Lue keskustelun säännöt.
Leipooko joku muu perinteistä ruisleipää oikeaan juureen?
15.02.2020 |
Kivaa hommaa. Itse leivon tiinussa perinteiseen tyyliin. Leipäjuuri on nyt asunut noin vuoden tuolla tiinun seinillä. Se herää yleensä äkkiä, kun kaadan tiinuun lämmintä vettä, vaikka joku 24 tuntia hommaan kaiken kaikkiaan menee. Jos oikein hapanta leipää tahtoo, niin pidempään.
Homma vaati alkuun paljon säätämistä, mutta on se sen arvoista. Leivästä tulee tosi hyvää ja on jännä ajatus, ettei siinä ole kuin ruista, vettä ja suolaa. Vien leipää aina muutamille sukulaisillekin, kun nähdään ja syövät aina hyvällä halulla.
Mulla on harmikseni vain tavallinen sähköuuni. Koitin kerran tehdä sillä jälkiuunileipää, mutta ei siitä tullut niin hyvää.
Kommentit (15)
En oo leipää tehnyt mutta tykkään ruispuurosta. Niin terveellistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leivon aika usein myös ruisleipää. Kunnon juureen tehty ruisleipä on vaan älyttömän hyvää.
Minä välillä leivon, mutten säilytä juurta missään tiinussa, vaan jääkaapissa tai pakastimessa ja välillä teen uuden. Leivon nimenomaan leivinuunissa. Eikö siinä mitään työlästä tai vaivalloista ole. Erityisen halvaksihan se ei tosin tule, sillä ruisjauho on aika hintavaa.
Vierailija kirjoitti:
En mutta olen kyllä harkinnut ottaa juuren elätiksi. Mulla ei kyllä onnistu minkään muunkaan kasvattaminen ja elättäminen, joten enpä sit tiedä. Mutta jonain päivänä ehkä.
Suuritöistä tuntuu olevan ja kun olen pitkiä aikoja poissa, joten pitäisi pakastaa tai kuivattaa?
Itse tykkään tuosta leipätiinusta, kun juuri elää sen seinille sinne kuivuneena. Pitää vain varoa, ettei tiinu homehdu, mutta kuivana sen voi jättää sikseen vaikka miten pitkäksi aikaa. Juuri säilyisi tuolla ilmeisesti vuosiakin ihan hyvin.
Kuivattaminen ainakin siis onnistuu helposti, kunhan ensin saa juuren toiminaan. Itselläni parit ensimmäiset leivät ei oikein nousseet ja yksi erä oli vai. todella hapan, vaikka ei noussut oikein ollenkaan.
Jos olet kaksi viikkoa kotona, niin siinä ajassa todennäköisesti saa juuren toimaan hyvin. Sitähän voisi kuivana kuljettaa mukanaankin, tosin jos ulkomaille lähtee, niin voisi tullissa olla selittelemistä...
Tämä ei enää ole niin suuritöistä, kun homman saa toimimaan, vaikka taikinan vaivaamiseen kannattaakin käyttää aikaa ja voimia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä välillä leivon, mutten säilytä juurta missään tiinussa, vaan jääkaapissa tai pakastimessa ja välillä teen uuden. Leivon nimenomaan leivinuunissa. Eikö siinä mitään työlästä tai vaivalloista ole. Erityisen halvaksihan se ei tosin tule, sillä ruisjauho on aika hintavaa.
Hmm, en sanoisi, että ruisjauho on niin kallista. Halvemmaksi tämä tulee kuin leivän ostaminen. Viikoksi saa leipää noin eurolla, jos nyt ei kalleinta mahdollista osta. Tuosta tulee kaksi tavallisen kokoista leipää.
Leivinuuni olisi kyllä hieno juttu. Pääsisipä itsekin leipomaan leivinuunissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummi. Ihan parasta leipää. Me rakennamme juuri ja, kun talo valmistuu leivinuuin kanssa niin pitää kyllä ottaa pala juurta talteen ja koittaa :)
On se mystinen juttu että toiset saa noin yksinkertaisista aineksista maistuvaa ruisleipää. Itsellä ei onnistunut kun yritin ensimmäistä kertaa, vaikka pilkulleen ohjeita noudatin.
Tuli vain sellaista jouhojenmakuista kyrsää, jota ei mielellään syönyt. Pitäisi olla sellainen hapahko maku, kun onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se mystinen juttu että toiset saa noin yksinkertaisista aineksista maistuvaa ruisleipää. Itsellä ei onnistunut kun yritin ensimmäistä kertaa, vaikka pilkulleen ohjeita noudatin.
Tuli vain sellaista jouhojenmakuista kyrsää, jota ei mielellään syönyt. Pitäisi olla sellainen hapahko maku, kun onnistuu.
Se on siinä juuressa se taika. Kun sen saa kunnolla toimimaan, niin tulee hyvää. Itsellänikään ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, mutta pikkuhiljaa leipä rupesi paranemaan. Juuren kanssa ei saa luovuttaa heti. Se ei aina onnistu ohjeen mukaan.
Kun juuri toimii, niin lämmin ja löysä juuri tekee sen, että leipä nousee kunnolla. Kylmäksi jäävä paksu juuri tekee liian hapanta leipää, jopa ei juuri nouse.
Itse laitan muotoon leivotut leivät jääkaapin yläpuolella olevalle hyllylle. Se on sopivan lämmin paikka villihiivalle. Siellä on nytkin leipää uunia odottamassa. Näyttää tosi hyvältä, vaikka itse sanon.
Veikkaan, että jokaisen pitää kehittää oma rutiininsa. Olen lukenut, että aikanaan joka talossa oli oma reseptinsä ja mummoni sanoi melkein saaneensä selkäänsä kun oli nuorena palvelushommissa vieraassa talossa ja teki leivän "väärällä" tavalla. Hän myös leipoi perheelleen leipää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummi. Ihan parasta leipää. Me rakennamme juuri ja, kun talo valmistuu leivinuuin kanssa niin pitää kyllä ottaa pala juurta talteen ja koittaa :)
Hieno juttu, että mummonne vielä jaksaa. :) Itse sain oman tiinuni vanhalta pariskunnalta, joka ei enää jaksanut leipoa. Olivat huuhdelleet tiinun, mutta sitä ei onneksi ole kukaan pessyt mitenkään erityisesti. Ehkä siellä oli vielä vanhaakin juurta.
Kannattaa ehdottomasti ottaa leipäjuurta talteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummi. Ihan parasta leipää. Me rakennamme juuri ja, kun talo valmistuu leivinuuin kanssa niin pitää kyllä ottaa pala juurta talteen ja koittaa :)
Hieno juttu, että mummonne vielä jaksaa. :) Itse sain oman tiinuni vanhalta pariskunnalta, joka ei enää jaksanut leipoa. Olivat huuhdelleet tiinun, mutta sitä ei onneksi ole kukaan pessyt mitenkään erityisesti. Ehkä siellä oli vielä vanhaakin juurta.
Kannattaa ehdottomasti ottaa leipäjuurta talteen.
ap
Niinpä. Kun pappani kuoli 10 vuotta sitten meni mummin elämänhalu pitkäksi aikaa. olivat olleet pappani kanssa yksissä 16 vuotiaasta ja tunteneet lapsesta. SIlloinkin kuitenkin leipoi tätä leipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummi. Ihan parasta leipää. Me rakennamme juuri ja, kun talo valmistuu leivinuuin kanssa niin pitää kyllä ottaa pala juurta talteen ja koittaa :)
Hieno juttu, että mummonne vielä jaksaa. :) Itse sain oman tiinuni vanhalta pariskunnalta, joka ei enää jaksanut leipoa. Olivat huuhdelleet tiinun, mutta sitä ei onneksi ole kukaan pessyt mitenkään erityisesti. Ehkä siellä oli vielä vanhaakin juurta.
Kannattaa ehdottomasti ottaa leipäjuurta talteen.
ap
Niinpä. Kun pappani kuoli 10 vuotta sitten meni mummin elämänhalu pitkäksi aikaa. olivat olleet pappani kanssa yksissä 16 vuotiaasta ja tunteneet lapsesta. SIlloinkin kuitenkin leipoi tätä leipää.
Itse ainakin tunnen, että tässä leivässä on jotain tosi suomalaista. Siinä käsityössä, juuren elättämisessä ja taidossa, mitä sen leipominen vaatii, on jotain, mikä yhdistää meidät menneisiin sukupolviin ja heidän elämäänsä. Sota-aikana naiset leipoi paljon leipää rintamalle. Sitä kuivattiin ja kuljetettiin sinne. Käsin tehtyä leipää.
Mummisi leipä on varmasti todella hyvää. Ja itsestäni ainakin tuntuu siltä, että tämä leipä antaa voimia paremmin kuin mikään muu.
Suomessa arvostetaan edelleen ruisleipää, mutta oikeassa juureen leivotussa ruisleivässä on melkein jotain pyhää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä leivon juureen ruislevät ja myös vaaleat leivät. Kaupasta ei leipää osteta eikä hiivalla niitä pilata :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se mystinen juttu että toiset saa noin yksinkertaisista aineksista maistuvaa ruisleipää. Itsellä ei onnistunut kun yritin ensimmäistä kertaa, vaikka pilkulleen ohjeita noudatin.
Tuli vain sellaista jouhojenmakuista kyrsää, jota ei mielellään syönyt. Pitäisi olla sellainen hapahko maku, kun onnistuu.Se on siinä juuressa se taika. Kun sen saa kunnolla toimimaan, niin tulee hyvää. Itsellänikään ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, mutta pikkuhiljaa leipä rupesi paranemaan. Juuren kanssa ei saa luovuttaa heti. Se ei aina onnistu ohjeen mukaan.
Kun juuri toimii, niin lämmin ja löysä juuri tekee sen, että leipä nousee kunnolla. Kylmäksi jäävä paksu juuri tekee liian hapanta leipää, jopa ei juuri nouse.
Itse laitan muotoon leivotut leivät jääkaapin yläpuolella olevalle hyllylle. Se on sopivan lämmin paikka villihiivalle. Siellä on nytkin leipää uunia odottamassa.
Näyttää tosi hyvältä, vaikka itse sanon.
Veikkaan, että jokaisen pitää kehittää oma rutiininsa. Olen lukenut, että aikanaan joka talossa oli oma reseptinsä ja mummoni sanoi melkein saaneensä selkäänsä kun oli nuorena palvelushommissa vieraassa talossa ja teki leivän "väärällä" tavalla. Hän myös leipoi perheelleen leipää.
ap
Justiinsa. Siitähän se varmaan on kiinni: sopivan löysä taikina ja riittävästi lämmintä päälle. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En leivo itse, mutta mummoni leipoi maailman parasta ruisleipää ja vaaleaa rieskaa leivinuunissa, ja taikina tehtiin juurikin tiinussa. En muksuna ymmärtänyt, mikä ”juuri” siellä tiinussa oikein oli. :)
En mutta olen kyllä harkinnut ottaa juuren elätiksi. Mulla ei kyllä onnistu minkään muunkaan kasvattaminen ja elättäminen, joten enpä sit tiedä. Mutta jonain päivänä ehkä.
Suuritöistä tuntuu olevan ja kun olen pitkiä aikoja poissa, joten pitäisi pakastaa tai kuivattaa?