Onko teillä muilla iloisilla ja leikkisillä ihmisillä ns. hatereita?
Siis kohtaatteko elämässänne ihmisiä, jotka eivät voi sietää teitä noiden otsikossa mainittujen ominaisuuksien vuoksi?
Olen itse aika elämäniloinen ihminen, joka ei ota moniakaan asioita (kuten itseään) kovin vakavasti. Tykkään asioiden kääntämisestä nurin, huumorista, kaikenlaisesta leikittelystä... Tämä on osittain sisäsyntyistä, mutta myös tapa selvitä järjissään arjesta. Olen nimittäin vaativassa asiantuntijatyössä ja pyöritän siinä sivussa yritystä ja perhettä. Ja kyllä, minulla on ADHD.
Osaan olla ammattimainen, kriittinen, fiksu ja vakava tilanteen niin vaatiessa, mutta silti tiedän joidenkin ihmisten pitävän minua typeränä hölöttäjänä. Yleensä nämä ihmiset ovat itse mukavia, mutta vakavamielisempiä ja asiallisempia tyyppejä, jotka haluavat lounastaukokeskusteluissa syventyä Rousseau’n filosofiaan tai kommunistisen Kiinan historiaan. Osaan minäkin, mutta kovin usein erehdyn heittämään jonkun kommentin, jota ei osata tulkita huumorina, koska vakavista asioista ei ilmeisesti pitäisi vitsailla.
Mielenkiintoista onkin se, että muiden suhtautuminen minuun ihmisenä on usein joko-tai: joko ihastutaan (tämä on ollut jopa ongelma näin naimisissa olevan ihmisen näkökulmasta) tai sitten ei todellakaan.
Onko tämä kaltaisilleni ihmisille yleinenkin ongelma, vai osa ihmisten välisen kanssakäymisen haasteita yleisemmin? Kyselen vain sillä, kun taas kohtasin ihmisen, jonka seurassa sain tuntea itseni typeräksi ihan vain perusolemukseni vuoksi. Ei se minua varsinaisesti haittaa, mutta kiinnostaisi tietää, miksi niin välillä tapahtuu.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Nousee niskavillat pystyyn aina, kun joku ei omien sanojensa mukaan "ota asioita niin vakavasti". Yleensä noin sanojilla ei mitään vakavasti otettavaa itsellä olisikaan, vaan tuon ylemmäs asettumisen tarkoitus on vain vähätellä muiden ongelmia.
No nämä ongelmat kun tuppaa olemaan vuodesta toiseen sitä että kahvimaito oli menny pilalle tai Jarin jarrusukasta katkes kuminauha. Ja näitä ongelmia huokaillaan, draamaillaan ja nillitetään joka päivä! Joka päivä on näillä jotain elämää suurempaa vastoinkäymistä ja sitten vollotetaan miten universumi on mua aina vastaan-nyyhkyä. Kuka vi5tu tollasta jaksaa kuunnella nauramatta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin otsikkoa, että en minä ainakaan vihaa iloisia ja leikkisiä ihmisiä, hehän ovat parhaita -- mutta sitten ap kertoi, että muiden mielestä hän on typerä hölöttäjä. Voin nostaa käden pystyyn, en voi sietää typeriä hölöttäjiä. Kauhistuttava ajatus, että he itse pitävät itseään iloisina ja leikkisinä! Se pilaa oikeasti iloisten ja leikkisten ihmisten maineen...
Mielenkiinnosta: mikä sinun mielestäsi on leikkisän ihmisen ja typerän hölöttäjän ero? Ap
No ohiksena vaan: jos joku yrittää käynnistää keskustelua, sitä keskustelunaihetta koskeva vitsi kuulostaa pilkalta. Et varmasti itsekään ilahtuisi, jos yrität puhua sinulle tärkeästä aiheesta vakavasti ja joku tavallaan tukkii suusi pistämällä aiheesi vitsiksi. Tyyliin "hah hah, kaikesta ihmiset nyt onkin huolissaan/kiinnostuneita, hah hah!"
Sitä tarkoitin tilannetajulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousee niskavillat pystyyn aina, kun joku ei omien sanojensa mukaan "ota asioita niin vakavasti". Yleensä noin sanojilla ei mitään vakavasti otettavaa itsellä olisikaan, vaan tuon ylemmäs asettumisen tarkoitus on vain vähätellä muiden ongelmia.
No nämä ongelmat kun tuppaa olemaan vuodesta toiseen sitä että kahvimaito oli menny pilalle tai Jarin jarrusukasta katkes kuminauha. Ja näitä ongelmia huokaillaan, draamaillaan ja nillitetään joka päivä! Joka päivä on näillä jotain elämää suurempaa vastoinkäymistä ja sitten vollotetaan miten universumi on mua aina vastaan-nyyhkyä. Kuka vi5tu tollasta jaksaa kuunnella nauramatta 😂
Koetko olevasi iloinen ja positiivinen ihminen, vaikka suhtaudut noin ivallisesti muihin ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousee niskavillat pystyyn aina, kun joku ei omien sanojensa mukaan "ota asioita niin vakavasti". Yleensä noin sanojilla ei mitään vakavasti otettavaa itsellä olisikaan, vaan tuon ylemmäs asettumisen tarkoitus on vain vähätellä muiden ongelmia.
No nämä ongelmat kun tuppaa olemaan vuodesta toiseen sitä että kahvimaito oli menny pilalle tai Jarin jarrusukasta katkes kuminauha. Ja näitä ongelmia huokaillaan, draamaillaan ja nillitetään joka päivä! Joka päivä on näillä jotain elämää suurempaa vastoinkäymistä ja sitten vollotetaan miten universumi on mua aina vastaan-nyyhkyä. Kuka vi5tu tollasta jaksaa kuunnella nauramatta 😂
🤣 kiitos, Jarin jarrusukka ilostutti iltapäivääni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousee niskavillat pystyyn aina, kun joku ei omien sanojensa mukaan "ota asioita niin vakavasti". Yleensä noin sanojilla ei mitään vakavasti otettavaa itsellä olisikaan, vaan tuon ylemmäs asettumisen tarkoitus on vain vähätellä muiden ongelmia.
No nämä ongelmat kun tuppaa olemaan vuodesta toiseen sitä että kahvimaito oli menny pilalle tai Jarin jarrusukasta katkes kuminauha. Ja näitä ongelmia huokaillaan, draamaillaan ja nillitetään joka päivä! Joka päivä on näillä jotain elämää suurempaa vastoinkäymistä ja sitten vollotetaan miten universumi on mua aina vastaan-nyyhkyä. Kuka vi5tu tollasta jaksaa kuunnella nauramatta 😂
Justiinsa näin, ja se loputon juoruilu ja pahan puhuminen siihen päälle.
Netissä on ollut useampikin vihaaja kun omaksuin netti-identiteetin. Yksi oli erityisen suuri häirikkö ja alkoi spämmimään sivustoa käyttökelvottomaksi minun siellä ollessa tarkoituksenaan saada muut käyttäjät syyttämään siitä minua.
Iloisesti nauraen muiden tuomitseminen on sellaista parempaa tuomitsemista.
On iloisia, jotka tulevat kaikkien kanssa toimeen ja ovat pidettyjä ihmisiä. Ja sitten on "iloisia", jotka saavat muut varpailleen. Jälkimmäiset ovat sokeita huonoille piirteilleen ja näkevät ristiriidat muiden syynä.
Arvostan enemmän ihmisiä jotka kertovat rehellisesti mikä tympii, kuin niitä jotka piilottavat oikeat mielipiteensä leikin taakse. On toki turvallista sanoa muuten negatiiviselta kuulostavia asioita huumorin muodossa, koska sitten muiden on vaikeampi sanoa vastaan. Jos joku sanoo jotain vastaan, "iloinen" ei välttämättä kuuntele asiaa vaan keskittää kaikkien huomion väärin reagoijaan nolaten tämän. Siten hän itse pääsee tilanteesta sanojensa takana seisomatta ja mielestään voittajana, mutta muita selkärangattomalta ja manipuloivalta tuntuva käytös ärsyttää.
Kun "iloiselle" ei saa sanoa mitään ilman vastahyökkäystä, niin tälle ei kohta enää uskalleta sanoa mitään vaan mielipiteet on ilmaistava selän takana. "Iloinen" sitten ihmettelee, kun häntä vihataan, vaikka hänhän on vain iloinen ja ilon pitäisi tarttua muihinkin!
Se että itsellä on kivaa, ei tarkoita että olisi oikeus määrätä miten muut saavat tuntea. Ilo ei tartu väheksymällä ja painostamalla vaan hyväksymällä ja kannustamalla.
Avasin ketjun silkasta uteliaisuudesta: mikä hateri, kirjoitusvirhe?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis varmaan kysyä, että onko muilla kaltaisillasi ihmisillä vihaajia? Kivasti löytyy se suomenkin kielen sana sieltä, kun oikein pinnistelee
Vielä luontevammin voi kysyä, eivätkö kaikki pidä sinusta?
Vastaus kuuluu: ei tietenkään. Kenestäkään eivät pidä kaikki.
Turhaakin turhempi avaus siis.
Inhoan niitä "läpänheittäjiä" jotka vitsailee ja kääntää jutut vitsiksi jos kerron jotain itselleni vakavaa asiaa. Joka ei todellakaan naurata. Alkaa kyllästyttämään "tyhjännauraminen" ja joka asialle vitsailu ja semmonen että pakolla yritetään tehdä itestä hauska. Sellainen ihminen ei vain vaikuta aidolta ja luotettavalta.
News flash: Kaikilla meillä on vihaajia. Sellaista ihmistä ei olekaan josta kaikki tykkäis.
Katsoin pitkään otsikkoa, ja mietin mikä on "hatere".
Rasittavana pitävät, ei voi mitään.
Meillä omassani että miehen suvussa paljon erikirjaimilla varustettuja. Nuorimmilla diagnoosit, vanhuksille ei, monella täysin samat haasteet.
Adhd sukulaisilla juoksee ajatus, monetkin asiat mitkä normi jättäis sanomatta tulee vaan. Ei ole aikaa prosessoida mikä on hyväksi sanoa ja mikä jättää sanomatta. Hauskoja ovat sillon kun eivät ota ketään silmätikuksi, eivät siis pidä hauskaa toisen kustannuksilla, tota in tosin tapahtuu. Tosi vaikeaa myös nähdä muiden näkökulmaa asioissa. Useasti olen tämän intensiivisen seurustelun jälkeen ihan loppu. Normi saa myös muistuttaa itseään toisen haasteita ettei laskeudun itse samalle asteelle jos adhd sukulaisella on huono päivä.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin pitkään otsikkoa, ja mietin mikä on "hatere".
Mä ajattelin, että se on ehkä joku psyykkinen oire josta en ole ennen kuullut, hateri.
Ehkä jotain haparointia, tajuntahäiriö, yleistä hataraa oloa, hmmm...🤔
Ehkä kärjistät pidättyvämmät tai sinuun turhautuneet vihaajiksi tai sinun kanssasi ole mahdollista olla neutraaleissa tai viileissä väleissä? Neurologista diagnoosia ei saisi, ellei tila olisi kuormittava itselle ja/tai ympäristölle. Todennäköisesti itselläsi on lusikka tässä sopassa: joko kärjistät ja kuvittelet suhteita todellista huonommiksi, tai olet tekemässä ihmissuhteistasi loistavia tai absoluuttisia vihasuhteita. Suurimmalla osalla ihmisistä ihmissuhteiden massa on sellaista lievästi positiivista neutraalia.
(News flash: en voi keskustella pitkään ADHD-henkilön kanssa väsymättä, vaikka ÄO:n puolesta kuulun Mensaan. Nopea ajatuksenjuoksu ei tee välttämättä älykkääksi, se voi tehdä pelkästään levottomaksi.)
Kerroin joskus ADHD-ihmiselle kumppanista, joka on mustasukkainen kyttääjä, kontrolloi ja saa räjähtäviä raivareita ihan tyhjästä, niiden aikana hajottaa tavaroitani ja uhkailee. Sain iloisen neuvon ottaa rennosti ja nauraa yhdessä jälkeenpäin näille hauskoille tilanteille. Ehkä mulla sitten on vain huono huumorintaju, kun ei nauru irtonnut...
En nyt silti vihaa, antaa kaikkien kukkien kukkia.
En itse oikein jaksa sellaisia joiden tapana on heittää vittuilevaa huumoria muille. En vaan jaksa. Ehkä teen itsekin noin jossain mutta en työpaikalla kollegoille. Itse en jaksa kauheasti ylimääräistä leikinlaskua, kunhan hommat hoituu. Tai sitä että vedetään ylimääräistä draamaa ihan tavallisista asioista jotka ei ole iso juttu, mutta kertoja haluaa huomiota, ja sitten jostain pikkuasiasta aletaan heittää kauheesti läppää. Mä nyt vaan olen sellainen. En ole yhtään tosikki vapaalla mutta töissä olen. Se nyt vaan pitäisi muiden hyväksyä. Aika usein näkee että vaikka ne vittuilijat vaan yrittää enemmän ja enemmän heittää sitä samaa läppää kun näkee etten ole itse samanlainen läpän heittäjä. Pitävät mua tosikkona ja niitä provosoi se jotenkin. En ole tosikko, olen oikeasti rento mutta asiakeskeinen, enkä jaksa ylimääräistä showta.
Olisipa joku esimerkki antaa. En keksi nyt tähän mitään. Mutta vaikka että joku juttu ei toimi. Niin tästä vedetään kauheet kierrokset ja läppää ja vatvotaan asiaa ja viedään eteenpäin. Mun tapa ois vaikka salaa teipata se asia toimivaksi tauolla :D
Ei kai nyt ketään vihata pelkän iloisuuden takia? Koettu viha todennäköisesti johtuu siitä, ettei omalta iloisuudeltaan aina muista ottaa muita huomioon, esim. osoittamalla empatiaa ja tilannetajua. Tai suhtautuu erilaisiin pilkallisesti, esim. tosikoiksi nimitellen.