny selvää...)
Sinkkumies
Hyvä vastaus! Samaa mieltä, nämä on hankalia asioita ja vaativat nimenomaan kylmähermoisuutta ja kykyä käyttäytyä fiksusti. Aina ei pääse eroon ihmisestä, josta ehkä haluaisi. En halua eksälle mitään pahaa, hyvä että hänen on helppo löytää ystäviä. Käyttäydyn häntä kohtaan aina kohteliaasti, kuten myös nykyinen kumppanini, jota tilanne haittaa paljon vähemmän kuin minua. Onhan se tietysti henk. koht. ongelmani, eikä kavereideni, tai eksäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä "porukka" johon olet "päätynyt"?
- työyhteisö, harrastus, naapurusto, kaverit, ystävät? Raskasta tulee, jos joudut alkaa selostamaan entistä suhdettanne saadaksesi ihmiset puolellesi.
Ensinnäkään sitä ei jakseta kuunnella, toiseksi sua ei ehkä ymmärretä eikä uskota.Sinuna sanoisin lyhyesti (jos on pakko sanoa mitään) että olin x:n kanssa naimisissa, ero oli raskas enkä halua palata asiaan sen kummemmin.
En olisi exän kanssa missään tekemisissä kertomasi perusteella. Toisaalta minulla on vain sinun versiosi erosta, exäsi versio on varmasti eri.Kyseessä on harrastusporukka. Hakeuduin kyseiseen yhteisöön ollessani yksinäinen eron jäljiltä.
Ja emme siis olleet naimisissa, seurustelimme 3 vuotta. Eksääni ei vaikuta lainkaan haittaavan minun ja uuden kumppanini läsnäolo.
Sittenhän kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä "porukka" johon olet "päätynyt"?
- työyhteisö, harrastus, naapurusto, kaverit, ystävät? Raskasta tulee, jos joudut alkaa selostamaan entistä suhdettanne saadaksesi ihmiset puolellesi.
Ensinnäkään sitä ei jakseta kuunnella, toiseksi sua ei ehkä ymmärretä eikä uskota.Sinuna sanoisin lyhyesti (jos on pakko sanoa mitään) että olin x:n kanssa naimisissa, ero oli raskas enkä halua palata asiaan sen kummemmin.
En olisi exän kanssa missään tekemisissä kertomasi perusteella. Toisaalta minulla on vain sinun versiosi erosta, exäsi versio on varmasti eri.Kyseessä on harrastusporukka. Hakeuduin kyseiseen yhteisöön ollessani yksinäinen eron jäljiltä.
Ja emme siis olleet naimisissa, seurustelimme 3 vuotta. Eksääni ei vaikuta lainkaan haittaavan minun ja uuden kumppanini läsnäolo.
Sittenhän kaikki on hyvin.
Paitsi toistaiseksi minun osaltani. :D Kai tämä totuttelemalla ja suhtautumalla lempeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vihjaatko, että Tampereen kokoisessa kaupungissa kaikki ilman muuta tuntevat toisensa?
Aika erikoinen näkemys.
En keksi muuta selitystä kuin että kuulutte johonkin samaan vähemmistöön.
Kyllähän ihmiset yleensä liikkuu samantyyppisissä piireissä. Jos ap ja eksänsä ovat lainkaan kiinnostuneet samankaltaisista asioista ja heillä on yhteisiä tuttuja, niin ei ole mikään ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Haastava tilanne, Olen varmaan onnekkaampi, mitä aina tajuankaan, koska olen kaikkien eksien kanssa hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä. Ei heitä toki montaa ole. - Ja toki pölyn on (yleensä) arvinnut ensin hieman laskeutua...
Ymmärrän ettei tällainen (väleissä oleminen) aina ole mahdollsita. Aikaa myöten kuitenkin toivoisi, että itse kukin voisi olla ainaki asiallisissa väleissä ex-kumppaninsa kanssa, jos se suinkin vain on mahdllista. - Kaikkea ei pidä sietää kumppanila ja vielä vähemmän ex-kumppanilta.
Nyt kysytäänkin kylmähermoisuutta jja kykyä itsehillintään.
Itse etenisin askel kerrallaan. Eli jos ex-tulis vastaan, niin yrittäisin käyttäytyä ns. ihmisiksi. Yrittäen välttää provosoitumista tai provosoimasta. En pidä ajatuksesta, että alkaisin puhumaan yhdesäkään exästäni enää sontaa. Mieluiten sanon heistä jotain neutraalia, jos siis olisi ylipäätään vältämätöntä sanoa/ kertoa heistä mitään.
Mut ainakin aluksin yritn jo etukäteen kartoittaa tilanteita niin, että harkitsin kannattaako minun mennä, jos oli olemassa mahd. että joutuisin exäni kanssa tilnaeeseen, jossa se olisi syystä tai toisesta eriyisen tukalaa.
Toisaalta en itse muista (toisin kuin mahd. joku toinen) halunneeni tai osannut ajatella, että antaisin exän varjon tai olemassa olon rajoittaa omaa eloani. Toisilla tällaseen on varmasti syytäkin.
Toisinaan voi olla, että antaa menneisyydelle liian ison painon. Paljon saattoi toki olla kiinni siitäkin, miten muu suhtautuvat tai usjoin suhautuvan häneen (/heihin). - Ehkä tämä viimeinen on merkki omasta heikkoudestani, sillä itselleneni minä olen kumppanini "valinnut" en, en ainakaan ensi-sijaisesti aatellen, mitä joku tai jotkut muut ovat hänestä mieltä.
Mutta, mutta itse on vain yritettävä tehdä valintoja, vaikka se tai ne ei aina helppoa olekaan ja kannettava niistä sitten vastuu. (Ota kaikesta tästä ny selvää...)
Sinkkumies
Hyvä vastaus! Samaa mieltä, nämä on hankalia asioita ja vaativat nimenomaan kylmähermoisuutta ja kykyä käyttäytyä fiksusti. Aina ei pääse eroon ihmisestä, josta ehkä haluaisi. En halua eksälle mitään pahaa, hyvä että hänen on helppo löytää ystäviä. Käyttäydyn häntä kohtaan aina kohteliaasti, kuten myös nykyinen kumppanini, jota tilanne haittaa paljon vähemmän kuin minua. Onhan se tietysti henk. koht. ongelmani, eikä kavereideni, tai eksäni.
No tämä kuullosti minun korviin paljon paremmalta kuin aiemmin antamasi vastaus. En ymmärrä, jos oikeasti et halua Exällesi mitään pahaa, niin miten saatat aatella, niinkuin kirjoituksessasi "4" Suorlainaus "Mietin tuota, mutta olisiko epäkunnioittavaa eksääni kohtaan paljastaa muille asioita hänen hankalasta elämänvaiheestaan? Ikään kuin juoruilemalla sulkea hänet ryhmästä pois. -aloittaja"
Tai ainakin meillä on kovin eri kästiys kohtelaisuudesta.
Ilahduttavaa kuulla, että olet löytänyt rinnallesi sittemmin uuden ja fiksun kumppanin. - Saatab vain kuvitella, miten ssattaisit oimia, jos hän olisi vaikkapa erinomaisen musasukkaienn ex-kumppaniasi kohtaan. (- Jolloin hän saataisi jopa yrittää yllyttää sinua sikailemaan ex-kumppaniasi kohtaan yksin tai yhdessä hänen kanssaan).
Sinkkumies
Vihjaatko, että Tampereen kokoisessa kaupungissa kaikki ilman muuta tuntevat toisensa?
Aika erikoinen näkemys.
En keksi muuta selitystä kuin että kuulutte johonkin samaan vähemmistöön.