Hoitoala kaipaisi töiden uusjakoa

Olen samaa mieltä, vaikka olen siis perushoitotasolla oleva hoitaja eli lähäri. Mutta hoitoalan töitä olen tehnyt todella pitkään. Kymmenen vuotta ensin hoitoapulaisena, sitten perushoitajana ja lopulta lähärinä. Työpaikkoina ovat olleet kunnalliset laitokset ja yksityiset hoivapalvelut.

Hoitoapulaisena tehtäviini kuului kunnallisella laitospuolella petien petaus, pukemisissa auttamiset, syöttämistä, yleistä siisteyttä eli yleismies jantunen, joka teki vähän kaikkea, mutta ei itse hoitotoimenpiteitä, eikä lääkkeitä. Silti meillä oli siivouspuoli vielä erikseen ja talossa talonmies (en muista, millä nimellä olivat), jotka hoisivat kiinteistötyöt.

Hoitajana työhön kuului sitten perushoito ja lääkkeet ja hoitotoimenpiteet 

Pyykit hoitui keskuspesulan kautta

Nyt työskentelen yksityisessä hoivapalvelun talossa. Työhöni kuuluu hoitajana ruoanlaitto, lattioiden moppaus, tiskikoneiden täytöt ja tyhjennykset, keittiön kaappien siivoukset, roskaämpäreiden siivoukset jne..

Lisäksi hoitotoimenpiteet, perushoito ja se virikekkin

Tämän päälle hoidan jos minkälaista kelan paperia ja laskuja ja rahannostoja. Ajan apteekista hakemassa asukkaille lääkkeitä heidän resepteillään, kun heitä on käytetty terveyskeskuksessa

Sieltä suihkaisen pistämään pyykkiä koneeseen ja ottamaan kuivaa pois ja viikkaan niitä huoneisiin.

Käyn välillä kolaamassa pihaa tai hiekoittamassa

Eli ero on huikea. Ennen osastolla kävi lääkäri kerran viikossa kierrolla ja teki lääkemääräykset. Tilasimme ne keskusapteekista ja lääkkeet tuotiin meille sisään, mistä jaoimme ne. Henkilökuntaa oli (vertaan siis entistä nykyiseen ja asukasmäärää eli 15) aamussa 3 hoitajaa, 1 hoitoapulainen, 1 siivouspuolella

Nyt yksityisellä sama asukasmäärä ja aamussa 3 hoitajaa(ei muita) jos on joku kipeänä, yksi irroittautuu vuorosta, tilaa taksin, lähtee päivystykseen jonottamaan asukkaan kanssa moneksi tunniksi. Sieltä taksilla apteekkin ja lääkkeet ja takaisin palvelukodille. Nämä kaksi jäljelle jäänyttä hoitavat sitten kaikki muut.

Tyypillistä on sitten, että joku omainen tulee juuri silloin ja huutaa, kun hänen omaisensa pyykkejä ei ole pesty ja viikattu ja lakanoita mankeloitu ja lattian nurkassa on paskaa, kun kukaan ei ole VIITSINYT sitä pestä (missä ihmeen välissä ne kaksi olisi hoitanut 14 asukasta, pesseet pyykit, viikanneet ja vielä ehtineet mopata lattiat) ja siellä se hoitaja taas istuu kansliassa koneen ääressä, eikä tee mitään. Kun se hoitaja juuri kirjoittaa selvitystä virkaholhoojalle, mihin on käyttänyt asukas 2.60 e ja 4.5 e kaupunkireissulla.

Enpä ihmettele, ettei nuoret viihdy alalla, kun luulivat hoitajiksi lukevansa. Hoitajat tekee kaikkea muuta, kuin sitä hoitotyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Toi röntgenongelma on teidän osastolla. Röntgenissä tosiaan nähdään, että Pertti Potilas osastolta O4 on saanut lähetteen thoraxiin, mutta ei se mitään auta. On teidän osaston tehtävänä järjestää potilas sinne röntgenosastolle, eli pistää hänet valmiiksi ja laittaa kuljetuspyyntö kuljetusjärjestelmään. Röntgeniin soittaminene ei auta siinä.

En minä voi potilasta röntgeniin noin vain viedä. Siellä makaisi aulassa maailman tappiin. Minun tehtäväni toki on järjestää potilas röntgeniin, mutta sitä ennen tarvin röntgenistä ajan/luvan. Sen saan soittamalla röntgeniin. Periaatteessa röntgenin pitäisi vastata röntgenpassituksiin ilmoittamalla sopiva aika, mutta sitä ei tapahdu, vaan tosiaan osastolta soitetaan ja huomautetaan, että passitus on tehty. Sitten Röntgen joko lupaa, että potilaan saa tuoda, antaa ajan tai lupaa soittaa, kun saa tuoda. Sen jälkeen minä sitten järjestän kyydin, joko potilaskuljetuksen kautta tai osaston omin voimin. Potilaskuljetus on muuten ainoa instanssi, johon ei tilauksen jälkeen tarvitse soittaa perään.

Esimerkin potilas oli ei hätätilapotilas juuri siksi, että se on perusarkea. Kun on kiire, niin silloin homma, onneksi, toimii paremmin. Jo erikoislääkäri tekee jonokortin ja soittaa leikkurin, varaukset tehdään vauhdilla jopa leikkurin omasta toimesta, röntgen tulee osastolle tai leikkurin, tietokonekuvaankin vain mennään antamalla juuri sen verran varoitusajalla, kun kulkemiseen kuluu ja labra tulee samantien juuri sinne, missä potilas on menossa. Mutta se on ihan eri proseduuri.

Vierailija kirjoitti:

Onko nää jutut totta? Jos ovat, miksi tästä ei puhuta? Aivan järjetöntä! Kyse kuitenkin yhteiskunnan rahoista.

Tietenkin nämä ovat totta, ja juurihan tässä puhutaan. Olin ennen sh:ksi siirtymistä kehittämistyössä ja kyllähän näitä tuli mieleen. Itse työssähän näitä ei ehdi ottamaan esille koska juokset suoli suorana, ja jos sattuu joskus jossain kokouksessa kerran vuodessa olemaan aikaa istua (minä aikana koko osasto sekoaa koska kentällä on liian vähän väkeä) ja erehdyt sanomaan jotain siitä ei ole mitään hyötyä koska fiksut pomot joko tietävät sen mutta eivät voi sille mitään ja huonot ottavat silmätikukseen. Alalla on myös marttyyreitä jotka eivät näe ongelmia.

Omat suosikkkini: lääkärin määräysten kopiointi hoitokertomukseen 50 x vrk. - miksei se voi tulla sinne suoraan? Iloinen uutuus eli hoitajat tilaavat nykyään aamupalat jossain vainajanlaiton ja kierron välissä kun laikkarit eivät enää tilaa. Kaappien täytöt ja vaippatilaukset. Ei työpaikkakoulutusta muuta kuin joskus omilla tauoilla 10 min.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut ovat valitettavan totta. Itsekin jouduin aloittamaan nollasta työpaikkaa vaihteessani, koska edellisen paikan luvat eikä edes lovet (=lääkeosaamisen verkkotentit) kelvanneet uudessa yksikössä. Ylilääkärin pöydälle suorituspaperini sentään lojuivat vain pari viikkoa.

Meilläkin huutava pula i.v luvallisista hoitajista, mutta niin vain minunkin tehtäviksi tulivat roskien ja pyykkien viennit ja kuormien tyhjennykset.... älytöntä.

Minkä ihmeen takia näitäkin perusasioiden lupia ja näyttöjä ja ko keitatarvitsee jos on jo kerran tehnyt ne ja ollut monta vuotta akuuttivuodeosastolla. Koskaan ei kukaan ehdi ottamaan vastaan ja muutenkin olisi hyödyllisempää jos vaikka kipupumpusta ja muista vermeistä saisi rehellisesti koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Toi röntgenongelma on teidän osastolla. Röntgenissä tosiaan nähdään, että Pertti Potilas osastolta O4 on saanut lähetteen thoraxiin, mutta ei se mitään auta. On teidän osaston tehtävänä järjestää potilas sinne röntgenosastolle, eli pistää hänet valmiiksi ja laittaa kuljetuspyyntö kuljetusjärjestelmään. Röntgeniin soittaminene ei auta siinä.

En minä voi potilasta röntgeniin noin vain viedä. Siellä makaisi aulassa maailman tappiin. Minun tehtäväni toki on järjestää potilas röntgeniin, mutta sitä ennen tarvin röntgenistä ajan/luvan. Sen saan soittamalla röntgeniin. Periaatteessa röntgenin pitäisi vastata röntgenpassituksiin ilmoittamalla sopiva aika, mutta sitä ei tapahdu, vaan tosiaan osastolta soitetaan ja huomautetaan, että passitus on tehty. Sitten Röntgen joko lupaa, että potilaan saa tuoda, antaa ajan tai lupaa soittaa, kun saa tuoda. Sen jälkeen minä sitten järjestän kyydin, joko potilaskuljetuksen kautta tai osaston omin voimin. Potilaskuljetus on muuten ainoa instanssi, johon ei tilauksen jälkeen tarvitse soittaa perään.

Esimerkin potilas oli ei hätätilapotilas juuri siksi, että se on perusarkea. Kun on kiire, niin silloin homma, onneksi, toimii paremmin. Jo erikoislääkäri tekee jonokortin ja soittaa leikkurin, varaukset tehdään vauhdilla jopa leikkurin omasta toimesta, röntgen tulee osastolle tai leikkurin, tietokonekuvaankin vain mennään antamalla juuri sen verran varoitusajalla, kun kulkemiseen kuluu ja labra tulee samantien juuri sinne, missä potilas on menossa. Mutta se on ihan eri proseduuri.

Usein näissä käy niin, että kaikki on sovittu ja järjestelty, mutta homma tyssää siihen että se potilas unohdetaan käytännössä toimittaa kuvaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nää jutut totta? Jos ovat, miksi tästä ei puhuta? Aivan järjetöntä! Kyse kuitenkin yhteiskunnan rahoista.

Tietenkin nämä ovat totta, ja juurihan tässä puhutaan. Olin ennen sh:ksi siirtymistä kehittämistyössä ja kyllähän näitä tuli mieleen. Itse työssähän näitä ei ehdi ottamaan esille koska juokset suoli suorana, ja jos sattuu joskus jossain kokouksessa kerran vuodessa olemaan aikaa istua (minä aikana koko osasto sekoaa koska kentällä on liian vähän väkeä) ja erehdyt sanomaan jotain siitä ei ole mitään hyötyä koska fiksut pomot joko tietävät sen mutta eivät voi sille mitään ja huonot ottavat silmätikukseen. Alalla on myös marttyyreitä jotka eivät näe ongelmia.

Omat suosikkkini: lääkärin määräysten kopiointi hoitokertomukseen 50 x vrk. - miksei se voi tulla sinne suoraan? Iloinen uutuus eli hoitajat tilaavat nykyään aamupalat jossain vainajanlaiton ja kierron välissä kun laikkarit eivät enää tilaa. Kaappien täytöt ja vaippatilaukset. Ei työpaikkakoulutusta muuta kuin joskus omilla tauoilla 10 min.

Oma suosikkini oli tippaletkut. Tuli päätös, että ne pitää toimittaa lääkejätteeseen. Kerätään erilliseen roskikseen ja kukahan saa kunnian viedä ne sairaala-apteekkiin, joka toisella puolella sairaalakompleksia? No tietenkin vuorovastaava sairaanhoitaja.

Jostain syystä niille lopulta löytyi muu kuljetus, kun ne pursuavat jätesäkit jostain syystä alkoivat ajautua yön pimeinä tunteina osastonhoitajan lukittuu työhuoneeseen hänen työtuolilleen.

Yksilövastuinen hoitotyö. Kyllä, 90-luvulla tätä alettiin noudattamaan. Olen tehnyt liikuntakyvyttömillä ikäni töitä. 

Edelleen se 15 asukasta (olen siis tämä aiemmin kirjoittanut lähäri).

Ennen tehtiin nykysanassa kirosanaan verrattavissa olevalla tyylillä töitä, eli laitosmaisesti.

Aamulla lähdettiin osaston toisesta päästä parityöskentelynä liikkeelle. Pukemiset, petaamiset, nostot parina. Yksilöllisesti huomioitiin ne, jotka halusivat nukkua pidempään eli parina käytiin hoitamassa myöhemmin.

Nyt yksilöllisesti kuuluu yhdelle 4 asukasta. Eli hän pukee ja nostaa ja petaa ja siivoaa huoneen ja kerää roskapussit ja pesee vessanpöntön ja pyyhkäisee huoneen lattian yksin. Se ihana yksilövastuinen, kokonaisvaltainen hoito, missä kaikki tekee kaikkea, eikä ole inhottavan laitosmaisesti määrätty, kuka tekee mitäkin. Ja kun huonokuntoinen asukas kärsii laitosmaisesta kahdestaan hoidosta, koska yksilövastuisessa hän saa siltä yhdeltä ihanan yksilöllisen hoidon. Eli yksin taitelet nosturin kanssa ja yksin väännät lakanaa sinne ja tänne ja yksin hoidat huoneen loppuun ja yksin peset yksilövastuisesti asukkaasi pyykit jne..

Kuinka sutjakkaasti meni homma ennen, kun parityöskentelynä pedattiin pikaisesti sängyt ja tehtiin nostot kahdestaan ja siivouspuoli kävi sitten pyyhkimässä lattiat ja pesemässä pöntöt. Ah, se oli sitä aikaa se, kun ehdittiin ulkoilla ja puuhata muutakin.

Niin ja tosiaan oli oma henkilö, joka hoisi koko talon sosiaalityöpalvelut ja laskutukset yms. Siihen riitti yksi henkilö. Nyt niitä hoitaa monta lähihoitajaa oman työnsä sivussa.

Ei ihme, että homma on ihan retuperällä. Miettikää nyt juuri 18 vuotta täyttänyttä lähäriä, jonka pitäisi osata taiteilla maukasta kotiruokaa pottumuusseineen ja lihapatoineen siinä sivussa, kun pukee asukasta exitusvaatteisiin ja selvittää jossain välissä, käyttääkö asukas kenen kustantamaa taksia ja soittelee kuntaan, että maksaako kunta nyt varmasti tämän taksimaksun vai mistä momentilta tämä menee.

Yleensä on kaksi vaihtoehtoa toimia jos näkee ongelman. Joko jupista siitä tai sitten yrittää tehdä asialle jotain. Asian ottaminen yleiseen keskusteluun on jo tekemistä sekin. Tässäkin keskustelussa tulee ilmi se iso ongelma josta kärsii hoitajat ja eniten potilaat. Se ongelma on että kaikki älyttömyydet hyväksytään hiljaa olemalla tai korkeintaan valitetaan työkaverille. Ongelmat ei sillä ratkea. Ei varmaan ole sattumaa kuinka useissa naapurimaissa hommat toimii eri tavalla, töissä on kiva olla ja potilaillakin on keskimäärin parempi. Lopulta suurin ongelma on terveydenhuollon henkilökunta itse. Se hyväksyykö kaikkia epäkohtia on usein ihan oma valinta.  Yhtä lailla hyväksytään huonot resurssit. Resurssit on turha selitys. Hetkinen voivotellaan kuinka on huono palkka ja työolosuhteet ja joku järjestö älähtää muodon vuoksi lehtikirjoituksessa, kunnes noin viikon päästä kaikki onkin jo unohtunut ja homma jatkuu ennallaan. Huono palkkaus ja arvostuksen puutteen kokemus on pitkälti hoitohenkilökunnan oma vika. Rahaa on lopulta löytynyt kun oikeasti vaadittu, esim sosiaalityöntekijöille, joiden henkilöstöresurssit ja palkkaus ovat parantuneet. Rahaa löytyy kyllä aina, kyse on siitä mihin sitä kohdennetaan. Jos ostaa perusteen, että ei ole ynhteiskunnalla rahaa tai lähtee keskusteluun jossa pohditaan kuinka paljon jokainen joutuisi maksamaan veroja enemmän ja onko siihen valmis -niin silloin on jo ostanut itselleen palkanalennuksen ja työolojen huononnuksen. Ei monilla muilla aloilla porukalla edes riittäisi mielikuvitus keksimään niitä mitä älyttömimpiä systeemejä, ilmiöitä ja tapahtumia joita terveysalalla tapahtuu, se pitää itse kokea, vaikka toivon kuinka kenenkään ei tarvitsisi sitä kokea. Poikkeukset vahvistavat säännön. 

Ja terveyskeskuksissa nämä työt kuuluu lääkäreille. Koska sairaanhoitajat ei suostu. Laitosapulaisia ei saa soittaa siivoamaan kierron ulkopuolella jos vaikka potilas oksentaa. Huoneiden varastotäydennykset haetaan itse, koska ei kuulu hoitajien työnkuvaan yms.

Jos lääkäri joutuu terveyskeskuksissa tekemään kuvatunlaisia töitä, on pitkä koulutus mennyt hukkaan.

Eipä ihme ettei terveyskeskuksiin saa aikoja, kun lääkärit joutuvat tekemään muita hommia, kuin varsinaista lääkärin työtä. Kuulostaa suorastaan kauhealta.

En enää kummastele, että terveyskeskuksissa on lääkäripula.

Vierailija kirjoitti:

Jos lääkäri joutuu terveyskeskuksissa tekemään kuvatunlaisia töitä, on pitkä koulutus mennyt hukkaan.

Eipä ihme ettei terveyskeskuksiin saa aikoja, kun lääkärit joutuvat tekemään muita hommia, kuin varsinaista lääkärin työtä. Kuulostaa suorastaan kauhealta.

En enää kummastele, että terveyskeskuksissa on lääkäripula.

Sinäpä sen sanoit. Minäkään en ole siksi enää terveyskeskuslääkäri.  Jos alle puolet työajasta oli käytettävissä potilaiden hoitoon, on systeemissä jotain väärää. Ja sit syyllistettiin siitä, että ei hoida riittävästi potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin totta. Työskentelen psykiatrisessa sairaalassa, ja työaikaani kuluu mm. pyykkisäkkien kantamiseen ulko-ovelta osastolle, näiden pyykkisäkkien purkamiseen, erilaisten tavaroiden ja pesuaineiden tilaamiseen (missä iso osa ajasta kuluu siihen, että yritän selvittää edes sitä että mikä suihkusaippuapurkki on tarkoitettu pesuhuoneiden seinätelineisiin), erinäisten eritetahrojen siivoamisiin, lakanoiden vaihtoon, pesuhuoneiden kaappien täydentämiseen jne. Samaan aikaan tekee tiukkaa, että ehdin toteuttaa hoitosuhteet ja ryhmät suunnitelmien mukaan.

Juuri tämä. Muistan yhden harjoittelun polilla, jossa eräs hoitaja käytti ehkä viisi tuntia ja eräs lääkärikin pari tuntia työaikaa erään tulostimen mustekasettiin. Etsittiin kissojen ja koirien kanssa oikeaa tilauskoodia. Kun lopulta löytyi, tuli parin päivän päästä logistiikasta tieto, että kyseistä tulostinta ei tueta. Sitten käytettiin pari tuntia lisää hoitajan ja tunti lääkärin työaikaa, kun selvitettiin ja anottiin uutta tulostinta...

Naurattaisi, jos ei itkettäisi näin veronmaksajana.

Mut hei; jonkun sihteerin palkka säästettiin, koska päättäjien logiikalla jo olemassaolevien tekemänä toihan on täysin ilmaista hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, vaikka olen siis perushoitotasolla oleva hoitaja eli lähäri. Mutta hoitoalan töitä olen tehnyt todella pitkään. Kymmenen vuotta ensin hoitoapulaisena, sitten perushoitajana ja lopulta lähärinä. Työpaikkoina ovat olleet kunnalliset laitokset ja yksityiset hoivapalvelut.

Hoitoapulaisena tehtäviini kuului kunnallisella laitospuolella petien petaus, pukemisissa auttamiset, syöttämistä, yleistä siisteyttä eli yleismies jantunen, joka teki vähän kaikkea, mutta ei itse hoitotoimenpiteitä, eikä lääkkeitä. Silti meillä oli siivouspuoli vielä erikseen ja talossa talonmies (en muista, millä nimellä olivat), jotka hoisivat kiinteistötyöt.

Hoitajana työhön kuului sitten perushoito ja lääkkeet ja hoitotoimenpiteet 

Pyykit hoitui keskuspesulan kautta

Nyt työskentelen yksityisessä hoivapalvelun talossa. Työhöni kuuluu hoitajana ruoanlaitto, lattioiden moppaus, tiskikoneiden täytöt ja tyhjennykset, keittiön kaappien siivoukset, roskaämpäreiden siivoukset jne..

Lisäksi hoitotoimenpiteet, perushoito ja se virikekkin

Tämän päälle hoidan jos minkälaista kelan paperia ja laskuja ja rahannostoja. Ajan apteekista hakemassa asukkaille lääkkeitä heidän resepteillään, kun heitä on käytetty terveyskeskuksessa

Sieltä suihkaisen pistämään pyykkiä koneeseen ja ottamaan kuivaa pois ja viikkaan niitä huoneisiin.

Käyn välillä kolaamassa pihaa tai hiekoittamassa

Eli ero on huikea. Ennen osastolla kävi lääkäri kerran viikossa kierrolla ja teki lääkemääräykset. Tilasimme ne keskusapteekista ja lääkkeet tuotiin meille sisään, mistä jaoimme ne. Henkilökuntaa oli (vertaan siis entistä nykyiseen ja asukasmäärää eli 15) aamussa 3 hoitajaa, 1 hoitoapulainen, 1 siivouspuolella

Nyt yksityisellä sama asukasmäärä ja aamussa 3 hoitajaa(ei muita) jos on joku kipeänä, yksi irroittautuu vuorosta, tilaa taksin, lähtee päivystykseen jonottamaan asukkaan kanssa moneksi tunniksi. Sieltä taksilla apteekkin ja lääkkeet ja takaisin palvelukodille. Nämä kaksi jäljelle jäänyttä hoitavat sitten kaikki muut.

Tyypillistä on sitten, että joku omainen tulee juuri silloin ja huutaa, kun hänen omaisensa pyykkejä ei ole pesty ja viikattu ja lakanoita mankeloitu ja lattian nurkassa on paskaa, kun kukaan ei ole VIITSINYT sitä pestä (missä ihmeen välissä ne kaksi olisi hoitanut 14 asukasta, pesseet pyykit, viikanneet ja vielä ehtineet mopata lattiat) ja siellä se hoitaja taas istuu kansliassa koneen ääressä, eikä tee mitään. Kun se hoitaja juuri kirjoittaa selvitystä virkaholhoojalle, mihin on käyttänyt asukas 2.60 e ja 4.5 e kaupunkireissulla.

Enpä ihmettele, ettei nuoret viihdy alalla, kun luulivat hoitajiksi lukevansa. Hoitajat tekee kaikkea muuta, kuin sitä hoitotyötä.

Kuvailit juuri kaikki minun työtehtäväni. Valmistuin laitoshuoltajaksi 2000-luvun alussa, ja ajauduin välittömästi töihin julkiselle sektorille, onneksi, sillä samoihin aikoihin yksityinen sektori päätti, että minun ammattiryhmäni on täysin turha ja kallis. Ei enää laikkareita hoivalaitoksiin. Siivoustyöt ulkoistettiin ja muu avustava työ, joka toki on pakko hoitaa, jaettiin hoitohenkilökunnan kesken. Nyt niitetään sitä, mitä silloin kylvettiin. En toki edelleenkään lähtisi yksityiselle vieläkin pienemmän palkan vuoksi, KVTES on inhimillinen.

Julkisella puolella siinä sairaalassa, jossa olen edelleen töissä, on myös vähennetty laitoshuoltajia, ensin muuttamalla yksi toimi osastoilta sairaanhoitajan toimeksi (siksi ne petaukset) ja sittemmin mitoittamalla tehtävät uudelleen. Kahden uudelleenmitoituksen jälkeen kollegoita on vähennetty kahdesti. Nyt tilanne on se, että 28 hengen akuuttiosastolla, jolta kotiutuu päivittäin kymmenkunta potilasta, ollaan yksin aamussa ja yksin illassa. Potilasruokailu on täysin meikäläisillä, ja koska hajautetun ruoanjakelun takia (annostellaan osastolla) myös kaikki tiskit hoidetaan osastolla, vie keittiötyö jopa 6 tuntia aamuvuorosta. Luonnollisesti potilasvaihdot on myös tehtävä äkkiä, jotta seuraaville saadaan paikat. Tyhjiä paikkoja ei ole. Se loppuaika siivotaan, jos ehditään. Aika usein ei ehditä, paitsi nyt influenssa- ja noroaikana raavitaan jotakin edes erkkahuoneissa.

Työvoimapula-ala, mutta tulijoita ei ole. Miksiköhän? Ja tällainen vanhakin kanttura lyhentää työaikaansa hiljalleen kohti nollaa. Elämä on muualla, onneksi.

Tästähän vois pistää juttuvinkkiä lehteen, jos vaikka keräisivät kokemuksia.

Joo se on just näin. Jos muste loppuu lääkärin printteristä lähdet sitä kasettia etsimään jostain jumalanselän takaa. Edes posti ei enää lähde lokerosta, se viedään itse postikoppaan.Kirjekuoret haetaan autolla toisesta talosta.Lääkkeet tulevat toisesta kaupungista, haet autolla kolmannesta rakennuksesta. Jos korvalampusta loppuu patteri, sen haet autolla ja hei, ei saa olla varapatteria, isoa kasaa kirjeitä, varakynää, kumia jne kaapissa kun säästetään!

Roskat viet ite, okei pihalle ja se on tietty nopee reissu mut esim lääkejätteet ja viiltävät jätteet viet ite autolla!!!299

varaat ajat ite, sumplaat aikoja ite. Itse olet itsesi sihteeri, siivooja, vahtimestari, kuljettaja, postipate. Karkea arvio 6h 8 tunnin päivästä kuluu oikeissa sh töissä. Kaksi tuntia päivittäin menee pakkopilipalijuttuihin. Jos et niitä pilipalijuttuja tee,et voi tehdä sitä oikeeta työtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Olen itse töissä keskussairaalan laboratoriossa päivystävänä laboratoriohoitajana. Teen töitä myös verikeskuksessa. Eli meillä juurikin käytössä kännykät, joihin kaikki laboratoriopyynnöt tulevat ja jotka hälyttävät heti kun tulee uusi pyyntö.

Ihmettelen, miksi sinun täytyy soittaa labraan erikseen kun olet verivarauksen ja verinäytepyynnöt tehnyt? Kuka tätä vaatii? Jos teidän labra, niin siellä eivät kyllä osaa hommiaan. Ei meille tarvitse soittaa, että olen tehnyt pyynnöt potilaasta se ja se. Kyllä me näemme ne, ja kun ne on pyydetty kiireellisenä, haemme ja teemme ne mahdollisimman nopeasti. Samoin näemme välittömästi kun uusi verivaraus tehdään, meillä on valvontanäyttö koko ajan päällä, johon ne ilmestyvät samantien kun hoitaja on ne saanut tehtyä järjestelmään. Ja alamme tehdä niitä kiireellisyysjärjestyksessä.

Meille ei todellakaan tarvitse erikseen soittaa tehdyistä pyynnöistä, siinähän menee aivan turhaa kaikkien aikaa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hieno kirjoitus ap:lta! Suosittelen, että lähettäisit tämän vaikka Hesariin tai johonkin toiseen isoon lehteen. Entinen miesvaltaisen alan osaaminen varmasti lisää painoarvoa. Jos tämä tulisi pelkästään hoitajan suusta, ei ihmisiä kiinnosta.

Tästähän Tehykin koko ajan huomauttaa. Suuri osa hoitajien työajasta kuuluu sihteerien, laitoshuoltajien yms. työtä tehdessä. Menee koulutus, kalliimpi työntekijä ja työntekijän aika hukkaan.

Tehy sitä yksilövastuisen hoitotyön mallia aikanaan ajoi ja halusi avustavat työntekijätryhmät pois ja siis osaltaan Tehyn toiminnan eurauksena tilanne on nyt mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Olen itse töissä keskussairaalan laboratoriossa päivystävänä laboratoriohoitajana. Teen töitä myös verikeskuksessa. Eli meillä juurikin käytössä kännykät, joihin kaikki laboratoriopyynnöt tulevat ja jotka hälyttävät heti kun tulee uusi pyyntö.

Ihmettelen, miksi sinun täytyy soittaa labraan erikseen kun olet verivarauksen ja verinäytepyynnöt tehnyt? Kuka tätä vaatii? Jos teidän labra, niin siellä eivät kyllä osaa hommiaan. Ei meille tarvitse soittaa, että olen tehnyt pyynnöt potilaasta se ja se. Kyllä me näemme ne, ja kun ne on pyydetty kiireellisenä, haemme ja teemme ne mahdollisimman nopeasti. Samoin näemme välittömästi kun uusi verivaraus tehdään, meillä on valvontanäyttö koko ajan päällä, johon ne ilmestyvät samantien kun hoitaja on ne saanut tehtyä järjestelmään. Ja alamme tehdä niitä kiireellisyysjärjestyksessä.

Meille ei todellakaan tarvitse erikseen soittaa tehdyistä pyynnöistä, siinähän menee aivan turhaa kaikkien aikaa hukkaan.

Meillä tosiaan jostain syystä labra sen soiton haluaa. Usein vastaus on, että joo näin ne jo, mutta syystä jossain edelleen labran ohje on, että kiertoaikojen ulkopuolisista pyynnöistä pitää soittaa. En tiedä miksi, ehkä siksi, että näin on aina tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko 90-luvulla sitten yritetty vähentää hierarkiaa?

en ole alalla, mutta kuulostaa näin sivusta kuultuna kyllä siltä, että nuo sähköiset kirjaukset ym. vie kyllä aikaa, vaikka tarkoitus olisi säästää aikaa. onkohan kyse siitä, ettei sairaanhoitajan perustyötä ei oikein täysmittaisesti arvosteta, vaan tärkeämpää vaikuttaa olevan projektit yms. 

Sähköiset järjestelmät eivät sinänsä vie aikaa ja kyse ei ole projekteista, vaan siitä, että sähköisiä järjestelmiä ei oikeasti käytetä hyväksi.

Sanotaan nyt, että juuri nyt kirurgian erikoislääkäri tulisi katsomaan potilasta, jolla on nyt vaikkapa sappirakon tulehdus. Potilaan voinnin ja labrojen vuoksi hän tulee siihen tulokseen, että aiemmasta konservatiivisesta hoitolinjasta siirrytään operatiiviseen linjaan. Potilas ei ole perusterve, joten ylimääräistä luvassa.

Hän tekee asiasta määräyksen. Minä kyseisen potilaan hoitajana soitan kyseisen erikoislääkärin erikoistuvalle lääkärille, jos hän olisi vielä töissä. Jos on, pyydän häntä tekemään määräyksestä jonokortin leikkaushoitoa varten. Jos ei ole töissä tai on leikkaamassa, soitan seuraavalle, jota asia saattaisi koskea.

Kun jonokortti on tehty, tarkistan onko sihteeri vielä töissä, jos on, pyydän häntä tekemään laikkaushoidon varauksen ja soittamaan leikkaussaliin. Jos sihteeriä ei ole, teen sen itse. Mutta sitä ennen teen tietojärjestelmän kautta pyynnön leikkauslabroista ja verivarauksen. Tieto menee suoraan labraan kännyköihin, mutta tämä ei suinkaan riitä, vaan minun pitää soittaa labraan ja kertoa, että olen tilauksen tehnyt.

Tämän jälkeen täytän potilasta koskevan esitietokaavakkeen, kunhan joko sihteeri tai minä olen saanut potilaan päivystysleikkauslistalle kahteen eri tietokonejärjestelmä ja varmistamalla asia soittamalla perään. Kohta minulle soittaa leikkaussalin koordinoiva hoitaja ja kertoo, että anestesialääkäri haluaa vielä thorax-röntgenin ennen leikkausta. Soitan erikoistuvalle lääkärille ja pyydän häntä tekemään röntgenpyynnön. Röntgenpyyntö menee automaattisesti röntgeniin, mutta asialle ei tehdä mitään, ellen minä soita ja kerro, että pyyntö on tehty ja se röntgenkuva niin kuin oikeasti halutaan. Tässä välissä tosin ehdin muutaman kerran tarkistaa, onko pyyntö jo tehty ja voinko jo soittaa.

Tämän lisäksi toki valmistelen potilaan leikkaukseen, ilmoitan tarvittaessa omaisille jne. mikä onkin ihan sitä sairaanhoitajan perustyötä.

Aika valmis olisin siihen, että en käyttäisi merkittävää osaa työajastani siihen, että soitan ihmisille, että tällainen sähköinen pyyntö on lähetetty ja vilkkuu siinä nenäsi edessä näytöllä. Tekisitkö asialle jotain?

Olen itse töissä keskussairaalan laboratoriossa päivystävänä laboratoriohoitajana. Teen töitä myös verikeskuksessa. Eli meillä juurikin käytössä kännykät, joihin kaikki laboratoriopyynnöt tulevat ja jotka hälyttävät heti kun tulee uusi pyyntö.

Ihmettelen, miksi sinun täytyy soittaa labraan erikseen kun olet verivarauksen ja verinäytepyynnöt tehnyt? Kuka tätä vaatii? Jos teidän labra, niin siellä eivät kyllä osaa hommiaan. Ei meille tarvitse soittaa, että olen tehnyt pyynnöt potilaasta se ja se. Kyllä me näemme ne, ja kun ne on pyydetty kiireellisenä, haemme ja teemme ne mahdollisimman nopeasti. Samoin näemme välittömästi kun uusi verivaraus tehdään, meillä on valvontanäyttö koko ajan päällä, johon ne ilmestyvät samantien kun hoitaja on ne saanut tehtyä järjestelmään. Ja alamme tehdä niitä kiireellisyysjärjestyksessä.

Meille ei todellakaan tarvitse erikseen soittaa tehdyistä pyynnöistä, siinähän menee aivan turhaa kaikkien aikaa hukkaan.

Meillä tosiaan jostain syystä labra sen soiton haluaa. Usein vastaus on, että joo näin ne jo, mutta syystä jossain edelleen labran ohje on, että kiertoaikojen ulkopuolisista pyynnöistä pitää soittaa. En tiedä miksi, ehkä siksi, että näin on aina tehty.

Ja tämähän se on hoitoalan isoimpia ongelmia. Kun tehdään aina niin kun ennenkin. Luoja varjele jos yrität ehdottaa parempaa/tehokkaampaa tapaa, eihän se nyt käy kun aina on tehty näin...

Voisithan yrittää selvittää, miksi labra haluaa soiton? Voi nimittäin olla, ettei labrassakaan sitä kukaan tiedä, on vaan jäänne jostain menneeltä ajalta. Ainahan tapoja kannattaa yrittää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi järjettömän turhauttava esimerkki tuosta byrokratiasta: Me kerran saattohoidimme yhden potilaan neljän hengen potilashuoneessa pelkästään naurettavan byrokratian takia.

Eräänä perjantaiaamuna tehtiin saattohoitopäätös ja saatiin vielä tuurilla samana päivänä paikka saattohoitokodista, mutta tarvittiin anestesialääkärin toimenpide ennen siirtoa. Siihen tehtiin määräys ja konsultaatiopyyntö, varaus toimenpideyksikköön ja kaikki muut asiaankuuluvat asiat. Iltapäivällä alettiin kysellä, miksi aikaa ei ole vielä tullut, että pitäisi saada potilas illalla sinne saattohoitokotiin. Tulikin snestesialääkäriltä korvantäydeltä haukkuja hoitajalle, koska lääkäri oli unohtanut sen kohteliaisuussoiton. Anestesialääkäri oli kertomansa mukaan koko päivän ihmetellyt, että mikä tämä toimenpide muka on, kun lääkäri ei ole soittanut ja kertonut tehneensä lähetettä ja tieto on tullut vain kirjallisena. Päivystysaikaan klo 15.05 ei enää suostunut toimenpidettä tekemään, vaikka soiton unohtanut lääkäri hätisteltiin se pukuhuoneesta matkalla kotiin se tekemään.

Potilas menetti saattokotipaikan ja seuraavana keskiviikkona kun olisi uuden saanut oli jo niin heikkona, ettei siirretty.

Meillä ei ollut tarjota omaa huonetta tai edes pienempää huonetta ja omaisillekin kertyi 70 kilometriä ylimääräistä matkaa suuntaansa, kun saattohoitokoti olisi taas ollut lähes naapurissa.

Mutta joo, uusi erikoistuva tosiaan syyllistyi kuolemsnsyntiin ja unohti sen soiton, että tein tällaisen lähetteen, voitteko ystävällisesti tehdä...

Tottakai päivystyksellisistä toimenpiteistä ja tutkimuksista pitää soittaa ja sopia henkilökohtaisesti sen alan lääkärin kanssa joka toimenpiteen tekee. Se on ihan päivänselvä asia. Ensinnäkin toimenpidelääkäri päättää tehdäänkö koko toimenpidettä ollenkaan ja jos tehdään niin milloin, lisäksi tarvitaan ohjeet verenohennuslääkityksen tauotuksista, hb rajoista ym. Ei se anestesislääkäri tai kirurgi ole mikään tilauspalvelu jolta voi tilata mitä ikinä huvittaa. Sama asia on poliklinikkakäyntien kanssa. Ne osaston konsultaationa polille tulevat potilaat pistetään polilääkärin listalle kaikkien kiireettömien kontrolli ja lähetepotilaiden joukon jatkoksi, ne on ylimääräisiä potilaita kaiken muun päälle. Jos konsultaatiosta ei sovita etukäteen mitään niin polilääkärin listalla saattaa olla yhtäkkiä vaikka 20 potilasta lisää eri osastoilta. Eikä aina edes mitään ylimääräisiä polikierroksia tarvita, koko asian voi hoitaa puhelimitsekin konsultaationa.