Miten kestää elämää tällaisen miehen kanssa?
Mies elää kuin sinkku perheessämme. Pesee omat pyykkinsä, siivoaa omat jälkensä, laittaa ruokaa itselleen, käy joka päivä kaupassa ITSELLEEN. Eli tekee joo kotitöitä, mutta vain omia asioitaan. Ei vahingossakaan siivoa lasten jälkiä, huolehdi lasten pyykeistä, laita ruokaa lapsille tai minulle. Meillä on yhteinen tili, joten sitä kautta osallistuu kyllä taloudellisesti koko perheen kuluihin. Ei osallistu lasten kanssa ulkoiluun vaan lenkkeilee vain yksin. Minulle jää kaikki lapsiin liittyvät asiat, ja tietenkin myös omat asiani hoidan. Puhuu vain itsestään ja omista asioistaan, ei jaksa keskustella kanssani mistään muusta aiheesta. Kun ollaan yhdessä päivällisellä, niin ei auta lapsia syömään vaan syö vain sen oman ruokansa, puhuu itsestään ja sitten korjaa jälkensä ja poistuu vaikka minulla ja lapsilla olisi ruoka kesken. Meidän toinen lapsi joutuu käyttämään lääkkeitä, mutta mies ei edes tiedä että mikä lääke on kyseessä, koska hoitaa vain oman lääkityksensä. Kun lapset kiukuttelee, niin mies lähtee lenkille ettei joutuisi kuuntelemaan kiukuttelua.
Mies ei suostu ymmärtämään missä on ongelma. Sanoo että hänhän tekee joka päivä kotitöitä (joo ne omat jälkensä) jne. Vaikka miten selitän niin ei halua ymmärtää. Jos puhun asiasta paljon niin hermostuu kun jankkaan jotain mitä hän ei ymmärrä.
No minä mietin enää vain eroa. Mies ei halua erota. Terapiaan ei suostu kanssani lähtemään. Miten mies hoitaisi lasten asioita eron jälkeen kun ei nytkään hoida? Tuntuu että enää vain vihaan miestäni.
Kommentit (63)
Niin. Ykskaksko ne mies muuttui tuollaiseksi? Miksi ihmeessä aloit olemaan? Ja ennenkaikkea, miksi olet yhä? Mieti, mitä elämäsi on kymmenen vuoden kuluttua tuolla tiellä. Tee ratkaisu ajoissa, niin ei tarvitse silloin katua, että "olisi pitänyt erota ajoissa".
Vierailija kirjoitti:
Ja ole tämän helmen kanssa tehnyt lapsIa (monikossa), miksi?
Ennen lapsia ajattelin, että tässä on hyvä mies, joka siivoaa aina jälkensä, hoitaa itsenäisesti omat pyykkinsä jne. Eli lapsettomassa parisuhteessa näytti siltä, että mies tekee paljon kotitöitä. Silloin hän tosin teki joka toinen päivä meille yhteisen ruoan ja minä tein joka toinen päivä. Ja silloin hän puhui muustakin kuin itsestään. Saatiin kaksoset kolme vuotta sitten. Mies muuttui lasten syntymän jälkeen. Ap
Aloittajalla ei ole aikakonetta, joten miten häntä nyt auttaa ruoskiminen vääristä valinnoista, jotka on tehty jo? Pikkasen ratkaisukeskeisyyttä peliin nyt.
Minä sanon, että pariterapiaan. Sinun sanasi kaikuvat kuuroille korville, anna ammattilaisen sanoa.
Onkohan meillä sama mies?
No nyt saat hänet kokonaan itsellesi mulla on jo muutto käynnissä. :D
Enpä keksi yhtään syytä miksi jatkaisin liittoa. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ole tämän helmen kanssa tehnyt lapsIa (monikossa), miksi?
Ennen lapsia ajattelin, että tässä on hyvä mies, joka siivoaa aina jälkensä, hoitaa itsenäisesti omat pyykkinsä jne. Eli lapsettomassa parisuhteessa näytti siltä, että mies tekee paljon kotitöitä. Silloin hän tosin teki joka toinen päivä meille yhteisen ruoan ja minä tein joka toinen päivä. Ja silloin hän puhui muustakin kuin itsestään. Saatiin kaksoset kolme vuotta sitten. Mies muuttui lasten syntymän jälkeen. Ap
Eli ennen lasten syntymää hoiti omat kotihommansa ja sä ajattelit, että muuttuu lasten syntymän jälkeen toisenlaiseksi? Miten ja miksi se edes tapahtuisi?
Ero kuulostaa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, siis sinun itsesi kannalta. Vaikka hän tuokin taloudellisen panoksensa perheenne arkeen, ei se valitettavasti riitä, kun puhutaan modernista tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Kyllä molempien pitäisi kyetä ottamaan vastuuta jälkikasvustaan, kun ne on yhdessä tuumin tehtykin! Olet todennäköisesti aina hoitanut suurimman osan arjen pyörityksestä ja miehelle on jäänyt siitä kuva, että hänen panoksensa on riittävä, mikä on tietenkin väärä johtopäätelmä. Voi myös olla, että mies on ollut aina laiska ja itsekäs, mutta lasten kasvaessa ja taakan painaessa hartioilla olet alkanut huomaamaan sen vasta tässä vaiheessa. Eron ottaessasi vastuu jakaantuisi varmastikin paljon tasaisemmin, kun mieskin joutuisi tekemään osansa omassa arjessaan, joten saisit itsekin enemmän omaa aikaa.
Tällaistakin on, voi että sentään. On tämä elämä kyllä sellaista.. Niin, voi että.
Meillä miehellä on vähän samalla tavalla. Omat tavarat ovat tärkeät ja niitä varjellaan. Minun tavaroitani voi käyttää mutta jos niitä pitää siirtää vaikka niin kolhii ja suhtautuu niihin epäkunnioittavasti. Minun tavarani ovat kuitenkin "roskaa" ja kämppä on kuulemma kuin mustalaisleirissä vaikka mies tavatassamme asui erittäin vaatimattomasti.
Tekee ruuan itselleen, voi tiskata oman lautasen, voi vaihtaa OMAN pyyhkeen mutta ei minun pyyhettäni. Kaikki mikä liittyy omaan itseen niin voi venyä, mutta ei juurikaan yhteisen edun mukaisesti. Voi pestä omat vaatteensa jos on hengen hätä mutta minun vaatteitani ei jollen erikseen pyydä tms.
Tämä on kiinnittänyt huomion tässä vuosien varrella. Lähinnä tuo jatkuva tavaroideni sättiminen on kummallista ja hänen tavaransa ovat kultaakin arvokkaampia joita varjelee kuin omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ei ole aikakonetta, joten miten häntä nyt auttaa ruoskiminen vääristä valinnoista, jotka on tehty jo? Pikkasen ratkaisukeskeisyyttä peliin nyt.
Minä sanon, että pariterapiaan. Sinun sanasi kaikuvat kuuroille korville, anna ammattilaisen sanoa.
Pariterapiaan on aivan turha mennä ellei molemmilla ole halua muutokseen. Ei se terapeutti pysty sitä toista ihmistä muuttamaan.
Lähde yksin kotoa viikonlopuksi tai viikoksi. Ehkä mies herää, kun et ole varmistamassa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on vähän samalla tavalla. Omat tavarat ovat tärkeät ja niitä varjellaan. Minun tavaroitani voi käyttää mutta jos niitä pitää siirtää vaikka niin kolhii ja suhtautuu niihin epäkunnioittavasti. Minun tavarani ovat kuitenkin "roskaa" ja kämppä on kuulemma kuin mustalaisleirissä vaikka mies tavatassamme asui erittäin vaatimattomasti.
Tekee ruuan itselleen, voi tiskata oman lautasen, voi vaihtaa OMAN pyyhkeen mutta ei minun pyyhettäni. Kaikki mikä liittyy omaan itseen niin voi venyä, mutta ei juurikaan yhteisen edun mukaisesti. Voi pestä omat vaatteensa jos on hengen hätä mutta minun vaatteitani ei jollen erikseen pyydä tms.
Tämä on kiinnittänyt huomion tässä vuosien varrella. Lähinnä tuo jatkuva tavaroideni sättiminen on kummallista ja hänen tavaransa ovat kultaakin arvokkaampia joita varjelee kuin omaa lastaan.
Olipas kamalan kuuloinen luonnehdinta! Millaisia hyviä puoli hänellä sitten on, jos siedät tuollaista vähättelevää käytöstä itsellesi tärkeitä asioita kohtaan?
AP, sanoisin eron olevan pohtimisen arvoinen asia. Turha kuormittaa itseään aivan poskettomasti, jos toinen olisi kuitenkin kykenevä hoitamaan osuutensa, mutta ei itsekkäistä syistään johtuen tee asioille mitään. Perhe on yhteinen yritys, perustettu yhteisellä päätöksellä, joten mielestäni ei ole oikeuttavaa syytä sille, että toinen vain jättäisi hommat retuperälle eikä kantaisi samalla mitalla korttansa kekoon. Tuosta jää myös lapsillenne esimerkkinä huono perhemalli, jota todennäköisesti toistavat sitten omassa aikuisuudessaan myöhemmällä iällä.
Eroat, niin siinä on yksi lapsi vähemmän huolehdittavaksi. Kokemuksesta tiedän, että raskainta on just tuo kun toivoo että toinen osallistuisi. Jos on aidosti yksinhuoltaja, ei tartte sen toisen kanssa asioista vääntää, kun tietää että saa ihan itse päättää miten asiat hoitaa. Sinun kuviossasi mies on se ylimääräinen jonka mielipide pitää ottaa huomioon, mutta joka ei ota huomioon muita.
Jaa. Onhan tuo turhauttavaa.
Tiedät itsekin, että jos eroat, niin tuollainen mies ei hoida lastensa asioita. Tulee näkemään heitä vain lyhyesti silloin tällöin. Ero ei siis ratkaise mitään.
Sori, en osaa auttaa muuten kuin patistamalla pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Eroat, niin siinä on yksi lapsi vähemmän huolehdittavaksi. Kokemuksesta tiedän, että raskainta on just tuo kun toivoo että toinen osallistuisi. Jos on aidosti yksinhuoltaja, ei tartte sen toisen kanssa asioista vääntää, kun tietää että saa ihan itse päättää miten asiat hoitaa. Sinun kuviossasi mies on se ylimääräinen jonka mielipide pitää ottaa huomioon, mutta joka ei ota huomioon muita.
Öö, ap sanoi, että mies hoitaa omat asiansa. Ei hän ole yksi lapsi enemmän.
Ihan älytöntä kyllä että joku lähtee pyykinpesussa erottelemaan omia ja toisten vaatteita. Kai helpoimmalla pääsee kun nakkaa koneeseen kaikki samanväriset / saman pesulämpötilan vaatteet mitä pyykkikorissa on.
Mistä näitä poskettoman itsekeskeisiä miehiä oikein riittää? Ja vielä pahempaa, mistä riittää naisia, jotka näiden kanssa menevät lisääntymään????
Miehesi on energiasyöppö, riippakivi, Peter Pan aikuisten maailmassa - tajuamatta sitä itse. Pääset helpommalla, kun irroitat tämän pallon jalastasi ja alat elää omaa elämääsi! Lastesi kanssa jaksat paremmin, kun näet tekeväsi asioita heidän hyvinvointinsa eteen etkä sinua arvostamattoman miehesi takia, jolloin vihasi hellittää ja alat taas nauttia asioista. Tsemppiä tulevaan!
T. Kokemuksen syvä rintaääni
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä poskettoman itsekeskeisiä miehiä oikein riittää? Ja vielä pahempaa, mistä riittää naisia, jotka näiden kanssa menevät lisääntymään????
Minä ihmettelen eniten sitä, miten tämä luonteenpiirre ei ole mukamas ennen lasten hankkimista tullut esille?
Minä tiesin jo ennen naimisiinmenoa, että mies on luonteeltaan laiskahko. Tai ahkera kyllä, kun jotain tekee. Sitten kun jotain tekee. Asunnossa oli aina isot pyykkikasat, kunnes hän pesi kaiken kerralla. Tai roskikset kasautuivat ja hän vei kaiken kerralla. Hylly makasi kaksi vuotta lattialla, koska ”ei ehtinyt” saada sitä seinälle.
Tiesin, millainen yhteiselämästä tulee. Siksi en valita.
Ja ole tämän helmen kanssa tehnyt lapsIa (monikossa), miksi?