Lue keskustelun säännöt.
Hoitoala kaipaisi töiden uusjakoa
18.02.2020 |
Olen entinen insinööri ja vaihdoin sairaanhoitajaksi. Palkka putosi tonnin, mutta työn mielekkyys korvaa. Nyt pari vuotta erikoissairaanhoidossa työskenneltyäni on kuitenkin käynyt selväksi, että alan työnjako on järjetön. Sairaanhoitajista alkaa olla helkutillinen pula, vakitoimiin ei riitä hakijoita. Silti sairaanhoitajan työajasta iso osa menee sellaiseen työhön, johon sairaanhoitajaa ei tarvittaisi.
Vielä vuosi sitten meilläkin yksi sh käytti jokaisena arkipäivänä n. tunnin työajastaan tyhjien sänkyjen petaamiseen seuraavan päivän potilaille. Käytännön loppuminen vaati, että ylilääkäri käveli katastrofipäivänä ohi ja näki osaston kokeneimman sh:n aulassa pelaamassa sänkyjä, kun osastolla ei riittänyt hänelle avustajaa toimenpiteeseen ja iv-lääkkeet olivat tunnin myöhässä. Sen jälkeen kyseinen työ saatiin siirrettyä laitoshuoltajille.
Edelleen sairaanhoitajat petaavat päivittäin useita sänkyjä osastolla jo oleville potilaille.
Meillä vähemmän, mutta monin paikoin sh saattaa käyttää tunninkin päivässä syöttämiseen.
Itse tein eilen illalla lähes tunnin hommia lähettääkseni pseudo-faksin, koska meiltä puuttui sihteeri ja toisen osaston sihteeri totesi, että hoitajien pitää lähettää itse, jos oma sihteeri ei ole paikalla. Etsin siis oikeaa kaavaketta, sen täyttöohjetta, skanneria, skannerihuoneen avainta, skannerin salasanaa, salatun sähköpostin lähetyskonetta, ohjeita salatun sähköpostin lähettämisestä faksiin jne. Sihteeriltä olisi koko hommaan mennyt ehkä kolme minuuttia.
Jatkuu
Kommentit (85)
Yksityinen ei ole tehokas. Se on kallis ja hoitaa vain pikkujuttuja. Ne kyllä nopeasti, koska on yliresurssoitu, varsinkin lääkärityövoimaa on niin runsaasti, että joutavat itse tehdäkin myös hoitajien ja sihteereiden työt.
Julkisella sektorilla ei ole vastaavaan varaa, vaan potilaat pitää hoitaa tehokkaammin ja niiden pikkujuttujen lisäksi isot, kalliit ja monimutkaiset jutut.
Sieltä yksityispuoleltakin siirretään kaikki vähänkin vaikeampi tai kalliimpi julkiselle. Jonkin verran tekevät yksinkertaisia liukuhihnaoperaatioita, mutta siinäpä se. Ja se operaatio tulee siellä helkutisti kalliimmaksi kuin saman lääkärin tekemä operaatio julkisella, vaikka julkisella ne tukiresurssitkin ovat paremmat ja kalliimmat. Esim. tehohoitovalmiutta ei Suomessa ole yksityisellä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?
en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms.
Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.
Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.
Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.
Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.
Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.
Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.
Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?
Olen itse töissä keskussairaalan laboratoriossa päivystävänä laboratoriohoitajana. Teen töitä myös verikeskuksessa. Eli meillä juurikin käytössä kännykät, joihin kaikki laboratoriopyynnöt tulevat ja jotka hälyttävät heti kun tulee uusi pyyntö.
Ihmettelen, miksi sinun täytyy soittaa labraan erikseen kun olet verivarauksen ja verinäytepyynnöt tehnyt? Kuka tätä vaatii? Jos teidän labra, niin siellä eivät kyllä osaa hommiaan. Ei meille tarvitse soittaa, että olen tehty nyt pyynnöt potilaasta se ja se. Kyllä me näemme ne, ja kun ne on pyydetty kiireellisenä, haemme ja teemme ne mahdollisimman nopeasti. Samoin näemme välittömästi kun uusi verivaraus tehdään, meillä on valvontanäyttö koko ajan päällä, johon ne ilmestyvät samantien kun hoitaja on ne saanut tehtyä järjestelmään. Ja alamme tehdä niitä kiireellisyysjärjestyksessä.
Meille ei todellakaan tarvitse erikseen soittaa tehdyistä pyynnöistä, siinähän menee aivan turhaa kaikkien aikaa hukkaan.
Kaikissa labroissa ei ole mobiili käytössä. Eli kun päivystät sitä koko labraa yksin/kaksin ja haet samalla näytteitä, niin ei ole mahdollista seisoa siinä näytön vieressä vahtimassa tuleeko pyyntöjä.
Ei olekaan, mutta kenelle vastasin, siellä mitä ilmeisimmin on, koska puhuttiin kännyköistä joihin pyynnöt tulevat. Siksi ihmettelin soittamista lisäksi.
Joo, meillä tosiaan menee kännyköihin ja silti pitää soittaa. Tosin kännyköihin on mennyt vasta kaksi vuotta, joten ehkä siksi ei vielä ole käytäntö muuttunut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja terveyskeskuksissa nämä työt kuuluu lääkäreille. Koska sairaanhoitajat ei suostu. Laitosapulaisia ei saa soittaa siivoamaan kierron ulkopuolella jos vaikka potilas oksentaa. Huoneiden varastotäydennykset haetaan itse, koska ei kuulu hoitajien työnkuvaan yms.
Lääkärille????? Nyt kyllä joku vähän puhuu palturia :D Ei ainakaan meillä enkä ole koskaan moista kuullut. Itse olen lh tk vuodeosastolla, ja meillä lääkäri on fyysisesti paikalla 3 pv/vko, kiertää tällöin potilaat ja tekee lääkärin kirjallisia töitä. Ei tasan siivoa tai täytä potilaskaappeja :D Meillä laikkarit kyllä siivoavat yllättävätkin sotkut (pissalammikot lattioilla, pudonneet ruuat jne) silloin kun ovat paikalla. Klo 19-07 välillä ei ole laikkareita ja silloin siivoaa se kuka kerkeää, lh tai sh. Potilaskaapit täytellään kun keritään ja se joka kerkiää, mutta hoitajien hommaa se on (sh/lh).
Minä olen ollut töissä terveyskeskuksen vastaanotoilla useassa paikassa, ja kaikissa nämä kuuluneet lääkärille. Osastolla ehkä toinen tilanne, siellä muutenkin toimii tiimityö paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Hieno kirjoitus ap:lta! Suosittelen, että lähettäisit tämän vaikka Hesariin tai johonkin toiseen isoon lehteen. Entinen miesvaltaisen alan osaaminen varmasti lisää painoarvoa. Jos tämä tulisi pelkästään hoitajan suusta, ei ihmisiä kiinnosta.
Tästähän Tehykin koko ajan huomauttaa. Suuri osa hoitajien työajasta kuuluu sihteerien, laitoshuoltajien yms. työtä tehdessä. Menee koulutus, kalliimpi työntekijä ja työntekijän aika hukkaan.
Kannatetaan! Hesarin mielipidepalstalle, niin mahdollisesti voisi lähitulevaisuidessa järkevöittää käytäntöjä.
Lisäksi, kun (sairaan)hoitajista on pulaa nyt ja luultavasti tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno kirjoitus ap:lta! Suosittelen, että lähettäisit tämän vaikka Hesariin tai johonkin toiseen isoon lehteen. Entinen miesvaltaisen alan osaaminen varmasti lisää painoarvoa. Jos tämä tulisi pelkästään hoitajan suusta, ei ihmisiä kiinnosta.
Tästähän Tehykin koko ajan huomauttaa. Suuri osa hoitajien työajasta kuuluu sihteerien, laitoshuoltajien yms. työtä tehdessä. Menee koulutus, kalliimpi työntekijä ja työntekijän aika hukkaan.
Tehy sitä yksilövastuisen hoitotyön mallia aikanaan ajoi ja halusi avustavat työntekijätryhmät pois ja siis osaltaan Tehyn toiminnan eurauksena tilanne on nyt mikä on.
Näinhän se meni. Muistan nämä jutut 90-luvulta sairaanhoitajien lakon aikana. Meilläkään ei ole ikinä ollut niin paljon sairaanhoitajia töissä, kuin lakon aikana. Hätätöissä mukamasten. Lakon aikana me emme saaneet edes ottaa stixejä virtsasta, vaan sairaanhoitajan oli pakko tulla hätätöihin juuri sen takia.
Lakon myötä menetimme 10 mk lisän yöstä. Lisäksi jos kahdella listalla oli viisi yötä (muistaakseni), oli sai 6 tuntia aikahyvitystä. Se menetettiin.
Mutta samaan aikaan sairaanhoitajat oli into pinkeänä yksilövastuisesta. Asuimme vanhainkodin lähellä ja siellä poistettiin laitosapulaiset ja hoitoapulaiset ja apuhoitajien paikkoja vähennettiin. Näiden tilalle otettiin kalliimpipalkkaisia sairaanhoitajia, jotka sitten saavat tehdä yksilövastuista eli kaikki tekee kaikkia, eikä enää ole laikkaria siivoamassa ja alempiarvoisia työntekijöitä. Sairaanhoitajat oli innoissaan, kun tulee lisää työpaikkoja laman jälkeen.
Mutta sitten alkoi se kitinä. Kun mehän joudutaan tiskaamaan tiskit ja huoletimaan liinavaatevarasto ja siivoamaan keittiö ja muitakin paikkoja.
Tämän jälkeen todettiin, että hoitopaikka on liian kallis kunnalle, kun ennen oli 10 sairaanhoitajaa, 15 apuhoitajaa, 5 hoitoapulaista ja 5 laitosapulaista. Nyt oli 20 sairaanhoitajaa ja 2 laitosapulaista ja pari apuhoitajaa. Alettiin tietenkin vähentämään henkilökuntaa laitosapulaisista ja apuhoitajista. Jäi 20 sairaanhoitajaa ja 1 laitosapulainen. Ja taas itku ja hammastenkiristys, kun työt lisääntyi.
Lopulta kunta totesi, että pulju on liian kallis ja pilkkoi sen yksityisille tehostetun palvelun yksiköiksi, joissa on 1 sairaanhoitaja ja lähihoitajia. Kun kunnalliset palvelut siirrettiin yksityisille halvan hoidon toivossa, oli yksityisilla monopoli ja nostivat hinnat kattoon.
Halvimmaksi oli tullut kuitenkin se vanha paikka, missä oli apuhoitajia, hoitoapulaisia ja laitosapulaisia ja sairaanhoitajia vähemmän, kuin uusi paikka, mikä pyöri kalliilla sairaanhoitajilla. Saati sitten ne yksityiset, jotka pääsivät hinnoittelemaan palvelunsa kattoon
Sen verran huomautan, että sairaanhoitajan peruspalkka on n. 400e/kk parempi kuin lähihoitajan peruspalkka. Eli neljän sairaanhoitajan palkalla voisi palkata sen sijaan viisi lähihoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno kirjoitus ap:lta! Suosittelen, että lähettäisit tämän vaikka Hesariin tai johonkin toiseen isoon lehteen. Entinen miesvaltaisen alan osaaminen varmasti lisää painoarvoa. Jos tämä tulisi pelkästään hoitajan suusta, ei ihmisiä kiinnosta.
Tästähän Tehykin koko ajan huomauttaa. Suuri osa hoitajien työajasta kuuluu sihteerien, laitoshuoltajien yms. työtä tehdessä. Menee koulutus, kalliimpi työntekijä ja työntekijän aika hukkaan.
Tehy sitä yksilövastuisen hoitotyön mallia aikanaan ajoi ja halusi avustavat työntekijätryhmät pois ja siis osaltaan Tehyn toiminnan eurauksena tilanne on nyt mikä on.
Näinhän se meni. Muistan nämä jutut 90-luvulta sairaanhoitajien lakon aikana. Meilläkään ei ole ikinä ollut niin paljon sairaanhoitajia töissä, kuin lakon aikana. Hätätöissä mukamasten. Lakon aikana me emme saaneet edes ottaa stixejä virtsasta, vaan sairaanhoitajan oli pakko tulla hätätöihin juuri sen takia.
Lakon myötä menetimme 10 mk lisän yöstä. Lisäksi jos kahdella listalla oli viisi yötä (muistaakseni), oli sai 6 tuntia aikahyvitystä. Se menetettiin.
Mutta samaan aikaan sairaanhoitajat oli into pinkeänä yksilövastuisesta. Asuimme vanhainkodin lähellä ja siellä poistettiin laitosapulaiset ja hoitoapulaiset ja apuhoitajien paikkoja vähennettiin. Näiden tilalle otettiin kalliimpipalkkaisia sairaanhoitajia, jotka sitten saavat tehdä yksilövastuista eli kaikki tekee kaikkia, eikä enää ole laikkaria siivoamassa ja alempiarvoisia työntekijöitä. Sairaanhoitajat oli innoissaan, kun tulee lisää työpaikkoja laman jälkeen.
Mutta sitten alkoi se kitinä. Kun mehän joudutaan tiskaamaan tiskit ja huoletimaan liinavaatevarasto ja siivoamaan keittiö ja muitakin paikkoja.
Tämän jälkeen todettiin, että hoitopaikka on liian kallis kunnalle, kun ennen oli 10 sairaanhoitajaa, 15 apuhoitajaa, 5 hoitoapulaista ja 5 laitosapulaista. Nyt oli 20 sairaanhoitajaa ja 2 laitosapulaista ja pari apuhoitajaa. Alettiin tietenkin vähentämään henkilökuntaa laitosapulaisista ja apuhoitajista. Jäi 20 sairaanhoitajaa ja 1 laitosapulainen. Ja taas itku ja hammastenkiristys, kun työt lisääntyi.
Lopulta kunta totesi, että pulju on liian kallis ja pilkkoi sen yksityisille tehostetun palvelun yksiköiksi, joissa on 1 sairaanhoitaja ja lähihoitajia. Kun kunnalliset palvelut siirrettiin yksityisille halvan hoidon toivossa, oli yksityisilla monopoli ja nostivat hinnat kattoon.
Halvimmaksi oli tullut kuitenkin se vanha paikka, missä oli apuhoitajia, hoitoapulaisia ja laitosapulaisia ja sairaanhoitajia vähemmän, kuin uusi paikka, mikä pyöri kalliilla sairaanhoitajilla. Saati sitten ne yksityiset, jotka pääsivät hinnoittelemaan palvelunsa kattoon
Sen verran huomautan, että sairaanhoitajan peruspalkka on n. 400e/kk parempi kuin lähihoitajan peruspalkka. Eli neljän sairaanhoitajan palkalla voisi palkata sen sijaan viisi lähihoitajaa.
Sairaanhoitaja ei tosiaan vielä ole kallis, mutta tulee kallistumaan, koska pula alkaa olla kohta akuutti ja laki kuitenkin vaatii, että sairaanhoitajia hommissa on. Koulutuksen lisääminen on vaikeaa, koska tapahtuu niin paljon työpaikoilla ja niiden kapasiteetti alkaa olla jo käytössä ja dirketiivit tulevat vastaan koulutuksen helpottamisessa. Helsingin seudulla motivoituneimpienkaan on nykyisin jo vaikea valmistua määräajassa, kun harkkapaikkoja ei saa, muualla hieman parempi tilanne vielä.
Työnjako tullee takaisin muotiin, kun sairaanhoitajapula kunnolla lävähtää silmille ja mallia aletaan katsoa esim. Ruotsista, jossa sairaanhoitajat tosiaan tekevät vain sairaanhoitajan tehtäviä. Pari edeltävää vuosikymmentä on menty tilanteessa, jossa sairaanhoitajia on ollut yli tarpeen ja vielä ei ole kunnolla herätty uuteen tilanteeseen, joka on nopeasti eskaloitumassa. Nykyisin ei tosiaan avoimiin toimiin erikoissairaanhoidossa riitä hakijoita, sijaisuuksista puhumattakaan kuin korkeintaan aivan suosituimmissa paikoissa. Omalla työpaikalla Päivystyksen toimiin haki muutama enemmän kuin toimia oli auki, Teholla avoimiin toimiin vakinaistettiin vanhan käytännön mukaan pitkissä sijaisuuksissa olleita, mutta jo leikkuri joutui nyhjäämään tyhjästä ja osastoilla 10 avointa tointa kohti oli 1-3 pätevää hakijaa.
vierailija1hhffhf kirjoitti:
Yleensä on kaksi vaihtoehtoa toimia jos näkee ongelman. Joko jupista siitä tai sitten yrittää tehdä asialle jotain. Asian ottaminen yleiseen keskusteluun on jo tekemistä sekin. Tässäkin keskustelussa tulee ilmi se iso ongelma josta kärsii hoitajat ja eniten potilaat. Se ongelma on että kaikki älyttömyydet hyväksytään hiljaa olemalla tai korkeintaan valitetaan työkaverille. Ongelmat ei sillä ratkea. Ei varmaan ole sattumaa kuinka useissa naapurimaissa hommat toimii eri tavalla, töissä on kiva olla ja potilaillakin on keskimäärin parempi. Lopulta suurin ongelma on terveydenhuollon henkilökunta itse. Se hyväksyykö kaikkia epäkohtia on usein ihan oma valinta. Yhtä lailla hyväksytään huonot resurssit. Resurssit on turha selitys. Hetkinen voivotellaan kuinka on huono palkka ja työolosuhteet ja joku järjestö älähtää muodon vuoksi lehtikirjoituksessa, kunnes noin viikon päästä kaikki onkin jo unohtunut ja homma jatkuu ennallaan. Huono palkkaus ja arvostuksen puutteen kokemus on pitkälti hoitohenkilökunnan oma vika. Rahaa on lopulta löytynyt kun oikeasti vaadittu, esim sosiaalityöntekijöille, joiden henkilöstöresurssit ja palkkaus ovat parantuneet. Rahaa löytyy kyllä aina, kyse on siitä mihin sitä kohdennetaan. Jos ostaa perusteen, että ei ole ynhteiskunnalla rahaa tai lähtee keskusteluun jossa pohditaan kuinka paljon jokainen joutuisi maksamaan veroja enemmän ja onko siihen valmis -niin silloin on jo ostanut itselleen palkanalennuksen ja työolojen huononnuksen. Ei monilla muilla aloilla porukalla edes riittäisi mielikuvitus keksimään niitä mitä älyttömimpiä systeemejä, ilmiöitä ja tapahtumia joita terveysalalla tapahtuu, se pitää itse kokea, vaikka toivon kuinka kenenkään ei tarvitsisi sitä kokea. Poikkeukset vahvistavat säännön.
Ongelma ei tietysti ratkea sillä että ollaan vaan hiljaa tai purnataan työkavereiden kesken mutta 10v hoitoalalla opetti ainakin mulle sen käsittämättömyyden että hoitajia ei tippaakaan kuunnella kun työssä tehdään muutoksia! Toki alalla oli aiemmin vahvasti (ja osittain on varmasti yhä) sitä tietynlaista muutosvastarintaa että ei edes haluta opetella uutta kun vuosikymmenet on jotain tehty tietyllä tavalla.
Mutta hoitoala on todellakin käsittämättömän täynnä ns. ulkoa päin tulevia uudistuksia ja erinäisiä projekteja. Vaikka kuinka hyvin perusteltaisiin että hei, vaikuttaa hyvältä mutta kun otetaan huomioon työssä olevat seikat x, y ja z niin tätä ei ole nyt vaan järkevää uudistaa näin niin kyllä se uudistus vaan runnotaan läpi. Esimerkkinä tilanne, kun omassa kaupungissani kotihoidossa otettiin käyttöön uusi järjestelmä, jolla käynnit jaettiin keskitetysti yhdestä paikkaa kun ennen homma oli hoitunut ns. tiimeittäin; aiemmin siis oli tietyt asiakkaat tietyllä alueella ja sitten työntekijät jakoivat nämä asiakkaat työvuoron tullessaan että kuka menee kenellekin.
No, uuden systeemin jälkeen kukaan työntekijöistä ei enää tiennyt että kuka on missäkin, joten poikkeustilanteissa ei enää voinutkaan soittaa sille, jonka tiesi olevan naapuritalossa käynnillä että tule hätiin/ota mun seuraava asiakas, joudun odottamaan täällä lanssia asiakkaalle tms. Siinä sitten hätäpäässä soittelee kaikki läpi ja kartoitat kuka voisi tulla hätiin sen sijaan että homma hoituisi yhdellä soitolla. Lisäksi tuo pitkälti automatisoitu uusi järjestelmä jakoi käynnit niin, että hoitajat ajelivat autoilla/pyörillä pitkiäkin matkoja asiakaskäynneille huomatakseen vaan että kas, edellä menee kollega tuohon naapurirappuun... Aiemmin käynnit oltiin suunniteltu niin, että pyrittiin minimoimaan siirtymiin käytetty aika.
Jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa ^
Tämän lisäksi tuli täysin turhia käyntejä tai vastaavasti käyntejä jäi välistä. Asiakkailla kun kuitenkin osalla oli tukena olevia omaisia ja välillä käyntejä peruttiin, joskus tunnin-parinkin varoajalla. Aiemmin tämä ei ollut mikään ongelma sillä asiakkaan tai hänen omaisensa tiesi soittaa oman alueensa hoitajan puhelimeen ja perua käynnin. Näin hoitaja sai lisäaikaa omille käynneilleen tai saattoi soittaa kollegalle ja tarjota apua. Uuden systeemin myötä käyntien peruutukset eivät useinkaan menneet perille eli paikalle ajettiin turhaan ja tultiin käännytetyiksi ovelta. Pahimmillaan käytettiin työaikaa siihen, että alettiin selvittää mihin asiakas on "kadonnut". Kaikkein pahin ongelma oli se, että joskus käyntien peruutukset menivät kyllä perille niin että asiakas tippui listalta pois, mutta bugina oli se että käynti jäi pysyvästi pois. Siis niin että se ei tullutkaan seuraavinakaan päivinä listalle tai niin että jäi juuri siltä päivältä seuraavalla viikollakin pois. Eikä tilannetta saatu korjattua vaikka kuinka soitteli ja yritti asiaa selvittää...
Nämä ongelmat olivat laajasti tiedossa, niistä raportoitiin, niistä valitettiin. Mutta ei, vuosia tuo järjestelmä oli/on käytössä ja vaikka asiaa yritettiin nostaa julkiseksikin, se torpattiin vaan sillä että no hoitajat nyt vaan ovat tottuneet vanhaan, alkukankeutta tämä tälläinen, kyllä se siitä kun vaan kaikilla on tahtotilaa muutosta toteuttaa... Ei vaan voitu myöntää että se kalliilla hankittu järjestelmä oli aivan täysi susi ja sen käytöstä olisi pitänyt luopua!
Hoitoala tarvitsisi.todellakin kunnon ravistelua ja tietyllä tapaa pitäisi isosti palata kohti vanhaa aikaa, kuten ketjussa on tuotukin hyviä pointteja esiin. Ja vaikka onkin totta että sosiaalipuolella sosiaalityöntekijöiden määrää ja palkkaa on viime vuosina nostettu, on silläkin puolella ihan vastaavia ongelmia kuin hoivapuolella. Ei ole sihteereitä enää vaan maisterikoulutuksen omaava sosiaalityöntekijä käyttää aikaa postitukseen, kopiokoneen korjaamiseen ja vastaavaan, yksi kun sairastuu niin kollega käyttää aikaa siihen että hän hoitaa sairastuneen asiakaskäyntien uudelleenjärjestelyn jos sairastunut ei itse siihen pysty. Kaikkia asiapapereita ei voi jättää postin vietäväksi joten sos.tt ajelee pitkin kaupunkia papereita kuskaamassa ja siivoaa toimistonsa itse. Eli ihan samaa järjettömyyttä kuin hoitoalalla.
(Sori muuten jos teksti on pötkömäistä, mikä *#*#* bugi tätä palstaa taas vaivaa kun ei ole kuin kaksi riviä näkyvissä mihin kirjoittaa...)
Onkohan niin, että kun mikään järjestely ei ole täydellinen kaikilta osin, niin lähdetään tekemään muutoksia, ja siinä tulee osittain hyviä puolia, mutta sitten myös uusia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla on myös tapana, että kaikki kehittäminen tuppaa tapahtumaan ylätasoilla. Siellä sitten osastonhoitajat ja osastonylilääkärit yrittävät kehittää keskenään hoitajien ja sairaalalääkärien työtä ilman, että heillä on mitään hajua, mitä siellä kentällä tapahtuu, mitä ne ongelmakohdat ovat ja mikä toimii.
Me saimme esimerkiksi äskettäin uudet hoitosuunnitelmapohjat. Ainoa vain, että ovat niin laajoja, että raportinlukuaika pitäisi kaksinkertaistaa, jos niitä käytettäisiin. Nyt niitä sitten käytetään joko hyvin karsittuina versioina (ja karsimiseen menee aikaa) tai käytetään yhtä vanhaa ja hyvää yleispohjaa.
Uudet potilasohjeet taas ovat niin laveat, että jokaiselle annetaan kohta kotiin mukaan pieni mapillinen papereita, joissa samat asiat kerrotaan n. viiteen kertaan ja ainakin parissa kohdassa ristiriitaisesti. Ei niitä onneksi taida kukaan potilas lukea.
Potilasvirran ruuhkautumista alettiin ratkoa kellottamalla, mihin aikaan sairaalalääkäri on tehnyt reseptit, nyt sitten odotetaan sairauslomalappua, labrojen valmistumista ja milloin mitäkin. Tilanne ei ole paljoakaan parantunut.
Salaa kahvipöydässä on pystytty joitain ongelmia ratkomaan, mutta ratkaisut jäävät täten henkilöitten välisiksi. Tiedämme, että erikoistuva(t) lääkäri(t) X+n tulee käymään tai vähintään soittaa joka ilta klo 18 ja 19 välillä, joten hänelle ei soitella viittä puhelua sitä ennen, ellei asia ole kiireellinen. Mutta erikoistuva(t) lääkäri(t) Y +n ei tällaista ole luvannut tehdä, joten hänen/heidän kanssaan käydään puhelinrumbaa läpi illan. Ja koska aina ei hoitaja muista, oliko tämän illan lääkäri porukkaa X vai Y, niin soittaa sitten ryhmän X lääkärille, jota turhauttaa, koska hän jatkuvia keskeytyksiä välttääkseen on sopinut käytännöstä, jossa näyttää naamansa.
Kotihoidossahan tilanne on räjähtämässä käsiin. Omaisten mielestä ollaan kotisiivoojia ja piikoja, heidän mielestään ainoa tärkeä asia on se onko siivottu jääkaappi ja viety roskat. Viis siitä monisairaasta asiakkaasta jonka terveydentila vaatii jatkuvaa valppaanaoloa ja oireistojen kirjaamisia lääkäriä varten. Niillä ei ole mitään merkitystä kunhan on pyykit muistettu pestä. Pahimmat kulkevat päivittäin hoitajien perässä ja soittelevat mitä (heidän mielestään) olisi pitänyt tehdä. Siispä joidenkin kohdalla joudutaan sanatarkasti joka kerta kirjaamaan kun käynnillä on keittiö siivottu ja nenäliinoja keräilty lattialta, jotta voidaan kirjauksista todentaa valittavalle omaiselle, että kyllä, nenäliina on lattialta poimittu ja peti pedattu, ei oikein sille voida mitään jos asiakas käyntien välissä tiputtaa mehua lattialle ja menee takaisin sänkyyn pötkölleen, iäkäs kun on.
Järkyttävää hoitajien resurssien tuhlaamista ensinnäkin tuollaisten kirjaus. Eikä jääkaapin siivoaminen pitäisi kuulua hoitajille, silloin kun omaiset hoitavat kauppa-asiat ja asiakas syö ihan itse. Mutta ei, ”samalla kun te sen säärihaavan hoidatte niin se jääkaappi! Naapurin Lissultakin viedään roskat!”. Juu, niin viedään kun hän sattuu olemaan pyörätuolissa ja teidän mummonne käy taksikortilla itse kaupassa... ja tätä ei tietenkään saada perustella näin suoraan kertomalla. Erittäin vaikea saada ihmiset ymmärtämään että kotihoito auttaa vain siinä mihin asiakas ei itse kykene ja vaikka naapuri monisairaampana enemmän apua saa niin se nyt ei ole peruste tulla passaamaan teidän mummoa kun hän ei vielä sitä apua tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia on hirvittävän vaikea nähdä miten hoitajat ovat korvaamattomia ja heille pitäisi maksaa 5000 euron kuukausipalkkaa, kun totuus on, että uupumus ja kiire johtuu huonosta organisoinnista ja turhasta byrokratiasta. Tänne Suomeen pitäisi tulla samanlainen kevyempi koulutusmalli mitä jenkeissä on, jossa lukion aikana voi vuodessa opiskella itsensä esim. hoitajaksi tai hammaslääkärin avustajaksi. Ei sängyn petaajaa, näytteen ottajaa tai ruuan jakelijaa tarvitse kouluttaa vuosia, ihan silkkaa ajan ja rahan hukkaa.
N35
Ja tämäkö mielestäsi oli tämän ketjun ydinajatus? Minusta on hirvittävän vaikeaa nähdä, miten ihmisten sisälukutaito heikkenee vuosi vuodelta katastrofaalisin seurauksin.
Siis koska sos. & terv.alalla on toimimattomia rakenteita ja työntekijät tekevät väärien ammattiryhmien töitä, on tämä mielestäsi osoitus siitä että esimerkiksi sairaanhoitajan työn ydinosaamista on juuri petaaminen ja ruuan jakaminen?:D
Tervetuloa kokeilemaan.
En ole töissä sairaalassa, mutta sotealalla kuitenkin. Tehtävääni vaaditaan maisterin paperit. Minunkin työhöni kuuluu myös siivousta, postitusta yms., jonka voisi tehdä siivooja tai sihteerikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla iso ongelma on, että johto on etääntynyt päivittäisestä työstä. Henkilöstöä ei kuunnella ja kaikki mahdolliset muutokset tehdään ylhäältä tai ulkoa päin.
Työntekijät eivät uskalla tuoda asioita julkisuuteen, koska yksinkertaisinkin esimerkki on jo lähellä vaitio-olovelvollisuuden rikkomista. Jos esimerkiksi tämän ketjun saattohoitopotilasesimerkkiin liittäisi sairaalan, osastosta puhumattakaan, oltaisiin jo niillä rajoilla, vaikka sinänsä "kerran", "saattohoitopotilas" ovat niin yleisellä tasolla sanottu kuin voi olla.
Maa on myös pieni ja varsinkin jos haluaa jollain tietyllä paikkakunnalla olla töissä, niin helposti tulee saavutetuksi pihalle, jos pullikoi. Alan sisäinen valvonta, AVI jne. ovat myös aika hampaattomia isoja yksiköitä kohtaan. Ei voi sulke ainoaa päivystystä 200 km suuntaansa, oli siellä tilanne mikä hyvänsä. Ja toki sille ei kuulukaan, että työtavat ovat tehottomia, se sitten kuuluu, kun työntekijät riittävästi räytyvät työtaakkansa alle.
Vierailija kirjoitti:
Yksi järjettömän turhauttava esimerkki tuosta byrokratiasta: Me kerran saattohoidimme yhden potilaan neljän hengen potilashuoneessa pelkästään naurettavan byrokratian takia.
Eräänä perjantaiaamuna tehtiin saattohoitopäätös ja saatiin vielä tuurilla samana päivänä paikka saattohoitokodista, mutta tarvittiin anestesialääkärin toimenpide ennen siirtoa. Siihen tehtiin määräys ja konsultaatiopyyntö, varaus toimenpideyksikköön ja kaikki muut asiaankuuluvat asiat. Iltapäivällä alettiin kysellä, miksi aikaa ei ole vielä tullut, että pitäisi saada potilas illalla sinne saattohoitokotiin. Tulikin snestesialääkäriltä korvantäydeltä haukkuja hoitajalle, koska lääkäri oli unohtanut sen kohteliaisuussoiton. Anestesialääkäri oli kertomansa mukaan koko päivän ihmetellyt, että mikä tämä toimenpide muka on, kun lääkäri ei ole soittanut ja kertonut tehneensä lähetettä ja tieto on tullut vain kirjallisena. Päivystysaikaan klo 15.05 ei enää suostunut toimenpidettä tekemään, vaikka soiton unohtanut lääkäri hätisteltiin se pukuhuoneesta matkalla kotiin se tekemään.
Potilas menetti saattokotipaikan ja seuraavana keskiviikkona kun olisi uuden saanut oli jo niin heikkona, ettei siirretty.
Meillä ei ollut tarjota omaa huonetta tai edes pienempää huonetta ja omaisillekin kertyi 70 kilometriä ylimääräistä matkaa suuntaansa, kun saattohoitokoti olisi taas ollut lähes naapurissa.
Mutta joo, uusi erikoistuva tosiaan syyllistyi kuolemsnsyntiin ja unohti sen soiton, että tein tällaisen lähetteen, voitteko ystävällisesti tehdä...
Toisaalta kuoleva sai maata rauhassa sängyssä, eikä häntä raahattu ympäri maakuntaa epämukavassa ambulanssissa.
Miten paljon useammin hoidamme omaisten hyvinvointia ennen potilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi järjettömän turhauttava esimerkki tuosta byrokratiasta: Me kerran saattohoidimme yhden potilaan neljän hengen potilashuoneessa pelkästään naurettavan byrokratian takia.
Eräänä perjantaiaamuna tehtiin saattohoitopäätös ja saatiin vielä tuurilla samana päivänä paikka saattohoitokodista, mutta tarvittiin anestesialääkärin toimenpide ennen siirtoa. Siihen tehtiin määräys ja konsultaatiopyyntö, varaus toimenpideyksikköön ja kaikki muut asiaankuuluvat asiat. Iltapäivällä alettiin kysellä, miksi aikaa ei ole vielä tullut, että pitäisi saada potilas illalla sinne saattohoitokotiin. Tulikin snestesialääkäriltä korvantäydeltä haukkuja hoitajalle, koska lääkäri oli unohtanut sen kohteliaisuussoiton. Anestesialääkäri oli kertomansa mukaan koko päivän ihmetellyt, että mikä tämä toimenpide muka on, kun lääkäri ei ole soittanut ja kertonut tehneensä lähetettä ja tieto on tullut vain kirjallisena. Päivystysaikaan klo 15.05 ei enää suostunut toimenpidettä tekemään, vaikka soiton unohtanut lääkäri hätisteltiin se pukuhuoneesta matkalla kotiin se tekemään.
Potilas menetti saattokotipaikan ja seuraavana keskiviikkona kun olisi uuden saanut oli jo niin heikkona, ettei siirretty.
Meillä ei ollut tarjota omaa huonetta tai edes pienempää huonetta ja omaisillekin kertyi 70 kilometriä ylimääräistä matkaa suuntaansa, kun saattohoitokoti olisi taas ollut lähes naapurissa.
Mutta joo, uusi erikoistuva tosiaan syyllistyi kuolemsnsyntiin ja unohti sen soiton, että tein tällaisen lähetteen, voitteko ystävällisesti tehdä...
Toisaalta kuoleva sai maata rauhassa sängyssä, eikä häntä raahattu ympäri maakuntaa epämukavassa ambulanssissa.
Miten paljon useammin hoidamme omaisten hyvinvointia ennen potilasta.
Useinmiten erikoissairaanhoidosta saattokoteihin siirrettävät ovat vielä kohtuullisen hyväkuntoisia. Käveleviä tai ainakin istumaan pystyviä. Kohtuullisen virkeitäkin. Saattohoito isossa potilashuoneessa on aina kyseenalaista. Omaiset eivät voi vierailla vapaasti jne. Taksi tai ambulanssimatka on pieni hinta saattohoitokodin palveluista.
Kun erikoissairaanhoidossa päädytään saattohoitoon, on kyse joko hyvin nopeasti kuolevasta potilaasta, joka saattohoidetaan samassa sairaalassa ja he yleensä ovat hyvin heikossa hapessa ja saattohoidossa puhutaan tunneista tai parista päivästä tai sitten kyse on ihmisistä, joilla elinaikaa on viikko tai kuukausi ja ovat vielä kohtuullisen voimissaan. Saattaisivat vielä haluta katsella tv::tä, käydä saunassa, jutella rauhassa omaisten kanssa, tavata ystäviä jne. Kaikki hankalia asioita sairaaloissa ja isoissa potilashuoneissa.
Lähettäkää nämä maan hallitukselle. Teillä on hyviä ideoita, joita hoitoalan byrokraatit eivät ikinä keksi vaikka miettisivät tuhat vuotta.
Olen maallikkona itse miettinyt samaa; miten voi olla kannattavaa teettää lääkäreillä ja hoitajilla sihteerin, tekstinkäsittelijän, sosiaalityöntekijän, siivoojan ja tiskarin työt samalla kun sihteerit, siivoojat ja tiskarit pyörittelevät peukkuja kortistossa?
Jopa työtön autokuski oppii nuo hommat. Ei tosin sihteerin työtä, joka on vaativaa, mutta sihteereitäkin on työnhakijoina.
Rahat tähän löytyvät maastapoistumisverosta ja pääomatuloverosta.
Tiedän ainakin itse että tietyissä sairaaloissa lähihoitajat/laitoshuoltajat eivät edes kerkeä tehdä kaikkea heille kuuluvia töitä ja useat, varsinkin nuoret tekevät sitten töitä nopeasti ja hutaisemalla, ei lainkaan kunnolla. Vähän tunnollisemmat sitten palavat siinä kiireessä loppuun, kun yrittävät tehdä asioita kunnolla ja päätyvät sairaslomille.
Ja tämä ongelmahan pysyy, jos sairaanhoitajia/lähihoitajia/laitoshuoltajia ei palkata lisää. Ja kukaan ei hae noihin töihin, koska niiden palkka on verrattuna muihin ammatteihin ja työn määrään aivan mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden koulutukseen ei taida kuulua johtaminen tai prosessisuunnittelu? Eli sama kuin näitä tehtäviä hoitaisi "reipas poika" ;)
Varmaan monissa paikoissa yritetään säästää sihteereistä, laitoshuoltajista ym. vaikka ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Usein tulee halvemmaksi säästää vähemmän.
Eikö lääkäreidenkin pitäisi päästä keskittymään heidän varsinaiseen työhönsä? Ei ole lääkäreitäkään ylenmäärin täällä. Johtaminen sopisi paremmin osastonhoitajille. Heillä on muutenkin parempi kokonaiskuva osaston toiminnasta.
Ei heidänkään koulutukseen kuulu siinä määrin johtamista saati prosessisuunnittelua. Kun puhutaan monimutkaisista systeemeistä niin valitettavasti "maalaisjärjellä" ei pärjää. Olen liian monta amatöörien suunnittelemaa prosessia joutunut korjaamaan.
Ei olekaan, mutta kenelle vastasin, siellä mitä ilmeisimmin on, koska puhuttiin kännyköistä joihin pyynnöt tulevat. Siksi ihmettelin soittamista lisäksi.