Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaksi eri isää on joillekin naisille kauhea häpeä?
14.02.2020 |
Ymmärrän jos nyt neljän kanssa ehtinyt lisääntyä 25-vuotiaana, mutta jos 40-vuotiaalla on ollut pitkä suhde josta eronnut ja saanut uudelle miehelle iltatähden niin mitä ihmeellistä siinä on? Jotkut loukkaantuvat kun kysytään, onko samalle miehelle, vaikka lapsia olisi useita. Aivan kuin asia olisi suurikin loukkaus. :D
Ei, mun lapset ei ole useammalle - yhdelle vain, mutta jos ero olisi aikanaan tullut niin miksipäs ei olisi ollut ”jopa” kaksi eri isää?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2010-luvulle! Mulla neljä lasta kolmelle eri miehelle. Kaikkien isyydet selvitetty, minusta reilumpaa näin lapsia kohtaan!
Tuu säkin jo tänne 2020-luvulle, täällä me muutkin ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2010-luvulle! Mulla neljä lasta kolmelle eri miehelle. Kaikkien isyydet selvitetty, minusta reilumpaa näin lapsia kohtaan!
Tuu säkin jo tänne 2020-luvulle, täällä me muutkin ollaan.
Se on kännissä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2010-luvulle! Mulla neljä lasta kolmelle eri miehelle. Kaikkien isyydet selvitetty, minusta reilumpaa näin lapsia kohtaan!
Vuosiluvut sulla on vähän hakusessa. Mutta ei se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Ei minulla ole lapsia, enkä ole edes hetero. Tuskin hankin miestä saati lapsia ikinä.
Ihmettelen silti vahvaa suhtautumistasi näinkin vähäpätöiseen asiaan.
En tiedä teidän akateemisista piireistänne, mutta me nuoremmat kyllä olemme yhdessä taustoista riippumatta. Tiedekunta ja välillä pelkkä yhteinen musiikkimieltymys riittää.
Teen koulun ohella töitä, ja myös työelämässä on ihmisiä erilaisista perheistä. Olen itse aivan perinteisestä perheestä, mutta silti näiden huonommista oloista olevien hyvä ystävä! Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, vaikka luokittelu on taas tullut muotiin. Ihan hirveä suuntaus, eikä auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ainakin ärsyttää, jos joku kysyy onko lapsillani sama isä. Mitä vi**ua? Totta kai on! Ikä ero hieman yli 2 vuotta, en minä ehtisi semmoisessa ajassa erota, löytää uutta, saati alkaa puuhaamaan lapsia, käytännössä ventovieraan ihmisen kanssa!
Missä/miksi sulta tällaista kysytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Ei minulla ole lapsia, enkä ole edes hetero. Tuskin hankin miestä saati lapsia ikinä.
Ihmettelen silti vahvaa suhtautumistasi näinkin vähäpätöiseen asiaan.En tiedä teidän akateemisista piireistänne, mutta me nuoremmat kyllä olemme yhdessä taustoista riippumatta. Tiedekunta ja välillä pelkkä yhteinen musiikkimieltymys riittää.
Teen koulun ohella töitä, ja myös työelämässä on ihmisiä erilaisista perheistä. Olen itse aivan perinteisestä perheestä, mutta silti näiden huonommista oloista olevien hyvä ystävä! Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, vaikka luokittelu on taas tullut muotiin. Ihan hirveä suuntaus, eikä auta ketään.
No minä olen itse sellainen lapsi sieltä huonommasta piiristä ja siksi tiedänkin miten niissä piireissä asiat menee ja se nyt on vaan vähän erilainen tapa elää, ei siinä mitään. Se ei ole niin suunnitelmallista ja siksi lopputuloksessa on välillä toivomisen varaa. On ne piirit ihan todelliset. Tulet sen vielä kyllä huomaamaan. Kyllä itsekkin seilaan monenlaisissa piireissä, mutta osaan pitää suuni kiinni oikeassa paikassa, enkä mene joltain akateemikolta kyselemään että montakos isää sun lapsilla taas olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Ei minulla ole lapsia, enkä ole edes hetero. Tuskin hankin miestä saati lapsia ikinä.
Ihmettelen silti vahvaa suhtautumistasi näinkin vähäpätöiseen asiaan.En tiedä teidän akateemisista piireistänne, mutta me nuoremmat kyllä olemme yhdessä taustoista riippumatta. Tiedekunta ja välillä pelkkä yhteinen musiikkimieltymys riittää.
Teen koulun ohella töitä, ja myös työelämässä on ihmisiä erilaisista perheistä. Olen itse aivan perinteisestä perheestä, mutta silti näiden huonommista oloista olevien hyvä ystävä! Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, vaikka luokittelu on taas tullut muotiin. Ihan hirveä suuntaus, eikä auta ketään.
Ja se nyt täytyy vielä sanoa, että siellä yliopistolla niitä ei niin kivoista olosuhteista tulevia, ei ihan tutkimustenkaan mukaan ole kovin paljon. Suomessa on luokkajako. Ammattikoulun käyneiden vanhempien lapset ei mene yliopistoon erittäin suurella todennäköisyydellä. Poikkeusten ei tarvitse tästä tulla nyt jankuttamaan, voitte katsoa googlesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se kuullostaa kovin suvaitsevaiselta ja avoimelta jos kysellään isien määrää. Eikös se ole sellaista vanhoollista ajattelua että lapsilla voi olla vain yksi isä?
Kyllähän edelleenkin naimisissa olevien ei tarvitse tehdä isyyden tunnustamista vaikka ei se avioliitto estä syrjähyppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Ei minulla ole lapsia, enkä ole edes hetero. Tuskin hankin miestä saati lapsia ikinä.
Ihmettelen silti vahvaa suhtautumistasi näinkin vähäpätöiseen asiaan.En tiedä teidän akateemisista piireistänne, mutta me nuoremmat kyllä olemme yhdessä taustoista riippumatta. Tiedekunta ja välillä pelkkä yhteinen musiikkimieltymys riittää.
Teen koulun ohella töitä, ja myös työelämässä on ihmisiä erilaisista perheistä. Olen itse aivan perinteisestä perheestä, mutta silti näiden huonommista oloista olevien hyvä ystävä! Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, vaikka luokittelu on taas tullut muotiin. Ihan hirveä suuntaus, eikä auta ketään.
Ja se nyt täytyy vielä sanoa, että siellä yliopistolla niitä ei niin kivoista olosuhteista tulevia, ei ihan tutkimustenkaan mukaan ole kovin paljon. Suomessa on luokkajako. Ammattikoulun käyneiden vanhempien lapset ei mene yliopistoon erittäin suurella todennäköisyydellä. Poikkeusten ei tarvitse tästä tulla nyt jankuttamaan, voitte katsoa googlesta.
Eli amis = w, t?
Katsohan meidän kansanedustajien koulutaustat.
Miksi dissaat juuriasi ja lietsot puheillasi eriarvoisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kysymys kertoo kysyjästä jotain. Nimittäin että hengaa piireissä joissa lapsia putkautellaan aina joka seurustelukumppanille, jolloin siitä tulee oletus.
Nyt siis ei puhuttu siitä, että kaikkien kanssa lisäännytään. Ainakin omassa akateemisessa piirissä ei ole tavatonta, että ihmiset eroaa pitkän suhteen jälkeen, ja osa saattaa vielä haluta lisää lapsia uudessa parisuhteessa. ”Kaikkien kanssa lisääntyminen” ei ole tyypillistä siis. Oletkohan aika nuori vielä? Ajatus saattaa hieman muuttua siitä kuin on 30 tai 50... kolmekymppinen naimisissa oleva ajattelee helposti vielä aika naiivisti, ettei kukaan eroa ”ei ainakaan meidän piireissä” tai varsinkaan halua ikinä koskaan lisää lapsia jos ero tulisi ja todellisuus saattaa olla toinen kun olet itse keski-iässä. Aika moni on syyllistynyt nuorempana ajattelemaan noin - minä itsekin... ;)
En ole aika nuori, vaan aika nelikymppinen ja tiedän että akateemisetkin eroaa ja tekee uusia perheitä, mutta se ei ole oletus. Se ei ole asia jota luontevasti kysellään ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska kukaan ei varsinaisesti oleta että lapset on tehty monen kanssa vaan se liitto aika usein saattaa jopa pysyä kasassa. Sitten on ne piirit, joissa lasten vanhemmat ei todennäköisesti pysy yhdessä.
Tuossa viestissä 39 se aika hyvin kuvattiinkin, mitä itsekkin ajattelen. On olemassa uusperheitä ja sitten on olemassa uusperheitä. On niitä, joille tulee ero siitä lasten isästä, tulee uusi lapsi, mutta elämä on tasapainoista ja suunnitelmallista. Sitten on niitä joille vaan tapahtuu asioita. Tulee lapsia milloin kenenkin kanssa, tulee eroja ja tulee uusia miehiä/naisia. Asiat vaan tapahtuu, ihminen on ihan tuuliajolla eikä itse päätä suuntaa.
sama
Onko sinulla kaikki hyvin?
Ei kai tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua. Ajattelette vaan kuuluvanne tuohon ensimmäiseen ryhmään ja kaikki on hyvin. Jos tuntuu että kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, niin itsehän siinä itseään ruoskii, en minä sitä tee. Minä en teitä tunne.
Ei minulla ole lapsia, enkä ole edes hetero. Tuskin hankin miestä saati lapsia ikinä.
Ihmettelen silti vahvaa suhtautumistasi näinkin vähäpätöiseen asiaan.En tiedä teidän akateemisista piireistänne, mutta me nuoremmat kyllä olemme yhdessä taustoista riippumatta. Tiedekunta ja välillä pelkkä yhteinen musiikkimieltymys riittää.
Teen koulun ohella töitä, ja myös työelämässä on ihmisiä erilaisista perheistä. Olen itse aivan perinteisestä perheestä, mutta silti näiden huonommista oloista olevien hyvä ystävä! Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, vaikka luokittelu on taas tullut muotiin. Ihan hirveä suuntaus, eikä auta ketään.
No minä olen itse sellainen lapsi sieltä huonommasta piiristä ja siksi tiedänkin miten niissä piireissä asiat menee ja se nyt on vaan vähän erilainen tapa elää, ei siinä mitään. Se ei ole niin suunnitelmallista ja siksi lopputuloksessa on välillä toivomisen varaa. On ne piirit ihan todelliset. Tulet sen vielä kyllä huomaamaan. Kyllä itsekkin seilaan monenlaisissa piireissä, mutta osaan pitää suuni kiinni oikeassa paikassa, enkä mene joltain akateemikolta kyselemään että montakos isää sun lapsilla taas olikaan.
Toivottavasti et keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ainakin ärsyttää, jos joku kysyy onko lapsillani sama isä. Mitä vi**ua? Totta kai on! Ikä ero hieman yli 2 vuotta, en minä ehtisi semmoisessa ajassa erota, löytää uutta, saati alkaa puuhaamaan lapsia, käytännössä ventovieraan ihmisen kanssa!
Missä/miksi sulta tällaista kysytään?
Ap kaltaisineen ilmeisesti kyselee tällaista ihmisiltä, kun on ihan huomannutkin, ettei kaikki oikein tykkää kysymyksestä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Vähän kaikkien” kanssa :DDD
Vierailija kirjoitti:
Kysyjällä on selkeästi joku vika ihmisten välisessä kanssakäymisessä mikäli hän möläyttelee tuollaisia. Vähän niin kuin ystäväni naapuri, joka kysyi ystävältäni onko hän juonut raskaana ollessa kun lapsella näyttää olevan "sellaiset piirteet". Lapsi on ihan normaalin näköinen, ja ystäväni on absolutisti ollut aina.
Sen sijaan itse en halua/halunnut itselleni lapsia vähän kaikkien kanssa, ainoastaan yhden miehen kanssa vain, enkä olisi ottanut eron jälkeen miehekseni tätä nykyistä mikäli hänellä olisi ollut lapsia muiden kuin exvaimonsa kanssa. Olen ihan suoraan hylännyt miesehdokkaan, kun hän kertoi että hänellä on kahden exnaisen kanssa tehdyn laposen lisäksi yksi 2-vuotias, eron jälkeisestä pikasuhteesta. Jep, ei kiitos. Hänelle on kyllä löytynyt monta muuta ottajaa, että kukin sopii jollekin, vaan kaikki ei samalle.
Kirjoittajahan kommentoi ja ajattelee juuri niin kuin pitääkin. Omalle kohdalle ei halua, mutta paheksuu sitä miten heitä, jotka haluavat eri isiä/äitejä lapsilleen kohdellaan. Oikein paremmin ei voi enää kommentoida.
Alue: Aihe vapaa
Kummallinen ajatus. En ole koskaan hävennyt että lapsillani on eri isät.