Olisitko kykenevä murhaan
Tuli vaan mieleen että kuinka moni pystyisi tappamaan vaikka olisi ollut koko ikänsä rauhallinen, tunnollinen, työssä käyvä. Itse olen aina ollut hyvin tasapainoinen ihminen mutta minulla on myös kaksi lasta ja jos joku tekisi heille jotain todella julmaa niin olisin kyllä valmis vaikka kiduttamaan kuukausia tätä henkilöä ja lopuksi murhaisin hänet. Ja tämä ihan vain siksi että Suomessa tuomiot ovat naurettavia joten en sallisi pahan ihmisen päästä helpolla ja jatkaa sitten tekojaan, vapauduttuaan.
Kommentit (87)
Pystyisinkö viemään jonkun hengen tilanteessa, jossa en näe muuta ratkaisua ja olisin suunnattoman vihan tai pelon vallassa? Ehkä.
Kuukausien kidutukseen? Vaikea kuvitella että tekisin niin MISTÄÄN syystä vain kostoksi. Ainoa tilanne jonka voisin keksiä, olisi jos toinen olisi vaikka siepannut lapseni (joita minulla ei ole, mutta kuvitellaan) ja pitäisi saada tietää missä he ovat. Enkä jostain syystä luottaisi muiden löytävän heitä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olisin kykenevä. Eikä se vaatisi edes lapseeni kohdistuvaa, vaan ihan joku Hitler menisi myös,
N51
Nyt se on helppoakin helpompaa sanoa, mutta ei kukaan sitä aikanaan oikeasti yrittänyt ...
(...yrityksiä oli monia, mutta aina joku outo onni tuntui varjelevan häntä)
...voinut valmistautua noin vaaralliseen tehtävään ihan millään "...menisi myös"-asenteella.
Rohkeutta vaati ihan julmetusti ja niille kaikille yrittäjille kävi sitten kyllä epäonnistuttuaan varsin kalpaten...
Murhaan en, tappoonkaan en usko mutta vaikea sit kuitenkaan sanoa jos itsepuolustustilanteessa pystyiskin. Siis jos ois sellanen ihan pakkotilanne.
En pystyisi. Tämä ei tosin johdu mistään moraalisesta tai eettisestä ylemmyydestä, vaan ihan teknisestä kyvyttömyydestä: en tietäisi, miten se tehtäisiin.
Ehkä jos asiat menisivät todella huonosti voisi mennä harkitusti valtionhotellin ylöspitoon loppuiäksi. Muuten ei varmaan harkittua tekoa tulisi tehtyä. Joku liioiteltu itsepuolustus saattaisi tapahtua jos vaikka murtautuja erehtyisi kotiini.
25 jatkaa: On kuitenkin tosi vaikea kuvitella, että voisin kiduttaa pitkään ketään edes tuosta keksimästäni "järkisyystä".
Tiedän jo nyt 23-vuotiaana että olisin kykenevä vaikka kuinka tervejärkinen olenkin. Siinä tapauksessa että minulla olisi lapsi, joka raiskattaisiin, pahoinpideltäisiin.
Olen itse ollut väkivaltaisessa suhteessa sekä joutunut 15 vuotiaana raiskatuksi.
Menisi niin tunteisiin että voisi olla oikeasti mahdollista.
Ehkä kuitenkin lopulta järki voittaisi, onneksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olisin kykenevä. Eikä se vaatisi edes lapseeni kohdistuvaa, vaan ihan joku Hitler menisi myös,
N51Nyt se on helppoakin helpompaa sanoa, mutta ei kukaan sitä aikanaan oikeasti yrittänyt ...
(...yrityksiä oli monia, mutta aina joku outo onni tuntui varjelevan häntä)
...voinut valmistautua noin vaaralliseen tehtävään ihan millään "...menisi myös"-asenteella.
Rohkeutta vaati ihan julmetusti ja niille kaikille yrittäjille kävi sitten kyllä epäonnistuttuaan varsin kalpaten...
En nyt tarkoittanut tuota, että ilmoittautuisin vaaralliseen tehtävään, enhän ole mikään salamurhaamisen asiantuntija. Hitler oli vain synonyymi ihmiskuntaa tuhoavalle psykopaatille.
Tarkoituksenani oli vain kuvata, että uskon pystyväni sellaiseen murhaan, jonka katson oikeutetuksi.
Pitkään suunniteltuun ja harkittiin murhaan en pystyisi. Poikkeuksena ehkä esim. perheeseeni kohdistettu tappo tai seksuaalirikos.
Kosto on parasta kylmänä.
Tämä siis ehkä ja ajatusleikkinä.
Perheeseeni kohdistuvat ko. rikokset saisivat ehkä kuitenkin niin shokkiin, että kenenkään tappamisen sijaan vetäytyisin itseeni ja suruuni.
Eli vastaan ehkä.
Kuolemantuomiota kannatan joissakin tilanteissa. Sarjamurhaajat saa käristää saman tien, samoin lapsiin sekaantujat. Kuolema on varmin keino estää tapahtumia uusiutumasta. Kuntoutukset ovat vain sanahelinää ja "rangaistukset" naurettavan löysiä.
Pikaistuksissa tehty tappo ja suunnitelmallisen harkitusti toteutettu murha ovat kaksi eri asiaa lainsäädännössäkin.
(tuntuvat täällä monelta menevän nämä käsitteet sekaisin)
Jos lapsilleni tai lapsenlapsilleni joku tahallaan tekee jotain hirveää, niin TODELLAKIN. Ei mitään epäilystä.
Kostomurhia todellisuudessa kuitenkin aika harvoin sattuu muiden, kuin ehkä rikollisjärjestöjen kesken ja niiden keskinäisissä välienselvittelyissä.
En tiedä, mutta uskoisin että tietyissä oloissa kyllä. Esim jos joku uhkasi perhettä ja voisin hoitaa homman kauempaa (snipr-tyyliin) tai jollain myrkyllä. En tiedä pystyisinkö esim puukolla tms. Toivottavasti ei koskaan tarvitse tietää.
En usko että pystyisin paitsi korkeintaan tosiaan sniper-tyyliin ja sehän ei ole millään lailla realistista. Lisäksi pelkäisin lopun elämäni kiinni jäämistä jollen heti jäisi kiinni, joten se ei olisi sen arvoista vaikka mistä olisi kyse. Ehkä jos omille lapsille tehtäisiin jotain niin sitten olisi. Silloinkin menisin varmaan itse ilmoittautumaan koska en kestäisi ventata poliiseja ovelle. Olen jonkun verran katsellut true crimea Youtubesta ja pakko jatkuvasti ihmetellä rikollisten tyhmyyttä. Tai ainakin yksinkertaisten rikollisten tyhmyyttä, fiksut ei jää kiinni tai ainakaan niin tökerösti. Esim jos aiot polttaa kaverisi kanssa juuri listimäsi henkilön auton jossain syrjässä, niin ehkä kannattais molempien jättää ne puhelimet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta uskoisin että tietyissä oloissa kyllä. Esim jos joku uhkasi perhettä ja voisin hoitaa homman kauempaa (snipr-tyyliin) tai jollain myrkyllä. En tiedä pystyisinkö esim puukolla tms. Toivottavasti ei koskaan tarvitse tietää.
Tarkka-ampujanako tarkoitat ? Silloin , jos se jäisi sen uhkaajan osalta pelkäksi uhkailuksi, niin sinähän et voisi olla ollut missään tähtäysasemissasi kyttäämässä ilman tietoa ja etukäteissuunnitelmaa.
Eli sinä saisit kyllä syytteen silloin murhasta ( lieventävät seikat toki tutkittaisiin ) mutta lusimaan lähtisit kyllä.
En varmaankaan. Tappo hätätilanteessa olisi eri asia. Jos joku siis uhkaisi vaikka mun läheistä ja tappo olisi ainoa ratkaisu lopettaa tilanne. Mutten usko pystyväni harkittuun murhaan, vaikka henkilö sen ansaitsikin ja olisi vaaraksi muille.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti. Lähes jokainen kykenee tappamaan, oikeissa olosuhteissa.
Se on ensimmäinen viisauden merkki että myöntää itsessään olevan tuon ominaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsilleni tai lapsenlapsilleni joku tahallaan tekee jotain hirveää, niin TODELLAKIN. Ei mitään epäilystä.
Aika vähän todellisuudessa kumminkaan sellaisia keissejä,missä lasten vanhemmat olisi ryhtyneet kostotoimiin. Epäilen, että toimintakyky menee selviämiseen ja sillä aikaa vihan kohde on jo turvassa kiven sisällä.
Tuomiot ovat kyllä usein liian lyhyitä.
Oon ymmärtäny, että murha on sellainen mikä vaatii pidempää suunnittelua, jonka toteuttamisesta on mahdollista perääntyä. Oon miettiny tätä asiaa, ja luulen, että jos mun lapsi t apettaisiin, varmasti sekoaisin ja tekisin kyseiselle henkilölle ihan mitä vaan seurauksista välittämättä. Toisaalta tosielämä on eri asia, että en mä mitään varmaksi osaa sanoa, mutta pidän tätä vaihtoehtoa hyvin todennäköisesti. Lähtökohtaisesti pidän toisen hengen viemistä aina vääränä, mutta joissain tilanteissa pystyn ymmärtämään mistä teko johtuu. Vaik en sitä hyväksyis.