Tämä tunne on todellinen. Tuntuu että kaikki on nykyään aivan sekasin, en tiedä enää mitä ajatella mistään mitään.

Jeesusta jos odottaa pelastajaksi niin saa odottaa pitkään......Mika Ebeling muuten Helsingin Uutisissa 19.2. kieltää ilmastonmuutoksen todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun tunteisiisi todella paljon. Olen syntynyt vuonna -96, käynyt läpi masennukset, uupumukset ja stressireaktiot. Minulla voisi olla rahkeita yliopistoon, mutta ahdistaa paljon se, kun se ei enää takaa töitä ja pelottaa ottaa viiden vuoden ajalta lainat niskaan, jos tiedossa onkin työttömyyttä, silppua ja pätkää. Yksinkertaisia töitä ei enää saa ja jos käy pyytämässä paikan päältä töitä, käännytetään pihalle ja käsketään täyttämään netissä pitkä hakemus. Luonto voi huonosti eikä tarpeeksi monia kiinnosta. Opiskelen nyt kyllä mieleistä alaa, mutta siinäkin on epävarmuustekijöitä, jotka mietityttää. Työhakemukset on monisivuisia ja vaaditaan sitä sun tätä, haastattelukierroksia on monta, työelämässä vaatimukset ja hektisyys on kasvanut. Pitäisi valita kiinnostava ala, mutta kuitenkin hyvin työllistävä ja osaamista vastaava ala, täytyisi jaksaa, olla sitä sun tätä. Jos ei jaksa tai kyseenalaistaa asioita, on vaan laiska luuseri. Ei ymmärretä, että nykyaika on erilaista kuin vaikka vanhempien sukupolvien nuoruudessa. Ei ihme, että masennus on kansansairaus. 

Usein tekisi mieli vaan muuttaa jonnekin erämökkiin ja olla rauhassa tältä myllyltä. 

No sulla on kyllä aikamoinen asennevamma, jos et edes uskalla yrittää (yliopisto-opiskeluihin hakeutuminen) jonkun epämääräisen epäonnistumisahdistuksen vuoksi". Epävarmuus kuuluu elämään, ei mullekaan ollut paikkaa valmiina, kun läksin opintielle. PÄinvastoin, proffat muisti (onneksi) korostaa sitä, että omalla ainevalinnallani joudun itse tekemään itselleni työpaikan. Mikä tekee sinusta niin pehmeän, että et pysty edes yrittämään, mitä haluat?

Kaikilla ei ole yhtä kova kallo. Jotkut ovat paksunahkaisia ja paksupäisiä. Onhan vanhastaan sanonta, että heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kun porskuttaa.

Herkkyydestä taitaa yleensä olla vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jeesusta jos odottaa pelastajaksi niin saa odottaa pitkään......Mika Ebeling muuten Helsingin Uutisissa 19.2. kieltää ilmastonmuutoksen todellisuuden.

Eipä se Jeesus ole tullut elämääni.. Olen lakannut etsimästä, Jeesus valitsee ketkä se pelastaa, eli maailman luomisesta asti, keiden nimet kirjattu elämän kirjaan, muut menee tuli järveen, vaikka rukoilisi ja pyytäisi niin ei vaan Jeesus tule elämään jos nimi ei ole kirjattu valmiiksi elämän kirjaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöti.

Maailma pyörii radallaan joka tapauksessa. Me olemme vain pikkupieniä homeitiöitä sen pinnalla. Tällä kaikella - ilmastonmuutoksella, koronaviruspelolla, talouspeloilla jne - ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä.

Elämä järjestyy aina uudestaan ja uudestaan.

Vielä on satoja miljoonia, jopa miljardi vuotta aikaa siihen, kun Aurinko laajentuessaan tuhoaa Maan.

Meidän jälkeemme ehtii tulla dinosauruksia.

Se on minusta lohdullista.

Ei se niin mene - tämä aikakausi kyllä on loppunsa lähellä. Korkeintaan 10 vuotta ja Jumala luo uudet taivaat ja maat. -> 1000 v. valtakunta -> Tuomiot - > iankaikkisuus joko Taivasten valtakunnassa tai liekeissä, riippuen valitsiko eläessään Jeesuksen Palastajakseen vaiko ei.

Jotkut ne pelastuu ja jotkut ei... Eli me muut saamme mennä tuli järveen, vain tietyt ihmiset pelastuu. Ei auta vaikka toivoo, pyytää Jeesusta elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Nyt taidetaan olla sen vauvakadon ytimessä.

Osittain varmasti.

Omaan velauteen nämä ei vaikuta. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja, kuin lapsen tekeminen. Mutta kuulemma lapsen saa aina hoidettua ja kaikki järjestyy kyllä. Kyllähän niitä tehdään paljon tuolla todella huonoissa oloissakin.

Pitää elää siten kuin se on mielekästä.

Itselle se oli metsämökki.

Töissä käyn pätkiä osa-aikasena.

Jatkuvasti en kestä ihmisiä. Luonto ja eläimet menee kaiken yli.

Persut toi Suomeen ulkomailta tutun epätoivon ja vihan ilmapiirin. Vanhana hippinä niiden ajatusmaailmaa on vaan vaikea käsittää.

”Ihanaa”, täällä on samanlaista ajatusvirtaa kuin minullakin maailmasta. En olekaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa realistiseen maailmaan, silmäsi avautuivat. Itselle sama "valaistuminen" tapahtui vuosia sitten. Olen 40 v joten tämän maailmaan esiintulo on ollut hyvin vaikeaa, varmaan monille samanikäisille koska olimme noin parikymppisiä kun maailma oli vielä normaali mutta muutokset alkoivat. Meidän pitää irti päästää muistot niistä viimeistä normaaleista vuosista koska takaisinpaluuta ei ole. (eikä tule)

Nyt kun olet astunut tähän maailmaan seuraavaksi sinun pitää työstää tunteitasi odotuksiasi ja ajatuksiasi toden teolla,päästä tasapainoon koska muuten tämä maailma tekee sinut hulluksi. Ainoa tapa päästä tasapainoon on..olla välittämättä. Menee melkein jo zen-kategoriaan mutta muuten ei pärjää täällä(ajattelevana viisaana yksilönä) Vanhan äitini sanoja lainaten kun tuskailin nykymaailman menon kanssa "Mitä me voidaan asioille tehdä? Ei yhtään mitään,päätösvalta ei ole meillä..parempi pitää suu kiinni ja soljua vaan eteenpäin yrittäen nauttia niistä hyvistä asioista omassa elämässä" Äitini on oikeassa, itsekin tuhlasin vuosia yrittäen muuttaa maailmaa,ihmisiä..tappelua tätä nykyajan menoa vastaan. Mutta se on turhaa enkä enää jaksa..joten, sit back and enjoy the ride baby. 

Olen itsekin 40v. ja olen monella tapaa samaa mieltä kanssasi mitä tuossa kirjoitat, mutta (ehkä ymmärsin väärin tarkoituksesi) en haluaisi jättää asioita silleen vaan lojumaan. Moni haukkuu esim. Greta Thunbergia mutta minusta on ihanaa että minua nuoremmat ovat aidosti huolissaan luonnosta ja maailman epätasapainosta, se antaa minulle toivoa että ehkä on vielä mahdollisuus muutokseen, että ihmiskunta voi muuttaa ajattelutapaansa ja siksi haluan itsekin osallistua luonnonsuojeluun ja kantaa korteni kekoon pienellä (merkityksettömällä??) tavallani.

Joo, ja jotenkin on niin toivoton ja kädetön olo. Kun on vain yksi pieni ihminen, ei oikeasti pysty vaikuttamaan yhtään mihinkään. Esim. vaikka alkaisin elää zero-wastena ja käännyttäisin vaikka koko Suomen toimimaan ilmastonmuutosta vastaan, ei sillä olisi lopulta kärpäsenpaskan vertaa vaikutusta. Kuten yhtään minkään muunkaan ongelman ratkaisemisessa. Ahdistaa.

Kaipaan maailmaa ilman kännyköitä. Olisipa vain lankapuhelimet soittamista varten ja lehdet sekä TV uutisia varten.

Tavallaan olemme kaikki läpikäyneet elämämme aikana ainakin yhden maailmanlopun. Maailmaa sellaisena kuin sen aiemmin tunsimme ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo jonkun aikaa ollut fiilis, että eletään jossain määrin "lopun aikoja". Että kohta tapahtuu jotain mullistavaa, koska maailma on niin sekaisin ettei asiat voi jatkua tällä tavalla. Jo pelkästään työttömien ja työelämässä pahoinvoivien määrä on niin suuri, että kohta tilanteen on pakko purkautua. 

Itsekin oon jo jonkin aikaa elänyt aivan konkreettisesti päivän kerrallaan tyyliin "huh, taas selvittiin yksi päivä hengissä", koska en yhtään tiedä mitä huomenna tapahtuu. Mietin myös paljon kuolemaa, vaikka toisaalta luulen olevani asian suhteen aika sinut. Pidän itseäni onnekkaana kun olen saanut elää näinkin vanhaksi (32 v.) ja oon saanut kokea ja nähdä paljon elämässäni. Jos kuolisinkin huomenna, en tunne että olisin jäänyt paljosta paitsi.

Huomasin että muillakin 30-40 vuotiailla on kaipuu fiilis. Nuoremmat eivät tajua koska eivät ikinä kokeneet "normaalia" maailmaa, vanhemmat taas eivät ymmärrä että koko maailma on muuttunut ja tuskainen. KAIKKI on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja me välissä olevat sukupolvet kärsimme ja kaipaamme sitä jotakin takaisin. Huomasin myöskin jonkinlaisen kuoleman odottamisen tai valmistautumisen. En siis tarkoita mitään itsemurhahautojia mutta monella meidän ikäisellä on ajatus "kumpa tämä maailma loppuisi" ja että ainakin meillä on arvokkaat ihanat muistot ajoilta, niiltä menneiltä vuosilta ennen..tätä. Ajattelemme kuin elämämme olisi jo eletty. 

Mä päätin edellisen liian raskaan työn jälkeen (oli kesätyö, tiesin että se loppuu) etten enää ikinä tee kahden ihmisen työmäärää. Jos esimies ei ymmärrä, millaisen työmäärän voi yhden ihmisen niskaan laittaa niin, että tuo ihminen voi tehdä samaa työtä vuosien ajan, niin siinäpähän jää hommat sitten tekemättä. Jos esimies on niin tampio, ettei tajua omassa toiminnassaan olevan virheitä, niin siinäpähän antaa minulle potkut. Mutta minua ei enää uuvuteta työmäärällä, en suostu enää siihen. Tunnollisena ihmisenä, jonka on vaikea epäonnistua, tämä on todella vaikeaa toteuttaa, mutta pakko se on. On myös kammottavaa että virheitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Ahdistaa pelätä koko ajan.

Lovepeace kirjoitti:

Pitää elää siten kuin se on mielekästä.

Itselle se oli metsämökki.

Töissä käyn pätkiä osa-aikasena.

Jatkuvasti en kestä ihmisiä. Luonto ja eläimet menee kaiken yli.
Persut toi Suomeen ulkomailta tutun epätoivon ja vihan ilmapiirin. Vanhana hippinä niiden ajatusmaailmaa on vaan vaikea käsittää.

Mä en vaivu epätoivoon. Halla-ahon persut voittavat 2023 vaalit, mutta sen jälkeen koko puolue häviää kartalta kun heitä äänestäneet köyhät tajuavat virheensä ja nousevat kapinaan :) Puoluetta ei olisi nytkään, jos Halla-ahon sijasta joku muu olisi valittu puheenjohtajaksi. Ei populismi pohjoismaissa toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:na ihmettelen kun on alkanut todenteolla olla vaikeuksia pärjätä kun ei enää logiikalla pärjää. Kaikki on niin päinvastaisesti kun miten pitäisi olla. Ei voi enää mihinkään luottaa ja joutuu olemaan todella valpas.

Kaipaan niitä aikoja kun elämä kantoi ja pystyi rauhallisena olla.

Ei elämä ole koskaan kantanut. Olen aina ihmetellyt noin älytöntä sanontaa.

Ihmiskunnan pitäisi alkaa ajatella sitä että avaruudessa ei oikeasti ole mitään, kaikki unelmat jostain eksoplaneetasta ovat totaalista shittiä! Katsoin juuri dokkarin jossa kiinalainen miljonääri sanoi että hänestä olisi hyvä ihmiset jättäisivät maapallon (siis käytettyään resurssit loppuun!!) ja aloittaisivat uudestaan avaruudessa (kiinalaiset?), mutta näin ei tule ikinä käymään. Jos vähänkin tajuaa mitään avaruuden mittakaavasta niin ymmärtää että kaikki sellainen on haihattelua.

1.Millainen on elämä?

Kärsimysten täyttämä.

Parhaimmillaankin se on

työ ja kiire rauhaton.

2.

Millainen on aikamme?

Riidan raastama on se.

Itsekkäästi ihminen

toimii toista syrjien.

3.

Mitä raha, tavara

muuta on kuin tomua?

Kaikki, minkä vaivoin saa,

kohta arvon kadottaa.

4.

Entä valta, kunnia?

Niin kuin korsi murtuva.

Tyhmä valtaa ahnehtii,

toinen tyhmä kadehtii.

5.

Mitä onkaan suosio?

Haihtuva kuin tuokio.

Ei voi luottaa ystävään,

veli luopuu veljestään.

6.

Miksi onni pakenee?

Aikamme sen turmelee.

Synti täällä myrkyttää

kauneintakin elämää.

7.

Millaista on hurskaus?

Heikko ihmissuoritus.

Se on turva kelvoton

alkaessa tuomion.

8.

Mitä onkaan kuolema?

Vaivain loppu vaikea.

Mutta kautta kuoleman

pääsen luokse Jumalan.

9.

Sieluani virvoittaa,

tuskan alta kirvoittaa,

kun saan kerran, tiedän sen,

täydellisen autuuden.

10.

Vanhurskasten kunniaa

täällä voin vain aavistaa.

Herra, auta valvomaan,

uskomaan ja toivomaan.

Vierailija kirjoitti:

1.Millainen on elämä?

Kärsimysten täyttämä.

Parhaimmillaankin se on

työ ja kiire rauhaton.

2.

Millainen on aikamme?

Riidan raastama on se.

Itsekkäästi ihminen

toimii toista syrjien.

3.

Mitä raha, tavara

muuta on kuin tomua?

Kaikki, minkä vaivoin saa,

kohta arvon kadottaa.

4.

Entä valta, kunnia?

Niin kuin korsi murtuva.

Tyhmä valtaa ahnehtii,

toinen tyhmä kadehtii.

5.

Mitä onkaan suosio?

Haihtuva kuin tuokio.

Ei voi luottaa ystävään,

veli luopuu veljestään.

6.

Miksi onni pakenee?

Aikamme sen turmelee.

Synti täällä myrkyttää

kauneintakin elämää.

7.

Millaista on hurskaus?

Heikko ihmissuoritus.

Se on turva kelvoton

alkaessa tuomion.

8.

Mitä onkaan kuolema?

Vaivain loppu vaikea.

Mutta kautta kuoleman

pääsen luokse Jumalan.

9.

Sieluani virvoittaa,

tuskan alta kirvoittaa,

kun saan kerran, tiedän sen,

täydellisen autuuden.

10.

Vanhurskasten kunniaa

täällä voin vain aavistaa.

Herra, auta valvomaan,

uskomaan ja toivomaan.

Virsi 598

Monissa virsissä ja Siioninlauluissa on todella hyvät sanat.

Jossain on kuitenkin menty pieleen että oikeistopopulismi uppoaa niin hyvin kansaan. Perustuloa on jankattu vuosikausia (tämä rauhoittaisi yhteiskunnan), työttömyys pahenee mutta työlupia myönnetään ulkomaalaisille, kaikki yksityistetään, mielenterveysongelmiin tuputetaan vain pillereitä, kouluissa ja työpaikoissa vain kiusataan, poliitikot vain vittuilevat toisilleen ja samaten heillä on huikea määrä avustajia veronmaksajien piikkiin... 

En punavihreänä feministinä yhtään ihmettele tätä kehityssuuntaa. Ja olen siitä kauhuissani. 

Mä syytän vih reitä tästä masentavasta ilmapiiristä. Ne on semmosia ankeut.tajia ja haluaa pilata kaiken.

Ovat jo lahjakkaasti pilanneet paljon. Juurikin asioita mitkä vaikuttaa tavallisen ihmisen elämään.