Lue keskustelun säännöt.
Tuttava ei tajunnut tehdä avioehtoa ja nyt ex-vaimo putsaa vie kaiken
16.02.2020 |
Ihmettelen miten nykyään on vielä mahdollista, että avioeron sattuessa sen puolison, joka ei ole tuonut rahaa yhteiseen pottiin, saa kuitenkin viedä puolet. Eräs tuttava teki töitä peräsuoli pitkänä, jotta perheellä olisi talo ja autot. Ex-vaimo kävi pienipalkkaisessa työssä eikä voinut osallistua suuriin kuluihin. Kuitenkin hän haki eroa ja nyt on vaatimassa puolta omaisuudesta itselleen. Minusta tämä on hävytöntä, sillä hän ei olisi itse voinut koskaan saavuttaa tuollaista elintasoa omalla pikkupalkallaan. Luulisi, että edes naisen oikeustaju sanoisi jotain ja luovuttaisi suosiolla enemmistön omaisuudesta ex-puolisolle. Pohdinkin tässä, että kannattaisiko tuttavalle ehdottaa juristin palkkaamista, jotta saisi pitää hankkimansa omaisuuden itsellään. Hän pystyisi tiliotteilla helposti todistamaan, että on maksanut kaiken.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakaan ei naimisiin ilman avioehtoa. Tämä oli meillä itsestään selvyys. N30
Meillä ei ole, naimisissa olemme olleet onnellisina jo yli 20 vuotta. En epäillyt meidän rakkauttamme ja myöskään mies ei epäillyt. Lapsia on kolme ja yhteistä omaisuutta on runsaasti.
Jos tästä nyt jostakin syystä eroaisimme, niin haluaisin mieheni elämän jatkuvan mahdollisimman mukavana ja tiedän, että hän haluaisi myös minun asiani olevan kunnossa, olemmehan lastemme vanhempia ja koska lapsemme ovat meille tärkeitä, niin myös toinen vanhempi on aina hyvin tärkeä ihminen. Olemme myös tehneet molemmat töitä niin perheen kuin kaiken muunkin eteen, joten toivomme vain parasta lähimmäiselle.
Tuo on kaunis ajatus ja varmasti toimii niin kauan kun kaikki on hyvin. Ikävä kyllä jos eroon päädytään, avioliitossa on tapahtunut jotain miksi liittoa ei enää haluta jatkaa. Siinä vaiheessa tulee aina myös negatiiviset tunteet mukaan ja ”haluan että lähimmäiseni elämä jatkuu mukavana” saattaa unohtua.
Avioehto ei ole minkäänlainen epäluottamuslause rakkaudelle. Eihän koko ehdolla ole mitään merkitystä avioliiton aikana vaan vasta sitten jos liitto päättyy.
Täytyy muistaa että tuo liitto solmittu aikana, jolloin ihmiset pysyivät vielä yhdessä. Sama meilläkin. Varmaan miettisin ae-sopimusta nykyään uudelleen, mutta vielä lähes 20 v sitten kun naimisiin menimme, erot eivät olleet niin arkipäivää kuin nykyään ovat. Toki yleisiä silloinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muutaHöpöhöpö! Kuka on maksanut talon? Päinvastoin. Jos rouva ei ole maksanut puolia, niin hänelle se lahjavero tulisi, jos omiataa puolet...
Jos talon on kummankin nimissä, on ihan sama kuka sen on maksanut. Se menee puokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä rakas, laki nyt vaan on sellainen, ettei sen yli pääse, vaikka miten harmittaisi tuttavan puolesta. Eikö mies sitten tiennyt jo seurusteluvaiheessa, että kumppani pienituloisempi? Yleensä parit sopivat myös keskenään omat sääntönsä ja toiveensa liitossa ja harvoin ketään pakosta mitään tekee. Yhteen mennään yleensä rakkaudesta, eikä siinä kohden merkitystä toisen varallisuudella ja statuksella. Usko pois, että kyllä ne useimmat vähävaraisemmatkin puolisot liiton eteen oman panoksensa antavat, vaikka se kaikki ei näkyisikään missään kuiteissa.
Jos esim. talo ja muu omaisuus molempien nimissä, on siitä ihan turha alkaa vääntämään oikeudessa.
Laki ja moraali ovat tosiaan eri asia. Minä en veisi puolisolta sitä suurta osaa, jonka kartuttamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka lain mukaan näin voisin tehdä. Joillain on vielä selkäranka ja periaatteet. En halua myös tytärteni oppivan sellaista.
Alkuperäinen kirjoittajahan ei aloituksessaan kertonut mitään pintaa syvempää. Emme siis tiedä esim. kuinka kauan avioliitto kestänyt, onko lapsia, mitä neljän seinän sisällä todellisuudessa tapahtunut. Pitää muistaa siis myös se, ettei eron hakija ole mm. automaattisesti se moraalittomin puolisko. Toisinaan on lähtöön hyvinkin perustellut syyt.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muuta
Tasingon saaminen tai tasingosta luopuminen eivät ole lahjaveron (tai muunkaan veron) aiheuttavia toimenpiteitä. Eli saa luopua vapaasti ilman veroseuraamuksia.
Myöskään mahdolliset velkojat ei voi vaatia ottamaan tasinkoa vastaan.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muutaTasingon saaminen tai tasingosta luopuminen eivät ole lahjaveron (tai muunkaan veron) aiheuttavia toimenpiteitä. Eli saa luopua vapaasti ilman veroseuraamuksia.
Myöskään mahdolliset velkojat ei voi vaatia ottamaan tasinkoa vastaan.
asianajaja
Ihanaa! Taas hyödyllinen neuvo. Omistan talon, jota en ole koskaan halunnut. Voin siis luopua siitä mahdollisen eron tullessa. Mies saa vapaasti pitää sen ja vuokrata vaikka sossulle. Sain viimeksi aivan eri tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan vähän tilanteesta. Itse tiedän entisen pariskunnan, jossa kävi vastaava tilanne. Vuoden ehtivät olla naimissa, kunnes vaimo sitten petti ja jäi rysän päältä kiinni. Kaikki meni puoliksi, mutta vaimo ei ollut koko 10-vuotisen suhteen aikana pistänyt rahaa likomaan asuntoihin, ei lasten harrastuksiin eikä omiinsa jne. Kaikki meni miehen palkasta. Piti olla sitä ja tätä, mikä vaati rahaa. Mies oli töissä maksaakseen kaiken sen mitä nainen halusi, hänen kauneussalonkeja myöten. Pettämään meni toki siksi sitten kun ei ollut parisuhdeaikaa. Samaan aikaan ei käynyt että rahahanoista menisi osa kiinni tai että nainen olisi tehnyt osansa. Mies oli kyllä lasten kanssa minkä ehti, mutta jos nainen on kotona ja toinen elättää muuta perhettä niin kyllä se kotona-oleva mielestäni on se, joka sitten ottaa isomman vastuun kodista, kun toinen tekee yrittäjänä hyvinkin pitkää päivää antaakseen kaiken mitä perhe vaatii.
Ei ollut avioehtoa, mikä oli typerää toki, mutta kyllä omat sympatiat ovat miehen puolella. Ihminen kun ei voi yksin revetä kaikkeen ja kiltti kun oli ja halusi naistaan miellyttää.
Meilläkin sukulaismies valitti kun vaimo vie kaiken erossa. Unohti vain kertoa että vaimo oli se rikkaampi osa puoli. Miksi aina oletetaan että se mies on rikkaampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vähän tilanteesta. Itse tiedän entisen pariskunnan, jossa kävi vastaava tilanne. Vuoden ehtivät olla naimissa, kunnes vaimo sitten petti ja jäi rysän päältä kiinni. Kaikki meni puoliksi, mutta vaimo ei ollut koko 10-vuotisen suhteen aikana pistänyt rahaa likomaan asuntoihin, ei lasten harrastuksiin eikä omiinsa jne. Kaikki meni miehen palkasta. Piti olla sitä ja tätä, mikä vaati rahaa. Mies oli töissä maksaakseen kaiken sen mitä nainen halusi, hänen kauneussalonkeja myöten. Pettämään meni toki siksi sitten kun ei ollut parisuhdeaikaa. Samaan aikaan ei käynyt että rahahanoista menisi osa kiinni tai että nainen olisi tehnyt osansa. Mies oli kyllä lasten kanssa minkä ehti, mutta jos nainen on kotona ja toinen elättää muuta perhettä niin kyllä se kotona-oleva mielestäni on se, joka sitten ottaa isomman vastuun kodista, kun toinen tekee yrittäjänä hyvinkin pitkää päivää antaakseen kaiken mitä perhe vaatii.
Ei ollut avioehtoa, mikä oli typerää toki, mutta kyllä omat sympatiat ovat miehen puolella. Ihminen kun ei voi yksin revetä kaikkeen ja kiltti kun oli ja halusi naistaan miellyttää.
En usko, että tämä totta, sillä pitää olla vähintään 5 vuotta naimisissa, että saisi puolet omaisuudesta. Ainakaan lain puolesta. Eri asia, jos mies/nainen ilman juristeja haluaa luovuttaa toiselle puolet omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muutaTasingon saaminen tai tasingosta luopuminen eivät ole lahjaveron (tai muunkaan veron) aiheuttavia toimenpiteitä. Eli saa luopua vapaasti ilman veroseuraamuksia.
Myöskään mahdolliset velkojat ei voi vaatia ottamaan tasinkoa vastaan.
asianajaja
Ei taida meidän tilanteessa mennä niin. Kauppakirjassa on vain minun nimi. Mies tuon silloin näin vaati. Laina on yhteinen. Itse en taloa edes olisi ostanut. Kyllästyin vuosien vääntämiseen aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä rakas, laki nyt vaan on sellainen, ettei sen yli pääse, vaikka miten harmittaisi tuttavan puolesta. Eikö mies sitten tiennyt jo seurusteluvaiheessa, että kumppani pienituloisempi? Yleensä parit sopivat myös keskenään omat sääntönsä ja toiveensa liitossa ja harvoin ketään pakosta mitään tekee. Yhteen mennään yleensä rakkaudesta, eikä siinä kohden merkitystä toisen varallisuudella ja statuksella. Usko pois, että kyllä ne useimmat vähävaraisemmatkin puolisot liiton eteen oman panoksensa antavat, vaikka se kaikki ei näkyisikään missään kuiteissa.
Jos esim. talo ja muu omaisuus molempien nimissä, on siitä ihan turha alkaa vääntämään oikeudessa.
Laki ja moraali ovat tosiaan eri asia. Minä en veisi puolisolta sitä suurta osaa, jonka kartuttamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka lain mukaan näin voisin tehdä. Joillain on vielä selkäranka ja periaatteet. En halua myös tytärteni oppivan sellaista.
Ihan varmasti muuttaisit vuokralle johonkin läävään. Kyllä siinä selkäranka murtuu ja periaatteet muuttuu, kun mies löytää nuoremman ja haluaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muutaTasingon saaminen tai tasingosta luopuminen eivät ole lahjaveron (tai muunkaan veron) aiheuttavia toimenpiteitä. Eli saa luopua vapaasti ilman veroseuraamuksia.
Myöskään mahdolliset velkojat ei voi vaatia ottamaan tasinkoa vastaan.
asianajaja
Ei taida meidän tilanteessa mennä niin. Kauppakirjassa on vain minun nimi. Mies tuon silloin näin vaati. Laina on yhteinen. Itse en taloa edes olisi ostanut. Kyllästyin vuosien vääntämiseen aiheesta.
Tarkoitin vastauksellani siis sitä, että kun eron / kuoleman jälkeen tehdään osituslaskelma, niin se kuka olisi saamassa tasinkoa, voi jättää ottamatta tasinkoa vastaan.
Esim. laskelma:
vaimo omaisuuden säästö 50 000
mies omaisuuden säästö 150 000
---> laskennallinen tasinko: vaimolle 50 000
Vaimo voi olla ottamatta tasinkoa vastaan, jolloin omaisuudet säilyy ennallaan eikä veroseuraamuksia kenellekään.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt olisi niin, että tämä pienituloinen ex-rva ei sitten ottaisikaan puolia valtakunnasta, vaan pakkaisi laukun ja lähtisi. Silloin miehelle saattaisi tulla lahjaverot maksettavakseen esim omakotitalon puolikkaasta yms. Ihan vaan kun ei sitä avioehtoa ole. On siis saanut lahjana sillon sen rouvalle kuuluneen puolikkaan.
Ja kyllähän tuossa lakimiehen monet ottaa mutta ei se paljoa tilannetta muutaTasingon saaminen tai tasingosta luopuminen eivät ole lahjaveron (tai muunkaan veron) aiheuttavia toimenpiteitä. Eli saa luopua vapaasti ilman veroseuraamuksia.
Myöskään mahdolliset velkojat ei voi vaatia ottamaan tasinkoa vastaan.
asianajaja
Ihanaa! Taas hyödyllinen neuvo. Omistan talon, jota en ole koskaan halunnut. Voin siis luopua siitä mahdollisen eron tullessa. Mies saa vapaasti pitää sen ja vuokrata vaikka sossulle. Sain viimeksi aivan eri tietoa.
Älä väännä vastaustani sellaiseksi, mitä en todellakaan sanonut. Puhuin tasingosta luopumisesta, en omaisuuden lahjoittamisesta. Et myöskään voi pakottaa ketään ottamaan lahjaasi vastaan.
Jos sinun omaisuus esim. 150 000
miehen 50 000
---> tasinko miehelle 50 000. Jos mies ei ota vastaan, et voi asuntoa hänelle pakolla luovuttaa tasinkona (tasingosta luopuminen miehen taholta).
---> jos mies ottaa tasingon, voit asunnon antaa tasinkona
Jos sinun omaisuus 50 000
miehen 150 000
---> tasinko sinulle 50 000 (asunto säilyy sinulla + 50 000), tai luovut tasingosta.
Jos tässä tilanteessa annat asunnon miehelle, kyseessä on lahja.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin sukulaismies valitti kun vaimo vie kaiken erossa. Unohti vain kertoa että vaimo oli se rikkaampi osa puoli. Miksi aina oletetaan että se mies on rikkaampi?
Minun ex-mies esitti tätä samaa. Kamala paha ex-vaimo kynii kuiviin ja joutuu ulosottoon sun muuta. No, minä olen se paremmin tienaava, olen elättänyt sekä miestä että lasta avioliiton ajan. Mies hummaili omat pienet rahansa, ja kehtasi vielä esittää olevansa täysin rahaton jotta maksan taloa ja kartutan hänen omaisuuttaan. Talo 50/50 vaikka minä maksoin eikä itsellä jäänyt mitään säästöön. Hän on nyt vaatimassa puolta talosta, mutta ottaa esille avioehdon laatimisen jälkikäteen aina kun puhutaan myös hänen aikoja sitten perinnöksi saadun kotitalon puolikkaan osituksesta. Ahne on ahne. Lapsen elatukseen ei ole osallistunut eron jälkeenkään, vei osan yhteisistä rahoista ja lapsenkin rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on sama tilanne, nainen löysi uuden ukon ulkomailta, petti, valehteli ja jäi lopulta kiinni. Nyt tekee perättömiä rikosilmoja kotiväkivallasta ja lasuja lasun perään ja yrittää viedä tämän kaverin maksaman omaisuuden ja lapset mukanaan. Onneksi kaveri löysi kunnon lakimiehen joka tajusi heti missä mennään.
Me oltiin naimisissa 6 vuotta. Erotessa otin mukaani omat vaatteeni, kirjani, levyni ynnä muuta ostamaani tavaraa. Puoliso oli pari vuotta aiemmin saanut ison perinnön, mutta koin että olisi väärin hyötyä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on perse pitkällä töitä tehnyt niin on väistämättä laiminlyönyt muut velvollisuutensa eli vastuu kodin ja lasten hoidosta jäänyt vaimolle. Ilmankos ero tuli.
Oliko lapsia? Silloin korvaus jos heitä hoitanut, mutta ei puolta omaisuudesta kuulu viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Josp on perse pitkällä töitä tehnyt niin on väistämättä laiminlyönyt muut velvollisuutensa eli vastuu kodin ja lasten hoidosta jäänyt vaimolle. Ilmankos ero tuli.
Samaa ajattelin. Eli avio-onni olisi varmasti jatkunut, jos mies ei olisi ollut kokoajan töissä ja kotona sitten pahantuulinen ja poissaoleva. Voivoi, oma vika. Hyvä kun nainen tajusi lähteä tuollaisesta suhteesta ennen kuin on liian myöhäistä.
Ero olisi tullut kun vaimo kyllästyy asumaan lähiön vuokrakaksiossa jos mies ei olisi tehnyt pitkää päivää 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vähän tilanteesta. Itse tiedän entisen pariskunnan, jossa kävi vastaava tilanne. Vuoden ehtivät olla naimissa, kunnes vaimo sitten petti ja jäi rysän päältä kiinni. Kaikki meni puoliksi, mutta vaimo ei ollut koko 10-vuotisen suhteen aikana pistänyt rahaa likomaan asuntoihin, ei lasten harrastuksiin eikä omiinsa jne. Kaikki meni miehen palkasta. Piti olla sitä ja tätä, mikä vaati rahaa. Mies oli töissä maksaakseen kaiken sen mitä nainen halusi, hänen kauneussalonkeja myöten. Pettämään meni toki siksi sitten kun ei ollut parisuhdeaikaa. Samaan aikaan ei käynyt että rahahanoista menisi osa kiinni tai että nainen olisi tehnyt osansa. Mies oli kyllä lasten kanssa minkä ehti, mutta jos nainen on kotona ja toinen elättää muuta perhettä niin kyllä se kotona-oleva mielestäni on se, joka sitten ottaa isomman vastuun kodista, kun toinen tekee yrittäjänä hyvinkin pitkää päivää antaakseen kaiken mitä perhe vaatii.
Ei ollut avioehtoa, mikä oli typerää toki, mutta kyllä omat sympatiat ovat miehen puolella. Ihminen kun ei voi yksin revetä kaikkeen ja kiltti kun oli ja halusi naistaan miellyttää.
En usko, että tämä totta, sillä pitää olla vähintään 5 vuotta naimisissa, että saisi puolet omaisuudesta. Ainakaan lain puolesta. Eri asia, jos mies/nainen ilman juristeja haluaa luovuttaa toiselle puolet omaisuudesta.
Eikä pidä, avioliitossa menee kaikki puoliksi, koska omaisuus katsotaan yhteiseksi. Avoliitto jos on kestänyt usean vuoden niin voidaan mahdollisesti tehdä joku ositus eli huomioidaan tämä yhteiselo, vaikka juridisesti ei ole yhteistä omaisuutta lusikoita myöden.
" me ei koskaan erota niin ei tartte avioehtoa" - tuo on kuultu
Laki ja moraali ovat tosiaan eri asia. Minä en veisi puolisolta sitä suurta osaa, jonka kartuttamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka lain mukaan näin voisin tehdä. Joillain on vielä selkäranka ja periaatteet. En halua myös tytärteni oppivan sellaista.