Lue keskustelun säännöt.
Olen lievästi kehitysvammainen, kysy mitä haluat!
17.02.2020 |
Asiattomiin en vastaile mut jos asiallinen niin kyllä!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvamma ei tarkoita huonoa kielellistä ilmaisua. Esim cp-vamma on kai kehitysvamma ja tiedän tyypin joka tästä vammasta huolimatta kirjoittaa sujuvaa kieltä ( ja usemapaakin) varpaiila.
Cp- vamma ei ole kehitysvamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko musikaallinen? Soitatko jotain instrumenttiä?
Kyllä tykkään kuunnella musiikkia mutta en ole koskaan mitään soittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista. Sulla on siis FAS? Miten olet oppinut hyväksymään itsesti ja sen, että olet varmasti joutunut hautaamaan unelmia jonkun verran? Itselläni on lievähkö vamma/sairaus, joka tuntuu estävän normaalin elämän elämisen ja se on oikeasti tosi tuskallinen asia. Vihaan itseäni sen takia, vaikka eihän niin pitäisi ajatella. Onpa vain tosi turhauttavaa.
Mitä harrastat? Miten teet elämästä merkityksellistä? (Itselleni tämä on ongelma) Oletko tyytyväinen elämääsi?
Aluksi oli todella vaikeaa. Joskus jopa kielsin itseltäni sen täysin ja joskus jopa revin yhden sellaisen paperin missä se todettiin. Kyllä välillä tuntuu todella pahalta kun tiedän etten pysty samaan kuin muut. Esim se lukio juttu harmittaa todella paljon. Tai se etten voisi ikinä opiskella sairaanhoitajaksi. Mutta se on lievennyt jo se suru. Mies joskus on lievittänyt suruani sillä esim, että käydään joskus ihan huviksemme ajelemassa ja katsomassa eri sairaaloita. Tosin jo pojan takia käydään Helsingin sairaaloissa, kun pojalla suulakihalkio. Mutta myös huvikseen käydään kiertelemässä eri sairaaloita :D kuulostaa varmasti oudolta, mutta minkäs teet minä joskus nautin siitä :D Ei kannata vihata itseään. Et voi kuitenkaan itse sille mitään. Tulee liian raskas olo muuten. Minulla kultainennoutaja jonka kanssa lenkkeilen todella paljon. Minulla on myös kolme kissaa joita rakastan todella paljon. Niitä hoitelen. Muita harrastuksia ei ole. Sulkapallo olisi kiva jos kaveri siihen. Omat lapset saa minut onnelliseksi ja että elämällä olisi joku merkitys. Oma perhe. En muuta keksi :)
Onhan tuo sairaaloiden kiertely outoa, mutta jos nautit siitä, eikä se ketään haittaa, niin mikäs siinä! Itsekin pitäisi omaksua tuota enemmän. Jos tykkään jostain, niin miksen sitä tekisi, vaikka kuulostaisi oudolta? Arvelisin, etteivät useimmat todella pahoja asioita tehneet edes mieti tuollaisia, joten miksi ihminen, joka ei ole ketään edes vahingoittanut tarkoituksella sitä märehtisi?
Meilläkin on kultainennoutaja ja kissoja! Koira pesee noiden kissojen korvat joka päivä monta kertaa ja ne tulevat itse tarjoamaan korvia pestäväksi.
Jos olisit naapurini tai asuisit lähellä, voitaisiin kesäisin pelata sulkapalloa, tosin en ole siinä hyvä. Mustakin se on toisaalta hauskaa, eikä ole siihen kaveria. Lapsena tykkäsin pelata naapurin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista. Sulla on siis FAS? Miten olet oppinut hyväksymään itsesti ja sen, että olet varmasti joutunut hautaamaan unelmia jonkun verran? Itselläni on lievähkö vamma/sairaus, joka tuntuu estävän normaalin elämän elämisen ja se on oikeasti tosi tuskallinen asia. Vihaan itseäni sen takia, vaikka eihän niin pitäisi ajatella. Onpa vain tosi turhauttavaa.
Mitä harrastat? Miten teet elämästä merkityksellistä? (Itselleni tämä on ongelma) Oletko tyytyväinen elämääsi?
Aluksi oli todella vaikeaa. Joskus jopa kielsin itseltäni sen täysin ja joskus jopa revin yhden sellaisen paperin missä se todettiin. Kyllä välillä tuntuu todella pahalta kun tiedän etten pysty samaan kuin muut. Esim se lukio juttu harmittaa todella paljon. Tai se etten voisi ikinä opiskella sairaanhoitajaksi. Mutta se on lievennyt jo se suru. Mies joskus on lievittänyt suruani sillä esim, että käydään joskus ihan huviksemme ajelemassa ja katsomassa eri sairaaloita. Tosin jo pojan takia käydään Helsingin sairaaloissa, kun pojalla suulakihalkio. Mutta myös huvikseen käydään kiertelemässä eri sairaaloita :D kuulostaa varmasti oudolta, mutta minkäs teet minä joskus nautin siitä :D Ei kannata vihata itseään. Et voi kuitenkaan itse sille mitään. Tulee liian raskas olo muuten. Minulla kultainennoutaja jonka kanssa lenkkeilen todella paljon. Minulla on myös kolme kissaa joita rakastan todella paljon. Niitä hoitelen. Muita harrastuksia ei ole. Sulkapallo olisi kiva jos kaveri siihen. Omat lapset saa minut onnelliseksi ja että elämällä olisi joku merkitys. Oma perhe. En muuta keksi :)
Onhan tuo sairaaloiden kiertely outoa, mutta jos nautit siitä, eikä se ketään haittaa, niin mikäs siinä! Itsekin pitäisi omaksua tuota enemmän. Jos tykkään jostain, niin miksen sitä tekisi, vaikka kuulostaisi oudolta? Arvelisin, etteivät useimmat todella pahoja asioita tehneet edes mieti tuollaisia, joten miksi ihminen, joka ei ole ketään edes vahingoittanut tarkoituksella sitä märehtisi?
Meilläkin on kultainennoutaja ja kissoja! Koira pesee noiden kissojen korvat joka päivä monta kertaa ja ne tulevat itse tarjoamaan korvia pestäväksi.
Jos olisit naapurini tai asuisit lähellä, voitaisiin kesäisin pelata sulkapalloa, tosin en ole siinä hyvä. Mustakin se on toisaalta hauskaa, eikä ole siihen kaveria. Lapsena tykkäsin pelata naapurin kanssa.
Nii kai :) juujuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap monta lasta ja ovatko lapset jo isompia? Pieniä lapsiahan vanhemman vamma ei haittaa mutta isompia haittaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap monta lasta ja ovatko lapset jo isompia? Pieniä lapsiahan vanhemman vamma ei haittaa mutta isompia haittaa kyllä.
Kaksi. P 3 ja T10. Tuosta olen eri mieltä. Eivät ainakaa omiani lapsia vammani haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko instagramissa?
Olen.
Mikä IG?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä asiallinen kysymys, en pahalla siis tarkoita.
Mutta onko lapsillenne periytynyt jotain kehitysvammaisuutesi vuoksi? Vai ovatko terveitä?
Sivusta: Missä ap. on maininnut itse synnyttäneensä lapset, jotka hänellä on parisuhteessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä asiallinen kysymys, en pahalla siis tarkoita.
Mutta onko lapsillenne periytynyt jotain kehitysvammaisuutesi vuoksi? Vai ovatko terveitä?
Sivusta: Missä ap. on maininnut itse synnyttäneensä lapset, jotka hänellä on parisuhteessaan?
? Täh? Itse minä lapseni olen synnyttänyt ja mieheni kanssa tehnyt.
Oletko vihainen äidillesi siitä että hän joi raskauden aikana?
Musta tuntuu että mulla on joku diagnosoimaton vamma, jonka sain hapenpuutteessa synnytyksessä (istukka repesi, lähes kuolin). Minulla on keskittymisvaikeuksia, ja olin lapsena varsinainen haaveilija ja unohtelin esimerkiksi lähteä kouluun.. Koulussa silti pärjäsin, mutta opiskelu on vaatinut aina todella paljon töitä. Sinnikkäästi kävin yliopiston, ehkä kai näyttääkseni että pystyn. Massaluennot olivat kamalia, en voinut ollenkaan keskittyä hälinässä ja ihmisten rapistellessa papereita tai läppäreiden napinassa.
Minulla ei ole minkäänlaista diagnoosia, mutta olen melko varma etten ole täysin "normaali". Mutta - kuka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko vihainen äidillesi siitä että hän joi raskauden aikana?
Musta tuntuu että mulla on joku diagnosoimaton vamma, jonka sain hapenpuutteessa synnytyksessä (istukka repesi, lähes kuolin). Minulla on keskittymisvaikeuksia, ja olin lapsena varsinainen haaveilija ja unohtelin esimerkiksi lähteä kouluun.. Koulussa silti pärjäsin, mutta opiskelu on vaatinut aina todella paljon töitä. Sinnikkäästi kävin yliopiston, ehkä kai näyttääkseni että pystyn. Massaluennot olivat kamalia, en voinut ollenkaan keskittyä hälinässä ja ihmisten rapistellessa papereita tai läppäreiden napinassa.
Minulla ei ole minkäänlaista diagnoosia, mutta olen melko varma etten ole täysin "normaali". Mutta - kuka on?
Kyllä joskus olin vihainen. Mutta olen ajan kanssa oppinut hyväksymään ettei jossittelu johda mihinkään. Mutta kyllä joskus juu tuntuu pahalta. En vaan voi tehdä itse sille asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vihainen äidillesi siitä että hän joi raskauden aikana?
Musta tuntuu että mulla on joku diagnosoimaton vamma, jonka sain hapenpuutteessa synnytyksessä (istukka repesi, lähes kuolin). Minulla on keskittymisvaikeuksia, ja olin lapsena varsinainen haaveilija ja unohtelin esimerkiksi lähteä kouluun.. Koulussa silti pärjäsin, mutta opiskelu on vaatinut aina todella paljon töitä. Sinnikkäästi kävin yliopiston, ehkä kai näyttääkseni että pystyn. Massaluennot olivat kamalia, en voinut ollenkaan keskittyä hälinässä ja ihmisten rapistellessa papereita tai läppäreiden napinassa.
Minulla ei ole minkäänlaista diagnoosia, mutta olen melko varma etten ole täysin "normaali". Mutta - kuka on?
Olen melko varma että sinulla on add.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap voikkuli Iina?
En ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko instagramissa?
Olen.
Mikä IG?
Hmm.. Kaksipiippuinen juttu. Jos näytän niin meneekö jo liian henkilökohtauksiin. Tiiä minkälaisen nettikiusaajan saan kimppuuni. Tosin ei mulla ole siellä lapsista kuvia kuin minusta ja mun eläimistä. Mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap voikkuli Iina?
En ole.
Ok, hän joskus aiheesta postannut.
Vierailija kirjoitti:
Onko nimesi Henna?
Tietääkseni Hennalle ei ole lapsia?
Olen.