Hoitoala kaipaisi töiden uusjakoa

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin totta. Työskentelen psykiatrisessa sairaalassa, ja työaikaani kuluu mm. pyykkisäkkien kantamiseen ulko-ovelta osastolle, näiden pyykkisäkkien purkamiseen, erilaisten tavaroiden ja pesuaineiden tilaamiseen (missä iso osa ajasta kuluu siihen, että yritän selvittää edes sitä että mikä suihkusaippuapurkki on tarkoitettu pesuhuoneiden seinätelineisiin), erinäisten eritetahrojen siivoamisiin, lakanoiden vaihtoon, pesuhuoneiden kaappien täydentämiseen jne. Samaan aikaan tekee tiukkaa, että ehdin toteuttaa hoitosuhteet ja ryhmät suunnitelmien mukaan.

Juuri tämä. Muistan yhden harjoittelun polilla, jossa eräs hoitaja käytti ehkä viisi tuntia ja eräs lääkärikin pari tuntia työaikaa erään tulostimen mustekasettiin. Etsittiin kissojen ja koirien kanssa oikeaa tilauskoodia. Kun lopulta löytyi, tuli parin päivän päästä logistiikasta tieto, että kyseistä tulostinta ei tueta. Sitten käytettiin pari tuntia lisää hoitajan ja tunti lääkärin työaikaa, kun selvitettiin ja anottiin uutta tulostinta...

Naurattaisi, jos ei itkettäisi näin veronmaksajana.

Mut hei; jonkun sihteerin palkka säästettiin, koska päättäjien logiikalla jo olemassaolevien tekemänä toihan on täysin ilmaista hommaa.

Jep. Toki se on säästöä, että esim. lääkäri 3-4x lähärin palkalla kopioi, faksaa ja postittaa potilaalle sairaslomatodistukset soittoajan jälkeen, haettuaan ensin keskusvarastosta printterin mustekasetin ja toisesta varastosta printteripaperia. Kun avustava henkilökunta on niin kallista. Ja sit tekee ylitöinä esim. reseptien uusinnat ja jonot kasvaa, kun päivään ei montaa vastaanottoaikaa mahdu ja pakko ne saldovapaatkin on joskus pitää. 

Olisipa vielä terveyskeskusavustajia, sihteereitä ja tekstinkäsittelijöitä. Tiimityö tk:ssa on tiimillä me, myself & I...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno kirjoitus ap:lta! Suosittelen, että lähettäisit tämän vaikka Hesariin tai johonkin toiseen isoon lehteen. Entinen miesvaltaisen alan osaaminen varmasti lisää painoarvoa. Jos tämä tulisi pelkästään hoitajan suusta, ei ihmisiä kiinnosta.

Tästähän Tehykin koko ajan huomauttaa. Suuri osa hoitajien työajasta kuuluu sihteerien, laitoshuoltajien yms. työtä tehdessä. Menee koulutus, kalliimpi työntekijä ja työntekijän aika hukkaan.

Tehy sitä yksilövastuisen hoitotyön mallia aikanaan ajoi ja halusi avustavat työntekijätryhmät pois ja siis osaltaan Tehyn toiminnan eurauksena tilanne on nyt mikä on.

Näinhän se meni. Muistan nämä jutut 90-luvulta sairaanhoitajien lakon aikana. Meilläkään ei ole ikinä ollut niin paljon sairaanhoitajia töissä, kuin lakon aikana. Hätätöissä mukamasten. Lakon aikana me emme saaneet edes ottaa stixejä virtsasta, vaan sairaanhoitajan oli pakko tulla hätätöihin juuri sen takia.

Lakon myötä menetimme 10 mk lisän yöstä. Lisäksi jos kahdella listalla oli viisi yötä (muistaakseni), oli sai 6 tuntia aikahyvitystä. Se menetettiin.

Mutta samaan aikaan sairaanhoitajat oli into pinkeänä yksilövastuisesta. Asuimme vanhainkodin lähellä ja siellä poistettiin laitosapulaiset ja hoitoapulaiset ja apuhoitajien paikkoja vähennettiin. Näiden tilalle otettiin kalliimpipalkkaisia sairaanhoitajia, jotka sitten saavat tehdä yksilövastuista eli kaikki tekee kaikkia, eikä enää ole laikkaria siivoamassa ja alempiarvoisia työntekijöitä. Sairaanhoitajat oli innoissaan, kun tulee lisää työpaikkoja laman jälkeen.

Mutta sitten alkoi se kitinä. Kun mehän joudutaan tiskaamaan tiskit ja huoletimaan liinavaatevarasto ja siivoamaan keittiö ja muitakin paikkoja.

Tämän jälkeen todettiin, että hoitopaikka on liian kallis kunnalle, kun ennen oli 10 sairaanhoitajaa, 15 apuhoitajaa, 5 hoitoapulaista ja 5 laitosapulaista. Nyt oli 20 sairaanhoitajaa ja 2 laitosapulaista ja pari apuhoitajaa. Alettiin tietenkin vähentämään henkilökuntaa laitosapulaisista ja apuhoitajista. Jäi 20 sairaanhoitajaa ja 1 laitosapulainen. Ja taas itku ja hammastenkiristys, kun työt lisääntyi.

Lopulta kunta totesi, että pulju on liian kallis ja pilkkoi sen yksityisille tehostetun palvelun yksiköiksi, joissa on 1 sairaanhoitaja ja lähihoitajia. Kun kunnalliset palvelut siirrettiin yksityisille halvan hoidon toivossa, oli yksityisilla monopoli ja nostivat hinnat kattoon.

Halvimmaksi oli tullut kuitenkin se vanha paikka, missä oli apuhoitajia, hoitoapulaisia ja laitosapulaisia ja sairaanhoitajia vähemmän, kuin uusi paikka, mikä pyöri kalliilla sairaanhoitajilla. Saati sitten ne yksityiset, jotka pääsivät hinnoittelemaan palvelunsa kattoon

Tosiaan lääkäritkin, varsinkin terveyskeskuksissa, tekevät hirveästi kaikenlaista sälää. Sairaalassa siitä sälästä isompi osa lankeaa hoitajille, mutta jää sitä lääkäreillekin. Ja kun joka asia hyppää viiden ihmisen kautta ja kaikesta soitetaan, keskeytyvät työt yhtenään. Sairaanhoitajat ja erikoistuvat lääkärit voisivat yhtä hyvin kulkea aina handsfreet korvassa, niin paljon aikaa menee puhelimessa ja puolet siitä keskenään, koska juuri heille on jäänyt se sairaalan arjen pyörittäminen ja tehtävät menevät laidasta laitaan ja puolet ajasta ollaan huuli pyöreänä: "Siis mikä lomake? Mistä se löytyy? Miten se tehdään? Siis miksi tämä instanssi haluaa/tarvitsee sellaisen? Pitääkö mun se tehdä? Mitä siihen pitää laittaa? Saanks mä edes tehdä tällaista? Riittääkö mun natsat? Ai se olikin väärä? Et ole tosissas?"

Se on ihan käsittämätöntä mitä ihmiset  ja instanssit ovat lääkäreiltä ja hoitajilta vailla ja ikinä missään ei ole kunnon ohjeita siihen, miten kaikki lippulappuset täytetään ja kenen se pitää tehdä.

Niin totta!

Irtisanouduin sh:n virasta mm. em. asioiden vuoksi... Pää oli niin täynnä sitä hoidon ulkopuolista hommaa ja sälää...

Meillä asiat on jossain määrin paremmin, yleensä hommat hoituu ilman perään soittamista. Välillä sitä joutuu toki tekemään, kun aikaa ei kuulu. Sihteeri hoitaa meillä suurimman osan noista, jos on paikalla/ huvittaa tehdä töitä.

Kierron ulkopuoliset labrapyynnöt ja veritilauksetkin hoituu ilman soittoja pelkillä tilausohjelmilla. Mahtava uudistus.

Potilassiirto esim. tk vuodeosastolle vaatii sh soiton tk sh:lle joka lupaa paikan jos potilas sinne mahtuu. Sihteeri hoitaa suurimman osan paperitöistä, sh tekee oman loppuarvion ja lääkäri omansa. Sh huolehtii vielä lääkelistat mukaan ja tarkistaa että kaikki tarvittavat lippulappuset on kunnossa.

Toiseen sairaalaan siirto vaatii että potilaan oma lääkäri soittaa ensin toisen sairaalan lääkärille ja sitten sh soittaa sen paikan sh:lle. Suht kivuttomasti siis.

Toki meilläkin on tuo että laikkarit ja lähihoitajat voivat kieltäytyä monista hommista jos ei vain huvita, sh pitää ne silloin tehdä. Tai lääkärille kuuluvia hommia. Joskus tämä v* tuttaa kuin pientä oravaista kun muutenkin hommaa on enemmän kuin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Olen itse töissä keskussairaalan laboratoriossa päivystävänä laboratoriohoitajana. Teen töitä myös verikeskuksessa. Eli meillä juurikin käytössä kännykät, joihin kaikki laboratoriopyynnöt tulevat ja jotka hälyttävät heti kun tulee uusi pyyntö.

Ihmettelen, miksi sinun täytyy soittaa labraan erikseen kun olet verivarauksen ja verinäytepyynnöt tehnyt? Kuka tätä vaatii? Jos teidän labra, niin siellä eivät kyllä osaa hommiaan. Ei meille tarvitse soittaa, että olen tehty nyt pyynnöt potilaasta se ja se. Kyllä me näemme ne, ja kun ne on pyydetty kiireellisenä, haemme ja teemme ne mahdollisimman nopeasti. Samoin näemme välittömästi kun uusi verivaraus tehdään, meillä on valvontanäyttö koko ajan päällä, johon ne ilmestyvät samantien kun hoitaja on ne saanut tehtyä järjestelmään. Ja alamme tehdä niitä kiireellisyysjärjestyksessä.

Meille ei todellakaan tarvitse erikseen soittaa tehdyistä pyynnöistä, siinähän menee aivan turhaa kaikkien aikaa hukkaan.

Kaikissa labroissa ei ole mobiili käytössä. Eli kun päivystät sitä koko labraa yksin/kaksin ja haet samalla näytteitä, niin ei ole mahdollista seisoa siinä näytön vieressä vahtimassa tuleeko pyyntöjä.

Yllättävää löytää täältä ihan asiakeskustelua hoitoalan ongelmista. Julkisuudessa tätä on valitettavan vaikea käydä, koska hoitajat ja sairaalalääkärit eivät uskalla puhua omilla nimillään. Johto aina kiistää kaikki ongelmat ja ongelmana ovat milloin liian tyhmät, laiskat tai liian tunnolliset alaiset.

Hoitajilla tilannetta pahentaa myös alan eetos, jossa hoitajan arvoa mitataan nöyryydellä. Itsekin huomaan kirjoittaneeni vain "hoitajat", koska on alan eetoksen vastaista eritellä lähi- ja sairaanhoitajia tai vihjata, että heillä pitäisi olla tehtävissä, saati palkassa, eroa.

Jos hommaa haluttaisiin järkeistää, saada säästöjä ja saada hoitajat riittämään, niin juuri tätä jakoa pitäisi tehdä ja kunnolla. Jos nyt taas niihin insinööreihin verrataan, niin kyllä insinöörikin osaa jakoavainta käyttää, mutta ei työnantaja hänellä silti mekaanikon työtä teetä. Hoitoalalla sairaanhoitajaa käytetään jopa suurin osa työajastaan lähihoitajana, sihteerinä tai laitoshuoltajana, usein se on jopa ylpeilyn aihe "kyllä meillä saikkaritkin suihkuttaa." Taloudellisesti se taas on aivan älytöntä joitakin poikkeustapauksia lukuunottamatta. Joissain paikoissa ei sairaanhoitajan tehtäviä ole niin paljon, että täysiaikaista sairaanhoitajaa kannattaisi palkata ja osa-aikaista ei saa ja osassa paikoissa potilaissa on niin paljon kiinni kaikenlaista, että sairaanhoitaja tarvitaan tekemään perushoitokin, mutta valtaosassa töitä voisi hyvin eriyttää paljon nykyistä enemmän.

Onhan se tosiaan outoa, että monessa paikassa lähihoitaja ja sairaanhoitaja tekevät suunnilleen samaa työtä. Palkkaerokin on joku 200-300, vaikka toinen näistä on korkeakoulutettu. Mutta tästä ei saa puhua. Kaikki hoitajat niputetaan vain samaksi ryhmäksi, ettei tule lisää hierarkiaa ja tasa-arvo järky.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tosiaan outoa, että monessa paikassa lähihoitaja ja sairaanhoitaja tekevät suunnilleen samaa työtä. Palkkaerokin on joku 200-300, vaikka toinen näistä on korkeakoulutettu. Mutta tästä ei saa puhua. Kaikki hoitajat niputetaan vain samaksi ryhmäksi, ettei tule lisää hierarkiaa ja tasa-arvo järky.

Yksi ongelma on, että sairaanhoitajilla ei ole omaa ammattiliittoa, vaan Tehy haluaa toimia myös lähihoitajien ammattiliittoja ja ajaa voimakkaasti tätä 'hoitajat' käsitettä. Saa nähdä, ottaako kohta käyttöön julkisuuteen viime aikoina pesiytyneen 'hoiva-ala' -termin, joka kuvaa hyvin huonosti sairaanhoitajien työn todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Makasin sappivaivojen takia ylimääräisen vuorokauden osastolla odottamassa että saadaan paperit kuntoon ja pääsen kotiin kahdeksiviikoksi odottamaan leikkausta, tuona aikana putosi paino 7kg enkä ole edes läski.

Oli muuten aika heikko olo.

Vierailija kirjoitti:

Myös sairaalabyrokratiasta esimerkki.

Osastolle palkattiin kolme uutta sairaanhoitajaa. Yksi tuli hoitovapaalta, yksi oli vastavalmistunut ja heillä ei ollut lääkelupia. Kolmas tuli eri sairaalasta, jossa hänellä voimassa olevat iv-luvat. Kaksi luvatonta tarvitsi tietysti tentit ja näytöt, mutta myös muualta tulleen tarvitsi antaa näytöt. Kaikki kolme hoitivat tentit ja näytöt kuntoon kuukauden kuluessa, joten kolme uutta iv-luvallista hoitajaa, eikö? No eipä tietenkään. Lomake suoritetuista testeistä ja osastonhoitajan saatekirje suoritetuista näytöistä lähtivät ylilääkäri ole, jonka, jos halusi huolellista työtä tehdä, piti lukea nuo kaksi paperia, tarkistaa julkiterhikistä oikeudet, kirjoittaa nimikirjoitus ja lyödä leima, oikeasti todennäköisesti vain allekirjoitti ja leimasi. Huolellisesti tehtynä siis viiden minuutin työ.

Tässä viiden minuutin työssä per hoitaja kesti neljä kuukautta. Ja ei edes ollut kesä. Tällä välillä osastolla teetettiin satoja tunteja ylitöitä iv-luvallisilla, koska heistä oli suuri puute.

Meillä asia hoidettu niin, että työntekijät tulevat rekryn kautta ja siellä huolehditaan että kaikki tarvittavat luvat kunnossa ennen työnteon aloittamista. Näin on useissa suurissa sairaaloissa

Vierailija kirjoitti:

Onhan se uutosiaan outoa, että monessa paikassa lähihoitaja ja sairaanhoitaja tekevät suunnilleen samaa työtä. Palkkaerokin on joku 200-300, vaikka toinen näistä on korkeakoulutettu. Mutta tästä ei saa puhua. Kaikki hoitajat niputetaan vain samaksi ryhmäksi, ettei tule lisää hierarkiaa ja tasa-arvo järky.

Työtehtävät ja työnkuva vaihtelee paljon riippuen työpaikasta

Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajalle kokoknaisvastui potilaan hoidosta ja lisäksi vastuu lääkehoidosta, joten eroa työtehtävissä paljon

Muualla ero voi olla pienempi

Lääkehoito on tuo ratkaiseva tekijä. Suonensisäistä lääkitystä eivät lähihoitaja toteuta missään, vaatii erikoistuvat myös sairaanhoitajilta

Tämän takia on hirvittävän vaikea nähdä miten hoitajat ovat korvaamattomia ja heille pitäisi maksaa 5000 euron kuukausipalkkaa, kun totuus on, että uupumus ja kiire johtuu huonosta organisoinnista ja turhasta byrokratiasta. Tänne Suomeen pitäisi tulla samanlainen kevyempi koulutusmalli mitä jenkeissä on, jossa lukion aikana voi vuodessa opiskella itsensä esim. hoitajaksi tai hammaslääkärin avustajaksi. Ei sängyn petaajaa, näytteen ottajaa tai ruuan jakelijaa tarvitse kouluttaa vuosia, ihan silkkaa ajan ja rahan hukkaa.

N35

Vierailija kirjoitti:

Ja terveyskeskuksissa nämä työt kuuluu lääkäreille. Koska sairaanhoitajat ei suostu. Laitosapulaisia ei saa soittaa siivoamaan kierron ulkopuolella jos vaikka potilas oksentaa. Huoneiden varastotäydennykset haetaan itse, koska ei kuulu hoitajien työnkuvaan yms.

Lääkärille????? Nyt kyllä joku vähän puhuu palturia :D Ei ainakaan meillä enkä ole koskaan moista kuullut. Itse olen lh tk vuodeosastolla, ja meillä lääkäri on fyysisesti paikalla 3 pv/vko, kiertää tällöin potilaat ja tekee lääkärin kirjallisia töitä. Ei tasan siivoa tai täytä potilaskaappeja :D Meillä laikkarit kyllä siivoavat yllättävätkin sotkut (pissalammikot lattioilla, pudonneet ruuat jne) silloin kun ovat paikalla. Klo 19-07 välillä ei ole laikkareita ja silloin siivoaa se kuka kerkeää, lh tai sh. Potilaskaapit täytellään kun keritään ja se joka kerkiää, mutta hoitajien hommaa se on (sh/lh).

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia on hirvittävän vaikea nähdä miten hoitajat ovat korvaamattomia ja heille pitäisi maksaa 5000 euron kuukausipalkkaa, kun totuus on, että uupumus ja kiire johtuu huonosta organisoinnista ja turhasta byrokratiasta. Tänne Suomeen pitäisi tulla samanlainen kevyempi koulutusmalli mitä jenkeissä on, jossa lukion aikana voi vuodessa opiskella itsensä esim. hoitajaksi tai hammaslääkärin avustajaksi. Ei sängyn petaajaa, näytteen ottajaa tai ruuan jakelijaa tarvitse kouluttaa vuosia, ihan silkkaa ajan ja rahan hukkaa.

N35

Eihän tässä mitään viiden tonnin palkkoja olla pyytämässäkään. Pitääkö kaikki kärjistää? Osan puuttuvista resursseista voi korvata töiden uudelleenjaolla ja hyvällä suunnittelulla. Mutta kyllä niitä hoitajia tarvitaan vielä reilusti lisää. Olen samaa mieltä, että koulutuksessa on korjattavaa. Sairaanhoitajat tarvitsevat kunnon koulutuksen, mutta lähärien rinnalle voisi pikakouluttaa myös hoitoapulaisia tms., jotka hoitaisivat ne pyykit, lakananvaihdot yms.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia on hirvittävän vaikea nähdä miten hoitajat ovat korvaamattomia ja heille pitäisi maksaa 5000 euron kuukausipalkkaa, kun totuus on, että uupumus ja kiire johtuu huonosta organisoinnista ja turhasta byrokratiasta. Tänne Suomeen pitäisi tulla samanlainen kevyempi koulutusmalli mitä jenkeissä on, jossa lukion aikana voi vuodessa opiskella itsensä esim. hoitajaksi tai hammaslääkärin avustajaksi. Ei sängyn petaajaa, näytteen ottajaa tai ruuan jakelijaa tarvitse kouluttaa vuosia, ihan silkkaa ajan ja rahan hukkaa.

N35

Ruotsissa hammashoitajaksi koulutus on 1,5 v. Suomessa on sellainen koulutus kuin hoiva-avustaja, 1,5 v. Eri asia työllistyykö tästä? Myös lastenohjaajan melko lyhyt koulutus löytyy.

Tässä voitaisiin kerrankin ottaa oppia/mallia yksityiseltä puolelta, jossa ei ole yleensä mitään ongelmia saada välittömästi aikaa lääkärille/röntgeniin/laboratoriokokeisiin tai ihan mihin vain. Miksi yksityinen puoli toimii valtavan tehokkaasti ja julkinen valtavan tehottomasti? Yksityisellä puolella toki paljon vähemmän potilaita mutta vastaavasti myös paljon vähemmän henkilökuntaa. Jokin oleellinen ero näiden järjestelmien välillä on oltava.

Lähetä tämä juttu Hesarille tai Ylelle!

Yksityisen ja julkisen ero on siinä, että julkisella korjataan, yhteisin varoin, yksityisen tekemät mokat. Siksi yksityinen hoito on niin "tehokasta".