Jokainen päivä ensi viikolla on varattu, vastasi työtön ystäväni, kun kysyin, koska voisin kyläillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmisellä olla muutakin aikaa vievää sisältöä elämässä kuin työ. En tajua miksi tästä pitäisi edes olla yhtään mitään mieltä.

Niin kuin mitä sisältöä? Työ on kuitenkin se joka tuo leivän pöytään ja takaa jokaisen toimeentulon.

No esimerkiksi harrastukset, ihmissuhteet, virastoissa/kaupassa/muilla asioilla käyminen, siivoaminen ja muut kotityöt, kouluttautuminen tai jokin tietty elämäntapa. Työttömällähän se leivän tuova ja toimeentulon takaava asia nimenomaan ei ole työ, mutta ei se silti estä työtöntä tekemästä muita normaalin ihmisen arkeen kuuluvia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmisellä olla muutakin aikaa vievää sisältöä elämässä kuin työ. En tajua miksi tästä pitäisi edes olla yhtään mitään mieltä.

Niin kuin mitä sisältöä? Työ on kuitenkin se joka tuo leivän pöytään ja takaa jokaisen toimeentulon.

No esimerkiksi harrastukset, ihmissuhteet, virastoissa/kaupassa/muilla asioilla käyminen, siivoaminen ja muut kotityöt, kouluttautuminen tai jokin tietty elämäntapa. Työttömällähän se leivän tuova ja toimeentulon takaava asia nimenomaan ei ole työ, mutta ei se silti estä työtöntä tekemästä muita normaalin ihmisen arkeen kuuluvia asioita. 

Kuten muka mitä?

Minäkin olen työtön. Huomenna lähden äitini luokse ja tulen keskiviikkona takaisin. Torstaina on hammaslääkäri ja perjantaina seulontamammografia. En nyt mitenkään erityisesti toivoisi ketään kylään tulevalla viikolla. 

Ei jaksa siivota tai rahat on ihan loppu tai saa sinusta burn outin.

Yleensä kutsutaan vieras kylään, eikä vieras kutsu itse itseään jonkun luo.

Eli kutsu hänet teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmisellä olla muutakin aikaa vievää sisältöä elämässä kuin työ. En tajua miksi tästä pitäisi edes olla yhtään mitään mieltä.

Niin kuin mitä sisältöä? Työ on kuitenkin se joka tuo leivän pöytään ja takaa jokaisen toimeentulon.

No esimerkiksi harrastukset, ihmissuhteet, virastoissa/kaupassa/muilla asioilla käyminen, siivoaminen ja muut kotityöt, kouluttautuminen tai jokin tietty elämäntapa. Työttömällähän se leivän tuova ja toimeentulon takaava asia nimenomaan ei ole työ, mutta ei se silti estä työtöntä tekemästä muita normaalin ihmisen arkeen kuuluvia asioita. 

Kuten muka mitä?

No tuossahan noita esimerkkejä on mainittuna edellisessä lauseessa.

Olen ollut työttömänä. Järjestin itselleni ohjelmaa jokaiseksi päiväksi. Helsingissä helppoa. Elokuvien päivänäytöksiä, museoita, kahvittelua Fasulla,unnuntaina lounas pojan perheen kanssa.

Tärkeintä oli lähteä liikkeelle. Suihku, meikki, kiva asu ja ovesta ulos.

Minä olen työtön ja ei mulla ole aikaa edes työpaikkojen hakemiseen.

Jaa työttömänä olin kiireisin, joka päivä pelko persiissä piti jännittää soiko puhelin, tuleeko sähköpostia mahdollisesta työpaikasta. Työhakemusten kirjoittelua paikkoihin mitkä ei edes kiinnosta mutta kun työkkäri.. niihin hakemuksiin pitää tarinoida ja keksiä vaikka mitä kakkaa että pääsee edes haastatteluun. Sitten se senttien laskeminen että riittää koko kuulle rahat, sen päälle vielä kelan kanssa pelleilyt ja liiton. "Vapaa"päivät olin sitten auttamassa iäkkäitä vanhempiani ja yhden päivän saatoin kotonani olla, enkä todellakaan kaivannut ylimääräisiä ihmisiä kylään.

Saatathan sinä ap olla niin ärsyttävä että siksi keksii menoja vaikkei oikeasti olisi mitään.

Miten niin mitä mieltä?

Ajattelitko, että työttömät eivät tee mitään? Silloinhan juuri on aikaa ja jaksamista tehdä paljon asioita.

On epäkohteliasta kutsua itsensä kylään. Olisit kutsunut hänet omaan kotiisi ja tarjonnut kahvit työttömälle.

Usein se on niin että jos on paljon aikaa, ehkä sen kaiken arvottaa eri tavoin (kuin jos olisi vain tunti siellä toinen täällä) ja nopeasti alkaa tuntua siltä että aikaa onkin vähän. Esim. eläkeläiset tekevät tätä: ma uinti, ti hammaslääkäri, ke kampaaja, ti kauppa-asioita jne. joten millään ei ehdi mitään ylimääräistä! Ja tavallaan sitä varmaan haluaa sitten pyhittää sitä omavalintaistakin aikaa joka päivälle. Oikeesti jotkut (työttömät) kyllä haalivatkin kaiken aikansa täyteen puuhaa, että voi olla ihan tottakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmisellä olla muutakin aikaa vievää sisältöä elämässä kuin työ. En tajua miksi tästä pitäisi edes olla yhtään mitään mieltä.

Niin kuin mitä sisältöä? Työ on kuitenkin se joka tuo leivän pöytään ja takaa jokaisen toimeentulon.

Ja sekö on yhtä kuin elämän sisältö? Läheskään kaikki eivät pidä työstään, tai koe siitä suurta tyydytystä. Vietätkö itse 24 h päivästä työpaikalla?

Myös työssäkäyvillä on usein harrastuksia, ystävien tapaamista, lasten kanssa puuhaamista jne.

Harvassa ovat ne, jotka tekevät vain ja ainoastaan työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmisellä olla muutakin aikaa vievää sisältöä elämässä kuin työ. En tajua miksi tästä pitäisi edes olla yhtään mitään mieltä.

Niin kuin mitä sisältöä? Työ on kuitenkin se joka tuo leivän pöytään ja takaa jokaisen toimeentulon.

Kotityöt, lastenhoito, harrastukset, vanhojen sukulaisten tai naapurien auttaminen... ei ne häviä mihinkään sillä että jää työttömäksi. Moni esim. alkaa remontoida taloaan kun on kerran aikaa, mutta ei rahaa palkata työmiestä. Ei kukaan voi elää niin että käy vaan töissä, kun siellä ollaan vaan 40h viikossa, jossain pitää olla ne loput tunneista, pitää olla koti jne.

Yrittäjä on töissä 24/7. Aikaa ei ole muulle kuin työlle. Se sitoo koko yrittäjän elämän. Ja jos tarve on niin sitten jätetään yötkin nukkumatta jotta työt saadaan tehtyä.

Sulla on joko huonosti organisoitu firma tai sitten huonosti myyvä tuote? Yrittäjäperheen (isä, äiti, vaari, eno pienyrittäjiä) muksuna ja nykyään yrittäjän vaimona olen eri mieltä sun kanssa. Kun firma pyörii ja hommat toimii, vapaa-aikaa on ihan samalla lailla kuin palkkatyöläiselläkin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työttömänä. Järjestin itselleni ohjelmaa jokaiseksi päiväksi. Helsingissä helppoa. Elokuvien päivänäytöksiä, museoita, kahvittelua Fasulla,unnuntaina lounas pojan perheen kanssa.

Tärkeintä oli lähteä liikkeelle. Suihku, meikki, kiva asu ja ovesta ulos.

Aika monella työttömällä on niin pienet etuudet, ettei ole varaa elokuviin ja kahviloihin. Museoita ja ravintoloita riittää joka kaupungissa, mutta jos ei ole varaa niin ei niistä ole iloa.

Mitä? Eivätkö kaikki työttömät makaakaan sohvalla aamusta iltaan?

Olen sitä mieltä, että kysyisin kävisikö joku päivä sitten seuraavalla viikolla. Ja sanoisin tuovani pullat ja kahvit tuliaisiksi.

En ole työtön mutta äitiyslomalla. Kehitän joka päivälle jotain tekemistä, esim. vierailun jonkin ystävän luona, lounaan, reissuja ja muuta mukavaa, jottei tulisi oltua neljän seinän sisällä kotona. Yleensä joka päivälle on yksi asia varattuna ja jos päivälle on jo meno, on päivä "täynnä" - koska niitä muita tyhjiä päiviä on, niin on mukavaa että joka päivä on yksi pienikin asia sovittuna. Olen myös huomannut että en enää mielellään ota toista menoa samalle päivälle, kun lapsen kanssa on kiva kuitenkin leikkiä ja ylläpitää rutiineja normaalisti. 

Eli allekirjoitan tuon aiemman kirjoittajan "eläkeläisten" tyylin, joka päivälle jotain :D ehkä ystäväsi tekee samoin ja haluaa että näkemisesi on päivän "juttu" - päivän kohokohta jolle päivälle ei sitten muuta erikoista olekaan tiedossa. 

Tuollainen itsensä kyläänkutsuminen on aika... tunkeilevaa. Olisit vaikka kysynyt että koska voitte tavata, siinä toiselle jää mahdollisuus joko kutsua kylään tai jos syystä tai toisesta ei tahdo sinua kylään, voisitte silti tavata.

Olen työtön. Haen aktiivisesti töitä = kirjoitan hakemuksia, soittelen työpaikkojen perään jne . Lisäksi teen vapaaehtoistöitä, käyn kerran, pari viikossa työttömien yhdistyksen tapaamisissa ja parina iltana olen avoimen yliopiston ohjelmointikurssilla, josta on vielä viikkotehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työttömänä. Järjestin itselleni ohjelmaa jokaiseksi päiväksi. Helsingissä helppoa. Elokuvien päivänäytöksiä, museoita, kahvittelua Fasulla,unnuntaina lounas pojan perheen kanssa.

Tärkeintä oli lähteä liikkeelle. Suihku, meikki, kiva asu ja ovesta ulos.

Aika monella työttömällä on niin pienet etuudet, ettei ole varaa elokuviin ja kahviloihin. Museoita ja ravintoloita riittää joka kaupungissa, mutta jos ei ole varaa niin ei niistä ole iloa.

Olen työssä käyvä keskituloinen perheenäiti eikä minullakaan ole varaa joka päivä käydä jossain maksullisessa paikassa istuskelemassa. Kävin yksikseni elokuvissa viime kuussa ja sitä ennen viisi vuotta sitten. Kahvilla kahvilassa kaverin kanssa käyn pari kertaa vuodessa.

Kutsun itseni siskoni luo kylään enkä pyydä häntä meille siitä syystä, että asun kaukana maalla mutta käyn töissä siinä kaupungissa, jossa siskoni asuu. On siis kätevämpää poiketa hänen luonaan töitten jälkeen kuin vaivata häntä tulemaan meille asti vain kahvikupposelle. Toki joskus kesälomalla saatan pyytääkin, kun hänellä on paljon aikaa.