Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet ruokaansa nirsoilevista ihmisistä?
14.02.2020 |
Itse olen supernirso ruuan suhteen. En halua kokeilla mitään outoja ruokia tai uusia makuja. Inhoan tiettyjä tekstuureja ja ruuan on oltava selkeätä ja konstailematonta. Esim joku pataruoka missä kaikki on yhtenä mössönä on ihan kauhistus🤢
Kommentit (71)
En kutsu ystäviä kotiini syömään, joten ei liikuta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihmisen voi päättää ihan itse mitä syö tai ei syö. Isäntäväki tarjoaa mitä tarjoaa, mutta ensimmäisen kiitos ein jälkeen ei kuulu alkaa tuputtaa eikä ihmetellä eikä pitää showta kun mikään ei kelpaa.
Pääasiassa naisiahan he ovat. Kuinkas muutenkaan.
Nirsoilu on huonoa käytöstä.Kotikasvatuksessa jo pitäisi opastaa" kaikki "-ruokaiseksi.Allergiat ,pitää ottaa huomioon.Mutta EI muoti allergiaa,kuten gluteeniton.y.m..Jos on oikeesti gluteeniton,niin ok.Eikä nirson saa tulla vaatimaan,ettö hänelle sitten sitä ja tätä.....
Vierailija kirjoitti:
Pääasiassa naisiahan he ovat. Kuinkas muutenkaan.
Paljon enemmänhän miehet nirsoilee! Makkaraa ja lihaa, lisukkeeksi pottua tai makaronia. Ei missään nimessä mitään pupunruokaa, enkä todellakaan maista mitään viherpiipertäjien mifuja tai härkiksiä. Enkä mitään ulkomaalaisten mössöjä enkä suostu syömään missään fine diningeissa jotain miniannoksia. Eikä ainakaan äyriäisiä ja mitä toi sienipaska taas on ja kuka v-ttu vetää mitään simpukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, ettei kaikki pidä kaikesta ja otan tämän huomioon, kun laitan kyläilijöille ruokaa.
Kyllä sanoisin että esim. Janne Kataja sais vain potkun persauksille nirsoiluineen.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/ruokanirsoi…
Lasten isäkin oli alkuun kyllä typerä nirsoilija, mutta on sekin vuosien kuluessa oppinut ja nykyään maistelee uusia juttuja innolla sekin, kun on huomannut että joskus ne ovatkin hyviä. Onneksi lapset ovat tyttöjä niin ei ole ollut tätä "isästä mallia" -ongelmaa kuten ehkä joillain muilla.
Täytyy sanoa kun sitä "yäägh, pilttiä ruoaksi" -jankutusta on yhden sosekeittoaterian kohdalla kuunnellut niin siinä on jo miltei valmis kuristamaan inisijän. Joka hiljeni heti kun maistoi ja söi lautasen tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse syön aika perus kotiruokaa. Eli jauhelihaa, kanaa, perunaa, tummaa riisiä/ pastaa yms. En syö valkoista viljaa. Muuta erityistä ei ruokavaliossani ole. Jos olen kylässä, syön sitä mitä tarjotaan nirsoilematta.
Ymmärrän kuitenkin jos on erityisruokavalioita eikä se ole minulle ongelma jos joudun tarjoamaan erilaisia ruokia muiden maun mukaan. Esimerkiksi itse en myöskään pidä eksoottisista ja liian mausteisista ruoista mutta mieheni pitää. Teenkin yleensä kahta eri ruokaa hänelle ja itselleni.
En ymmärrä nirsoilua tarjotun ruoan suhteen. Itse toki voi/saa kokkailla mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma 6-vuotiaani nirsoilee, on nirsoillut aina. Siitä asti kun täytti 3 tai 4, lakkasin paapomasta ruokapöydässä tekemällä hänelle mieluisia ruokia. Nykyään kokkaan vaihtelevasti sitä sun tätä, joskus on hänen lemppariaan ja joskus muiden. Välillä maistuu, usein ei. Sitten on syömättä, ei ole ongelma. Hän ei itsekään tee asiasta ongelmaa vaan on mielummin nälässä kuin syö itselleen epämieluisaa ruokaa.
Monet vanhemmat toteavat jostain lapsestaan, että tämä on nirso. Kasvatustapa ja ruokailutavat ovat siis samat kuin muillakin lapsilla, mutta silti löytyy se yksi nirso syöjä. Olenkin ruvennut miettimään, onkohan näillä nirsoilijoilla jotenkin tavallista herkempi makuaisti. On helppo tuomita nirson lapsen kasvatus tai luonne, kun itse ei ymmärrä tämän käytöstä. Itsellänikin on kaksi lasta, jotka syövät mitä vain ja yksi, jolle monet ruoat eivät maistu. Jokaisella heistä on toki lempiruokansa, mutta kaksi syö mukisematta vaikka pieniä kiviä, jos tilanne niin vaatii, mutta yksi ei kykene.
Suvussa oli ennen eräs todella nirso ihminen. Kyse ei ollut lapsesta vaan keski-ikää lähestyvästä naisesta. Itse koin kokkaamisen sukutapaamisille todella hankalaksi kun hänen ei-listansa oli todella loputon (ei sipulia, valkosipulia, paprikaa, omenaa, chiliä, voimakkaita mausteita, siemeniä, pähkinöitä, parsaa, ei mitään kaalia, juureksia, oliiveja, artisokkaa, pinaattia, maissia, herneitä, kalaajne ). Juustoista kelpasi vain suunnilleen joku edam-tyylinen juusto. Kyseessä ei ollut mikään allergia, vaan ei tykännyt mistään
Yleensä tein hänelle salaatin jossa oli lehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua. Keitettyä perunaa ja lihaa, jossa mausteena pelkkää suolaa pippuria. Tällainen ennakkoluuloisuus tuntuu kyllä kummalta! En edes osannut kokata mitään noin yksinkertaista. Hassulta tuntuu että omat kaksivuotiaat söivät hyvällä halulla kaikkea sukujuhlissa tarjottavaa ruokaa, mutta tälle naiselle piti aina ruoka valmistaa erikseen.