Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa keksimään joku opiskeltava ala yliopistosta
Välivuosilainen
13.02.2020 |
Pidän nyt välivuotta. Olen aina ollut nopea oppimaan, joka on johtanut siihen, että minun ei ole kauheasti tarvinnut opetella työskentelemään hyvien arvosanojen eteen. Tästä on kuitenkin se harmi, etten osaa oikein opiskella kunnolla tai aloittaa ajoissa, mikä on iso takapakki pääsykokeisiin.
Kirjoituksista sain seuraavat arvosanat:
Äikkä: L
Psykologia: L
Uskonto: E
Englanti: M
Ruotsi: M
Kuten listasta huomaa, matikkaa ei ole kirjoitettu. Tämä hävettää näin jälkeenpäin, sillä en usko pääseväni opiskelemaan vaikkapa psykologiaa pelkällä todistuksella, kun matikka puuttuu. Opiskelin nyt syksyllä psykan perusopinnot, koska psykologia on kiinnostava aine. Haluaisin kuitenkin keksiä itselleni myös muita vaihtoehtoja, sillä pääsy psykologiksi on vaikeaa ja hakijat ovat kovatasoisia. Ongelmana on se, etten tiedä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Kävin ammatinvalintapsykologillakin, mutta tuntui, ettei se selkeyttänyt omia ajatuksia. Minulle on ehdotettu psykologin ammatin lisäksi niin toimittajaa kuin äidinkielen opettajaa, mutta kumpikaan ei ole sytyttänyt. Nämä asiat tiedän melko varmasti ammatinvalintaa koskien:
-yliopistokoulutus sopii minulle paremmin kuin AMK, sillä pidän enemmän teoriapainottuneesta opiskelusta
-opiskelisin mieluiten jotain professioalaa
-en halua opettajaksi, kauppikseen, tekniikan alalle tai lääkäriksi
-haluaisin tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, kokea, että minusta on jotain hyötyä
-olen hyvä tekstin tuottamisessa sekä ymmärrän hyvin lukemaani
-pystyn työskentelemään itsenäisesti, mutta ihmisten parissa työskentely on myös mukavaa --> en ole siis varma, soveltuisinko tekemään toimistotyötä
Olisiko kellään ehdottaa minulle jotain alaa tai vinkkejä, mitä minun kannattaisi tehdä näillä spekseillä? Ahdistaa tuleva yhteishaku ihan kamalasti, sillä kaikilla tuntuu olevan joku päämäärä ja minulla ei...
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs proviisori? Jos ei lääkäri niin miten eläinlääkäri? Elintarvikevalvonnassa vois olla mielenkiintoista työskennellä. Tai juristi jossa joku prosessioikeus tai vastaava?
En jotenkin usko, että saisin koskaan hiottua luonnontieteellistä osaamistani lääkiksen vaatimalle tasolle. Juridiikka voisi olla ihan kiinnostavaa, ja sitä olenkin vaihtoehtona pohtinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologia ja erikoistu pedofilian tutkimiseen. Murra tabut, hävitä stigmat ja ala tarjota apua sitä tarvitseville pedofiileille. Tee maailmasta parempi paikka "väärin syntyneille" ja tarjoa tie joka ei johda hyväksikäyttöön tai itseinhoon ja masennukseen.
Jos voisin itse valita uudelleen, hakisin hammaslääkikseen tai oikikseen. Kaduttaa, että jumitan matalilla-keskipalkoilla vaikka olin lahjakas opiskelija ja olisin päässyt mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykologia ja erikoistu pedofilian tutkimiseen. Murra tabut, hävitä stigmat ja ala tarjota apua sitä tarvitseville pedofiileille. Tee maailmasta parempi paikka "väärin syntyneille" ja tarjoa tie joka ei johda hyväksikäyttöön tai itseinhoon ja masennukseen.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä sivuaineita pitäisi lukea, jotta voisi erikoistua auttamaan juuri tätä kohderyhmää? (en kirjoita sitä sanaa, kun pelkään, että keskustelu poistetaan) Olisiko oikeuspsykologia, kriminologia tai väkivaltatutkimus hyviä sivuaineita tähän? En kysy kettuillakseni, vaan tällainen auttamistyö voisi oikeasti olla kiinnostavaa ja käsittääkseni tällaisesta osaamisesta on pulaa ja kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin itse valita uudelleen, hakisin hammaslääkikseen tai oikikseen. Kaduttaa, että jumitan matalilla-keskipalkoilla vaikka olin lahjakas opiskelija ja olisin päässyt mihin vaan.
Mille alalle hakeuduit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin itse valita uudelleen, hakisin hammaslääkikseen tai oikikseen. Kaduttaa, että jumitan matalilla-keskipalkoilla vaikka olin lahjakas opiskelija ja olisin päässyt mihin vaan.
Mitä alaa opiskelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi psykologia. Mieti työllistymistä ja palkkaa.
Psykologia minua kiinnostaakin, mutta en tiedä, voinko enää omaksua tilastomatikkaa niin, että voisin sinne päästä ja todistusvalinnassa täytyy olla niin hyvät arvosanat, etten tiedä, onnistuisiko sinne pääsy edes minun papereilla, varsinkin, kun matikka uupuu.
Varmasti voit omaksua tilastomatematiikan. Se on vain 1 kurssi etkä tarvitse paljon pohjatietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on jo tullut aika hyvin kaikki professioalat tai sen tyyppiset, mutta entäs ravitsemustiede tai opiskelu ravitsemusterapeutiksi.
Toisaalta antaisin vinkin yliopisto-opiskelusta. Nimittäin ei ole vain merkitystä sillä pääaineella/koulutusohjelmalla, vaan sinähän voit melko vapaasti suunnitella oman opintokokonaisuutesi.
Esim. jos lähdet opiskelemaan alaa X ja sen lisäksi vaikka viestintää, niin voit suuntautua mm. toimittajaksi jokoa kirjoittaa alasta X.
Yliopistossa juuri tuo vapaus muokata oma urasi on mielenkiinotoisinta. Sinä tavallaan tunnut pelkäävän kaikkea epävarmuutta ja valinnanvapautta ja kenties siksi pyrit noille professioaloille. Ilmeisesti kuvittelet että se tarjoaa turvallisen "opintoputken". Mutta onko pyrkimys poispäin pelottavasti paras urasuunnitelma? Eikö pitäisi suunnata sinnepäin jossa asiat kiinnostavat - vaikka olisikin pelottavaa?
Suosittelen kumminkin miettimään asioita laajemmin. Yliopistotutkinnon valmistavat niin monenlaiselle uralle, että usein se riippuu täysin omista valinnoistasi mihin tiesi vie. Siksi kannattaisi heti nyt ajatella että mitä mä haluan tehdä, minkälaiseen työhön suuntautua, eikä hirttäytyä johonkin tiettyyn alaan ja stressata pääsykokeita.
Juttu on niin että jos löydät itsellesi hyvän kokonaisuuden ja suunnan, ei pikkujuttu kuten matikka tai ei matikkaa ole kuin järjestelykysymys.
Toisaalta kun yliopistoon pääsee sisälle ja huomaa, että tämä koulutusala ei olekaan mun juttu, yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa toiselle alalle. Ei näitä asioita kannata stressata turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi psykologia. Mieti työllistymistä ja palkkaa.
Psykologia minua kiinnostaakin, mutta en tiedä, voinko enää omaksua tilastomatikkaa niin, että voisin sinne päästä ja todistusvalinnassa täytyy olla niin hyvät arvosanat, etten tiedä, onnistuisiko sinne pääsy edes minun papereilla, varsinkin, kun matikka uupuu.
Varmasti voit omaksua tilastomatematiikan. Se on vain 1 kurssi etkä tarvitse paljon pohjatietoja.
Kiitos kannustuksesta! Ehkä yritän vielä ennen kuin kirves lentää kaivoon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jo tullut aika hyvin kaikki professioalat tai sen tyyppiset, mutta entäs ravitsemustiede tai opiskelu ravitsemusterapeutiksi.
Toisaalta antaisin vinkin yliopisto-opiskelusta. Nimittäin ei ole vain merkitystä sillä pääaineella/koulutusohjelmalla, vaan sinähän voit melko vapaasti suunnitella oman opintokokonaisuutesi.
Esim. jos lähdet opiskelemaan alaa X ja sen lisäksi vaikka viestintää, niin voit suuntautua mm. toimittajaksi jokoa kirjoittaa alasta X.
Yliopistossa juuri tuo vapaus muokata oma urasi on mielenkiinotoisinta. Sinä tavallaan tunnut pelkäävän kaikkea epävarmuutta ja valinnanvapautta ja kenties siksi pyrit noille professioaloille. Ilmeisesti kuvittelet että se tarjoaa turvallisen "opintoputken". Mutta onko pyrkimys poispäin pelottavasti paras urasuunnitelma? Eikö pitäisi suunnata sinnepäin jossa asiat kiinnostavat - vaikka olisikin pelottavaa?
Suosittelen kumminkin miettimään asioita laajemmin. Yliopistotutkinnon valmistavat niin monenlaiselle uralle, että usein se riippuu täysin omista valinnoistasi mihin tiesi vie. Siksi kannattaisi heti nyt ajatella että mitä mä haluan tehdä, minkälaiseen työhön suuntautua, eikä hirttäytyä johonkin tiettyyn alaan ja stressata pääsykokeita.
Juttu on niin että jos löydät itsellesi hyvän kokonaisuuden ja suunnan, ei pikkujuttu kuten matikka tai ei matikkaa ole kuin järjestelykysymys.
Toisaalta kun yliopistoon pääsee sisälle ja huomaa, että tämä koulutusala ei olekaan mun juttu, yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa toiselle alalle. Ei näitä asioita kannata stressata turhaan.
Kiitos kommentista! On totta, että olen ehkä arka, enkä siedä epävarmuutta kovin hyvin. Spontaanius ei ole vahvin ominaisuuteni ja mietinkin, että ehkä otan tämän alanvalinnan liian vakavasti, mutta olen murehtijatyyppiä luonteeltani, joten sekin tietty vaikuttaa, miten suhtaudun epävarmuuteen.
välivuosilainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologia ja erikoistu pedofilian tutkimiseen. Murra tabut, hävitä stigmat ja ala tarjota apua sitä tarvitseville pedofiileille. Tee maailmasta parempi paikka "väärin syntyneille" ja tarjoa tie joka ei johda hyväksikäyttöön tai itseinhoon ja masennukseen.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä sivuaineita pitäisi lukea, jotta voisi erikoistua auttamaan juuri tätä kohderyhmää? (en kirjoita sitä sanaa, kun pelkään, että keskustelu poistetaan) Olisiko oikeuspsykologia, kriminologia tai väkivaltatutkimus hyviä sivuaineita tähän? En kysy kettuillakseni, vaan tällainen auttamistyö voisi oikeasti olla kiinnostavaa ja käsittääkseni tällaisesta osaamisesta on pulaa ja kysyntää.
nostan tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin itse valita uudelleen, hakisin hammaslääkikseen tai oikikseen. Kaduttaa, että jumitan matalilla-keskipalkoilla vaikka olin lahjakas opiskelija ja olisin päässyt mihin vaan.
Mille alalle hakeuduit?
Puheterapeutiksi
Valitse ala sen mukaan mitä olet kiinnostunut oppimaan. Muutamia tiettyjä aloja lukuunottamatta työllistyminen on ihan arpapeliä, etkä välttämättä voi edes aavistaa mihin polkusi vie. Se voi kuulostaa pelottavalta ja epävarmalle. Itsekin ahdistuin asiasta nuorempana mutta lopulta se on hyvä juttu. Yksi valinta ei sido loppuelämääsi. Lopullinen urasi voi olla monien sattumuksien summa. Ehkä päädyt järjestötoimintaan ja löydät sitä kautta intohimosi. Tai jokin yksittäinen kurssi sytyttääkin sisälläsi liekin. Tai ehkä päädyt vähän vahingossa työpaikkaan, joka vie mennessään. Älä murehdi sitä etukäteen. Jos ala kiinnostaa, löydät varmasti oman tiesi. Ei se aina välttämättä ole helppoa. Se voi olla sitä tilastomatikan hakkaamista päähän. Tai se voi olla sitä, että huomaat valinneesi väärän opiskelualan. Mutta sekään ei ole maailmanloppu, vaikka voikin tuntua siltä. Se on vaan vahvuus.
Itse olen ollut murehtija ja epävarma tyyppi aina. Hain opiskelemaan yliopistoon, vaikken ollut alasta ihan varma. Kävi ilmi, että ala ei ollut minua varten mutta ilman sitä en olisi päätynyt kurssille, josta löysin kipinän ja intohimon kohteen. Kävin pyörähtämässä työelämässä ja vaihdoin pääainetta, vaikkei sekään ihan helppoa ollut. Vaikka voisi ajatella, että olen heittänyt vuosia hukkaan en kadu mitään. Enkä ole enää epävarma, vaan tiedän mitä haluan ja mihin olen menossa. Olen nyt varmasti valmiimpi kuin mitä aiemmin.
Luota tulevaan. Meidän kaikkien polut sinne unelma-alalle ovat erilaisia. Ei ole mitään oikeaa tai väärää vaihtoehtoa tai polkua. Kunhan vain et jätä yrittämättä sen takia, että et muka osaisi tai pystyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jo tullut aika hyvin kaikki professioalat tai sen tyyppiset, mutta entäs ravitsemustiede tai opiskelu ravitsemusterapeutiksi.
Toisaalta antaisin vinkin yliopisto-opiskelusta. Nimittäin ei ole vain merkitystä sillä pääaineella/koulutusohjelmalla, vaan sinähän voit melko vapaasti suunnitella oman opintokokonaisuutesi.
Esim. jos lähdet opiskelemaan alaa X ja sen lisäksi vaikka viestintää, niin voit suuntautua mm. toimittajaksi jokoa kirjoittaa alasta X.
Yliopistossa juuri tuo vapaus muokata oma urasi on mielenkiinotoisinta. Sinä tavallaan tunnut pelkäävän kaikkea epävarmuutta ja valinnanvapautta ja kenties siksi pyrit noille professioaloille. Ilmeisesti kuvittelet että se tarjoaa turvallisen "opintoputken". Mutta onko pyrkimys poispäin pelottavasti paras urasuunnitelma? Eikö pitäisi suunnata sinnepäin jossa asiat kiinnostavat - vaikka olisikin pelottavaa?
Suosittelen kumminkin miettimään asioita laajemmin. Yliopistotutkinnon valmistavat niin monenlaiselle uralle, että usein se riippuu täysin omista valinnoistasi mihin tiesi vie. Siksi kannattaisi heti nyt ajatella että mitä mä haluan tehdä, minkälaiseen työhön suuntautua, eikä hirttäytyä johonkin tiettyyn alaan ja stressata pääsykokeita.
Juttu on niin että jos löydät itsellesi hyvän kokonaisuuden ja suunnan, ei pikkujuttu kuten matikka tai ei matikkaa ole kuin järjestelykysymys.
Toisaalta kun yliopistoon pääsee sisälle ja huomaa, että tämä koulutusala ei olekaan mun juttu, yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa toiselle alalle. Ei näitä asioita kannata stressata turhaan.
Kiitos kommentista! On totta, että olen ehkä arka, enkä siedä epävarmuutta kovin hyvin. Spontaanius ei ole vahvin ominaisuuteni ja mietinkin, että ehkä otan tämän alanvalinnan liian vakavasti, mutta olen murehtijatyyppiä luonteeltani, joten sekin tietty vaikuttaa, miten suhtaudun epävarmuuteen.
Murehtiminen on turhaa. Tärkeämpää on suunnitella asiat hyvin. Silloin vähentää epävarmuuden tunnetta etukäteen eikä tulee niin paljon syitä murehtia myöhemmin.
Koita keskittyä enemmän siihen suunnitteluun ja vähemmän angstailuun.
Lisäksi olet vielä nuori joten epävarmuuden sietokyky paranee kun joutuu ottamaan niitä pieniä askeleita ulos mukavuusalueltaan.
Oletko katsellut eri yliopistojen erityisiä koulutuohjelmia, esim. Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelma?
Vierailija kirjoitti:
Valitse ala sen mukaan mitä olet kiinnostunut oppimaan. Muutamia tiettyjä aloja lukuunottamatta työllistyminen on ihan arpapeliä, etkä välttämättä voi edes aavistaa mihin polkusi vie. Se voi kuulostaa pelottavalta ja epävarmalle. Itsekin ahdistuin asiasta nuorempana mutta lopulta se on hyvä juttu. Yksi valinta ei sido loppuelämääsi. Lopullinen urasi voi olla monien sattumuksien summa. Ehkä päädyt järjestötoimintaan ja löydät sitä kautta intohimosi. Tai jokin yksittäinen kurssi sytyttääkin sisälläsi liekin. Tai ehkä päädyt vähän vahingossa työpaikkaan, joka vie mennessään. Älä murehdi sitä etukäteen. Jos ala kiinnostaa, löydät varmasti oman tiesi. Ei se aina välttämättä ole helppoa. Se voi olla sitä tilastomatikan hakkaamista päähän. Tai se voi olla sitä, että huomaat valinneesi väärän opiskelualan. Mutta sekään ei ole maailmanloppu, vaikka voikin tuntua siltä. Se on vaan vahvuus.
Itse olen ollut murehtija ja epävarma tyyppi aina. Hain opiskelemaan yliopistoon, vaikken ollut alasta ihan varma. Kävi ilmi, että ala ei ollut minua varten mutta ilman sitä en olisi päätynyt kurssille, josta löysin kipinän ja intohimon kohteen. Kävin pyörähtämässä työelämässä ja vaihdoin pääainetta, vaikkei sekään ihan helppoa ollut. Vaikka voisi ajatella, että olen heittänyt vuosia hukkaan en kadu mitään. Enkä ole enää epävarma, vaan tiedän mitä haluan ja mihin olen menossa. Olen nyt varmasti valmiimpi kuin mitä aiemmin.
Luota tulevaan. Meidän kaikkien polut sinne unelma-alalle ovat erilaisia. Ei ole mitään oikeaa tai väärää vaihtoehtoa tai polkua. Kunhan vain et jätä yrittämättä sen takia, että et muka osaisi tai pystyisi.
Kiitän rohkaisevasta kommentista!! <3
Luet itsesi oikikseen! Se on toki matemaattis-loogista päättelykykyä vaativa ala, joten täydennä kirjoitusket tuon matikan osalta ensin. Ei sekään varmaan ehdoton ole.
Vierailija kirjoitti:
Luet itsesi oikikseen! Se on toki matemaattis-loogista päättelykykyä vaativa ala, joten täydennä kirjoitusket tuon matikan osalta ensin. Ei sekään varmaan ehdoton ole.
Pitääpä miettiä tuota oikista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jo tullut aika hyvin kaikki professioalat tai sen tyyppiset, mutta entäs ravitsemustiede tai opiskelu ravitsemusterapeutiksi.
Toisaalta antaisin vinkin yliopisto-opiskelusta. Nimittäin ei ole vain merkitystä sillä pääaineella/koulutusohjelmalla, vaan sinähän voit melko vapaasti suunnitella oman opintokokonaisuutesi.
Esim. jos lähdet opiskelemaan alaa X ja sen lisäksi vaikka viestintää, niin voit suuntautua mm. toimittajaksi jokoa kirjoittaa alasta X.
Yliopistossa juuri tuo vapaus muokata oma urasi on mielenkiinotoisinta. Sinä tavallaan tunnut pelkäävän kaikkea epävarmuutta ja valinnanvapautta ja kenties siksi pyrit noille professioaloille. Ilmeisesti kuvittelet että se tarjoaa turvallisen "opintoputken". Mutta onko pyrkimys poispäin pelottavasti paras urasuunnitelma? Eikö pitäisi suunnata sinnepäin jossa asiat kiinnostavat - vaikka olisikin pelottavaa?
Suosittelen kumminkin miettimään asioita laajemmin. Yliopistotutkinnon valmistavat niin monenlaiselle uralle, että usein se riippuu täysin omista valinnoistasi mihin tiesi vie. Siksi kannattaisi heti nyt ajatella että mitä mä haluan tehdä, minkälaiseen työhön suuntautua, eikä hirttäytyä johonkin tiettyyn alaan ja stressata pääsykokeita.
Juttu on niin että jos löydät itsellesi hyvän kokonaisuuden ja suunnan, ei pikkujuttu kuten matikka tai ei matikkaa ole kuin järjestelykysymys.
Toisaalta kun yliopistoon pääsee sisälle ja huomaa, että tämä koulutusala ei olekaan mun juttu, yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa toiselle alalle. Ei näitä asioita kannata stressata turhaan.
Kiitos kommentista! On totta, että olen ehkä arka, enkä siedä epävarmuutta kovin hyvin. Spontaanius ei ole vahvin ominaisuuteni ja mietinkin, että ehkä otan tämän alanvalinnan liian vakavasti, mutta olen murehtijatyyppiä luonteeltani, joten sekin tietty vaikuttaa, miten suhtaudun epävarmuuteen.
Murehtiminen on turhaa. Tärkeämpää on suunnitella asiat hyvin. Silloin vähentää epävarmuuden tunnetta etukäteen eikä tulee niin paljon syitä murehtia myöhemmin.
Koita keskittyä enemmän siihen suunnitteluun ja vähemmän angstailuun.
Lisäksi olet vielä nuori joten epävarmuuden sietokyky paranee kun joutuu ottamaan niitä pieniä askeleita ulos mukavuusalueltaan.
Oletko katsellut eri yliopistojen erityisiä koulutuohjelmia, esim. Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelma?
En ole katsellut, mutta pitääpä käydä kurkkaamassa.
Sosiaalipsykologia sopisi hyvin, ja vaikka siitä työllistytään monenlaisiin tehtäviin, niin työllisyys on hyvä. Niin kuin joku taisi mainita, niin esimerkiksi järjestöissä pääsee tekemään ihmisläheistä työtä sosiaalipsykologina.
Lue lisää täältä:
https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/koulutusohjelmat/sosiaalitiete…
Opiskelin lukiossa vain yhden kurssin kemiaa, joten en usko, että kovin helposti pääsisin tuolle alalle, ainakaan tänä keväänä.